Avaa päävalikko

Sotkajärvi (Hattula)

järvi Hämeenlinnassa Kanta-Hämeessä

Sotkajärvi on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa ja Hattulassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen. Järvi kuuluu Myllyjoen valuma-alueella Pehkijärveen laskevaan Teuronjoen valuma-alueeseen, jonka keskusjärven eli Rautijärven pohjoiseen Kuorijoen reittiin se kuuluu.[2][1]

Sotkajärvi
Sijainti Hattula ja HämeenlinnaView and modify data on Wikidata
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°54′04″N, 24°01′05″E
Pinnankorkeus 127,1 m [1]
Pinta-ala 2,11235 km² [2]
Rantaviiva 22,946 km [2]
Suurin syvyys 2,9 m [3]
Keskisyvyys 1 m [3]
Valuma-alue 23 km² [3]
Laskujoki Kuorijoki [1]
Järvinumero 35.934.1.027
Sotkajärvi

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

Järven pinta-ala on 211 hehtaaria ja sen pituus on 3,0 kilometriä ja leveys 1,4 kilometriä. Siihen laskee 18 metsä- tai suo-ojaa. Lännestä laskee Salkoniemen pohjoispuolelle Ojajärven laskuoja ja pohjoispäähän Taipaleenlahteen laskee Pukarojärven laskuoja. Järven luusua sijaitsee järven eteläpäässä, josta saa alkuunsa kilometrin pitkä Kuorijoki, joka laskee Päällisen ja Alasen läpi Rautijärveen.[2][1][3]

 
Kesämökkejä Sotkajärven Pohjoispuolella.

Järven rantaviiva on 23 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin moreenipohjaista metsämaastoa, joka on vain paikoin soistunutta. Järven rantavesissä on runsaasti kiviä ja pieniä luotoja, joita on yli 50. Suurempia saaria on melkein 40, joista nimettyjä ovat Selkäsaaret ja Koivusaaret. Rannoille on rakennettu kohtuullisesti loma-asuntoja, joille johtaa tiet Kuuslammin kylältä. Hämeenlinnan ja Tammelan välinen raja kulkee järven länsipuolelta ohi noin 100−500 metrin päästä. Sen sijaan Hattulan ja Hämeenlinnan välinen raja oikaisee järven yli.[2][1]

Sotkajärveä lähin kauppa on Teuron kyläkaupan lopetettua Tammelassa tai Iittalassa, joihin on hieman sijainnista riippuen melko sama matka. Matkaa Helsinkiin on noin 120 kilometriä ja Forssaan ja Hämeenlinnaan kumpaankin noin 30 kilometriä. Valtatie 10 Turusta Hämeenlinnaan kulkee vähän matkan päästä Teuron kylästä.

LuonnontilaMuokkaa

Sotkajärvi on humuspitoinen ja karu järvi, jonka vedenlaatu on tyydyttävä tai hyvä. Veden näkösyvyys vaihtelee 1,6−2,25 metriä eli se on lievästi sameaa. Vesi on myös lievästi hapanta. Fosforin määrä vedessä on hyvin alhainen, mutta typen määrät keskimääräistä suuremmat. Yleensä järvessä on talvella tyydyttävä happitilanne, mutta happi saattaa paikoin loppuakin. Veden viipymä järvessä on keskimäärin yksi kuukausi. Järveen on istutettu lahnoja.[3]

HistoriaMuokkaa

Sotkajärven vedenpinnan laskemisesta on tehtu anomus vuonna 1857.[4] Järvenlasku on heikosti dokumentoitu, mutta vertaamalla nykykarttoja esimerkiksi vuoden 1884 Senaatin kartastoon, voidaan nähdä järvenlaskun aiheuttamia eroja rantaviivaan. Järven luoteiskulman rannan viereiset saaret ovat nykyään niemiä.[5] Samoin nähdään Hevonniemen saaristossa, järven eteläosan saarissa ja niemissä ja eteläkärjen saarissa muutoksia.[6] Karttojen perusteella tiedetään, että järven vedenpintaa on alennettu ennen 1880-lukua. Erään tarinan mukaan Sotkajärven laskun menettelystä oli syntynyt riita teurolaisten ja Saaren kartanonväen välille. Sen seurauksena Myllyharjun myllyn lasku-uoma tuhoutui liiallisen vedentuloon ja myllyn uoma syveni itsekseen. Harjun hiekka-ainesta joutui veden mukana Alaseen. Päällisen lasku-uoman syveneminen laski myös sitä.[7]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Karttapaikka: Sotkajärvi, Hämeenlinna, Hattula (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 1.4.2015.
  3. a b c d e Juttila, Heli: Hattulan ja Hämeenlinnan Sotkajärven tila, 2011
  4. Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 262. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.
  5. Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Kalvola (XIV 25) kartta, 1884, Arkistolaitos
  6. Maanmittauslaitos: Senaatinkartasto: Tammela (XIII 25) kartta, 1884, Arkistolaitos
  7. Joenhiisi: Kanajärven tuolla puolen, blogi historiaan, 2014