Johoren sulttaanikunta
Johoren sulttaanikunta on yksi Malesian yhdeksästä perinteisestä sulttaanikunnasta. Johoren sulttaanikunta perustettiin vuonna 1511, kun Malakan sulttaanikunnan sulttaani pakeni portugalilaisia valloittajia Malakan niemimaan eteläosiin. Laajimmillaan 1700-luvun lopulla Johoren sulttaanikunnan alueisiin kuuluivat nykyinen Malesian Johorin osavaltion alue, Singapore ja Indonesiaan kuuluvat Riausaaret.[1]
| Johoren sulttaanikunta Kesultanan Johor |
|
|---|---|
1511–1948 |
|
|
|
|
| Valtiomuoto | monarkia |
| Pääkaupunki | Tanjung Puteri |
| Uskonnot | sunni-islam |
| Edeltäjä | Malakan sulttaanikunta |
| Seuraaja | Malaijan liittovaltio |
.svg)
Johoren sulttaanikunta liittyi 1948 Malaijan federaatioon, jolloin sulttaanikunnasta muodostui Johorin osavaltio. Federaatio itsenäistyi Britanniasta 1957.[2][3]
Historia muokkaa
Malakan kukistuminen ja Johoren perustaminen muokkaa
Malakan sulttaanikunta oli 1400-luvulla Malaijien saaristoa hallinnut kuningaskunta. Malakan vaikutuspiiriin kuuluivat Malakan niemimaan alue ja Sumatran saaren itärannikko. 1500-luvun alussa portugalilaiset saapuivat Kaakkois-Aasiaan mausteiden houkuttelemina. Heidän tavoitteenaan oli saada haltuunsa maustekaupan monopoli. Portugalilaiset hyökkäsivät Malakaan ja valloittivat sen vuonna 1511. Malakan viimeinen sulttaani Mahmud Shah pakeni portugalilaisten valloituksia Malakan niemimaan eteläkärkeen, mihin hän perusti Johoren sulttaanikunnan.[2][4] Malakan viimeisen sulttaanin poika Mazaffar taas pakeni Malakasta pohjoiseen, mihin hän perusti Perakin sulttaanikunnan.[5][6]
Johoresta käsin sulttaani yritti johtaa uskonsotaa portugalilaisia vastaan Malakan takaisinvalloittamiseksi ja niemimaan yhdistämiseksi jälleen Malakan alaisuuteen. Johoren yritykset kuitenkin epäonnistuivat, sillä portugalilaisten lisäksi Johoren sulttaanikunta joutui kilpailemaan pohjoissumatralaista Acehin sulttaanikuntaa vastaan, joka myös havitteli Malakan sulttaanikunnalta jääneitä alueita itselleen. Acehin vallan kasvaessa pohjoisen sulttaanikunnat Perak, Pahang ja Kedah joutuivat acehlaisten alaisuuteen, ja 1600-luvulle tultaessa ne olivat luisuneet pois Malakka-Johoren hallitsijoiden otteesta. Johore joutui jopa liittoutumaan portugalilaisten vihollistensa kanssa sodassa Acehia vastaan, vuonna 1568.[2]
Acehlaiset tekivät sulttaani Iskandar Mudan hallituskaudella vuosina 1607-1636 ryöstöretkiä Malakan niemimaalla myös Johoreen Acehin vallan vahvistamiseksi. Portugalilaisia Aceh ei kuitenkaan pystynyt kukistamaan. 1600-luvulla alueelle saapuivat myös hollantilaiset. Johore liittoutui hollantilaisten kanssa vuonna 1641, kun hollantilaiset ajoivat portugalilaiset pois Malakan niemimaalta.[2]
Johore-Riau muokkaa
Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian vallattua suuria alueita Malaijien saaristossa Malakan niemimaalle virtasi bugislaisia siirtolaisia Sulawesiltä. Niemimaalle tuli myös siirtolaisia toisesta suunnasta, kun sumatralaiset minangkabaut levittäytyivät mantereen puolelle.[2]
Johore kärsi 1600-luvun lopulla sisäisistä kiistoista, joita ulkomaalaiset käyttivät hyväkseen. Vuonna 1699 maan ylimykset murhasivat maan kieroutuneen sulttaani Mahmudin. Sulttaanin murhasta sai alkunsa erikoinen tapahtumaketju. Mahmud oli Malakka-Johoren kuningassuvun viimeinen jäsen ja häntä seurasi sulttaanina pääministeri eli bendahara, Abdul Jalil.[2][7] Johoren ylhäisö oli kuitenkin niin tyytymätön maan asioiden tilaan, että Abdul Jalilin tilalle onnistui nousemaan sulttaaniksi sumatralainen minangkabau-ruhtinas Raja Kecil, jonka onnistui nousta valtaan vuonna 1717 väittäen olevansa murhatun sulttaani Mahmudin poika.[2][8]
