Itä-Suomen hovioikeus
Itä-Suomen hovioikeus (ruots. Östra Finlands hovrätt) on Suomen hovioikeuksista kolmanneksi vanhin. Se aloitti toimintansa Viipurissa Viipurin hovioikeuden (ruots. Viborgs hovrätt) nimellä vuonna 1839. Toimittuaan sata vuotta Viipurissa hovioikeus siirtyi talvisodan myötä Heinolan kautta Kuopioon vuonna 1940. Hovioikeuden nimi muutettiin 2.3.1945 Itä-Suomen hovioikeudeksi. Se on Suomen ainoa hovioikeus, jonka nimessä esiintyy alueen nimi.
Hovioikeuden toimintaa johtaa presidentti. Antti Savela aloitti Itä-Suomen hovioikeuden presidenttinä 1.12.2020. Ennen Savelaa virkaa hoiti Pertti Nieminen. Nieminen työskenteli Itä-Suomen hovioikeuden presidenttinä vuosina 2014–2020.[1] Häntä ennen 1. huhtikuuta 2012 alkaen määräaikaisena presidenttinä toimi Olavi Snellman, joka toimi nimitettäessä hovioikeudenlaamannina. Määräaikaisuuden syynä olivat muutokset hovioikeuksien toiminnassa.[2] Kouvolan hovioikeus yhdistettiin Itä-Suomen hovioikeuteen 1. huhtikuuta 2014.[3] Kouvolaan jäi Itä-Suomen hovioikeuden pysyvä istuntopaikka.[4]
Itä-Suomen hovioikeudessa on presidentin lisäksi tuomareina yksi hovioikeudenlaamanni ja 28 hovioikeudenneuvosta, kaksi asessoria ja 12 hovioikeuden esittelijää. Lisäksi hovioikeudessa on kansliapäällikkö, hallintosihteeri, talous- ja henkilöstösihteeri, kirjaaja, apulaiskirjaaja, informaatikko, kolme notaaria, 12 lainkäyttösihteeriä ja virastomestari. Vakinaisten virkojen määrä on 64.[5]
Annettuja ratkaisuja oli 1 187 vuonna 2020.[6]
HistoriaaMuokkaa
Viipurin hovioikeuden perustaminen liittyy niin sanottuun Strömbergin juttuun. Nimismies F. A. Strömberg oli kasakoiden avulla häätänyt niskuroivia talonpoikia sillä seurauksella, että Antti Repo -niminen talonpoika kuoli kasakoiden keihästämänä. Strömberg joutui syytteeseen, jota kenraalikuvernööri, ruhtinas Alexander Mensikov ei voinut hyväksyä. Turun hovioikeus tuomitsi Strömbergin mestattavaksi osallisuudesta tappoon. Kenraalikuvernööri saattoi asian keisarin ratkaistavaksi, joka vapautti päätöksellään 3. tammikuuta 1839 Strömbergin kaikesta vastuusta. Samana päivänä keisari antoi julistuksen uuden hovioikeuden perustamisesta Viipuriin. Uuden hovioikeuden ensimmäinen presidentti oli kreivi Carl Gustaf Mannerheim vuosina 1839–1854.
Viipurin hovioikeus ei kuitenkaan ollut keisareiden määräysvallassa. Vuonna 1902 Viipurin hovioikeus kieltäytyi noudattamasta perustuslain vastaisesti annettua asevelvollisuuslakia, minkä johdosta kolme hovioikeuden jäsentä erotettiin, ja muut saivat nuhteet. Vuonna 1903 hovioikeus jätti noudattamatta keisarillisen määräyksen virkasyyteasioissa, ja jälleen useita hovioikeuden jäseniä ja esittelijöitä erotettiin. Nikolai II:n marraskuun manifestin myötä erotetut saattoivat palata virkoihinsa.
Vuonna 1912 syntyi uusi konflikti, kun Venäjän duuma oli päättänyt, että Suomessakin tehdyt virkarikokset käsitellään Pietarin piirioikeudessa eikä Suomessa maan omien lakien mukaan. Viipurin hovioikeus sovelsi kuitenkin Suomen lakia, ja seurauksena oli erottamisia ja vankeusrangaistuksia. Hovioikeuden jäsenet presidenttiä lukuun ottamatta vangittiin 23. syyskuuta 1913 ja passitettiin Pietariin Krestnyn vankilaan kärsimään rangaistuksiaan yhdenvertaisuuslain vastustamisesta. Heidät vapautettiin vankilasta 24. toukokuuta 1914.[7] Vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen erotetut saattoivat palata virkoihinsa, joista tilalle nimitetyt erosivat tehdäkseen tilaa palaajille.[8]
Itä-Suomen hovioikeuden jäseninä ovat toimineet muun muassa Toimi Tulikoura, Harras Kyttä, Väinö Voipio, Juuso Häikiö, Heimo Lampi, Gustaf Möller ja Lauri Lehtimaja.
