Torronsuon kansallispuisto
Torronsuon kansallispuiston tunnus
| Sijainti | |
|---|---|
| Lähin kaupunki | |
| Pinta-ala |
30 km² |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
1990 |
| Kävijämäärä |
31 100[1] (2019) |
| Hallinto |
Torronsuon kansallispuisto on Tammelan kunnassa Kanta-Hämeessä sijaitseva, pinta-alaltaan 30 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto. Kansallispuisto perustettiin Tammelan Torronsuolle vuonna 1990.[2] Sitä ennenkin lähes luonnontilainen suo oli määritelty suojelualueeksi.
LuontoMuokkaa
.jpg)
Maastoltaan Torronsuo on tyypillistä keidas- eli kohosuota. Se on paksuturpeista ja keskiosa on selvästi reunoja korkeammalla. Torronsuon turvekerros on paksuimpia mitatuista soista Suomessa,[2] paikoitellen jopa 12 metriä.
Lintu- ja hyönteislajistoltaan Torronsuo on arvokas.[2] Suon alueella pesii satakunta lintulajia. Osa linnuista ja lentävistä hyönteisistä on lajeja, jotka tyypillisesti viihtyvät pohjoisemmilla alueilla, eikä niitä juuri tavata muualla eteläisessä Suomessa. Myös suon kasvilajisto on monipuolinen.[2][3]
Pieni osa kansallispuiston itäreunaa paloi 1997 Tammelan suuressa metsäpalossa. Vaikka palon laajeneminen estettiin, palanut puusto jätettiin pystyyn ja annetiin uudistua luonnollisesti. Pieni osa palaneesta alueesta myös liitettiin kansallispuistoon.
SaapuminenMuokkaa
Kansallispuiston pysäköintialue ja toistaiseksi ainoa lähtöpiste on Kiljamon saarekkeessa, Forssasta Somerolle johtavan seututien 282 varrella Tammelan Torron kylän pohjoispuolella.[2] Saarekkeella on Metsähallituksen rakentama 17 metriä korkea luontotorni, josta on hyvät näkymät koko suon yli.
ReititMuokkaa
Torronsuon kansallispustossa on yhden ja kymmenen kilometrin pituiset pitkospuureitit. Pitkospuureittien lisäksi suolla on talvisin hiihtolatuja.
Kiljamon saareketta kiertävältä noin kilometrin mittaiselta pitkospuureitiltä haarautuu kymmenen kilometrin reitti. Molemmat reitit kulkevat Kiljamon tornin kautta. Kierrettäessä kymmenen kilometrin reittiä myötäpäivään ensimmäisenä tulee vastaan luontotorni. Tornin jälkeen kilometrin reitti haarautuu takaisin pysäköintialueelle. Pidempi reitti kulkee Niittylänsaarien kautta Härksaareen, jossa on vanha kvartsilouhos. Louhoksen jälkeen saavutaan suon eteläosassa olevalle Idänpäänkalliolle, jolla on myös luontotorni. Tämä torni on rakennettu vuonna 1997 pitkälti talkoovoimin yksityismaalle. Sitä huoltaa Torron kylätoimikunta. Tornin jälkeen reitti kulkee Torron kylän läpi ja kulkee lopun matkaa seututien 282 vartta pysäköintialueelle.[2]
LähteetMuokkaa
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 12.6.2020.
- ↑ a b c d e f Laaksonen, Jouni: Retkeilijän kansallispuistot, s. 31–35. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29099-5.
- ↑ Torronsuon luonto luontoon.fi. Viitattu 2.7.2018.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Torronsuon kansallispuisto Wikimedia Commonsissa
- Torronsuon kansallispuisto Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 12.6.2009.
- Torronsuon kansallispuisto Retkipaikka.fi.
- Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksemn luonnonsuojelujulkaisuja Sarja C 53. Helsinki: Metsähallitus, 2009. ISBN 978-952-446-697-4 (nidottu) ISBN 978-952-446-698-1 (pdf). Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 3.12.2016).
 |
Etelä-Konnevesi | Helvetinjärvi | Hiidenportti | Hossa | Isojärvi | Itäinen Suomenlahti | Kauhaneva–Pohjankangas | Koli | Kolovesi | Kurjenrahka | Lauhanvuori | Leivonmäki | Lemmenjoki | Liesjärvi | Linnansaari | Nuuksio | Oulanka | Pallas–Yllästunturi | Patvinsuo | Perämeri | Petkeljärvi | Puurijärvi ja Isosuo | Pyhä-Häkki | Pyhä-Luosto | Päijänne | Repovesi | Riisitunturi | Rokua | Saaristomeri | Salamajärvi | Seitseminen | Selkämeri | Sipoonkorpi | Syöte | Tammisaaren saaristo | Teijo | Tiilikkajärvi | Torronsuo | UKK | Valkmusa |