Minangkabaupäällikön valtaa eivät taas hyväksyneet bugisit. Bugis-johtaja Daing Parani liittoutui syrjäytetyn Abdul Jalilin kanssa ja pakotti lopulta Raja Kecilin pakenemaan Johoresta. Hänen tilalleen sulttaaniksi nousi Abdul Jalilin poika Sulaiman. Todellista valtaa Johoressa käyttivät kuitenkin bugis-siirtolaiset. Maan uuden dynastian pääpaikka ei sijainnut myöskään Malakan niemimaan mantereella, vaan Riausaarilla, jotka nykyisin kuuluvat Indonesiaan.[2][9]
Riausaaret kukoistivat bugishallinnon alaisuudessa ja saarista tuli merkittävä gambiirin viljelyalue. Vuonna 1784 hollantilaiset valtasivat Riaun ja valtakunta jakautui kahtia.[2]
Brittiläisten tulo muokkaa
1800-luvun alussa Britannia alkoi myös havitella itselleen vahvempaa jalansijaa Kaakkois-Aasiassa. Brittiläinen Thomas Stamford Raffles etsi uutta kauppatukikohdan paikkaa Malakan niemimaan eteläkärjestä. Aluetta hallitsi Johoren sulttaani, jolta Raffles hankki oikeuden perustaa uusi kauppatukikohta Singaporen saarelle, vuonna 1819. Samaan aikaan Johoressa oli käynnissä vallanperimyskiista. Raffles hankki oikeuden Singaporeen sulttaani Tengku Husseinilta. Hänen valtaansa ei kuitenkaan tunnustettu, sillä Britannia ja Hollanti olivat jo tunnustaneet sulttaaniksi edellisen sulttaanin nuoremman pojan Abdul Rahmanin. Raffles ryhtyi kuitenkin tukemaan vanhempaa poikaa Husseinia, jonka hän julisti Johoren lailliseksi sulttaaniksi.[2][10]
Singaporen perustamisen jälkeen Johoren eteläpuolelle kasvoi nopeasti merkittävä brittiläinen kauppatukikohta. Johoren hallitsijat liittoutuivat yhä vahvemmin Singaporen brittien kanssa ja ottivat etäisyyttä bugiseihin, jotka olivat kaapanneet vallan Johoressa 1700-luvulla. 1870-luvulla Brittiläiset perustivat Malakan niemimaalle olojen vakauttamiseksi Liittoutuneiden malaijivaltioiden valtioliiton, johon Johor ei kuitenkaan liittynyt. Johor piti kiinni itsenäisyydestään ja maa säilyi liittotumattomana. Johoreen nimettiin kuitenkin brittiläinen neuvonantaja vuonna 1914.[2] Toisen maailmansodan jälkeen Johor liittyi Malaijan federaatioon ja sulttaanikunnasta muodostettiin maan osavaltio Johor.[3]
Lähteet muokkaa
- Heikkilä-Horn, Marja-Leena & Miettinen, Jukka O.: Kaakkois-Aasia. Historia ja kulttuurit. Helsinki: Otava, 2005 (2. painos). ISBN 951115771X.
- Barwise, J.M; White, N.J.: Matkaopas historiaan, Kaakkois-Aasia. Suomentanut Toppi, Anne. Suomi: Oy UNIpress Ab, 2002. ISBN 951-579-212-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ History U.S. Library of Congress. Viitattu 22.10.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Barwise, J.M; White, N.J.
- ↑ a b Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 346–349.
- ↑ Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Aasia, s. 106-107. Saksa: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-33474-41.
- ↑ Perak, Brief history royalark.net. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Perak impressions.com. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Malacca-Johor, Brief history royalark.net. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Johor, Brief history royalark.net. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Malacca-Johor, Brief history royalark.net. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
- ↑ Heikkilä-Horn & Miettinen 2005, 336–337.