Wikipedia

Singapore

valtio Kaakkois-Aasiassa
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 29. lokakuuta 2012 kello 11.47 käyttäjän KLS (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.

Singapore (malaijiksi Singapura; kiin.: 新加坡; pinyin: Xīnjiāpō; tamiliksi சிங்கப்பூர், Ciŋkappūr), viralliselta nimeltään Singaporen tasavalta (engl. Republic of Singapore; malaijksi: Republik Singapura; kiin.: 新加坡共和国; pinyin: Xīnjiāpō Gònghéguó; tamiliksi சிங்கப்பூர் குடியரசு, Ciŋkappūr Kudiyarasu), on kaupunkivaltio Kaakkois-Aasiassa. Singapore sijaitsee pienellä saarella Malakan niemimaan kärjessä, Malesian Johorin osavaltiosta etelään ja Indonesian Riausaarista pohjoiseen. Singapore sijaitsee 137 kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen. Singaporen nimi juontuu malaijin sanasta singa (leijona), joka taas juontuu sanskritin samaa tarkoittavaan sanaan सिंह, siMha, ja sanskritin sanasta पुर, pura (kaupunki). Saarella asuu lähes viisi miljoonaa ihmistä, joista noin viidesosa on naapurimaista tulleita siirtotyöläisiä. Singapore on yksi maailman tiheimmin asuttuja kaupunkeja.

Republic of Singapore

新加坡共和国
Republik Singapura

சிங்கப்பூர் குடியரசு
Singaporen lippu Singaporen vaakuna
lippu vaakuna

Singaporen sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Tony Tan Keng Yam
Lee Hsien Loong
Pääkaupunki Singapore City, Downtown Core
1°17.583′N, 103°51.333′E
Muita kaupunkeja –
Pinta-ala
– yhteensä 697[1] (sijalla 192)
– josta sisävesiä 10 km²
Väkiluku (2010) 4 701 069[1] (sijalla 117)
– väestötiheys 6 724
– väestönkasvu 0,863[1] (2010)
Viralliset kielet englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili
Valuutta Singaporen dollari (SGD)
BKT (2011)
– yhteensä 318,8 miljardia USD (PPP)[1]  (sijalla 45)
– per asukas 60 500 USD
HDI (2019) 0,938[2] (sijalla 11)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 0[1]
– teollisuus 26,6[1]
– palvelut 73,4[1]
Aikavyöhyke +8
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Malesiasta
9. elokuuta 1965[1]
Lyhenne SG
– ajoneuvot: SGP
– lentokoneet: 9V
Kansainvälinen
suuntanumero		 +65
Tunnuslause Majulah Singapura
(malaiji: Eteenpäin, Singapore)
Kansallislaulu ”Majulah Singapura”

Maantiede

Fyysinen maantiede ja ilmasto

 
Trooppista metsää luonnonsuojelualueella.
 
Singapore kartalla.

Singapore koostuu yhdestä salmiakinmuotoisesta pääsaaresta ja sen ympärillä olevista pienistä, enimmäkseen asumattomista saarista. Saarten eteläpuolella on Singaporensalmi. Noin Suomen pääkaupunkiseudun kokoinen, halkaisijaltaan noin 40 km leveä saari sijaitsee 1°22 N leveysasteella.[3] Vuosina 1965–1987 saaren pinta-ala kasvoi laajan maantäyttö-ohjelma seurauksena 586 neliökilometristä 636 neliökilometriin. Rantaviivaa on 193 km. Singaporen pienemmistä saarista Jurongsaari, Pulau Tekong, Pulau Ubin ja Sentosa ovat suurimpia.[4][5] Singaporen korkein maantieteellinen kohta on 164 m korkea Bukit Timah, joka sijaitsee pääsaaren keskiosassa, jossa on monia graniittikukkuloita. Saaren länsi- ja lounaisosissa on matalia mutta jyrkkiä kukkulajonoja. Saaren itäosan muodostaa sen sijaan tasainen tulvatasanko, johon virrat ovat puhkoneet jyrkkäreunaisia laaksoja.[3]

Singaporessa on monia lyhyitä jokia, joista jotkut laskevat laguuneihin, mangrovevyöhykkeille tai laajoihin estuaareihin. Suurimmat joet on padottu tekojärviksi.[3] Vuonna 2011 avattiin kaksi uutta tekojärveä, minkä jälkeen sadevesi kerätään kahdelta kolmasosalta Singaporen pinta-alasta talteen.[6] Sadevesi tyydyttää puolet Singaporen vedentarpeesta, loput toimitetaan Malesiasta. Lisäksi vesivaroja kierrätetään.[7] Merivettä käyttäviä suolanpoistolaitteistoja on käytössä, ja ne tuottavat 10 % vedentarpeesta.[8]

Singaporessa on trooppinen ilmasto ilman selviä vuodenaikoja Köppenin ilmastoluokituksen mukaan. Sen ilmastolle on ominaista yhtenäinen lämpötila ja ilmanpaine, korkea ilman suhteellinen kosteus ja runsaat sateet. Lämpötila vaihtelee välillä 23 °C–35 °C. Suhteellinen kosteus on keskimäärin noin 90 prosenttia aamulla ja 60 prosenttia iltapäivällä. Pitkäaikaisten runsaiden sateiden aikana suhteellinen kosteus voi usein olla 100 prosenttia. Ennen ihmisasutuksen leviämistä saari oli trooppisen sademetsän ja mangovekasvustojen peitossa.[3]

Kaupunkikuva

Varsinainen Singaporen kaupunki sijaitsee pääsaaren eteläosassa, mutta kaupungistumisen myötä kaupunkiseudun ja maaseudun rajat ovat hämärtyneet. Hallituksen Housing and Development Board on jakanut palvelut asutuksen eri alueille, ja noin neljä viidesosaa kansalaisista asuu nykyään korkeissa tornitaloissa Singaporen kaupungin asuinalueilla tai niin sanotuissa uusissa kaupungeissa, joihin kuuluvat Woodlands, Tampines ja Yishun. Perinteiset kiinalaiset kauppatalot ovat hävinneet Singaporen vanhasta kaupungistakin uusien rakennusten tieltä. Lisäksi perinteisiä paaluille rakennettujia malaijikyliä on enää muutamia.[9]

Singaporen intialainen kaupunginosa Little India sijoittuu Singaporejoen itäpuolelle, Kampong Glamin pohjoispuolelle. Sen keskus Mustafan tori on auki lähes ympäri vuorokauden, ja alueella on monia intialaisia ravintoloita. Vastaavasti kiinalaisen kulttuurin keskus on Chinatown, jossa on ravintoloiden ja edullisten ostospaikkojen lisäksi kaupungin kiinalaisesta historiasta kertova museo. Chinatowniin vuonna 2007 valmistuneessa buddhalaisessa temppelissä, Buddha Tooth Relic Temple and Museum, säilytetään Buddhan hammasta.[10]

