Rasismi Suomessa

Rasismilla Suomessa tarkoitetaan sellaista syrjintää, joka täyttää rasismin tunnusmerkit, ja joka tapahtuu Suomessa.

Suomessa esiintyvää rasismia ei tutkittu juurikaan ennen 1990-lukua, ja rasismista keskusteltaessa on käytetty usein käsitteitä, jotka häivyttävät rasismin ytimessä olevan kysymyksen rasismin kohteena olevan ihonväristä ja muista etnisistä ulkonäköpiirteistä. Rasistista käyttäytymistä ja asenteita koskevassa keskustelussa on käytetty esimerkiksi sellaisia sanoja kuin syrjintä ja muukalaispelko tai vielä epämääräisemmin "suvaitsemattomuus".[1][2]

Myös suomalaisiin on suhtauduttu joskus rasistisesti, sillä ruotsalaiset, suomenruotsalaiset ja saksalaiset antropologit leimasivat 1800-luvulla suomenkieliset suomalaiset alemmaksi mongoliseksi tai ”itäeurooppalaiseksi roduksi”. Lisäksi osa rasistisesta rikollisuudesta kohdistuu suomalaisiin etnisenä ryhmänä.

HistoriaMuokkaa

Eri vähemmistöihin on kohdistunut syrjintää tai rasismia Suomessa. Esimerkiksi saamelaiset ovat kärsineet rasistisesta kohtelusta muun muassa Suomen valtion toimesta. Saamelaisvastaisuudesta on tallentunut paljon merkkejä myös kansanperinteeseen. Myös romaneihin on kohdistunut Suomessa rasismia.

Vaikka Suomessa 1800-luvulla kohdistettiin romaniehin erilaisia toimia, joiden jälkikäteen ajateltuna voisi ajatella olevan rotuhierarkioihin pohjautuvia, ei kyseessä kuitenkaan ollut rasismi.[3] Romanien asema määrittyi Suomessa 1800-luvun lopulla lähinnä maatalousyhteisön hierarkian ja irtolaislakien pohjalta.[3] Suomessa ei tunnettu tuolloin rasismia, joten siitä, miten suomalaiset suhtautuivat tuolloin romaneihin, ei voida puhua varsinaisena rotuopillisena ilmiönä.[3]

Vuonna 1952 ilmestyneessä sosiaalipolitiikan tutkija Heikki Wariksen kirjassa Suomalaisen yhteiskunnan rakenne kerrottiin suomalaisten kuuluvan kahteen ”valkoisen suurrodun” alarotuun, ja että ”maassamme on ainoastaan kolme, lukumäärältään ja merkitykseltään aivan mitättömän pientä rodullista vähemmistöä”: mustalaiset, lappalaiset ja juutalaiset, joista mustalaiset ja juutalaiset olivat täysin suomalaiselle rodulle vieraita aineksia. Suomalaisissa kouluissa käytettiin aina 1960-luvulle asti oppikirjoja, joiden mukaan ihmiskunta jakautui erilaisiin rotuihin, jotka olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia. Suomen vanhoista vähemmistöryhmistä tutkimusten mukaan rasismin ja syrjinnän uhreiksi joutuvat erityisesti romanit.[1] Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri Janette Grönfors on kuitenkin tasoittavasti todennut, että "Suomi on ehdottomasti Euroopan paras maa romaneille".[4]

Rasismi ja maahanmuuton aikaMuokkaa

Rasismiin liittyvät asiat nousivat julkiseen keskusteluun 1990-luvun alussa, kun Suomeen alkoi saapua aiempaa enemmän ulkomaalaisia. Samaan aikaan rasismia ryhdyttiin myös tutkimaan tieteellisesti. Tutkimuksissa on havaittu rasismia Suomessa muun muassa asenteissa ja arjen toiminnassa.[1] Rasismin kohteeksi joutuvat erityisen yleisesti somalit ja venäläiset. Vähiten nykyisestä rasismista kärsivät länsimaista tulleet maahanmuuttajat.[5] Anna Rastaan mukaan Suomessa tapahtuu jatkuvasti ”viharikoksia” eli rasismin motivoimaa väkivaltaa, jonka uhreiksi on joutunut henkilöitä, joiden ei katsota olevan ”juuriltaan suomalaisia” kun myös ihmisiä, joiden on katsottu ”liittoutuneen” näiden ryhmien kanssa. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu muun muassa rasismista kirjoittaneita toimittajia.[1]

