Avaa päävalikko

Gustaf Adolf Möller (s. 6. marraskuuta 1941 Helsinki) on suomalainen lakimies[1] ja oli korkeimman oikeuden jäsen eli oikeusneuvos 30:nteen marraskuuta 2009 asti, jolloin hän saavutti eroamisiän. Tämän jälkeen hän siirtyi Asianajotoimisto Krogeruksen palveluksen riitojen ratkaisu -asiantuntijaryhmään. Hän hoitaa työssään välimiestehtäviä, joista suurin osa on kansainvälisiä.[2]

UraMuokkaa

Möller valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1964 ja lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1967. Möller auskultoi Espoon tuomiokunnassa ja sai varatuomarin arvon 1967. Hän on työskennellyt Helsingin vs. kaupunginviskaalina 1965, julkisena notaarina 1965–73, Helsingin hovioikeuden ylimääräisenä viskaalina hän toimi 1967–72.

Möller hoitanut Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ruotsinkielisiä professorin ja apulaisprofessorin virkoja 1970–72, 1972–75 ja 1981.

Vuodesta 1971 alkaen hän oli erilaisissa esittelijätehtävissä korkeimmassa oikeudessa vuoteen 1986. Tuosta ajasta hän kuitenkin toimi tosiasiallisesti suurimman osan ajasta oikeusministeriössä lainsäädäntöneuvoksena (1975–1986).

Oikeusministeriössä toimiessaan Möller oli Suomen edustajana kansainvälisten tuomioiden tunnustamista toisessa maassa koskevien yleissopimusten soveltamista ja kehittämistä koskevissa kansainvälisissä konferensseissa ja kehityshankkeissa.

Vuosina 1986–1992 Möller toimi Toijalan tuomiokunnan kihlakunnantuomarina. Tuona aikana Möller tuli tunnetuksi tavastaan noudattaa vasta myöhemmin vuonna 1994 voimaan tulleen siviiliasioiden oikeudenkäynnin uudistuksen menetelmiä. Möller osallistui myös aktiivisesti oikeudenkäyntiuudistuksesta käytyyn keskusteluun.

Möller nimitettiin korkeimman oikeuden jäseneksi 1. huhtikuuta 1992.

Möller on eräs tunnetuimmista suomalaisista välimiesoikeudenkäyntien jäsenistä ja merkittävä välimiesmenettelyn asiantuntija. Hän on toiminut Keskuskauppakamarin välityslautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana vuodesta 1990.

Möllerin isä Carl Gustaf Möller toimi oikeuskanslerina 1950–1955.

Suomen Lakimiesliitto on myöntänyt hänelle K. J. Ståhlberg -mitalin.[3]

JulkaisujaMuokkaa

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Tolonen, Jaana (toim.): Suomen lakimiehet – Finlands jurister 1988, s. 691. Suomen Lakimiesliiton kirjasarja, 99. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 1988. ISSN 0585-9530. ISBN 951-640-395-6.
  2. Kallionpää, Katri: Oikeusneuvos aloitti uuden uran. Helsingin Sanomat 6.12.2009, s. E 3.
  3. Halila, Heikki: Suomen laki.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muuallaMuokkaa