Singaporen eläintarhassa käy vuosittain yli 1,6 miljoonaa vierasta. Eläimet eivät ole kaltereiden takana, ja eläintarhassa järjestetään ruokintanäytöksiä ja elefanttien työskentelynäytöksiä. Eläinlajeja on yli 300, eläinyksilöitä noin 2 800.[11] Myöskään Jurongin lintupuistossa linnut eivät ole erillisissä häkeissä, vaan 20 hehtaarin puisto koostuu neljästä suuresta häkistä, joihin kävijät pääsevät kulkemaan lintujen sekaan. Puistossa käy vuosittain noin 900 000 kävijää.[12]

Muihin nähtävyyksiin kuuluvat 165 metriä korkea Singapore Flyer -maailmanpyörä, Universal Studios -huvipuisto, Jurongin saarella toimiva tiedekeskus, Kasvitieteellinen puutarha, historiallinen Raffles-hotelli ja moderni Marina Bay Sands -hotellikasino ja viihdekeskus.[10]

Luonto

Singaporen alkuperäisestä luonnosta on jäljellä vain pieniä alueita, kuten jokialueiden sademetsiä ja rannikon mangrovea. Saarelle on tuotu ulkomailta monia kasveja pääasiassa koristekäyttöön. Nisäkäslajeista saaren suurimpia ovat jaavanmakaki, hidaslori ja malaijanmuurahaiskäpy.[9] Singaporen alueella kasvaa lähes neljätuhatta putkilokasvilajia. Siellä on tavattu 364 lintulajia, 295 erilaista päiväperhosta, 98 matelijalajia, 52 nisäkäslajia, 28 sammakkoeläinlajia ja 255 erilaista kivikorallia.[13] Alueen alkuperäisestä lajistosta yli puolet esiintyy pelkästään suojelualueilla, ja monia lajeja on kuollut sukupuuttoon.[14]

Noin puolet Singaporen pinta-alasta on viheraluetta, ja viisi prosenttia on rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi. Singaporen puisto-osasto hallinnoi noin 300 puistoa ja luonnonsuojelualuetta. Yksi suosituimmista puistoista on East Coast Park, jossa käy vuosittain noin seitsemän miljoonaa kävijää.[13] Suojelukohteita ovat Bukit Timahin suojelualue, Labradorin suojelualue ja Sungei Bulohin kosteikonsuojelualue[15] sekä laaja Central Catchment Nature Reserve (CCNR).[16]

Historia

Pääartikkeli: Singaporen historia
 
Kuuluisa Raffles Hotel rakennettiin saarelle 1887.

Varhaiset vaiheet

Singaporen sijainti Malakan niemimaan eteläkärjessä oli jo varhain Kaakkois-Aasian kauppareittien risteyskohdassa. Sen kautta kulkivat kauppareitit Intiasta ja Arabiasta Kiinaan ja toisaalta muualta Malaijien saaristosta Kiinaan ja Intian suuntaan. 600-luvulla Singaporen alueesta tuli osa Srivijayan valtakuntaa ja siellä on arveltu olevan pienikokoinen satama. Palembangin hallitsija perusti saarelle kauppatukikohdan 1299 ja antoi sille nimeksi Singapura ('leijonakaupunki'). Singapura kukoisti 1300-luvulle asti. 1300-luvulla saari tunnettiin myös nimellä Tumasik. Srivijayan valtakunnan hajoamisen myötä alueen uudet nousevat suurvallat Majapahit ja Ayutthayan kuningaskunta havittelivat aluetta itselleen.[17]

Palembangin kuningas Paramesvara pakeni 1388 Majapahitin valloituksia Singapuraan, josta sai turvapaikan. Hän kuitenkin murhasi Singapuran hallitsijan ja anasti vallan itselleen. Hänen valtaansa kesti kuitenkin vain muutamia vuosia ennen kuin hän pakeni Malakaan. Siellä Paramesvara kääntyi islamilaisuuteen ja perusti 1414 Malakan sulttaanikunnan, joka pian valloitti myös Singapuran. Portugalilaiset valloittivat Malakan sulttaanikunnan 1511 ja sulttaani pakeni Johoriin ja perusti sinne Johoren sulttaanikunnan, johon myös Singapura kuului. Portugalilaiset polttivat 1611 Singapuran kauppatukikohdan, ja saari jäi asumattomaksi pariksi vuosisadaksi.[17]

Singaporen perustaminen

Gambiirin viljely oli alkanut Johoren sulttaanikunnassa 1700-luvulla ja valtavan kysynnän takia sen viljely aloitettiin myös Singaporen saarella 1800-luvun alussa.[17] 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa Britannia ja Hollanti kävivät kiivasta kamppailua siirtomaa-asemastaan Malaijien saaristosta. Hollanti oli menettänyt alueitaan Euroopassa käytyjen sotien takia. Britit valloittivat Jaavan 1811 mutta menettivät sen takaisin hollantilaisille jo 1816. Thomas Stamford Raffles suunnitteli siksi brittien valta-aseman vahvistamista Malakansalmella.[18] Samaan aikaan Johoressa oli käynnissä vallanperimyskiista ja Raffles asettui tukemaan maanpaossa elävää vanhempaa poikaa Tengku Husseinia. Raffles ja Hussein allekirjoittivat 6. helmikuuta 1819 sopimuksen, jonka mukaan Englannin Itä-Intian kauppakomppania sai perustaa saarelle kauppasiirtokunnan ja samalla Hussein tunnustettiin Johoren sulttaanikunnan lailliseksi sulttaaniksi. Rafflesin oma-aloitteinen toiminta hiersi brittien ja hollantilaisten suhteita.[19] Vastaperustettu Singapore menestyi alusta alkaen hyvin, mille suurimpana syynä oli sen asema vapaasatamana Itä-Intian kaupankäynnissä. Se houkutteli Singaporeen kauppiaiden lisäksi myös pysyvää väestöä. Johoren uusi sulttaani Hussein rakensi sinne palatsinsa, jonka takia sinne muutti paljon malaijeja. Toinen suuri muuttajaryhmä olivat Kaakkois-Aasian alueen kiinalaiset, jotka toivoivat hyötyvänsä vapaasta kaupasta, johon heillä ei muualla ollut mahdollisuutta.[19]