Euroopan unionin perusoikeusviraston selvityksen (2018) mukaan Suomi oli rasistisin niistä 12 Euroopan unionin maasta, jotka ottivat osaa tutkimukseen. Kyselytutkimuksessa selvitettiin ihonvärin perusteella kohdistettua häirintää ja väkivaltaa.[6][7] Selvitykseen osallistuneet valtiot olivat Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta. Mukana tutkimuksessa ei ollut mukana 16 maata 28:sta EU-maasta. Tutkimuksessa kysyttiin Afrikasta peräisin olevilta maahanmuuttajilta ja heidän tummaihoisilta jälkeläisiltään, kuinka moni oli kokenut ihonväriin liittyvää häirintää viimeisen viiden vuoden aikana. Suomessa kysymykseen vastasi myöntävästi 63 prosenttia. Osuus oli selvästi suurin koko Euroopan unionissa. Esimerkiksi Maltalla samaan kysymykseen vastasi myöntävästi vain 20 prosenttia. Lisäksi 14 prosenttia kaikista vastanneista kertoi joutuneensa Suomessa fyysisen väkivallan uhriksi tumman ihonsa vuoksi, kun vastaava luku oli Euroopassa keskimäärin viisi prosenttia. Portugalissa samaan kysymykseen vastasi myöntävästi vain kaksi prosenttia.[8][9][10]

Romaneja syrjitään Suomessa edelleen, vaikka etniseen taustaan perustuva syrjintä on ollut jo pitkään lailla kiellettyä. Syrjintä voi ilmetä esimerkiksi siten, että romaninimen omaavia ei kutsuta työhaastatteluun, eikä romaneja päästetä kaikkiin kauppoihin tai ravintoloihin.[11]

Rasistiset rikoksetMuokkaa

Rasistisista rikoksista epäillyistä oli vuonna 2009 Suomen kansalaisia 80 prosenttia, ja heistä 75 prosenttia oli syntynyt Suomessa. Ulkomailla syntyneet tekivät siis 20 prosenttia Suomessa tapahtuneista rasistisista rikoksista. Ulkomaiden kansalaisia asui Suomessa vuoden 2009 lopussa noin 156 000.[12] Vuonna 2013 rasististen rikosten tekijöistä 55 prosenttia oli syntynyt Suomessa, ja esimerkiksi 9 prosenttia Somaliassa [17]. Suurimmassa osassa rikosilmoituksia (72 prosenttia) kyse on tilanteesta, jossa valtaväestöön kuuluva kohdistaa rasistisia solvauksia etniseen tai kansalliseen vähemmistöön kuuluvaa kohtaan. Tavallisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa Suomessa syntynyt ja kansalaisuudeltaan suomalainen henkilö nimittelee ulkomaalaista asianomistajaa esimerkiksi ihonvärin vuoksi ja käskee palamaan takaisin kotimaahansa. Asukasmäärään suhteutettuna yleisimmin rasistisia rikoksia kohtasivat Somalian kansalaiset; 17 rikosta jokaista tuhatta somalialaista kohtaan. Seuraavaksi yleisimmin rasistisia rikoksia kohtasivat Irakin, Turkin ja Iranin kansalaiset, joilla asukasmäärään suhteutetut rikosmäärät olivat 15, 8 ja 7.[13]

Suomalaisiin kohdistuva rasistinen rikollisuusMuokkaa

Poliisin tilastojen mukaan vuonna 2013 epäiltyjen rasististen rikosten asianomistajista 71 prosenttia oli kansalaisuudeltaan suomalaisia, kuusi prosenttia somalialaisia ja neljä prosenttia venäläisiä.[14] Kansanedustaja ja poliisi Tom Packalén pitää maahanmuuttajataustaisten jengien kantasuomalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa rasistisena.[15]

