Avaa päävalikko
Vesunnin kartanon sijainti Vanajaveden kapeikon Mervenselän itärannalla venäläisessä topografikartassa vuodelta 1899. Länsirannalla on Merven kylä ja kartano.

Vesunnin kartano (ruots. Vesunda gård,[1] lat. Vesundia[2] ) on kartano Hattulassa. Kartano sijaitsee Vanajaveden Mervenselän itärannalla, noin 4,5 km Hattulan vanhasta kirkosta pohjoisluoteeseen.[3] Kartanon puinen päärakennus on rakennettu vaiheittain 1800-luvun kuluessa.[4]

HistoriaMuokkaa

Kartanon alueella on asuttu hyvin pitkään ja siellä sijaitseekin mahdollinen rautakautinen kalmisto.[3]

Ensimmäinen kirjallinen maininta kartanosta on vuodelta 1319 Turun tuomiokirkon mustassa kirjassa.[1] Kyseisenä vuonna Vesunnin omistajat Paulus ja hänen vaimonsa Melutha luovuttivat Vesunnin kaiken kiinteän ja irtaimen omaisuuden Gunnarille ja hänen jälkeläisilleen ikiaikaiseksi omaisuudeksi syytinkiä vastaan.[2] Kartanon vanhin nykyään tunnettu rakennus oli ilmeisesti Arvid Tawastin 1500-luvulla rakennuttama Vesunninmäen linna. Kolmikerroksinen harmaakivilinna tuhoutui todennäköisesti Ison vihan aikana. Linnan valtavasta koosta kertoo esimerkiksi se, että vanhojen verotietojen mukaan linnassa oli 165 ikkunaa. Linnan rauniot purettiin 1840-luvulla ja kivet käytettiin kartanon kivinavetan rakentamiseen.[4][5]

Kartanon omisti 1700-luvun loppupuolella Enoch Nauclér, aateloituna Furuhjelm.[6]

1800-luvun puolivälissä kartano kuului Lepaan kartanon omistajan, pietarilaisen kauppiaan Philipp Peter Heimbürgerin († 1847)[7] suvulle.[8] Insinöörien Pehr ja Axel Heimbürgerin vuonna 1866[7] tapahtuneen konkurssin jälkeen suvun maaomaisuus tuli 1868 myyntiin pakkohuutokaupalla.[9] Kartanon huusi Lepaan kartanon entinen pehtoori ja Philipp Peter Heimbürgerin lesken Marian kolmas aviomies Carl Fredrik Packalén[8][10] hintaan 30 000 markkaa.[11] Hintaan vaikuttu alentavasti se, että leski Marialla oli elinkautinen nautintaoikeus Vesunnin kartanoon.[11] Lopulta vuonna 1870 kartano ja siihen kuuluvat kaksi akumenttitaloa päätyivät hintaan 63 000 markkaa[12][13] maanviljelijä Gustaf Karénille.[14]

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kauko Kare: Vanhan Kuninkaankartanon iloiset vuodet (Hattulan Vesunnin kartano). Alea-kirja, 1994.

LähteetMuokkaa

  1. a b Bidrag till kännedom om Finlands natur och folk, s. 121, 281. Helsingfors: Finska vetenskaps-societeten, 1905. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.11.2009). (ruotsiksi)
  2. a b Turun tuomiokirkon musta kirja, s. 424. , 4. marraskuuta 1319. Ruotsin valtionarkisto (viitattu 8.11.2009). (latinaksi)
  3. a b Vesunnin kartano 1 82010055 11.11.1996. Museovirasto. Viitattu 8.11.2009.
  4. a b Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo – Hattula
  5. Tarinoiden kohteita – Vesunninmäen linna tyrvanto.net. Viitattu 8.11.2009.
  6. Torvald T:son Hohenthal: Anteckningar om släkten Nauklérs äldre led. Genos, 1941, nro 12. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2009.
  7. a b Axel Heimbürger – Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852
  8. a b von Timroth, Michael: Murarmästaren Johann Nicolaus Heimbürger (1713-90) i Hamburg och hans efterkommande. Genos, 1962, nro 2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 12.11.2009.
  9. Maatilan myyminen. Hämäläinen, 16.01.1868, nro 3, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 03.07.2014.
  10. Lepaa Tyrväntö.net. Viitattu 12.11.2009.
  11. a b Kotimaasta - tiloja uusille omistajille. Hämäläinen, 18.03.1869, nro 11, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 03.07.2014.
  12. Wesunnin säteri-kartano Hattulasta. Sanomia Turusta, 24.03.1870, nro 12, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 03.07.2014.
  13. Wesunnin kartano myyty. Hämäläinen, 03.03.1870, nro 9, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 03.07.2014.
  14. Saksalan säterirustholli. Hämäläinen, 22.02.1872, nro 8, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 03.07.2014.