Raffles lähti siirtokunnasta perustamisen jälkeen, ja sitä jäi johtamaan William Farquhar. Hallinnon budjetti oli mitätön, ja vapaasatama-aseman takia se ei saanut tuloja tullimaksuista. Budjetin paikkaamiseksi Farquhar laillisti uhkapeluun sekä oopiumin ja vahvan arrakkiviinan myynnin, mikä aiheutti suuria järjestysongelmia. Singaporen toinen isompi ongelma oli maahanmuuttajaryhmien väliset kahnaukset. Raffles palasi Singaporeen lokakuussa 1822 ja aloitti uuden kaupungin suunnittelun. Rannikolle tulivat hallinto- ja liiketoimintakorttelit ja etnisille ryhmille annettiin omat, erilliset asuinalueet. Raffles uudisti myös hallintoa.[19]

Raffles pyrki myös vähentämään Johoren sulttaanin ja yläluokan valtaa ja onnistuikin siinä kesäkuussa 1823, jolloin johorelaiset suostuivat kiinteään kuukausikorvaukseen. Ennen kuin Raffles palasi Britanniaan lokakuussa 1823, hän nimitti Singaporen residentiksi John Crawfurdin. Crawfurd jatkoi Rafflesin taistelua orjuutta ja merirosvoutta vastaan, mutta laillisti kuitenkin uudelleen uhkapeluun. Singaporen asema brittiläisen imperiumin osana vahvistui Britannian ja Hollannin välisellä sopimuksella 17. maaliskuuta 1824. Sopimus jakoi Malaijien saariston kahtia Malakansalmen kohdalta: britit saivat pohjoisosan (Malakan niemimaan ja Singaporen) ja Hollanti eteläiset osat.[19] Kokonaan Singapore siirtyi brittien hallintaan elokuussa 1824, kun Crawfurd sai neuvoteltua sopimuksen Johoren sulttaanikunnan kanssa. Sopimuksella britit saivat Singaporen ja kaikki 10 mailin etäisyydellä siitä olevat saaret.[20]

Salmisiirtokunnat

Itä-Intian kauppakomppania muodosti 1826 Salmisiirtokunnat, joihin kuuluivat Malakka, Singapore ja Penang.[18][21] Singaporesta tuli 1832 sen pääkaupunki. Siirtokuntien byrokratia osoittautui kuitenkin raskaaksi ja kalliiksi, ja Salmisiirtokunnat siirrettiin pian Intian kenraalikuvernöörin alaisuuteen. Siirtokunnat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä tilanteeseen, sillä niiden taloudelliset siteet olivat pääasiassa Lontooseen. Lisäksi Intian hallinto pyrki jatkuvasti kumoamaan siirtokuntien vapaasatama-aseman, eikä Intia pystynyt kunnolla suojelemaan siirtokuntia merirosvoja vastaan. Siirtokunnista tulikin kruununsiirtomaa 1. huhtikuuta 1861.[21] Tällöin se sai myös oman kuvernöörin. Kuvernööriä avusti toimeenpaneva neuvosto ja lakiasäätävä neuvosto, jossa Singaporella oli johtava asema.[22]

Singaporen kauppa kasvoi 1800-luvulla voimakkaasti. Kaupankäynti perustui kauttakulkukauppaan. Eurooppalaisten ja kiinalaisten välisessä kaupankäynnissä kiinalaiset välittäjät olivat avainasemassa. Koska kiinalaiset välittäjät käyttivät konsignaatiota, liiketoiminnan riskit olivat suuret. Kaupankäynnin suurimpana ongelmana olivat merirosvot Mindanaosta ja Pohjois-Borneosta. 1850-luvulla merirosvot jopa lamaannuttivat Singaporen ja Kotšinkiinan välisen kaupan. Merirosvous saatiin kuriin 1860-luvulle tultaessa. Siihen vaikutti oleellisesti eurooppalaisten siirtomaavaltojen kasvanut vaikutus Kaakkois-Aasiassa sekä Kiinan kanssa 1860 solmitut sopimukset.[21]

Singaporen asutus oli 1800-luvulla keskittynyt satama-alueelle ja sen lähiympäristöön. Muu osa saarta oli viidakkoa ja mangrovea. Maanviljelystä oli yritetty huonolla menestyksellä 1830- ja 1840-luvuilla. Ainoat menestyneet viljelykasvit olivat pippuri ja gambiiri. Gambiirin jalostukseen tarvittiin runsaasti polttopuuta, jonka loppuessa plantaasit siirtyivät uudelle alueelle. 1860-luvulle tultaessa suurin osa saaren viidakosta oli hakattu ja gambiiriviljelijät siirtyivät salmen yli Johoreen.[21] Singaporen suurin väestöryhmä olivat kiinalaiset, joita oli muuttanut saarelle Malaijien saaristosta ja Malakan niemimaalta. 1800-luvun loppupuolella Singaporeen muutti myös yhä enemmän kiinalaisia Kiinan eteläisistä maakunnista. 1800-luvun alkupuoliskolla malaijit olivat vielä Singaporen toiseksi suurin väestöryhmä mutta vuosisadan loppupuolella toiseksi suurin ryhmä olivat intialaiset. Merkittävä osa intialaisista oli entisiä vankeja.[21]

Kruununsiirtomaa

1800-luuvn loppupuolella Singaporen liikemiehet olivat yhä enenevässä määrin kiinnostuneita Malakan niemimaan rikkauksista. Singapore oli jo pitkään ollut Malaijien saariston kauttakulkukaupan keskus, mutta nyt siitä tuli kiinalaisen työvoiman läpikulkupaikka. Singaporen kautta kulki muun muassa kiinalaisista, joista osa jäi pysyvästi Singaporeen. Siirtomaahallinto perusti 1877 kiinalaisen protektoraatin, jonka ensimmäinen protektori oli William A. Pickering. Aluksi protektoraatin tarkoituksena oli vain suojella saapuvia siirtolaisia riistotyöltä mutta pian sen toimenkuvaan kuului myös pakkoprostituution poiskitkeminen.[22]

Singaporen asema kaupankäynnin keskuksena vahvistui entisestään 1800-luvun loppupuoliskolla. Suezin kanavan avaaminen teki Malakansalmesta suosituimman reitin Itä-Intiaan. Uudet höyrylaivat tarvitsivat säännöllisin välimatkoin lisää polttoainetta, ja Singapore oli yksi tankkauspisteistä. Kaupankäyntiä vilkastuttivat myös siirtomaavaltojen yhä laajeneva vaikutusvalta Kaakkois-Aasiasta ja Thaimaan avautuminen kuningas Chulalongkornin aikana. Singapore oli aiemmin keskittynyt pääasiassa kaupankäyntiin, mutta 1890-luvulla Singaporeen perustettiin myös kevyttä teollisuutta, joka jalosti muun muassa Malakan niemimaan tinaa autoteollisuuden tarpeisiin.[22]

