Ohje:Antiikin terminologia

Tälle sivulle on koottu tyyli- ja kirjoitusohjeita, joista on apua kirjoitettaessa antiikin historiasta, kulttuurista ja kielistä. Näillä ohjeilla pyritään yhtenäistämään ja selkeyttämään aihealueen esitystapaa.

Antiikin nimet

Antiikin termistön oikeinkirjoitus ei ole täysin vakiintunut suomen kieleen. Aina ei löydy yksikäsitteistä tapaa valita esimerkiksi henkilöiden nimien kirjoitusasuja. Alla kuitenkin joitain ohjeita, joita olisi hyvä noudattaa kirjoitettaessa antiikin aiheista Wikipediaan.

Latinalaisten nimien kirjoituksessa käytetään modernia latinalaista aakkostoa, siis myös pieniä kirjaimia sekä kirjainta u, jota ei antiikissa ollut. Kirjainta j käytetään ensisijaisesti vain erisnimissä, joissa j:n käyttö on hyvin vakiintunut, sekä mahdollisesti joissain hyvin vakiintuneissa muissa ilmaisuissa. Ligatuureja kuten æ ei käytetä. Siis esimerkiksi Juppiter (ei Iuppiter), Julius Caesar (siis ei esimerkiksi IVLIVS CAESAR, Iulius Caesar tai Julius Cæsar) ja corpus iuris civilis (ei corpus juris civilis). Yleisesti, jos suomenkieliseen kirjoitusasuun on vakiintunut j-kirjain, tulisi artikkelissa erikseen mainita i:llä kirjoitettu muoto latinankielisenä kirjoitusasuna.
Hyvin vakiintuneet nimet kirjoitetaan niiden vakiintuneessa suomalaisessa muodossa. Esimerkiksi Aleksanteri Suuri (ei Aleksandros eikä etenkään Alexander), Konstantinus Suuri (ei Constantinus), Karthago (ei Carthago tai Qart-Hadašt).
Nimistä, jotka eivät ole täysin vakiintuneet tai joiden vakiintuneisuudesta on epäselvyyttä, tulisi antaa yleisimmät käytetyt muodot, mutta pyrkiä käyttämään alkuperäistä kirjoitusasua. Siis esimerkiksi historioitsija Josephuksesta annetaan myös muoto Josefus, mutta pyritään käyttämään ensimmäistä. Ja jumalasta Juppiter annetaan myös muoto Jupiter.
Nimet, jotka eivät ole vakiintuneet, pyritään antamaan alkuperäisessä asussaan.
Kreikankieliset nimet tulee translitteroida aina suomalaisittain; latinan- tai englanninkielinen translitteraatio ei käy. Siis esimerkiksi Platon (ei Plato), Klaudios Ptolemaios (ei Claudius Ptolemy). Esim. jos kreikkalaisessa nimessä esiintyy c, x tai ph, translitteraatio ilmeisestikään ei ole suomen mukainen. Kreikkalaisten nimien kanssa kannattaa olla erityisen varovainen käännettäessä materiaalia muunkielisistä Wikipedioista. Ohjeita translitteraatioon alempana tällä sivulla sekä esimerkiksi Jukka Korpelan sivuilla.
Egyptiläisistä nimistä tulee käyttää ensisijaisesti niistä nykyisin käytettyjä muotoja, mutta myös aikaisemmat vakiintuneet muodot tulisi antaa. Esimerkiksi faarao Khufusta tulisi antaa myös muoto Kheops.

Jos nimien kirjoitusasuista on epäilyksiä, tulisi ne pyrkiä tarkistamaan jostain lähdeteoksesta. Ehdottomia auktoriteetteja ei ole, mutta seuraavassa mainitaan joitain suositeltuja teoksia.

Paavo Castrén, Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4 Tunnettujen antiikintutkijoiden kirjoittama hakuteos, joissa nimimuodot on esitetty huolellisesti. Hyvä apuneuvo nimien kirjoittamiseen.
Antiikin kirjailijoiden alkukielestä suoraan suomeksi käännetyt teokset. Yleensä kääntäjä on ollut nimien suhteen huolellinen.

Näissäkin lähteissä saattaa olla virheitä, nimien vakiintuneisuudesta saattaa olla poikkeavia käsityksiä ja käytännöthän muuttuvat ajan kuluessa. Epäselvät tapaukset saatetaan joutua ratkaisemaan tapauskohtaisesti. Artikkeli Roomalainen nimi selittää roomalaista nimikäytäntöä. Artikkeli latinan kielestä selittää latinan oikeinkirjoitusta.

Muinaiskreikka

Muinaiskreikan translitterointi

Pääartikkeli: Ohje: Muinaiskreikan translitterointi

Kreikkalaisten nimien latinalaisen/englantilaisen translitteraation muuntaminen suomalaiseksi

Tässä ohjeessa on esitetty joitakin nyrkkisääntöjä siitä, miten kreikkalaisten nimien ja termien latinalainen/englantilainen kirjoitusasu voidaan muuntaa suomalaisen käytännön mukaiseksi. Asiaan on tärkeää kiinnittää huomiota esimerkiksi käännettäessä materiaalia englanninkielisestä Wikipediasta suomeksi. Huomaathan, että tämä ei ole mikään kielitieteellinen esitys aiheesta, vaan pieni kokoelma puhtaan käytännöllisiä vinkkejä.

Monilla kreikkalaisperäisillä nimillä tai termeillä on suomessa oma, vakiintunut muotonsa, ja näissä tapauksissa Wikipediassakin käytetään tietysti vakiintunutta muotoa (esim. Traakia, ei Thrakia eikä varsinkaan Thrake, jota voisi englannin perusteella veikata; falangi, ei falanks; arkontti, ei arkhon). Vakiintuneita muotoja lukuun ottamatta kreikkalaiset sanat pyritään kirjoittamaan niin, että ne vastaavat Suomen standardisoimisliiton SFS 5807 -standardin kreikan kielen translitterointiohjeita ja siten myös kutakuinkin kreikan alkuperäistä ääntämystä. Pitkät vokaalit voidaan merkitä viivalla vokaalin päällä (esim. ē, ō, ū) ja aksentit voidaan merkitä kuten kreikassa, paitsi jos sana on osa tavallista suomenkielistä tekstiä.

Kun latinalainen/englantilainen kirjoitusasu muunnetaan suomalaiseksi, kyse on pitkälti näiden kielten puolella tapahtuneiden muutosten "peruuttamisesta" ja alkuperäisen kirjoitusasun palauttamisesta. Esimerkiksi kreikan alkuperäinen 'ai' on muuntunut latinassa/englannissa muotoon 'ae', joten voidaan esittää nyrkkisääntö, että suomessa lat./engl. 'ae' on palautettava muotoon 'ai' (esim. Aegina > Aigina). Luonnollisesti tämä ei koske niitä tapauksia, joissa kreikankin alkuperäinen äänne on 'ae' (esim. Danae, Laertes). Tällaisten poikkeusten tunnistaminen on kreikkaa taitamattomalle käytännössä mahdotonta.

Siksi tärkein nyrkkisääntö onkin ehkä tämä: tarkista kirjoitusasu mahdollisuuksien mukaan aina jostakin luotettavasta lähteestä, esimerkiksi "Antiikin käsikirjasta". Noudattamalla alla luetelluista muutoksista niitä, jotka on mainittu enemmän tai vähemmän säännönmukaisiksi, pääsee kuitenkin jo pitkälle.

Konsonantit

Nämä muutokset ovat käytännössä säännönmukaisia:

c > k: Socrates > Sokrates

ch > kh: Andromache > Andromakhe

ph > f: Orpheus > Orfeus

x > ks: Xerxes > Kserkses, Astyanax > Astyanaks (harvinainen poikkeus: Aiax > Aias)

Vokaalit ja diftongit

Nämä muutokset ovat lähestulkoon säännönmukaisia:

ae > ai: Aegina > Aigina (harvinaisia poikkeuksia ovat esim. Danae, Laertes)

oe > oi: Croesus > Kroisos (harvinainen poikkeus: oinochoe > oinokhoe)

ou > u: loutrophoros > lutroforos

Seuraava muutos tapahtuu toisinaan (mutta kreikkaa taitamattoman on käytännössä mahdotonta tietää, milloin, joten tätä ei pidä noudattaa, ellei tiedä mitä on tekemässä):

i > ei: Epirus > Epeiros, Polyclitus > Polykleitos, Epaminondas > Epameinondas

Vielä harvemmin esiintyvä muutos (älä noudata tätä ellet tiedä mitä teet):

e > ai: Chimera > Khimaira

Puolivokaali ”j”

