Avaa päävalikko

Viharikos on rikos, joka tehdään kansalliseen, uskonnolliseen, etniseen, seksuaaliseen tai vastaavaan kansanryhmään kuuluvaa ihmistä kohtaan kyseiseen ryhmään kuulumisen vuoksi. Viharikos on useassa maassa rangaistusta koventava tekijä.

Osa artikkelisarjaa
Galton class eugenics.svg
Muodot

Rasismi · Seksismi · Ikäsyrjintä
Uskonto · Koulu · Työ
Elitismi · Homofobia
Ksenofobia · Luokkasyrjintä
Miesviha · Naisviha
Nepotismi · Transfobia
Vammaiset

Uskontoryhmiä kohtaan

Muslimit · Juutalaiset · Kristityt
Uskonnottomat

Ilmeneminen

Apartheid · Etninen puhdistus
Holokausti · Kansanmurha
Lynkkaus · Orjuus · Vaino
Kiihotus · Valkoinen ylivalta
Rikos ihmisyyttä vastaan
Musta ylivalta · Pakkosiirto
Vihapuhe · Viharikos

Aiheeseen liittyvää

Ennakkoluulo · Moniarvoisuus
Monikulttuurisuus · Suvaitsevaisuus
Yhdenvertaisuus · Tasa-arvo · Poliittinen korrektius

 n  k  m 

Viharikos voi kohdistua myös enemmistöön.[1]

Sisällysluettelo

Viharikokset maittainMuokkaa

EUMuokkaa

Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinbothin mukaan peruslähtökohta eurooppalaisessa oikeuskäytännössä on se, että mitä suurempaa yleistä merkitystä asialla on, sitä vapaammin siitä saa puhua. EIT on tehnyt eron faktaväitteiden ja mielipiteiden välillä, mutta mielipidekin voi olla sananvapausartiklan vastainen, jos sen tueksi ei esitetä tarpeellisia perusteluja. Reinboth vetoaa ihmisoikeussopimuksen 17. artiklaan, jossa kielletään muun muassa sopimuksen 10. artiklan turvaaman sananvapauden väärinkäyttö. [2]

Erään venäläisen lehden päätoimittaja ei saanut EIT:ssä ymmärrystä juttusarjalleen, jossa esitettiin totena juutalaisten salaliittoa, joka oli suunnattu Venäjän kansaa vastaan. EIT katsoi, että tällainen yleistävä, kiihkeä hyökkäys yhtä etnistä ryhmää kohtaan oli vakava ihmisoikeussopimuksen perusarvojen loukkaus ja kyseessä viharikos. Samaten eräässä Ranskaa koskeneessa ratkaisussaan EIT katsoi, että holokaustin kieltäminen oli vakava loukkaus juutalaisia kohtaan ja yllytti vihaan heitä vastaan. [2]

Belgiaa koskeneessa päätöksessään EIT katsoi, ettei sharia-lakia ajanut islamisti, joka yllytti "antamaan opetuksen" ei-muslimeille teki viharikoksen, tässä tapauksessa demografista enemmistöä vastaan. EIT:n mukaan oli eri asia, onko mainetappiosta kärsinyt osapuoli yksilö vai kaupallinen yritys. Tällä perusteella EIT:n mukaan oli sallittua nimittää erään unkarilaisen yrityksen tuotteita ulosteeksi. [2]

SuomiMuokkaa

Suomen rikoslain 6 luvun 5 §:n rangaistuksen koventamisperusteet antavat mahdollisuuden rangaistuksen pidentämiseen, jos kyseessä on viharikos.[3] Kyseistä pykälää sovelletaan käytännössä harvoin.[4] Pykälän tulkintaohjeena toimivat lain syrjintäsäännökset.[5] Toistaiseksi viharikollisuutta ei tunnisteta lainsäädännössä omaksi rikollisuudenlajikseen.[6]

Poliisi aloitti viharikosten tilastoinnin vuonna 2009. Tilastoinnin myötä poliisi ulottaa seurannan rasistisista rikoksista kaikkiin viharikoksiin. Tilastoitavan rikoksen motiivi voi olla myös uhrin uskonnollinen tausta, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti tai vammaisuus.[7] Tiedot kootaan rikosilmoitusten pohjalta. Tutkimustuloksista tehdään julkaisu, jonka on jatkossa tarkoitus ilmestyä vuosittain.