Singaporen puolustuksen järjestäminen oli ollut jatkuva ongelma Singaporen perustamisesta lähtien. Kauppiaat vastustivat kuitenkin jyrkästi kaikkia puolustukseen tarvittavia veroja ja maksuja. Britannian ja Venäjän suhteet huononivat kuitenkin Afganistanin takia 1886 niin paljon, että Britannia aloitti Singaporen linnoitustyöt. Kauppiaat joutuivat myös osallistumaan tähän, vaikka summat jäivätkin pienemmäksi kuin mitä Britannia oli alun perin vaatinut. Venäjän hävittyä Venäjän-Japananin sodan 1905 rauhoitti Britannian kannalta tilanteen Aasiassa, eikä Singaporen puolustuksen järjestäminen enää ollut ensisijaista. Ensimmäisellä maailmansodalla ei juurikaan ollut vaikutusta Singaporeen.[22]

Malakan niemimaan kansallinen herääminen alkoi hitaasti 1920-luvun puolivälissä. Malesian malaijien ensimmäinen poliittinen puolue Singaporen malaijiseura perustettiin Singaporessa 1926. Se ei vastustanut brittiläistä siirtomaahallintoa vaan vastusti ennen kaikkea kiinalaisia kauppiaita, joiden käsissä oli periaattessa koko Malakan niemimaan talous ja paikallishallinto. 1930-luvulla Singaporesta muodostui malaijiopposition keskuspaikka, koska oppositiolla ei ollut vapaita toimintamahdollisuuksia muualla Malaijien saaristossa.[23]

Toinen maailmansota ja siirtomaavallan paluu 1945

Japani aloitti Tyynenmeren sodan nousemalla maihin Malakan niemimaan pohjoisosaan 8. joulukuuta 1941. Helmikuuhun 1942 mennessä Japani oli valloittanut koko Malakan niemimaan ja Singaporen taistelun 8.–15.2.1942 jälkeen brittiarmeija antautui ehdoitta.[24][25] Japanilaiset miehittäjät teloittivat Singaporessa ainakin 5 000 kiinalaista.[25]

Japanina antauduttua 15. elokuuta 1945 britit palasivat Malakan niemimaalle kolme viikkoa myöhemmin. Malakan niemimaa oli briteille tärkeä luonnonvarojensa takia, koska muualla alkanut siirtomaavallan purkautuminen nakersi Britannian jälleenrakentamiseen tarvittavia luonnonvaroja. Britit ilmoittivat lokakuussa 1945 Malaijan liiton perustamisesta. Siihen kuuluisi 9 sulttanikunnan lisäksi myös Salmisiirtokunnat. Brittien päätös sai aikaan rajun vastalausemyrskyn. Toisaalta vastustettiin brittiläisten ylivaltaa Malaijin liitossa ja toisaalta taas Singaporen kiinalaisia. Tämän seurauksena malaijit perustivat yhtyneiden malaijien kansallisjärjestön (UMNO), jonka tavoitteena oli Malaijan liiton syntymisen estäminen. UMNO:n ja brittihalllinnon välissä keskusteluissa britit luopuivat suunnitellusta Malaijan liitosta. Sen sijan britit perustivat helmikuussa 1948 Malaijan liittovaltion, johon Singapore ei kuulunut.[26]

Singapore oli sodan jälkeen virallisesti edelleen Britannian kruununsiirtomaa. Vuoden 1955 vaalien jälkeen David Marshallista tuli Singaporen kruununsiirtomaan ensimmäinen virallinen pääministeri ("Chief Minister"). Vuoden 1959 vaaleissa pääministeriksi nousi Lee Kuan Yew, joka ensimmäiseksi leikkaisi virkamiesten palkat, pakotti työläiset luopumaan palkankorotusvaatimuksistaan ja lakkautti opposition sanomalehtiä. Lee ja Malaijan liittovaltion pääministeri Tunku Abdul Rahman keskustelivat valtioliitosta ensimmäisen kerran 1961. Valtioliitto toteutui 16. syyskuuta 1963, jolloin nykyinen Malesian valtio perustettiin. Malesian perustamisen jälkeen Lee pysyi edelleen Singaporen pääministerinä, joten Malesiassa oli samanaikaisesti kaksi pääministeriä.[27]

Itsenäistyminen

Kahden pääministerin Malesia ei säilynyt pitkään, sillä jo kesällä 1965 Malesian valtiopäivät sääti lain, jolla Singapore erotettiin Malesiasta. Jo samana vuonna itsenäistynyt Singapore hyväksyttiin YK:n jäseneksi. Sisäpoliittisesti Singaporesta muodostui kuitenkin nopeasti yksipuoluediktatuuri, jota pääministeri Lee johti.[27] Leen johtamassa Singaporessa oppositiolla oli pari nimellistä edustajaa parlamentissa. Oppositiopuolueiden puolueohjelmat eivät kuitenkaan merkittävästi eronneet Leen oman puolueen ohjelmasta.[28]

Lee pysyi pääministerinä vuoteen 1990 asti eli 30 vuoden ajan. Seuraavaksi pääministeriksi valittiin Goh Chok Tong, joka yllättäen sivuutti pitkään kruununperijänä pidetyn Leen pojan Lee Hsien Loongin. Lee vaikutti kuitenkin kuliseissa edelleen Singaporen politiikkaan. Virallisesti hänen arvonimensä oli ”vanhempi valtiomies”.[28]

Politiikka

Pääartikkeli: Singaporen politiikka
 
Singaporen pääministeri Lee Hsien Loong Chilen presidentti Sebastián Piñera kanssa vuonna 2010.

Singapore on parlamentaarinen demokratia, joka perustuu Westminsterin mallille ja jonka valtionpäämies on presidentti. Presidentti oli alkujaan lähinnä seremoniallinen, mutta presidentin valtaa lisättiin vuonna 1991. Yksikamarisessa parlamentissa on 94 jäsentä, joista 84 valitaan vaaleilla. Parlamentin toimikausi on viisi vuotta. Hallitusta johtaa pääministeri.[9]

People’s Action Party -puolue (PAP) on hallinnut maata itsenäistymisestä asti. Vuonna 2011 sen ääniosuus oli alempi kuin koskaan ennen, enää 60%. Silti oppositio sai vain kuusi paikkaa - sekin oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin.[29] PAP:n filosofia on ”sosialistinen demokratia”, ja sen politiikka sisältää monia piirteitä sosialismista. Esimerkiksi suurin osa väestöstä asuu valtion rakentamissa asunnoissa ja valtion omistamat yritykset ovat merkittävässä asemassa.[30]

