Talpianjärvi

kosteikoksi kuivatettu järvi Tammelassa Kanta-Hämeessä

Talpianjärvi on kuivatettu järvi Kanta-Hämeessä Tammelassa. Entisen järven alue kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen. Järvi laskettiin ensimmäisen kerran 1800-luvulla ja nykyään se on luhtamainen kosteikko, joka kuuluu Torronsuon kansallispuistoon.[1][2]

Talpianjärvi
Talpianjärven kaakkoisosaa elokuussa 2022
Talpianjärven kaakkoisosaa elokuussa 2022
Valtiot Suomi
Maakunnat Kanta-Häme
Kunnat Tammela
Koordinaatit 60°45′30″N, 23°35′19″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Pyhäjärven alue (35.93)
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 121 mView and modify data on Wikidata
Kartta
Talpianjärvi

Nimitykset

muokkaa

Järven nimi on kirjoitettu vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa "Talpia träsk". Vuoden 1884 Senaatin kartastossa järvellä on nimi "Talpiajärvi".[3][4] Järven nimi tulee Talpian kylästä, joka sijaitsee järven etelärannalla. Järvellä on ollut muitakin nimiä. Nimi Sukulanjärvi tulee pohjoisrannalla olevasta Sukulan kylästä.[5][6] Myös nimi "Nuorasjärvi" on ollut käytössä, mistä on muistona Kalliojärveen laskeva laskujoki "Nuoresjoki" [7].[8][9]

Luonnonhistoria

muokkaa

Talpianjärvi on vain osa muinoin alueella sijainneesta suuremmasta järvestä. Kun jääkauden jälkeen alueen korkeimmat kohdat kohosivat maankohoamisen seurauksena Yoldiamerestä, kuroutui luoteesta työntyneestä pitkästä merenlahdesta irti suuri järvi. Järvi, joka sijaitsi Pyhäjärven ja Kuivajärven ympäristössä, oli matala ja melko tasapohjainen. Järven savipohjalle alkoi 10 500−9 400 vuotta sitten kertyä liejua, johon levittäytyi rehevä luhtamainen suokasvillisuus. Suot alkoivat tämän jälkeen kasvaa myös turvetta. Alueen vanhin turvekerrostuma on löydetty Torronsuosta ja sen ikä on 10 400 vuotta. Turvesuo laajeni tuhansien vuosien aikana ja samalla järven vedenpinta aleni Pyhäjärven luusuan kulumisen vuoksi. Laaja järvi pieneni ja siitä kuroutui erilleen pienempiä järvialtaita kuten esimerkiksi Pyhäjärvi, Kuivajärvi, Talpianjärvi ja Kalliojärvi.[10]

Talpianjärvi jäi savikon tasaisuuden vuoksi pieneksi ja matalaksi järveksi, jonne kalat nousivat mielellään kutemaan.[7][11]

Historia

muokkaa

Kummallakin järvellä oli jo kivikaudella asutusta, mikä selittyy kalojen innokkuudella kutea näissä järvissä. Erityisesti Talpianjärven ympäristöstä on löydetty huomattava määrä kivikautisia asuinpaikkoja. Asuinpaikkoja on täällä kahdella korkeustasolla. Korkeampi 102,5 metrin korkeustaso liittyy suuremman järven tai Ancylusvaiheen asutukseen ja matalampien korkeustasojen asutus Talpianjärven omaan asutukseen. Ympäristöstä on löydetty myös rautakautista esineistöä, mutta kiinteän asutuksen alue sai vasta keskiajalla.[10][11][12]

Talpiajärven etelärannalla sijaitsee Talpian kylä, joka perustettiin jo 1400-luvulla. Järven pohjoispuolella sijaitsee Sukulan kylä, joka on perustettu 1400-luvun lopulla.[8][13] Tiettömien taipaleiden takana järvenen asukkaat elivät soiden puristuksessa.[14] Viereisessä Kalliojärvessä suoritettiin järvenlasku 1860-luvulla. Kun nälkävuodet painoivat ihmisten elintasoa alaspäin, saatiin luonnollinen syy laskea myös Talpianjärvi. Järvenlaskujen tarkoituksena olivat tulvahaittojen vähentäminen, niittyjen lisääminen ja viljelyalan lisääminen.