Kreikan aakkosissa ei ole j-kirjainta, joten jos sellaiseen törmää, se pitää korvata i-kirjaimella:

Ajax > Aias, Jason > Iason

Varsinkin sanan alussa näkee toisinaan myös suomessa käytettävän j-kirjainta (esim. Jason), mutta tätä ei suositella, ellei kirjoitusasu ole erittäin vakiintunut.

Kirjain ”v”

Kreikan aakkosissa ei ole v-kirjainta. Yleensä se pitää korvata u-kirjaimella:

Evenus > Euenos, Evander > Euandros

Päätteet

Nämä muutokset ovat enemmän tai vähemmän säännönmukaisia:

-us > -os: Herodotus > Herodotos (harvinainen poikkeus: Oedipus > Oidipus); huom.: ei koske -eus-päätteisiä sanoja (esim. Peleus, Atreus)

-um > -on: Delium > Delion

-o > -on: Plato > Platon, Strabo > Strabon; huom.: ei koske naisten nimiä (esim. Calypso > Kalypso, Callisto > Kallisto)

-i > -oi: Delphi > Delfoi; huom.: ei koske diftongeja (esim. ai, oi). Huomaa myös, että nykykreikassa -i on varsin yleinen pääte, ja joskus suomessa käytetään nykykreikkalaista paikannimeä, vaikka puhuttaisiinkin antiikista (esim. Akrotiri).

-er > -ros: Nicander > Nikandros, Meleager > Meleagros; huom.: lukuisia poikkeuksia (esim. Homer > Homeros, Alexander > Aleksanteri, psykter > psykter, krater > krateeri)

Esimerkkejä harvinaisemmista muutoksista (älä noudata näitä ellet tiedä mitä teet):

-a > -e: Iocasta > Iokaste

-ea > -eia: Chaeronea > Khaironeia

-es > -eus: Achilles > Akhilleus

-ia > -eia: Iphigenia > Ifigeneia

Joitakin tapauksia, joissa kreikan pääte puuttuu englannista kokonaan, mutta suomessa se on lisättävä:

engl. Homer (lat. Homerus) > Homeros

engl. Minotaur (lat. Minotaurus) > Minotauros

engl. Priam (lat. Priamus) > Priamos

Joitakin edellisten kaltaisia tapauksia, mutta päätteenä on suomalainen 'i':

caryatid > karyatidi

dryad > dryadi

Joskus englannissa on pääte, jolla ei ole mitään tekemistä latinan tai kreikan kanssa:

engl. Ptolemy (lat. Ptolemaeus) > Ptolemaios

Nyrkkisääntö: jos sana päättyy johonkin muuhun kirjaimeen kuin vokaaliin tai konsonantteihin n, r tai s (myös ks ja ps), se ei ole kreikan mukainen, joten on syytä olettaa, että suomalainenkin translitteraatio on väärä.

Joitakin täysin poikkeavia muotoja

Hercules > Herakles

engl. Ulysses (lat. Ulixes) > Odysseus

Treema

Treeman käytön suhteen SFS 5087 -standardi ja Antiikin käsikirja ovat eri linjoilla. Wikipediassa ei ole käyty laajempaa keskustelua aiheesta, mutta tällä hetkellä noudatetaan standardia, eli treemaa ei kreikankielisissä sanoissa käytetä (siis kirjoitetaan esim. Danae, ei Danaë).

Raamatulliset nimet

Raamatullisista nimistä (kuten Aadam, Abraham) käytetään uusimman kirkkoraamatun (1992) käyttämää muotoa ensisijaisena nimenä ja artikkelin nimenä. Poikkeuksena nimet, jotka tunnetaan ensisijaisesti muista yhteyksistä (esim. Wikipedian Nebukadressar II vastaan Raamatun Nebukadnessar).