Avaa päävalikko

Niinijoki [4] on 46 kilometriä pitkä joki Varsinais-Suomessa Loimaalla. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueeseen ja se on Kokemäenjoen sivujoen Loimijoen vasemmanpuolinen sivujoki. Niinijoen suu sijaitsee 46 kilometriä ylävirtaan Loimijoen suulta. Niinijoen valuma-alueen pinta-ala on 226 km² ja se ulottuu pääasiassa vain Loimaan kaupungin alueelle. Joen valuma-alueella on vain kaksi pientä järveä, ja sen järvisyys on 0,03%.[3][5]

Niinijoki
Niinijokea Mellilässä nähtynä valtatieltä 9.
Niinijokea Mellilässä nähtynä valtatieltä 9.
Alkulähde Penninkulma, Koski Tl [1]
60°44.507′N, 23°6.791′E [1]
Laskupaikka Loimijoki
60°56.347′N, 22°52.708′E [2]
Maat Suomen lippu Suomi
Pituus 45,9 [3] km
Alkulähteen korkeus noin 92,5 [1] m
Valuma-alue 225,94 [3] km²

Valuma-alueen kuvailuaMuokkaa

Joki yhtyy Loimijokeen heti Alastaron taajaman yläpuolella ja Vuolteen voimalaitoksen alapuolella. Joki virtaa viimeiset 9 kilometriä Lappijoen haarasta saakka kapeahkon valuma-alueen sisällä lähes pohjoiseen. Alajuoksulla joki meanderoi lievästi eikä sillä ole tällä osuudella suuria sivuhaaroja. Seututie 213 ylittää alajuoksulla joen.

Lappijoen kylän kohdalla jokeen yhtyy vasemmalta Lappijoki, jonka nimi vaihtuu oian Kaltonojaksi. Tämä voimakkaasti meanderoiva joenhaaran valuma-alueen pinta-ala on 28 km² ja se saa vetensä Oripään taajaman itäpuolella olevalta hiekkakankaalta, jolla on Oripään lentokenttä.

Vajaan kilometrin yläjuoksullapäin yhtyy Niinijokeen Sulajoki, jonka valuma-alue on myös 28 km² suuruinen. Se saa vetensä Krekilänkankaalta ja sen takaiselta Kontolanrahkalta. Krekilänkankaalta Sulajokeen laskee Oripään ja Loimaan rajapaikkana oleva, luonnonsuojelualueena rauhoitettu Isolähde.[6] Oikealta yhtyvän Järvenojan lähteenä on Pappistenjärvi, jossa on uimaranta ja tanssilava.[7] Läheinen Pikkujärvi on luonnollinen lampi[8], mutta muut järvien lähellä olevat vesialtaat ovat jäänteitä hiekanotosta.

Sulajoen suulta ylöspäin on valuma-alueen suuruus 178 km² ja Niinijoen yläosa tästä ylöspäin on 36 kilometriä pitkä. Se kulkee nyt voimakkaasti meanderoiden ja muutamat joen kaaret ovat yhtyneet juoluoiksi. Valtatie 9 ylittää joen Mellilän alapuolella. Mellilän taajama sijaitsee Niinijoen ja Vihtonojan haarassa. Yläjuoksulla sivuhaarat ovat pieniä, koska joki jää lännessä harjumuodostuman ja idässä Petäjoen valuma-alueen väliin puristukseen.

Eteläisiä sivuhaaroja joen latvalla ovat ojitetulta Linturahkalta Hevonlinnan harjun luona Kosken rajalta alkunsa saavat Hurstinoja ja Kärpänoja Mellilän Isoperän kylässä. Täällä Hevonlinnanharjun päällä supassa oleva, Suomen valuma-aluejaossa vuodelta 1993 Niinijoen valuma-alueeseen luettu laskujoeton Hevonlinnanjärvi on uudessa, valmisteilla olevassa tarkistetussa valuma-aluejaossa rajattu kuuluvaksi Paimionjoen vesistöön[9][10].

Pohjoisesta jokeen laskevat Mellilän Vähäperän kylässä Myllyoja eli Krookinoja ja Loimaan Eksyssuolta alkunsa saava Lapinsuonoja. Joen päähaaran ylin latva Niinioja saa alkuunsa Penninkulmalta Loimaan ja Kosken rajalta.

