Korjakit

Korjakit ovat Koillis-Siperiassa Kamtšatkan niemimaalla, pääasiassa Korjakian autonomisessa piirikunnassa asuva mongolidikansa. Korjakkien alkuperäinen kieli on korjakki. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan heitä asui Venäjällä 8 743 henkilöä. Määrä on vähentynyt edellisestä väestönlaskennasta vuonna 1989. Korjakki ei ole korjakkien itsensä kehittämä nimitys, vaan se juontuu venäjän kielen poroa tarkoittavasta sanasta koor. Korjakeilla ei ollut kansalleen yhteistä nimitystä.

Korjakit
Venäjän kartta jonka punaisella alueella Koryakit asuvat.
Merkittävät asuinalueet  Venäjä 8 743
Kielet	korjakki, venäjä
Uskonnot	šamanismi, ortodoksisuus
Infobox OK

Historia

Korjakkeja haarniskoissa 1900-luvun alussa.

Rannikon korjakit polveutuvat luultavasti alueen neoliittisen kivikauden asukkaista. Porotaloutta harjoittavien korjakkien alkuperä on epävarmempi. Korjakkien naapureita olivat tšuktšit, itelmeenit ja eveenit, joiden kanssa korjakit kävivät vaihtelevasti kaupankäyntiä ja sotaakin. Venäläiset tulivat korjakkien alueille 1600-luvun loppupuolella. Venäläiset valloittivat alueen, vaikkakin korjakit tekivät vastarintaa vielä 1700-luvun puolellakin. Valloituksen loppupuolella venäläiset lahjoivat ennemminkin kuin valloittivat korjakkiyhteisöt. Korjakkipäälliköt saivat pitää valtansa, kunhan he auttoivat venäläisiä verojen keruussa. Ensimmäinen venäläinen asutus korjakkien alueella oli 1700-luvulla perustettu Penshino. 1800-luvulla alkoi korjakkien käännyttäminen ortodoksisuuteen.

Neuvostovalta alkoi Kamtšatkassa vuonna 1923. Neuvostovallan aikana alueelle perustettiin uusia kauppa-asemia ja korjakeiden alueelle perustettiin korjakkien kansallinen piirikunta. Kollektivisointi johti asettuneempaan elämäntapaan. Osa korjakeista murhattiin kulakkeina. 1950-luvun ja 1960-luvun ilmakehässä tehdyillä ydinkokeilla oli suuri haitallinen vaikutus korjakkien elämään. Paikallisilla poronkasvattajilla on esimerkiksi 20 enemmän lyijyä ja 100 kertaa enemmän cesiumia luissaan, kuin normaalilla henkilöllä. Syöpätapaukset ovat kolme kertaa normaalia yleisempiä. Korjakkien keskimääräinen elinikä on vähemmän kuin 50 vuotta ja lapsikuolleisuus on 70–80 tuhannesta.

Kulttuuri

Elinkeinot

Poronhoidolla oli suuri merkitys korjakeille. Poroja hoitaneet korjakit kutsuivat itseään nimellä chavchuv. Porojen perässä liikuttiin alun perin jalan. Kesäisin porot vietiin vuorille ja laumat tuotiin takaisin talveksi. Alutorikorjakit harjoittivat poronhoitoa pienimuotoisesti, minkä lisäksi he kalastivat. Rannikon korjakit harjoittivat hylkeenpyyntiä. Tähän käytettiin koirarekiä, sekä eskimoiden kaltaisia kajakkeja ja umiakkeja. 1700-luvulta olevissa lähteissä kuvaillaan valaanpyyntiä, joka tapahtui ajamalla valas verkkoon ja tämän jälkeen se tapettiin keihäillä. Kuten itelmeenit, korjakit harjoittivat myös erilaisten kasvien ja juurien keruuta.

Yhteiskunta

Korjakeilla ei ollut klaanijärjestelmää, mutta heillä oli tapoja jotka viittaisivat tällaisen järjestelmän olleen joskus käytössä. Esimerkiksi tulen vienti toiselle suvulle saattoi olla kiellettyä. Korjakit harjoittivat myös verikostoa. Rannikon korjakkien kylissä oli numelgenan-nimellä tunnettu henkilö, joka tunsi tavat ja tarinat. Numelgenan oli aina kylän perustajan jälkeläinen. Numelgenanin johtamalla ryhmällä oli numelgen, eli puinen toteemi, jota palvottiin.

Lähteet

• Fitzhugh, William W. & Crowell, Aron: Crossroads of Continents. Washington ; London: Smithsonian Institution Press, 1988. ISBN 0-87474-442-3. (englanniksi)