Transparency International on pitkään pitänyt Singaporea Aasian vähiten korruptoituneena maana ja yhtenä koko maailman puhtaimmista.[31] Pitkään pääministerinä toimineen Lee Kuan Yewn autoritaarinen hallintotyyli on kuitenkin herättänyt kritiikkiä. Maan kolmanneksi pääministeriksi valittu Lee Hsien Loong on Lee Kuan Yewn poika, mutta vihjailuihin nepotismista on vastattu kunnianloukkaussyytteillä.[32] Muutamat oppositiopoliitiot, kuten Francis Seow, J. B. Jeyaretnam ja Chee Soon Juan, sanovat oikeusjärjestelmän suosivan PAP:ta. PAP:n edustajat eivät ole hävinneet yhtään kunnianloukkausoikeudenkäyntiä, mutta kolme opposition nostamaa syytettä on päättynyt sovitteluratkaisuunn oikeusistuimen ulkopuolella.[33]

Saarivaltion kaikki lehdet, TV-asemat ja radioasemat ovat kahden yrityksen hallinnassa. MediaCorp on valtion omistama, Singapore Press Holdingsilla on tiiviit yhteyden hallitsevaan puolueeseen. Freedom Housen mukaan valtio rankaisee viranomaisten arvostelusta niin kovasti, että media harjoittaa itsesensuuria. Vuonna 2010 internetin käyttäjiä oli 3,6 miljoonaa. Pornografista sisältöä suodatetaan, mutta muutakin arveluttavaa materiaalia rajoitetaan lisenssivalvonnalla ja laillisella painostuksella.[34]

Singapore on liittoutumaton maa ja YK:n jäsen. Se on osallistunut YK:n tarkkailu- ja rauhanturvatehtäviin Kuwaitissa, Angolassa, Namibiassa, Kambodzassa ja Itä-Timorissa. Se tukee voimakkaasti merirosvouksen vastaista toimintaa. Kaakkois-Aasian alueellinen yhteistyö on sille tärkeää, ja se toimii aktiivisesti alueen järjestöissä kuten ASEANissa ja APECissa.[35]

Singaporessa rangaistukset rikoksista ovat ankaria. Joistakin rikoksista saattaa seurata raskaat sakot, raipparangaistus tai kuolemanrangaistus. Maassa teloitetaan Amnesty Internationalin arvion mukaan asukaslukuun nähden eniten ihmisiä maailmassa. Kuolemantuomio voidaan langettaa ensimmäisen asteen murhasta ja huumausainerikoksista. Suurin osa vuosien 1991 ja 2004 välillä hirtetyistä 400 ihmisestä syyllistyi huumausaineiden salakuljetukseen.[36] Purukumi oli pitkään kokonaan pannassa, mutta Yhdysvaltojen kanssa solmitun vapaakauppasopimuksen jälkeen ns. terveyspurukumeja voi nyt ostaa apteekeista. Asiakkaiden henkilöllisyys tarkistetaan ja tiedot rekisteröidään oston yhteydessä.[37] Sylkemisestä tai roskan maahan heittämisestä voi joutua pidätetyksi, ja rattijuoppoudesta joutuu vankilaan.[38]

Miesten välinen homoseksuaalinen seksi on kielletty Singaporessa. Heteroparien yhteisymmärryksessä harrastama oraali- ja anaaliseksi sallittiin 2007.[39]

Talous

Pääartikkeli: Singaporen talous
 
Central Area on Singaporen talouden keskus.

Singaporessa on pitkälle kehittynyt markkinapohjainen talous. Vuonna 2010 Singapore sijoittui sijalle 27 inhimillisen kehityksen indeksissä ja toiselle sijalle taloudellisen vapauden indeksissä.[2][40] Saarivaltion bruttokansantuote asukasta kohti vastaa Euroopan rikkaita valtioita. Henkeä kohti laskettuna Singaporea rikkaampia ovat vain Liechtenstein, Qatar, Luxemburg ja Bermuda.[41] Ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2011 oli 318,9 miljardia Yhdysvaltojen dollaria eli 60 500 dollaria asukasta kohden. Työttömyysaste oli kaksi prosenttia.[1]

Maatalous työllistää 0,1 % työvoimasta, sen osuus bruttokansantuotteesta ei ole merkittävä mutta tuotteet ovat omaleimaisia: niihin kuuluvat orkideat ja akvaario- ja lammikkokalat sekä vihannekset, siipikarja ja munat.[1] Kaupunkivaltion talous luo lukuisia korkean ja matalan osaamisen työpaikkoja, joiden täyttämiseen se tarvitsee ulkomaalaista työvoimaa. Maan työvoima koostuu suurimmaksi osaksi paikallisista, intialaisista, malesialaisista ja filippiiniläisistä. Hallitus pyrkii sulauttamaan maahanmuuttajat ja tarjoamaan näille kansalaisuutta. Noin 76 prosenttia 25–64-vuotiaista singaporelaisista on työelämässä.

Merkittävimpiä vientituotteita ovat elektroniikka, koneet, lääkkeet ja muut kemian teollisuuden tuotteet.[1] Maan talous on hyvin riippuvainen viennistä sekä asemastaan kansainvälisen kaupankäynnin keskuksena. Singapore sääti tuotteiden ja palveluiden arvonlisäveron (Goods and Services Tax, GST) vuonna 1994. Verouudistus lisäsi valtion tuloja 1,6 miljardia dollaria ja vähensi tulojen riippuvuutta elektroniikkateollisuudesta. Arvonlisävero on seitsemän prosenttia.

Singapore kärsi pahasti vuoden 2001 maailmanlaajuisesta taantumasta, ja Economic Review Committee (ERC) loi suunnitelman talouden uudistamiseksi.[42] Talous on sittemmin palautunut, ja vuonna 2004 talouskasvu oli 8,4 prosenttia. Hallitus toivoo löytävänsä pitkällä aikavälillä uusia kasvualueita, jotka eivät ole yhtä haavoittuvia ulkoisille liiketoimintasyklien muutoksille, mutta pyrkii pitämään Singaporen Kaakkois-Aasian liike-elämän ja korkeateknologian keskuksena.[43]

Liikenne

 
Mass Rapid Transit -järjestelmän juna.