Lokakuussa 2014 tehtiin poliisin mukaan ensimmäinen rasistinen murha kun romanitaustainen mies murhasi kantasuomalaisen miehen.[16][17][18]

Suomenruotsalaisten keskuudessa ilmenevää rasistista ajattelua on käsitelty jonkin verran tieteellisissäkin tutkimuksissa. Siinä ilmeni lähinnä tarve erottua muista suomalaisista rodullisesti parempina.[19] Myös Ahvenanmaalla suomenkieliset ovat kokeneet syrjintää.[20]

Rasistiset ilmauksetMuokkaa

Pääartikkeli: Neekeri

Nykyään (2007-2009) Suomessa ne, joista termiä neekeri yleisimmin käytetään, eivät kutsu itse itseään tällä sanalla, vaan maahanmuuttajien ja muiden ulkomaalaistaustaisten mielestä neekeri-sanan käyttö ilmentää heidän jokapäiväisiä rasismin kokemuksiaan.[21][22][23][24][25][26][27] Kantasuomalaisten keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa (2002) 90 prosenttia kyselyyn osallistuneista piti ilmauksia ”neekeri”, ”ryssä” ja ”manne” kaikkein loukkaavimpana vähemmistöjen nimityksistä.[28]

Lasten ja nuorten kokemuksia kartoittaneessa tutkimuksessa (2007) havaittiin, ettei ”neekeriksi” nimitelty vain afrikkalaistaustaisia, vaan yleisesti myös ”ei-suomalaiseksi” tai ”vähemmän suomalaiseksi” katsottuja ihmisiä. Tutkimuksen mukaan sanaa neekeri käytetään rodullisten erojen tuottamiseen sekä rasismia kokeneiden kannalta eriarvoistaviin avoimen rasistisiin ilmauksiin, ja sanan pitäminen ”harmittomana” merkitsee sen rasistisen merkityksen kiistämistä tai hyväksymistä.[21] Kati Kovâcsin nuorten maahanmuuttajien kokemaa koulukiusaamista käsittelevän pro gradu -tutkimuksen (2009) mukaan sanaa neekeri saatetaan käyttää kouluissa kenestä tahansa ulkomaalaisen näköisestä lapsesta. Kovâcsin mukaan ”Kiusaajalle ei ole merkitystä sillä, onko kiusattu oikeasti mustaihoinen vai ei, sana ”neekeri” on joka tapauksessa tehokas viesti. Haukkumisen kohde on ”alempaa rotua”, ei-toivottu ja huonompi kuin kiusaajansa.”[27] Dosentti Vesa Puuronen katsoi (2009), että ”ryssä” -käsite on ”osa Suomessa venäläisiä kohtaan lietsottua kulttuurista ja myös rodullista ylemmyyden tunnetta ja vihaa, eikä sen halventavuudesta ole epäselvyyttä”.[23]

Alaikäisiin kohdistuva rasismiMuokkaa

Pelastakaa Lapset -järjestön mukaan vähemmistöihin kuuluvien nuorten kohtaamat ennakkoluulot ovat yleisiä. Vuonna 2014 tehdyn Lasten ääni -kyselyn perusteella kiusaamista ja syrjintää tapahtuu eniten koulussa[29] (Lähde: verkkokysely, 467 vastaajaa) Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa, että rasismi ei kosketa pelkästään maahanmuuttajataustaisia lapsia vaan paha olo tarttuu ja luottamus aikuisiin saattaa heiketä. Kokemuksista olisi tärkeä keskustella.[30]

