Nganasanit
Nganasanit (aikaisempia nimityksiä tavgit, tavgisamojedit; nganasaniksi ńaa) ovat Venäjällä Krasnojarskin aluepiirin Taimyrin piirissä asuva, uralilaisen kieliperheen samojedilaiseen haaraan kuuluvaa nganasanin kieltä puhuva kansa. Heillä on laissa tunnustettu Venäjän vähälukuisen alkuperäiskansan asema.[3]
| Nganasanit | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Nganasaneja vuonna 1927 otetussa valokuvassa. |
|||||||
| Väkiluku | noin 1 000[1] | ||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
| Kielet | nganasanin kieli, venäjä | ||||||
| Uskonnot | animismi, šamanismi, ortodoksisuus | ||||||
| Sukulaiskansat | selkupit, enetsit, nenetsit | ||||||
Asuinalue ja lukumäärä muokkaa
Nganasanit jakautuvat läntiseen Avamin ja itäiseen Vadejevin ryhmään. Avamin nganasanit asuvat Dudinkan kuntaan kuuluvissa Ust-Avamin ja Volotšankan taajamissa, Vadejevin nganasanit Hatangan kunnan Novajassa. Kummallakin ryhmällä on oma murteensa. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä oli 1 300 nganasania,[4] mutta vuonna 2002 enää 834,[5] joista 766 asui Taimyrin piirikunnassa.[6] Nganasanin kielen puhujia laskettiin olevan 505 henkeä.[7] Lähes kaikki nganasanit puhuvat venäjää ja huomattava osa myös dolgaania.[8][9]
Etninen historia muokkaa
_-_DSC04745.JPG)
_-_DSC04759.JPG)
Nganasanien esi-isiä ovat samojedit, joihin on sekoittunut varhaisempaa jukagiiri- ja tunguusiväestöä. Alkuperäisväestön elinkeino oli villipeuran metsästys, samojedit toivat alueelle poronhoidon. 1600-luvun alussa seudulle tunkeutuivat jasakkiveroa keränneet venäläiset. Nganasaniheimojen asuinalue käsitti aluksi koko Taimyrin niemimaan aina Hatanganlahdelle saakka. 1700-luvulta lähtien kaakosta tunkeutui jakuutteja, joihin sulautuneet evenkit ja venäläiset muodostivat vähitellen dolgaanien kansanryhmän. Dolgaanit ja lännestä saapuneet nenetsit työnsivät nganasanit niemimaan keskiosan tundralle.[4]
Nganasaneja on pidetty Euraasian pohjoisimpana kansana.[10] Pohjoisessa heidän porolaitumensa ulottuivat Taimyrjärvelle 77 leveysasteelle, talvella he siirtyivät lähelle metsätundran rajaa. 1600-luvun alussa nganasaneja oli noin 1 300 henkeä, mutta sen jälkeen heidän määränsä laski muun muassa kulkutautien takia. 1900-luvun alkuun saakka nganasanit muodostivat patrilineaarisia sukuyhteisöjä.[4]
Elinkeinot ja kulttuuri muokkaa
Perinteisiä elinkeinoja ovat poronhoito ja metsästys. Kalastuksen merkitys oli pienempi kuin seudun muilla kansoilla. Perinteinen asumus oli porontaljoilla peitetty kota. 1980-luvun alkuun mennessä poronhoidosta jouduttiin lähes kokonaan luopumaan villipeuran voimakkaan lisääntymisen takia.[4] Nykyään nganasanit asuvat monikansallisissa taajamissa etelämpänä dolgaanien perinteisellä asuinalueella. Vakavia ongelmia ovat työttömyys ja alkoholismi.[10]
Poronnahasta valmistettuja perinteisiä vaatteita ja jalkineita käytetään nykyäänkin varsinkin juhla-asuna. Ruokavalio koostuu jäisestä, kuivatusta tai keitetystä poron ja villihanhen lihasta, kalasta sekä nykyään myös leivästä. Uskontoon kuuluu luonnonvoimien ja henkien kunnioitus sekä šamanismi. Rikas suullinen perinne käsittää mytologisia kertomuksia ja epiikkaa, tarinoita, satuja ja lauluja. Laululla ja musiikilla on viime aikoihin saakka ollut uskonnollinen merkitys.[11]
Eräs nganasanien perinteinen juhlapäivä on variksenpäivä, jota viettävät myös hantit ja mansit.[12]
Lähteet muokkaa
- ↑ Ziker, John P.: ”Land use and economic change among the Dolgan and the Nganasan”, People and the Land: Pathways to Reform in Post Soviet Siberia, s. 208. Berlin: Dietrich Reimer Verlag, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.11.2019).
- ↑ Розподіл населення за національністю та рідною мовою Ukrainan väestönlaskenta 2001. Viitattu 8.9.2023. (ukrainaksi)
- ↑ O jedinom peretšne korennyh malotšislennyh narodov RF severcom.ru. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b c d Narody Rossii: entsiklopedija, s. 242. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.2. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom. perepis2002.ru. Arkistoitu 17.2.2007. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.6. Vladenije jazykami (krome russkogo) naselenijem otdelnyh natsionalnostei po respublikam, avtonomnoi oblasti i avtonomnym okrugam Rossijskoi Federatsii. perepis2002.ru. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
- ↑ a b Krasnaja kniga jazykov narodov Rossii: Entsiklopeditšeski slovar-spravotšnik, s. 38. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 243–244. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
- ↑ Maloverjan, Üve (toim.): Soome-ugri sõlmed 2010–2011, s. 48. MTÜ Fenno-Ugria Asutus, 2012.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kula, Tamara: Peoples – Nganasans Circum-Arctic Gallery. Arkistoitu 2.12.2019. Viitattu 28.11.2019. (englanniksi)
- Nganasans MTÜ Fenno-Ugria Asutus. Viitattu 28.11.2019. (englanniksi)