Singapore on merkittävä lentoliikenteen keskus ja tärkeä solmukohta sekä Aasian sisäisillä että Euroopan ja Australian välisillä lennoilla. Changin kansainvälinen lentoasema on yksi Aasian vilkkaimmista lentokentistä,[44] ja sitä on usein pidetty yhtenä maailman parhaimmista lentokentistä.[45] Myös Singaporen satama on maailman vilkkaimpia Shanghain ja Hongkongin satamien rinnalla.[46]

Singaporen tieverkko hyvin kehittynyt, mutta ruuhkat ovat jatkuva ongelma. Hallitus kehitti 1980- ja 1990-luvuilla Mass Rapid Transit -metrojärjestelmän (MRT) yhdistämään tärkeimmät asustuskeskukset työpaikkoihin ja kaupungin keskustaan.[9] MRT onkin maan julkisen liikenteen tärkein raideliikenneverkko.[47] Singaporen yhdistää Malakan niemimaahan rautatiesilta Johor Bahrun kaupungin kohdalla.[9]

Väestö

Pääartikkeli: Singaporen väestö

Etniset ryhmät, uskonnot ja kielet

 
Vuonna 1827 valmistunut Sri Mariammanin temppeli on Singaporen vanhin hindutemppeli.[48]

Singaporessa asuu lähes viisi miljoonaa ihmistä. Vuosikymmenien perhesuunnittelun jälkeen maassa on alhainen syntyvyys, jota pyritään nostamaan kannustimilla. Singapore on toiseksi tiheimmin asuttu maa maailmassa. Noin 85 prosenttia singaporelaisista asuu asunnoissa, joita tarjoaa Housing and Development Board (HDB)[49]

Väestö on monimuotoinen moniin muihin maihin verrattuna. Kiinalaiset, jotka ovat olleet enemmistönä siirtomaa-ajalta asti, muodostavat singaporelaisista 76,8 prosenttia. Malaijit, jotka ovat maan alkuperäisasukkaita, muodostavat 13,9 prosenttia. Malaijeihin kuuluu tosin myös ryhmiä muualta Malaijien saaristosta, kuten jaavalaisia, bugeja, baweanilaisia ja minangkabauteja. Intialaiset ovat kolmanneksi suurin etninen ryhmä, 7,9 prosenttia väestöstä. Etninen harmonia on ollut tärkeä kysymys 1960-luvun rasististen mellakoiden jälkeen. Sitä korostetaan kaikkialla yhteiskunnassa, esimerkiksi koulutuksessa, asevoimissa ja asumispolitiikassa. Vuosittain vietetään erityistä etnisen harmonian teemapäivää.[50]

Vuoden 2000 väestönlaskennassa 42 prosenttia singaporelaisista oli buddhalaisia. Muslimeja on noin 15 prosenttia väestöstä, ja se on malaijiväestön pääuskonto. Katolilaiset ja muut kristityt muodostavat 14,6 prosenttia väestöstä.[1] Taolaisuus, kungfutselaisuus ja buddhalaisuus ovat sulautuneet yhdeksi suurimmalle osalle kiinalaista väestöä. Suurin osa tamilileista on hindulaisia, joka on maan kuudenneksi suurin uskonto.[51]

Kansallinen kieli on historiallisista syistä malaiji. Viralliset kielet ovat englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamil.[1] Englantia on suosittu maan kielenä itsenäistymisestä lähtien ja enemmistö väestöstä puhuu sitä. Speak Mandarin -kampanja (puhu mandariinikiinaa -kampanja) on kannustanut kiinalaista väestöä opiskelemaan mandariinikiinaa. Alun perin kiinalaiset maahanmuuttajat eivät ymmärtäneet toisiaan, koska he olivat peräisin eri puolilta Kiinaa, mutta kampanjan aikana mandariinikiina tuli yhdistäväksi tekijäksi.[52][53]

Terveydenhuolto

Singaporen terveydenhoito ja sosiaaliturva perustuvat sosiaaliturvatileihin. Kansalaiset rahoittavat muun muassa terveydenhoitonsa, työttömyytensä ja eläkkeensä itse pakollisilla vähennyksiltä palkasta, eikä esimerkiksi työttömyyskorvausta ole ollenkaan[54] ja valtio auttaa vain hätätapauksissa.

Singaporen terveydenhuoltomenot ovat henkeä kohden pienemmät kuin esimerkiksi Suomessa tai Yhdysvalloissa, mutta elinajanodote on kuitenkin suurempi.[55] Singaporelaiset maksavat terveydenhuollostaan viidenneksen siitä, mitä yhdysvaltalaiset, mutta heidän terveys on parempi. Tämä johtuu pitkälti kannustimista: ihmiset maksavat terveydenhoitomenoistaan ison omavastuun itse. Terveystilit (Medisave), vakuutukset ja hätätapauksessa valtion apu varmistavat, että kaikki saavat kuitenkin riittävän hoidon.[56] WHO:n mukaan vuonna 2010 Singaporen valtio käytti terveydenhuoltoon 2 273 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohti eli neljä prosenttia bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Suomi käytti samana vuonna 3 281 dollaria eli yhdeksän prosenttia BKT:stä.[57] Imeväiskuolleisuus on Singaporessa maailman pienin, 2,31 lasta tuhatta syntymää kohden (Suomessa 3,47)[58].

Koulutus

 
Singaporelaisia toisen asteen opiskelijoita.

Kuusivuotinen peruskoulu on pakollinen Singaporessa. Opetusministeriö asettaa peruskoulun opetusvaatimukset yhdessä julkisten ja yksityisten koulujen kanssa. Maassa ei ole selkeitä rajoja julkisten ja yksityisten koulujen välillä. [59] Tammikuussa 2003 säädettiin oppivelvollisuus kaikille kouluikäisille lapsille. Lain mukaan on rangaistavaa jättää ilmoittamatta lapsi kouluun ja jättää huolehtimatta lapsen säännöllisestä koulunkäynnistä.[60]

Englanti on ensimmäinen vieras kieli ja opetuskieli monissa aineissa. Entisen pääministerin Lee Kuan Yewin mukaan englanti onkin kieli, joka yhdistää kaikki singaporelaiset etnisestä ja kulttuurisesta tausta riippumatta ja liittää Singaporen muuhun maailmaan.[52]

Singaporen kansallinen yliopisto (NUS) on yksi maailman arvostetuimmista yliopistoista. Vuonna 2012 se oli World University Rankings -listalla sijalla 29.[61]

Kulttuuri

 
Singaporelaista rojak-salaattia.

Singaporelainen kulttuuri on väestön kirjavan taustan vuoksi ainutlaatuinen. Tunnetuimpia esimerkkejä on singaporelainen keittiö. Kulttuurin vertauskuvana on rojak-salaatti, jonka moninaiset ainesosat erotettavissa, vaikka kaikkea peittää omaleimainen maapähkinäkastike. Singaporelaisuutta verrataan kastikkeeseen, joka sitoo eri ainesosat yhteen.[62]

Singaporessa käytetty englannin kieli on pääasiassa brittienglantia sävytettynä amerikanenglannilla. Paikallinen murre tai kreolikieli tunnetaan nimellä Singapore Colloquial English, mutta yleensä siitä käytetään vain nimeä singlish. Siihen on lainattu sanastoa ja kielioppia kiinalaisista kielistä, malaijista ja intialaisista kielistä. Singlish muistuttaa hyvin paljon manglishia, (Malesiassa puhuttua englantia). Singlishin käyttöaste vaihtelee. Arkielämässä sitä käytetään yleisesti, mutta virallisissa yhteyksissä puhutaan englantia. The Speak Good English Movement on kannustanut singaporelaisia puhumaan ”hyvää” englantia.[63] Viime aikoina singlishin merkitys on nähty myös tärkeänä osana kulttuurista identiteettiä. Englannin käyttö on lisääntynyt sen jälkeen, kun se otettiin pääkieleksi Singaporen koulutusjärjestelmässä. Englantia on käytetty singaporelaisessa kirjallisuudessa 1800-luvulta alkaen, mutta nykyisin kirjallisuutta ilmestyykaikilla neljällä pääkielellä: kiinaksi, englanniksi, malajiksi ja tamiliksi.[64]

