Avaa päävalikko

Buharanjuutalaiset (tadžikiksi isroil, jahudi) ovat Keski-Aasiassa, etupäässä Uzbekistanissa ja Tadžikistanissa asunut juutalaistadžikkia puhuva juutalaisryhmä.

Buharanjuutalaiset
בוכרים‎/ Bukharim
Juutalaisia koululaisia opettajansa kanssa Samarkandissa. Sergei Prokudin-Gorskin värivalokuva 1910-luvulta.
Juutalaisia koululaisia opettajansa kanssa Samarkandissa. Sergei Prokudin-Gorskin värivalokuva 1910-luvulta.
Väkiluku 180 000–250 000
Asuinalueet

 Uzbekistan 1 500
 Israel 100 000–120 000

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 70 000
Euroopan Unioni Euroopan Unioni 5 000–10 000
 Tadžikistan 1 000–5 000
Kanada 1 500
Venäjän lippu Venäjä 1 000
Alankomaiden lippu Alankomaat 8
 Afganistan[1] 1
Kielet juutalaistadžikki, tadžikki, uzbekki
venäjä, heprea, englanti
Uskonnot juutalaisuus, islam, agnostismi

Ensimmäiset tiedot Keski-Aasian juutalaisista ovat 700–800-luvuilta. Heidän arvellaan saapuneen sinne huomattavasti aikaisemmin, mahdollisesti jo 500-luvulla eaa. 1200-luvulla mainitaan juutalaisyhdyskunta Buharassa, josta 1500-luvulla tuli Keski-Aasian tärkein juutalaiskeskus. Keski-Aasian ja Afganistanin juutalaiset erosivat Iranin juutalaisyhteisöstä 1500-luvun alussa, ja 1700-luvun lopulla buharanjuutalaiset muodostivat erillisen yhteisön. Buharassa oli erityisiä juutalaiskortteleita, joiden ulkopuolella juutalaiset eivät saaneet asua. 1700–1800-lukujen vaihteessa osa heistä käännytettiin väkisin muslimeiksi. 1840-luvulla rakennettiin Samarkandin juutalaiskortteli, ja myöhemmin juutalaisyhdyskuntia syntyi myös muihin kaupunkeihin. 1800-luvun lopussa buharanjuutalaisia arvioidaan olleen noin 16 000 henkeä.[2]

Juutalaiset joutuivat maksamaan erityistä veroa ja pitämään muusta väestöstä erottuvia vaatteita. Kaupunkien juutalaisyhdyskunnilla oli sisäinen itsehallinto ja omat uskonnolliset koulunsa. Elinkeinoja olivat langan ja kankaiden värjäys, silkkikauppa ja osittain myös maanviljely. 1800-luvulla sallittiin buharanjuutalaisten kaupankäynti ja asettuminen Venäjälle. Tehdasvalmisteisten kankaiden tulo markkinoille lopetti värjäysammatin. 1900-luvun alussa buharanjuutalaiset harjoittivat lähinnä käsityö- ja palveluammatteja sekä pienimuotoista kaupankäyntiä.[2]

1920–1930-luvuilla perustettiin juutalaisten tuotanto-osuuskuntia ja kolhooseja. Osa juutalaisista työskenteli tehtaissa. Tärkeimmiksi asutuskeskuksiksi muodostuivat Samarkand, Taškent, Dušanbe, Buhara, Kokand, Andižan, Margelan, Hatyrtši ja Šahrisabz. Buharanjuutalaisilla oli omat koulunsa, kirjallisuus ja ammattiteatteri. 1940-luvulla kansallinen kulttuuritoiminta lakkautettiin. 1970-luvulta lähtien suurin osa buharanjuutalaisista on muuttanut Israeliin.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Archived copy worldblog.msnbc.msn.com. Arkistoitu 16.6.2008. Viitattu 14.6.2008.
  2. a b c Narody Rossii: entsiklopedija, s. 158. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.