Avaa päävalikko

Pikku-Poikamo

järvi Lopella Kanta-Hämeessä

Pikku-Poikamo eli Poikamonlammi on Kanta-Hämeessä Lopella oleva järvi, joka kuuluu Ilmetynjoen valuma-alueeseen. Joki kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella olevaan Turpoonjoen valuma-alueeseen.[2][1]

Pikku-Poikamo
Sijainti Loppi
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°47′06″N, 24°04′01″E
Pinnankorkeus 118,2 m [1]
Pinta-ala 0,01473 km² [2]
Rantaviiva 0,742 km [2]
Laskujoki oja Pääjärveen [1]
Järvinumero 35.984.1.018
Pikku-Poikamo

MaantiedeMuokkaa

Järven pinta-ala on 1,5 hehtaaria ja sen pituus on 200 metriä (300 metriä, jos otetaan mukaan umpeenkasvanut haara) ja leveys 100 metriä. Siihen laskee kaksi suo-ojaa, joista toinen tuo Pajasuon vettä. Järven luusua sijaitsee järven länsirannalla umpeenkasvaneen pään kärjessä, josta saa alkuunsa 80 metriä pitkä laskuoja Pääjärven Poikamolahteen.[2][1]

Järven rantaviiva on 0,74 kilometriä pitkä ja sen ranta on pääosin moreenipohjaista metsämaastoa. Järven eteläranta on soistunut ja pohjoisranta päättyy Kynnysharjun tytärharjun rinteeseen. Rannat ovat rakentamattomia eikä sinne johda tietä.[2][1]

LuonnonhistoriaMuokkaa

Pikku-Poikamon historia on kytköksissä Pääjärven luonnonhistoriaan. Jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön reuna päättyi näillä seuduilla suoraan mereen, joka oli eräs Itämeren suolainen Yoldiameren vaihe. Ilmaston lämpenevä trendi kuitenkin keskeytyi kylmyyskauteen, jonka seurauksena reunan sulaminen hidastui ja liukuva mannerjäätikkö työntyi talvisin uudestaan eteenpäin. Tämä tapahtui täällä noin 11 400−11 300 vuotta sitten.[3] Kesien sulaminen ja talvien työntyminen olivat sata vuotta tasapainossa keskenään ja aiheuttivat reunan edestakaisen liikkeen Tammelan seuduilla. Tämä liike höyläsi maastoon painauman, johon Pääjärvi myöhemmin syntyi. Samalla jäätikön kuljettama maa-aines kasaantui järven kaakkoispuolelle muodostaen yhden jakson pitkästä Kolmannesta Salpausselästä. Maaston moreenipinta peittyi sandurin hiekasta ja sorasta, mikä selittää Pikku-Poikamion lähiympäristön. Sandurin päällä risteilee jäätikköjokien muodostamia pitkittäisharjuja, joiden väliin jäi painaumia esimerkiksi soraan hautautuneiden jäälohkareiden sulamisen vuoksi. Näitä supiksi kutsuttuja painaumia on alueella runsaasti. Osa supista sijaitsee jopa harjun päällä ja niitä kutsutaan harjusupiksi. On tosin tutkimatta, mutta varsin todennäköistä, että Pikku-Poikamo ja osa Kynnysharjun lähellä olevista muista lammista olisi suppien pohjalle muodostuneita lampia.[4][5]

Muita samalla alueella olevia ja samassa yhteydessä muodostuneita pieni järviä ovat muun muassa Kirppulammi, Pitkälammi, Mulkolammi ja Ruoholammi. Nämä kuuluvat kaikki Pääjärven alueeseen.[2][4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Karttapaikka: Pikku-Poikamo, Loppi (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 17.4.2019.
  2. a b c d e f OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 1.4.2015.
  3. Marjatta Koivisto (toim.): Jääkaudet, s. 69−86. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
  4. a b Litmanen, Tanja: Pääjärven alueen geomorfologia ja deglasiaatiovaiheet Lopen Pernummella, Pro Gradu-tutkielma, Turun Yliopisto, 2012
  5. GTK: Pertunnummen alueen maaperäkartta