Valtion tavoitteena on ollut luoda kosmopoliittinen ja monikulttuurinen yhteiskunta. Hallitus on 1990-luvun lopulta asti pyrkinyt edistämään Singaporea taiteiden ja kulttuurin kuten teatterin ja musiikin keskuksena. Vuonna 2003 valmistui Esplanade - Theatres on the Bay. Vuonna 2005 laillistettiin rahapelit ja tehtiin päätös luoda ”integroituja lomakohteita”, joissa on kasinoja. Samalla laillistettiin bar-top tanssiminen ja benji-hyppääminen. Päätöksiä edelsi kiivas poliittinen keskustelu.[65]

Elokuva

Pääartikkeli: Singaporelainen elokuva

Singaporen elokuvateollisuus alkoi varsinaisesti 1930-luvulla, jolloin kaksi singaporelaista elokuvayhtiötä alkoi tuottaa intialaisten elokuvien uusintafilmatisointeja. Ohjaajat olivat pääasiassa intialaisia, käsikirjoitukset säilytettiin ennallaan, mutta näyttelijät olivat paikallisia. Elokuvissa oli runsaasti tanssi- ja laulukohtauksia ja ne osoittautuivat erittäin suosituiksi. Toisen maailmansodan aiheuttaman katkon jälkeen elokuvatuotanto noudatti sotaa edeltänyttä menestyskaavaa: intialaisten elokuvien uudelleenfilmatisointeja, joissa laulu- ja tanssinumeroilla sekä romanttisilla juonilla oli merkittävä osuus. Tämä piirre on säilynyt Malesian ja Singaporen elokuvissa 2000-luvulle asti.[66]

Elokuvatuotanto kasvoi 1950-luvulla huomattavasti ja sitä pidetäänkin Singaporen ja Malesian elokuvan kulta-aikana. Silloin myös malaijielokuvalle tyypilliset lajityypit alkoivat muotoutua. Bangsawan- ja intialaisvaikutteinen musikaali oli edelleen suosittu. Sen rinnalle tulivat kiinalaisista ja film noir -elokuvista vaikutteita saanut rikoselokuva sekä kauhuelokuva, joka hyödynsi sekä Hollywoodin kauhuelokuvien kuvastoa että malaijien omaa mytologiaa. 1960-luvulta alkaen oma elokuvatuotanto alkoi vähitellen hyytyä Hollywood- ja Hongkong-elokuvien vallatessa markkinat.[66]

Singaporen elokuvatuotanto kääntyi uuteen nousuun 1995, sillä Bugis Street ja Mee Pok Man menestyivät hyvin. Valtio aloitti elokuvatuotannon tukemisen 1998. Jack Neon Money No Enough rikkoi 1999 ennätykset 2 miljoonan Singaporen dollarin tuotoilla ja pääsi myös kansainväliseen levitykseen. [66]

Salmikiinalainen kulttuuri

1800-luvun aikana Salmisiirtokunnissa kehittyi omintakeinen salmikiinalainen kulttuuri. Se on sekakulttuuri, joka yhdisteli kiinalaisia, malaiji- ja länsimaisia elementtejä. Arkkitehtuurissa tyypillisiä olivat kiinalaisten kauppiaiden kaksikerroksiset terassitalot, jotka yhdistelivät estoitta eri tyylejä. Temppeliarkkitehtuuri korosti Etelä-Kiinan perinteitä, sillä useimmat salmikiinalaiset olivat kotoisin sieltä. Temppeliarkkitehtuuri vaikutti salmikiinalaisten klaanitaloihin, jotka olivat yhden suvun tai samalta paikkakunnalta kotoisin olevan yhteisön sosiaalisen elämän keskus. Taiteissa salmikiinalaiset toivat mukaan kiinalaisen perinteen. Omintakeisin salmikiinalaisten taidemuoto oli sorminukketeatteri.[67]

Salmikiinalainen kulttuuri katosi suuren laman myötä 1930-luvulla. Siitä on enää jäljellä kaupunkilaistalot varsinkin Malesian Malakkassa ja George Townissa sekä jonkin verran Singaporessa. Lisäksi sorminukketeatteri on edelleen jokseenkin suosittua.[67]

Urheilu

 
Singaporen urheilukoulu heinäkuussa 2007.

Maassa ajettiin vuonna 2008 Formula 1 -historian ensimmäinen iltakilpailu, Singaporen Grand Prix.[68] Olympialaisissa Singapore on saavuttanut kaksi hopea- ja kaksi pronssimitalia. Ensimmäinen hopea tuli painonnostosta (vuonna 1960 Howe Liang Tan) ja toinen pöytätenniksestä (vuonna 2008 naisten joukkue Feng Tian Wei, Li Jia Wei ja Wang Jue Gu),[69] ja pronssit ovat peräisin Lontoon 2012 olympialaisten pöytätenniksestä[70].

Singaporessa järjestettiin ensimmäiset nuorten olympialaiset vuonna 2010.[71]