Hankkeen tavoitteena on tilastoinnin ja rikosilmoitusjärjestelmän kehittäminen viharikollisuuden osalta. Tulosten valmistuttua ryhdytään selvittämään muun muassa, mitä mahdollisia uudistuksia niiden pohjalta olisi syytä tehdä. Sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen totesi Kansainvälisenä homofobian vastaisena päivänä 2009 seuraavan: ”Onkin aika miettiä, olisiko myös Suomen lainsäädännössä tunnistettava viharikollisuus omana lajinaan.”[6]

Vuonna 2014 tehtiin Suomessa ensimmäisen kerran murha, jonka syynä oli rasistinen viha. Siinä etniseen vähemmistöön kuuluva 16-vuotias poika puukotti kantaväestöön kuuluvaa 60-vuotiasta miestä kaulaan.[8]

Poliisin tietoon tuli vuonna 2017 yhteensä 57 sellaista väkivaltarikosta tai siihen yllyttämistä, jonka taustalla oli aatemaailmallinen motiivi. Rikoksista 56 oli äärioikeiston tekemiä ja yksi äärivasemmiston. Uskonto ei ollut motiivina yhdessäkään tapauksessa. Yleisin rikosnimike oli kiihotus kansanryhmää vastaan, joista tuli poliisille 27 ilmoitusta. Ylikomisario Jari Taposen mukaan rikoksista suuri osa liittyi Helsingin Rautatientorilla järjestettyyn Suomi Ensin -mielenosoitukseen. Äärivasemmiston tekemät aatemaailmalliset rikokset olivat vähentyneet selvästi niistä vuosista, jolloin kuokkavieraiden nimellä liikkunut ryhmä mellakoi kaduilla itsenäisyyspäivänä.[9]

YhdysvallatMuokkaa

Liittovaltion poliisi FBI raportoi Yhdysvalloissa tapahtuneen vuonna 2010 yhteensä 6 624 (vuonna 2009 yhteensä 6 604) yksittäistä viharikosta. Viharikoksien merkittävimpiä perusteita olivat ihonväri (47,3 % tapauksista), uskonto (20,0 %) ja seksuaalinen suuntautuminen (19,3 %).[10]

Vuonna 2013 Yhdysvalloissa tehtiin rodun motivoimia viharikoksia 3 407. Niistä hyökkäyksiä mustia tai afrikkalaisamerikkalaisia vastaan oli 2 263, valkoisia 724, Yhdysvaltain intiaaneja ja Alaskan alkuperäiskansoja 146, aasialaisia 158, monirotuisia tai ryhmiä 109, havaijilaisia alkuperäiskansoja tai muita Tyynenmeren saaren asukkaita 3.[11]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Vihapuhe voi olla jopa sananvapauden väärinkäyttöä – Missä menee hyväksytyn ja kielletyn sananvapauden raja? Helsingin Sanomat. 1.7.2018.
  2. a b c Susanna Reinboth: Helsingin Sanomat, 1.7.2018. Artikkelin verkkoversio.
  3. Rikoslaki 39/1889, Koventamisperusteet 6 luvun 5 § (8.5.2015/564) finlex.fi.
  4. Rasistinen motiivi ei kovenna rangaistusta yle.fi. 11.11.2008 Julkaisija = YLE Uutiset. [vanhentunut linkki]
  5. Syrjintäsäädökset. Eduskunta - valtiopäiväasiakirjat riksdagen.fi. [vanhentunut linkki]
  6. a b Kansliapäällikkö Ritva Viljanen: Vihapuherikollisuus leviää ja laajenee verkossa intermin.fi. 17.05.2009. [vanhentunut linkki]
  7. Peutere, Laura: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus 2009 Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 88/2010. Tampere: Poliisiammttikorkeakoulu.
  8. http://yle.fi/uutiset/poliisi_rasistinen_viha_syyna_murhaan_ensimmaista_kertaa_koskaan/8424545
  9. Savolainen, Jaana: Aatemaailmaan kytkeytyvistä väkivalta­rikoksista Helsingissä 56 liittyi äärioikeistoon, yksi äärivasemmistoon eikä yksikään uskontoon – ”Tilastoista näkyy selvästi, mikä on uhka ” Hs.fi. 31.1.2018. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.1.2018.
  10. Hate Crimes Remain Steady FBI. Viitattu 14.11.2011. (englanniksi)
  11. Helena Bengtsson, Feilding Cage, Seán Clarke, Pablo Gutierrez, Cath Levett ja Paul Torpey: What happened at the Charleston, South Carolina, church shooting? The Guardian. 19.6.2015. Guardian News and Media Limited. Viitattu 19.6.2015.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Citron, Danielle Keats: Hate Crimes in Cyberspace. Cambridge (Mass.): Harvard University Press, 2014. ISBN 978-0-674-36829-3.
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.