Avaa päävalikko

Kourajoki

Loimijoen sivujoki Satakunnan maakunnassa

Kourajoki [4] eli Palojoki [5] on 45 kilometriä pitkä joki pääasiassa Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueeseen ja se on Loimijoen pohjoinen sivujoki. Kourajoki yhtyy Loimijokeen 20 kilometriä sen suistosta. Sen valuma-alueen pinta-ala on 243 km² [2] tai 228,15 km² [6] ja se ulottuu Punkalaitumen, Loimaan ja Huittisten alueille. Joki virtaa peltojen ja soisten metsien läpi ja valuma-alueeseen, jonka järvisyys on 0,06 %, kuuluu kolme pientä järveä.[4][6]

Kourajoki
Kourajoen suisto Loimijoessa Huittisten Vampulassa
Kourajoen suisto Loimijoessa Huittisten Vampulassa
Alkulähde Telkunsuo, Loimaa [1][2]
61°2.043′N, 23°6.483′E [1]
Laskupaikka Loimijoki, Huittinen [3]
61°5.653′N, 22°40.993′E [3]
Maat  Suomi
Pituus 45,29 [2] km
Alkulähteen korkeus yli 100 [1] m
Valuma-alue 242,77 [2] km²

Joen latvahaara Palojoki saa alkunsa Loimaan Orisuolta, virtaa ensin Punkalaitumen alueella Kanteenmaan kylän sivuitse, ja jatkuu sitten Huittisten ja Loimaan, aiemmin Alastaron, rajajokena. Tämän jälkeen joki kulkee kappaleen matkaa Alastarolla Loimaalla ja edelleen Vampulassa Huittisissa, missä siihen yhtyy Alastarolta Loimaalta Murronjoki eli Alainenjoki. Murronjoen suulta eteenpäin joki virtaa Kouranjoen nimellä Huittisten alueella pitkin entistä Huittisten ja Vampulan rajaa ja laskee Loimijokeen Huittisten ja Vampulan puolivälissä.[4][7]

Joen nimiMuokkaa

Joen varhainen tunnettu nimi on ollut Palojoki. Tällä nimellä se tunnettiin yleisesti esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella, kun Huittisten hirvenpää löydettiin ja kirjattiin muistiin. Varhaisempi tieto on vuonna 1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa, jossa joen nimi oli alajuoksulla kirjoitettu "Pallojoki" [8]. Tästä ajasta on muistona edelleen alajuoksulla oleva vanha Palojoen kylä.[9] Nykykartoissa alajuoksua kutsutaan Kourajoeksi ja yläjuoksua Kanteenmaalta lähtien Palojoeksi. Myös yläjuoksulla on Palojoen ja Palosaaren kylät.[1][3][5]

Valuma-alueen kuvailuaMuokkaa

Seuraavassasa luetellaan joen merkittävimmät sivuhaarat joen suulta kohti joen latvaa. Suluissa ovat sivujoen suun etäisyys joen suulta ja sivuhaaran valmuma-alueen laajuus.[2]

Kourajoki yhtyy Loimijokeen 20 kilometriä Loimijoen suistosta. Majaoja (7 km ja 13 km²) on ensimmäinen merkittävä Kourajokeen laskeva oja joen suulta lukien.

Kourajoen toiseksi suurin sivujoki on Murronjoki (9 km ja 54 km²), joka on 22 kilometriä pitkä. Loimaan (aiemmin Alastaron) puolella sitä aletaan kutsua Alaiseksijoeksi. Hennijoen kylän kohdalla jokea kutsutaan Hennijoeksi ja Kuljunmaassa sitä kutsutaan Alhonojaksi. Joen lähteenä on Leppisuon länsireuna. Leppisuolla sijaitsee läntinen Leppijärvi. Hennijoen kylän kohdalla Hennijokeen yhtyy Lampijärven laskuoja.

Kalsinoja (12 km ja 15 km²) tuo vedet Riuttanmaan peltoaukealta ja Ilmiönoja (27 km ja 10 km²) Ilmiönsuolta.

Palojoen (27 km ja 75 km²) voidaan katsoa alkavan Ilmiönojan yhtymäkohdasta. Joki on 18 kilometriä pitkä ja se tuo Isosuon, Leppisuon ja Telkusuon vedet sekä Lylysuon-, Arkkuinsuon-, Vihalaidansuon- ja Varvusensuon turvetuotantoalueiden vedet Punkalaitumenjokeen. Leppisuolla sijaitsee itäinen Leppijärvi.

Kalmbergin kartaston perusteella vaikuttaa siltä, ettei alueella ole harrastettu järvien laskua tai kuivattamista.[8][10]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Karttapaikka: Palojoen latva, Loimaa (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 6.2.2015.
  3. a b c Karttapaikka: Kourajoki, suisto (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  4. a b c Karttapaikka: Kourajoki (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  5. a b Holsti, Heikki: KOURA- PALOJOEN JA SEN SUURIMMAN SIVU-UOMAN MURRONJOEN KALASTON SELVITTÄMINEN SÄHKÖKOEKALASTUKSILLA VUONNA 2012, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, 2012
  6. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 70-71. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  7. Suomi Finland yleiskartta 1:400 000, s. 30-31. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1950.
  8. a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050775.jpg), 1855-56
  9. Karttapaikka: Palojoen kylä, Huittinen (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  10. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050774.jpg), 1855-56

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Kourajoki Varsinais-Suomen ely-keskus. Viitattu 24.11.2019.