Lähteet

  • Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2005 (2. painos). ISBN 951115771X.
  • Leitch LePoer, Barbara (toim.): Singapore: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989. Country Studies US (viitattu 21.10.2012). (englanniksi)
  • Singapore Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 21.10.2012. (englanniksi)
  • Singapore The World Factbook. 16.10.2012. Washington: CIA. Viitattu 21.10.2012. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n The World Factbook.
  2. ↑ a b Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b c d Leitch LePoer, Barbara: Geography countrystudies.us.
  4. ↑ Singapore's Geography Asian Info. Viitattu 21.10.2012.
  5. ↑ Jurong Island (PDF) 2011. Singapore Economic Development Board. Viitattu 21.10.2012.
  6. ↑ Two new reservoirs help boost Singapore's water supply Asia One. 3.7.2011. Viitattu 20.10.2012.
  7. ↑ Sewage to Drinking Water: Singapore Paves the Way Greentech enterprise. Viitattu 12.10.2012.
  8. ↑ Singapore water makes global waves BBC News. Viitattu 20.10.2012.
  9. ↑ a b c d e Encyclopædia Britannica.
  10. ↑ a b Singapore must-see attractions singapore.com. Viitattu 20.10.2012.
  11. ↑ Park Experience Wildlife Reserves Singapore. Viitattu 21.10.2012.
  12. ↑ Jurong Bird Park Wildlife Reserves Singapore. Viitattu 21.10.2012.
  13. ↑ a b Interesting facts of our Garden City National Parks - Singapore Government. Viitattu 20.10.2012. (englanniksi)
  14. ↑ Barry W. Brook Navjot S. Sodhi & Peter K. L. Ng: Catastrophic extinctions follow deforestation in Singapore. Nature, 2003, 424. vsk, s. 420-426. doi:10.1038/nature01795. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.10.2012.
  15. ↑ Nature Reserves Singapore Government. Viitattu 21.10.2012.
  16. ↑ Central Catchment Nature Reserve DNA of Singapore. Singaporen yliopisto. Viitattu 21.10.2012.
  17. ↑ a b c Leitch LePoer, Barbara: History countrystudies.us.
  18. ↑ a b Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 336–337.
  19. ↑ a b c d Leitch LePoer, Barbara: Founding and Early Years countrystudies.us.
  20. ↑ Wee, Michael: John Crawfurd singapore!infopedia. National Library Singapore. Viitattu 25.10.2012. (englanniksi)
  21. ↑ a b c d e Leitch LePoer, Barbara: A Flourishing Free Port countrystudies.us.
  22. ↑ a b c d Leitch LePoer, Barbara: Crown Colony countrystudies.us.
  23. ↑ Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 338–341.
  24. ↑ Memorial Sook Ching Massacre Traces of War. Viitattu 12.10.2012.
  25. ↑ a b Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 342.
  26. ↑ Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 344–348.
  27. ↑ a b Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 351–353.
  28. ↑ a b Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 358.
  29. ↑ Singapore opposition retains seat in by-election 27.5.2012. BBC. Viitattu 27.10.2012.
  30. ↑ Singapore World Institute of Asian Studies. Viitattu 27.10.2012.
  31. ↑ Singapore no longer top of least-corrupt countries 2011. Asia Online. Viitattu 12.10.2012.
  32. ↑ Singapore's Lee Family and Nepotism Asia Sentinel. Viitattu 12.10.2012.
  33. ↑ Government and politics Worlds Institute of Asian Studies. Viitattu 12.10.2012.
  34. ↑ Singapore profile: Media BBC. Viitattu 27.10.2012.
  35. ↑ Singapore (12/02/11) Previous Editions of Background Notes. 2011. US department of State. Viitattu 27.10.2012.
  36. ↑ Singapore 'top executioner' 2004. CNN. Viitattu 25.10.2012.
  37. ↑ Singapore loosens 12-year chewing gum ban NBC News. Viitattu 25.10.2012.
  38. ↑ Singapore: Criminal penalties Country Specific Information. US Department of State. Viitattu 27.10.2012.
  39. ↑ Ling, Lim Puay: Penal Code section 377A singapore!infopedia. National Library Singapore. Viitattu 27.10.2012. (englanniksi)
  40. ↑ Nr.2 Singapore Heritage. 2012. Viitattu 14.10.2012.
  41. ↑ Country coparison: GDP per capita CIA. Viitattu 20.10.2012.
  42. ↑ Economic Review Committee Ministry of Trade and Industry, Singapore. Viitattu 14.10.2012.
  43. ↑ Welcome to Singapore highlight business. Viitattu 14.10.2012.
  44. ↑ Singapore Changi Airport closes 2010 with more than 42.0 million passengers Changi Airport. Viitattu 14.10.2012.
  45. ↑ Singapore Changi Airport is the world's Best International Transit Airport for 2011 World Airport Awards. Viitattu 20.10.2012.
  46. ↑ Singapore retains busiest world port title 2008. Channel Asia. Viitattu 20.10.2012.
  47. ↑ Singapore Urban Rail. Viitattu 20.10.2012.
  48. ↑ Brown, J. D.; Mäntyranta, Heli (käänt.): Singapore, s. 41. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-6582-6.
  49. ↑ Housing: Housing in Singapore Expat Singapore. Viitattu 21.10.2012.
  50. ↑ Racial Harmony Day Celebrations 2012: "People.Places.Memories" Monistry of Education. Viitattu 20.10.2012.
  51. ↑ Yhteiskunta, kulttuuri ja media Maatiedosto Singapore. Maatiedosto Singapore. Viitattu 12.10.2012.
  52. ↑ a b Singapore “Speak Mandarin Campaign” Children & Youth Bilingual Speech Competition. Viitattu 20.10.2012.
  53. ↑ The 33rd Speak Mandarin Campaign was launched on 27 July 2012 The Speak Mandarin Campaign. Viitattu 20.10.2012.
  54. ↑ Unemployment-Related Benefits Systems in Singapore, june 2000
  55. ↑ "USA:n terveysuudistus antoi vaaliaseen republikaaneille", Helsingin Sanomat 23.3.2010 s. B1
  56. ↑ The Singapore Model, The American 27.5.2008 (kirjoittanut The Australian -lehden kirjeenvaihtaja Rowan Callick)
  57. ↑ Singapore WHO. Viitattu 21.10.2012. Finland WHO. Viitattu 21.10.2012.
  58. ↑ Infant mortality rate (deaths/1,000 live births), Index Mundi, information "is accurate" as of 1.1.2009
  59. ↑ Our Education System (tämä sivu ja sen oikean laidan linkit kuten Special Education) Ministry of Education. Viitattu 14.10.2012.
  60. ↑ Compulsory Education Ministry of Education. Viitattu 14.10.2012.
  61. ↑ NTU and NUS improve on world university rankings Today Online. Viitattu 14.10.2012.
  62. ↑ Benedicte Brögger (toim.): Culture of Singapore Countries and their cultures. Viitattu 20.10.2012.
  63. ↑ A War of Words Over 'Singlish' 2002. TIME. Viitattu 27.10.2012.
  64. ↑ Arts and Culture of Singapore Visit Singapore. Viitattu 27.10.2012.
  65. ↑ Singapore lays down its chips 2004. Asia Times. Viitattu 21.10.2012.
  66. ↑ a b c History of Cinema in Singapore filmbirth.com. Viitattu 28.10.2012. (englanniksi)
  67. ↑ a b Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 364–368.
  68. ↑ Singapore Grand Prix: Controversial Piquet crash hands Alonso win in 2008 BBC. Viitattu 21.10.2012.
  69. ↑ Singapore Sport reference. Viitattu 14.10.2012.
  70. ↑ Singapore Medals London 2012. Viitattu 14.10.2012.
  71. ↑ Singapore 2010 Singapore Youth Olympic Games Organising Committee. Viitattu 14.10.2012.

Aiheesta muualla

  •   Matkaopas aiheesta Singapore Wikivoyagessa (englanniksi)
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Singapore.

 

Malline:Link FA Malline:Link LA Malline:Link LA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Singapore&oldid=12278647”