Hallituksen opetuspolitiikkaMuokkaa

Suomen opetussuunnitelmat laativan Opetushallituksen opettajien oppaassa (2018) kirjoitetaan, että jokaisessa maassa joillakin kansallisuusryhmillä on suurempi riski kokea syrjintää kuin toisilla. Tutkimusten perusteella maahanmuuttajataustainen lapsi kohtaa erityisen helposti Suomessa syrjintää ja rasismia, jos hänen taustansa on esimerkiksi afrikkalainen tai venäläinen. Vähemmän arvostettu ryhmäidentiteetti on lapselle valtava rasite.[31]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Isaksson, Pekka & Jokisalo, Jouko: Historian lisälehtiä. Suvaitsevaisuuden ongelma ja vähemmistöt kansallisessa historiassa. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2005. ISBN 952-471-543-0.
  • Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.): Syrjintä Suomessa 2006. Helsinki: Ihmisoikeusliitto, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Rastas, Anna: Rasismi lasten ja nuorten arjessa. Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi. Väitöskirja: Tampereen yliopisto. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6946-6. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 14.4.2008).

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Rastas, Anna: Rasismi: Oppeja, asenteita, toimintaa ja seurauksia (PDF) acta.uta.fi. Teoksessa Rastas 2007
  2. Rastas 2007, s. 122-126.
  3. a b c Virolainen, Kari: ’Mustalaiskysymys’ Suomessa 1800-luvun lopulla, s. 56. Oy Edita Ab, 1996.
  4. YLE: Perussuomalaisten linja Yle Areena. A-studio. 15.6.2020.
  5. Niitemaa, Timo: Suomessa vähätellään rasismia 1.6.2007. Turun yliopisto. Viitattu 14.1.2011. : ”Venäjältä ja Somaliasta muuttaneet kohtaavat eniten kielteisiä ennakkoluuloja ja syrjintää. Arkipäivän tilanteissa tämä ilmenee nimittelynä, luottamuksen puuttumisena ja syrjivinä käytäntöinä.”
  6. Lehtonen, Joonas: Sokeeraava tutkimustulos: Suomi EU-maista rasistisin – noin joka seitsemäs tummaihoinen kokenut väkivaltaa hiljattain Iltalehti. 28.11.2018. Viitattu 4.12.2018.
  7. Rankin, Jennifer: People of African descent face 'dire picture' of racism in EU The Guardian. 28.11.2018. Viitattu 4.12.2018. (englanniksi)
  8. Lehtonen, Joonas: Sokeeraava tutkimustulos: Suomi EU-maista rasistisin – noin joka seitsemäs tummaihoinen kokenut väkivaltaa hiljattain Iltalehti. 28.11.2018. Viitattu 30.11.2018.
  9. Rankin, Jennifer: People of African descent face 'dire picture' of racism in EU The Guardian. 28.11.2018. Viitattu 30.11.2018. (englanniksi)
  10. What do the results show? Second European Union Minorities and Discrimination Survey, Being Black in the EU. 2018. European Union Agency for Fundamental Rights. Viitattu 22.2.2019. (englanniksi)
  11. Ei asiaa kauppaan, ei tarjoilla ravintolassa – romanien syrjintä edelleen rankkaa. 10.1.2018. https://www.turkulainen.fi/artikkeli/597160-ei-asiaa-kauppaan-ei-tarjoilla-ravintolassa-romanien-syrjinta-edelleen-rankkaa
  12. Markus Rapo: Tilastokeskus - Väestörakenne 2009 www.stat.fi. Viitattu 9.6.2020.
  13. Poliisiammattikorkeakoulu: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2009 (PDF) Yhdenvertaisuus.fi. Viitattu 27.12.2010.
  14. Poliisi ammattikorkeakoulu Katsauksia 7/2014 theseus.fi.
  15. Helsingin Uutiset − Poliisikansanedustaja: Jengihyökkäykset ovat rasistisia