Talpianjärven järvenlaskun alkamisesta tiedetään vain se, että vuonna 1868 siitä tehtiin sopimus.[15] Järvenlaskun vaiheista tiedetään vain vähän. Vuoden 1884 Senaatin kartaston mukaan Kalliojärvi ehdittiin laskea aikaisemmin, sillä kartassa järveen on merkitty heinänkasvua. Samassa kartassa sekä Pyhäjärven että Kalliojärven vedenpinnan korkeudet ovat samalla tasolla. Talpianjärvi ja siitä laskeva Nuoresjoki vaikuttavat koskemattomilta.[4][16]

Nuoresjoki kulki samaa reittiä kuin nykynenkin laskuoja, mutta se meanderoi silloin voimakkaasti niittyjen halki. Järvenlaskun yhteydessä ojan perkaajat ja syventäjät oikaisivat sen suoraksi. 1920-luvun kartoissa Talpianjärvi mainitaan osittain kuivatetuksi. Talpianjärvi oli ennen järvenlaskua nykyisen kosteikon muotoinen ja lähes saman kokoinen. Järven pituus oli siten 2,4 kilometriä ja leveys 2,0 kilometriä. Sen pinta-ala on nykyään 294 hehtaaria.[3][4][7][11]

Pyhäjärven tulvat vaikuttivat myös Talpianjärven vedenkorkeuteen vielä 1800-luvulla, vaikka Pyhäjärveä oli laskettu 1820-luvulla pari metriä. Senaatin kartaston mukaan korkeusero oli alle kaksi metriä.[17] Tämän vuoksi Talpianjärven ja Kalliojärven kuivattaminen jäi 1900-luvulle. Järven korteikkoa ja vesiheinää myytiin vielä 1930-luvulla huutokaupalla halukkaille karjankasvattajille. Varsinaiseen kuivattamiseen ryhdyttiin 1950-luvulla, mutta ainoastaan Kalliojärvi muutettiin peltomaaksi ja Talpianjärvelle suoritettiin vain vedenpinnanlasku. Viimeinen järvenlasku oli järvelle kohtalokas, koska sen soistuminen kiihtyi voimakkaasti ja se näkyy järven ruohottumisena.[4][7][11][16]

Luonnontila

muokkaa

Torronsuon kansallispuisto, joka perustettiin vuonna 1990, koostuu Torronsuosta ja Talpianjärvestä. Talpianjärven tila on muuttunut 1950-luvulta lähtien ensin reheväksi luhdaksi, sitten 1990-luvulla soistuneemmaksi ja sen lopulta pensaistunut. Lintujen kannalta alussa ollut runsas lajikirjo ja suuret populaatiot ovat vaihtuneet köyhempään lajistoon ja pienempään yksilömäärään. Avoveden määrä on loppumassa ja luhteikon lajisto on vallannut alueen. Talpianjärvi on kuuluisa muuttolintujen levähdysalueena.[7][18]

Talpianjärvi on edelleen merkittävä lintujärvi Lounais-Hämeessä. Torronsuo–Talpianjärven alue on luokiteltu kansainvälisesti (IBA FI 069) ja kansallisesti (FINIBA410030) tärkeäksi lintualueeksi. Talpianjärven kunnostamisesta on tehty hoito- ja käyttösuunnitelma.[19][20]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 10.3.2015.
  2. Talpianjärvi, Tammela (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  3. a b Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050968.jpg), 1855–56
  4. a b c d Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XII 23) kartta (Arkistoitu – Internet Archive), 1884, Arkistolaitos
  5. Muinaisjäännösrekisteri: Talpia (Dalpiil/Talpiala) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 17.1.2013. Museovirasto. Viitattu 12.3.2015.
  6. Enqvist, Johanna, 2006, s. 28
  7. a b c d e Ojansuu & Jaakkola & Ryhtä: Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, 2007, s. 12−15
  8. a b Enqvist, Johanna, 2006, s. 27
  9. Muinaisjäännösrekisteri: Sukula (Suckula) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 17.1.2013. Museovirasto. Viitattu 12.3.2015.
  10. a b Luontoon.fi: Torronsuon historia
  11. a b c d Ojansuu & Jaakkola & Ryhtä: Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, 2007, s. 22−26
  12. Pesonen, Petro: Mitä uutta Lounais-Hämeestä? Tuloksia vuosien 2001 - 2006 inventoinneista, Muinaistutkija, 2/2008, Suomen Arkeologinen Seura, s. 19–32
  13. Enqvist, Johanna, 2006, s. 11
  14. Tuki, Mika: SUKULA-HÄIVIÄ OSAYLEISKAAVA (Arkistoitu – Internet Archive), Tammela, 2010
  15. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 264. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
  16. a b Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 155. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
  17. Lesell, Kreetta: Kivikautisen asuinpaikan kaivaus Venesillan vesihuoltohankkeen kohdalla 2010 (Arkistoitu – Internet Archive), 2010
  18. Ympäristo.fi: Torronsuo
  19. Ojansuu & Jaakkola & Ryhtä: Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, 2007, s. 10
  20. Ojansuu & Jaakkola & Ryhtä: Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma, 2007, s. 33