KulttuurimaantiedettäMuokkaa

AsutusMuokkaa

Joki virtaa ja sen valuma-alue sijaitsee Loimaalla pääosin entisten Alastaron, Loimaan kunnan ja Mellilän alueilla.

Jokivarren kyliä Alastarolla ovat Niinijoensuu, Lauroinen, Pispala, Ämmäinen eli Ylhäinen, Mökköinen ja Auvainen. Lisäksi jokisuulla joen rantaan ulottuvat Alastaron Vammalan kylän maat. Joen suulla Niinijoensuun kylän vanha keskusalue on osa Alastaron kirkonkylän taajamaa.

Entisessä Loimaan kunnassa Niinijoen kulmakunnalla jokivarren kyliä ovat Hartoinen, Haaroinen, Hurskala, Lappijoki, Vilvainen, Torkkala, Pahikainen, Krekilä ja Pappinen.

Mellilässä joen varteen jäävät entisen kunnan kaikki kylät: Mellilä, jonka alueella sijaitsee entinen Mellilän rautatieasema, Pesänsuo, jonka alueella sijaitsee Mellilän kirkko sekä joen latvoilla Vähäperä ja Isoperä. Mellilän asemaseudun taajama jää pääosin Mellilän ja pienemmältä osin Pesänsuon kylien alueelle jokivarressa.

Tiet ja sillatMuokkaa

Joen suulla Niinijoensuussa sen ylittävät paikallistietasoinen yhdystie Loimaantie ja Seututie 213. Joen länsirantaa seurailee Alastaron keskustasta Niinijoensuun ja Lauroisten kautta Haaroisiin seututielle 210 johtava yhdystie 2101. Siitä Ylhäisissä erkaneva paikallistietasoinen yhdystie Auvaistentie ylittää Niinijoen Mökköisten luona.

Loimaalta Oripäähän johtava seututie 210 ylittää Niinijoen Hurskalan ja Lappijoen luona. Niinijoella siitä erkanee etelään yhdystie 2102. Tämä johtaa Niinijoen itärantaa seuraillen Torkkalan, Pahikaisten, Krekilän ja Pappisten kautta valtatielle 9 Mellilässä ja ylittää Niinijoen Krekilän ja Pappisten välillä. Yhdystiestä 2102 Pappisissa erkaneva paikallistietasoinen yhdystie Pappistentie ylittää Niinijoen Pappisten luona.

Mellilässä Niinijoen ylittää valtatien 9, jolta erkanee Mellilän asemaseudun taajaman kautta Kosken Tl suuntaan Niinijoen länsirantaa noudatteleva yhdystie 2260. Entisen Mellilän rautatiesaseman luona siitä erkanee Niinijoen ylittävä paikallistietasoinen yhdystie Asemantie. Täällä myös Turku–Toijala-rataylittää joen. Pesänsuon kylän luona yhdystiestä 2260 erkanee Niinijoen ylittävä yhdystie 2262 Loimaan Karhulan suuntaan. Tästä erkanee Niinijoen itärantaa seuraileva paikallistietasoinen yhdystie Kirkkotie Mellilän kirkon ohi Vähäperän suuntaan. Isoperällä yhdystiestä 2260 erkanee Niinijoen ylitävä paikallistietasoinen yhdystie Penninkulmantie, johon Kirkkotie yhtyy.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Karttapaikka: Niinijoki, lähde, Koski TL (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. Karttapaikka: Niinijoki, Taipale, Loimaa (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  3. a b c OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 11.2.2015.
  4. Karttapaikka: Niinijoki, Loimaa (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  5. Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 70-71. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  6. Isolähde Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 30.6.2018.
  7. Pappisten lava: Pappisten lava
  8. Peruskartta 1:20 000. 2111 04 Virkasuo. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1963. Kartan verkkoversio Maanmittauslaitoksen vanhat painetut kartat -palvelussa (jpg) (viitattu 12.11.2016)
  9. Uuusi valuma-aluejako Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.10.2015.
  10. VALUE - Valuma-alueen rajaustyökalu Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.10.2015.