Iranilaiset kielet

kieliryhmä

Iranilaiset kielet ovat indoeurooppalaiseen kieliperheeseen kuuluva keskenään sukua oleva kieliryhmä. Indoarjalaisten ja nuristanilaisten kielten kanssa ne muodostavat indoeurooppalaisen kieliperheen indoiranilaisen haaran.

Iranilaisten kielten puhuma-alue.

Iranilaisia kieliä puhutaan melko yhtenäisellä alueella Iranissa, Afganistanissa, Pakistanissa, Turkin itäosassa, Pohjois-Irakissa, Syyriassa, Tadžikistanissa ja Ossetiassa. Erillisiä iraninkielisiä alueita on myös Azerbaidžanissa, Armeniassa, Georgiassa, Dagestanissa, Uzbekistanissa, Kirgisiassa, Turkmenistanissa, Intiassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa, Omanissa ja Kiinassa.

Ryhmään kuuluu yli 40 kieltä, erillistä murretta ja murreryhmää:

Eräiden kielimuotojen asema erillisenä kielenä tai toisen kielen murteena on epäselvä tai kiistanalainen:

  • Gurani Iranin Zagros-vuorilla ja Mosulin seudulla Irakissa. Eräät tutkijat pitävät sitä kurdin murteena, toiset erillisenä kielenä.
  • Zaza Eufratin lähteillä Turkissa. Eräät tutkijat pitävät sitä kurdin murteena.
  • Kumzarin kieli tai murre Hormuzin salmen etelärannalla.
  • Sivendin kieli tai murre Etelä-Iranissa Sivendin kylässä ja sen ympäristössä.
  • Šamerzadi Elburz-vuoristossa Pohjois-Iranissa. Šamerzadi voidaan katsoa mazanderanin murteeksi, mutta sen puhujat pitävät sitä erillisenä kielenä.
  • Velatrun kylän murre Elburz-vuoristossa. Rakenteeltaan mazanderanin murre, mutta puhujat pitävät sitä erillisenä kielenä.
  • Sangesarin kieli tai murre Elburz-vuoristossa, Sangesarin kaupungissa ja lähikylissä.
  • Hazara – tadžikkia ja persiaa lähellä oleva murre, jota puhuu alun perin mongolilainen, mutta myöhemmin iranilaistunut hazaran heimo keski-Afganistanissa.

Eri puolilta Irania tunnetaan murreryhmiä ja murrejatkumoita, jotka eivät muodosta mitään yhtenäistä kieltä:

Kirjallisten muistomerkkien ja muiden lähteiden perusteella voidaan nimetä joukko kuolleita kieliä:

Iranilaiset kielet jaetaan läntiseen ja itäiseen pääryhmään. Länsiryhmän kielet perustuvat murteisiin, jotka levisivät Iranin ylängön länsiosaan oletettavasti noin 500 eaa. mennessä. Itäryhmän kielten pohjana ovat Keski-Aasiassa puhutut murteet. Länsiryhmä jakaantuu edelleen lounaiseen ja luoteiseen alaryhmään. Edelliseen kuuluvat mm. muinais-, keski- ja nykypersia, tadžikki, dari ja tati, jälkimmäiseen parthi, kurdi, beludži, talyš ym. Itäryhmä jaetaan puolestaan pohjoiseen ja eteläiseen alaryhmään. Edelliseen kuuluvat mm. skyyttiläis-sarmaattilaiset murteet, sogdi, horezmin kieli, osseetti ja jagnobi, jälkimmäiseen saki, baktria ja paštu. Oman ryhmänsä muodostavat kontaktivaikutuksen tuloksena syntyneet Pamirin kielet.

LähteetMuokkaa

  • Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 405–410. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iranilaiset kielet.