  16. Yle.fi − Poliisi: Rasistinen viha syynä murhaan ensimmäistä kertaa koskaan
  17. Pohjalainen.fi − Tutkimus: Vaasassa tehtiin Suomen ensimmäinen epäilty rasistinen murha
  18. MTV.fi − Epäilty rasistinen viharikosmurha: Satunnainen vastaantulija sai puukosta kaulaan
  19. Finlandssvensk rashybien uppror Svenska Yle. 19.3.2015. Viitattu 20.8.2015.
  20. Iltalehti − IL-reportaasi paljastaa suomenkielisten karun arjen Ahvenanmaalla: Haukkumista, kiusaamista ja syrjintää - ”Totuus on se, että kaikista maailman kielistä suomi on vihatuin”
  21. a b Rastas 2007, s. 133–139.
  22. Virkki, Heidi: Suomalaisuuden monet kasvot – pro gradu -tutkielma kansainvälisesti adoptoiduista nuorista (PDF) (artikkeli) Adoptioperheet ry. Viitattu 22.10.2008.
  23. a b Puuronen, Vesa: Arkipäivän rasismi Suomessa (luonnos) Karjalan tutkimuslaitos, Joensuun yliopisto. Viitattu 29.1.2009. : ”Kun maahanmuuttajilta ja vähemmistöihin kuuluvilta kysyttiin heidän kohtaamastaan arkipäivän rasismista loukkaavat nimittelyt osoittautuivat tavallisimmiksi kokemuksiksi. Lähes kaikki haastatellut maahanmuuttajat olivat joutuneet eriasteisten sanallisten hyökkäysten kohteeksi.”
  24. Saako sanoa neekeri? Yhdenvertaisuus.fi. Sisäasiainministeriön oikeusyksikön yhdenvertaisuustiimi. Viitattu 14.10.2008.
  25. Stranius, Pentti: Neekerit, ryssät ja savolaiset – Pohjois (K) arjalaisin silmin (Teoksen Raisa Simola ja Kaija Heikkinen (toim.): Monenkirjava rasismi (Joensuu University Press, 2003) arvostelu) Agricola. 4/2003. Turun yliopisto. Viitattu 2.2.2009. : ”Monenkirjava rasismi-kirjassa Puuronen erittelee ilmiön mikrotasoa. Arkipäivän rasismihan ei ole ainoastaan epätasa-arvoa, etnistä syrjintää ja avointa väkivaltaakin julistava ideologia, vaan se voi näkyä peitetysti ihmisten asenteissa, kanssakäymisessä, vitseissä ja vaikkapa ’neekeri’-’ryssä’-puhetasolla. Puuronen palauttaa tekstissään, kuten Sabourkin, ’toisen’ poissulkemisen teoreettiset teesit ja käytännön ilmiöt katutasolle puuttuen myös mm. kouluissa ilmenneeseen ’ryssät haisee’ -nimittelyyn, josta Joensuun 700 venäjänkielisellä asukkaallakin on kosolti kokemuksia”
  26. Barton, Minna: ”4.4 Arkipäivän rasisimi Suomessa”, Äitiys kahden kulttuurin välissä, s. 26. Opinnäytetyö. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, 2007. verkkoversio (PDF) (viitattu 2.2.2009).
  27. a b Kovâcs, Kati: ”4.1 Kiusaaminen ja rasismi koulussa”, Nuorten maahanmuuttajien kokemukset kiusaamisesta ja rasismista, s. 28–39. Erityispedagogiikan pro gradu-tutkielma, Erityispedagogiikan laitos, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2000. verkkoversio (PDF) (viitattu 2.2.2009).
  28. Raittila, Pentti (toim.): ”Etniset vähemmistöt uutisissa”, Etnisyys ja rasismi journalismissa, s. 25–26. Sari Pietikäinen. Tampere: Tampere University Press, 2002. ISBN 951-44-5486-3. verkkoversio (PDF) (viitattu 4.5.2010).
  29. Vähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat kiusaamista ja syrjintää koulussa – myös fyysistä väkivaltaa Pelastakaalapset.fi. 17.3.2014. Viitattu 21.3.2016.
  30. Lapsiasiavaltuutettu huolestui lapsiin kohdistuvasta rasismista Yle.fi. 20.3.2016. Viitattu 21.3.2016.
  31. Miina, Ville ja kulttuurin arvoitus - Suvaitsevaisuus, rasismi ja sorto www.edu.fi. Viitattu 19.8.2018.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa