Pitäjänmäen rautatieasema

rautatieliikennepaikka Helsingissä
(Ohjattu sivulta Pitäjänmäen asema)

Pitäjänmäen rautatieasema (lyh. Pjm, ruots. Sockenbacka järnvägsstation) on rautatieasema Helsingissä. Se sijaitsee Valimon ja Mäkkylän asemien välissä. Helsingin päärautatieasemalta sinne on matkaa noin 8 kilometriä.

Pitäjänmäki
Sockenbacka
Asemarakennus heinäkuussa 2013.
Asemarakennus heinäkuussa 2013.
Perustiedot
Lyhenne Pjm
Rataosa Helsinki–Turku
Leppävaaran kaupunkirata
Ratakilometri 8+474
Sijainti 60°13′25″N, 024°51′34″E
Osoite Pitäjänmäentie 40, 00370 Helsinki
Vyöhyke B
Etäisyydet Valimo 0,8 km
Mäkkylä 0,9 km
Avattu 1904, uusittu vuonna 2000–2001
Liikenne
Käyttäjiä n. 978 000 (2019)[1]
Lähijunat L A
Vaihtoyhteydet 30, 54, 200, 201, 201B, 231N, 235N, 553K
Pysäköinti 72
Matkustajalaituri(t)
Korkeus 55 cm[2]
Lyhin ja pisin pituus 270 m; 306 m[2]
Laiturinäytöt 4 kpl
Asemarakennus
Suunnittelija Bruno Granholm
Materiaali puu
Rakennettu 1902
Ratapiha
Raiteisto 2 ohittavaa raidetta
2 laituriraidetta
Aseman laituri maaliskuussa 2014.
Aseman laituri maaliskuussa 2014.

Asemalla pysähtyvät A- ja L-junat. Helsingin suuntaan liikennöidään raiteelta 3 ja Leppävaaran suuntaan raiteelta 4.[3]

Museovirasto on luokitellut Pitäjänmäen rautatieaseman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[4]

Historia muokkaa

 
Pitäjänmäen rautatieasema vuonna 1958.

Asemarakennus sijaitsee radan pohjoispuolella ja valmistui 1902, ja sitä laajennettiin 1911.[5] Sen on suunnitellut Bruno Granholm. Lipunmyynti asemalla lopetettiin 1987.[6] Tämän jälkeen rakennuksessa on toiminut muita yrityksiä kuten nykyisin Petfilms Oy. Pitäjänmäellä rautatien tavaraliikenne oli ennen erittäin vilkasta, mutta se hiipui VR:n lopettaessa pienten asemien tavarapalvelut Pitäjänmäellä (1988[6]), Malmilla (1976) ja Herttoniemessä (1992) ja siirsi niiden toiminnan Pasilaan.

Pitäjänmäen asema sijaitsee rataosalla PasilaKarjaa, joka avattiin 1902 ja säännöllinen liikenne alkoi 1. syyskuuta 1903.[7] Pitäjänmäen asema-alue rautatien ja sen pohjoispuolella kulkevan Pitäjänmäentien välissä rakennuksineen ja puistoineen on suojeltu rautatiesopimuksella.[8] Asema-alueeseen sisältyy nykyisellään neljä varsinaista rakennusta piharakennuksineen sekä puisto. Asuinrakennuksia on kaksi: myöhemmin asemapäällikön asuntona toiminut ratavartijan tupa sekä rautatiehenkilökunnan talo, jossa on neljä asuntoa.[5] Radan toisella puolella sijaitseva entinen tavara-asema (ei suojeltu) valmistui 1970.[9] Tavara-aseman lopettamisen jälkeen rakennus on ollut muussa käytössä, nyt Teknos Oy:n varastona.

Asema-alueen ympäristö mullistui huomattavasti HelsinkiLeppävaara-kaupunkiradan valmistuessa 2001, lisäraiteiden lisäksi saatiin uusi asemalaituri sekä kevyen liikenteen silta. Samalla kuitenkin vanha, raiteiden pohjoispuolella sijaitseva asemarakennus jäi lopullisesti syrjään matkustajien kulkureiteistä, sillä sitä lähinnä sijaitsevat, pohjoisimmat raiteet on nyt varattu pysähtymättä ohi kulkeville junille, kun taas Pitäjänmäellä pysähtyvät paikallisjunat pysähtyvät kahdella eteläisimmällä raiteella.[6] Vuonna 2015 avatun Kehäradan vuoksi liikenne kaupunkiradan raiteilla muutettiin 27. lokakuuta 2013 oikeanpuoleisesta vasemmanpuoleiseksi[10].

Lähteet muokkaa

  1. Rautatieasemien matkustajamäärät (.xlsx) (Tiedot ovat laskentataulukossa. HSL-liikenteen luku on nousijoiden ja poistujien summa kaikilta viikonpäiviltä.) tietopyynto.fi. Viitattu 30.12.2022.
  2. a b Rautateiden verkkoselostus 2023 (PDF) (s. 90, 100) Väylävirasto. Viitattu 30.12.2022.
  3. Pitäjänmäki junalahdot.fi. Viitattu 30.12.2022.
  4. Pitäjänmäen rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. Viitattu 30.12.2022.
  5. a b Niina Alapeteri, Matti Liski, Lilja Palmgren: ”Pitäjänmäen asema”, Pitäjänmäen aseman ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämistavoitteet, s. 11. Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala, 2018. ISBN 978-952-331-458-0. Teoksen verkkoversio.
  6. a b c Niina Alapeteri, Matti Liski, Lilja Palmgren: ”1980-luvulta nykypäivään – maanvaihdoksia ja ohikiitäviä junia”, Pitäjänmäen aseman ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämistavoitteet, s. 30. Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala, 2018. ISBN ISBN 978-952-331-458-0. Teoksen verkkoversio.
  7. Niina Alapeteri, Matti Liski, Lilja Palmgren: ”Rantarata rakentuu”, Pitäjänmäen aseman ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämistavoitteet, s. 10. Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala, 2018. ISBN ISBN 978-952-331-458-0. Teoksen verkkoversio.
  8. Niina Alapeteri, Matti Liski, Lilja Palmgren: ”Alueen sijainti ja suojelu- ja suunnittelutilanne”, Pitäjänmäen aseman ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämistavoitteet, s. 7. Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala, 2018. ISBN 978-952-331-458-0. Teoksen verkkoversio.
  9. Niina Alapeteri, Matti Liski, Lilja Palmgren: ”Pitäjänmäen asema ja asemapuisto 1960- ja 1970-luvuilla”, Pitäjänmäen aseman ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämistavoitteet, s. 25. Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala, 2018. ISBN 978-952-331-458-0. Teoksen verkkoversio.
  10. Tasoristeys 3/2013 Resiina-lehti. Viitattu 30.12.2022.

Aiheesta muualla muokkaa