PresidentitMuokkaa
- Kreivi Carl Gustaf Mannerheim 1839–1854
- Vapaaherra Otto Reinhold af Schultén 1854–1863
- Karl Edvard Gadd 1863–1868
- Harald Victor Wilhelm Furuhjelm 1868–1869
- Claës Gabriel Nordenheim 1869–1875
- John Snellman 1875–1879
- Frans Emil Lönnblad 1879–1887
- Paul Emil Forsman 1887–1902
- Ernesti Forsman 1903–1906
- Ferdinand Alexander Kumlin 1906–1910
- Anton Karl Otto Malin 1911–1917
- Egid William Elfvengren 1917–1929
- Johan Fredrik Selin 1929–1934
- Johannes Eliel Wilskman 1934–1936
- Wäinö Robert Kannel 1936–1948
- Oskari Adolf Autio 1948–1960
- Yrjö Sinkari 1960–1964
- Aarne Kokkonen 1964-1968
- Eero Mäkinen 1968–1987
- Esko Kilpeläinen 1987–2002
- Markku Arponen 2002–2007
- Mikael Krogerus 2007–2012
- Olavi Snellman 2012–2014 (määräaikainen)
- Pertti Nieminen 2014–2020
- Antti Savela 2020 alkaen
TuomiopiiriMuokkaa
Hovioikeus käsittelee tuomiopiirinsä käräjäoikeuksien ratkaisuista tehdyt valitukset ja kantelut. Huhtikuussa 2014 hovioikeuspiirin vastuualueella asui noin 1 080 000 asukasta. Aiemman Kouvolan hovioikeuden liittämisen ja hovioikeuspiirijaon päivityksen jälkeen vastuualueelle kuuluu kuusi käräjäoikeutta:[9]
- Etelä-Karjalan käräjäoikeus,
- Etelä-Savon käräjäoikeus,
- Kymenlaakson käräjäoikeus,
- Pohjois-Karjalan käräjäoikeus,
- Pohjois-Savon käräjäoikeus ja
- Päijät-Hämeen käräjäoikeus.
Vuosina 2011–2014Muokkaa
Käräjäoikeudet ja niihin kuuluvat kunnat:[10]
- Etelä-Savon käräjäoikeus
- Enonkoski, Heinävesi, Hirvensalmi, Joroinen, Juva, Kangasniemi, Kerimäki, Mikkeli, Mäntyharju, Pertunmaa, Pieksämäki, Puumala, Rantasalmi, Savonlinna, Savonranta ja Sulkava
- Kainuun käräjäoikeus
- Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo ja Suomussalmi
- Siirrettiin 2014 osaksi Rovaniemen hovioikeuspiiriä
- Pohjois-Karjalan käräjäoikeus
- Eno, Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kitee, Kontiolahti, Lieksa, Liperi, Nurmes, Outokumpu, Polvijärvi, Pyhäselkä, Rääkkylä, Tohmajärvi ja Valtimo
- Pohjois-Savon käräjäoikeus
- Iisalmi, Juankoski, Kaavi, Keitele, Kiuruvesi, Kuopio, Lapinlahti, Leppävirta, Maaninka, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Varkaus, Vesanto ja Vieremä
Ennen vuotta 2011Muokkaa
- Iisalmen käräjäoikeus (Iisalmi, Keitele, Kiuruvesi, Lapinlahti, Pielavesi, Sonkajärvi, Varpaisjärvi, Vieremä)
- Joensuun käräjäoikeus (Eno, Ilomantsi, Joensuu, Kesälahti, Kitee, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Pyhäselkä, Rääkkylä, Tohmajärvi)
- Kajaanin käräjäoikeus (Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Vuolijoki)
- Kuopion käräjäoikeus (Juankoski, Kaavi, Karttula, Kuopio, Maaninka, Nilsiä, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Vesanto)
- Mikkelin käräjäoikeus (Hirvensalmi, Joroinen, Juva, Mikkeli, Pertunmaa, Puumala, Rantasalmi, Ristiina, Sulkava)
- Nurmeksen käräjäoikeus (Juuka, Lieksa, Nurmes, Valtimo)
- Pieksämäen käräjäoikeus (Hankasalmi, Haukivuori, Kangasniemi, Pieksämäki)
- Savonlinnan käräjäoikeus (Enonkoski, Heinävesi, Kerimäki, Punkaharju, Savonlinna, Savonranta)
- Varkauden käräjäoikeus (Leppävirta, Varkaus)
Kohua ja keskusteluaMuokkaa
2000-luvulla huomiota kansan keskuudessa ovat herättäneet Itä-Suomen hovioikeuden useat päätökset, joissa sen on koettu kohtelevan seksuaalirikoksiin syyllistyneitä turhan ymmärtäväisesti.[11]
LähteetMuokkaa
- ↑ Itä-Suomen hovioikeus viitattu 6.7.2015
- ↑ Itä-Suomen hovioikeuteen määräaikainen presidentti Yle Uutiset. 29.12.2011. Viitattu 1.4.2014.
- ↑ Lassheikki, Petri: Kouvolan hovioikeus lakkaa 1.4.2014. Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2014.
- ↑ Itä-Suomen hovioikeus 9.4.2014. Oikeusministeriö, oikeus.fi. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Itä-Suomen hovioikeus: Henkilökunta Oikeus.fi. 4.3.2021. Oikeusministeriö. Viitattu 4.3.2021.
- ↑ Itä-Suomen hovioikeuden toimintakertomus 2020 - Sivu 9 Oikeus.fi - Hovioikeudet - Itä-Suomen hovioikeus. Tuomioistuinlaitos. Viitattu 6.6.2021.
- ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 138. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Jukka Kekkonen: Itä-Suomen hovioikeus 150 vuotta, teoksessa Wiipurin Itä-Suomen hovioikeus 1939-1989
- ↑ Itä-Suomen hovioikeuspiiri 9.4.2014. Oikeusministeriö, oikeus.fi. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 30.11.2014.
- ↑ Tuomiopiiri Oikeus.fi. 11.2.2014. Oikeusministeriö. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 1.4.2014.
- ↑ Kohupäätöksiä Itä-Suomen hovissa Iltalehti. 18.11.2008. Arkistoitu 12.11.2010. Viitattu 18.11.2008.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Itä-Suomen hovioikeuden verkkosivut
- Jokainen olkoon esivallalle alamainen. Viipurin hovioikeus 100-vuotias, Suomen Kuvalehti, 17.06.1939, nro 24, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot