Sumer

muinainen korkeakulttuuri
(Ohjattu sivulta Sumerilaiset)

Sumer (sumeriksi 𒋗𒈨𒊒 eme-gi) oli varhainen sivilisaatio Mesopotamiassa noin 4000–2000 eaa. Sumerin alue oli nykyisessä Etelä-Irakissa Eufrat- ja Tigrisjokien laaksoissa.

Sumerin tärkeimmät kaupungit Mesopotamian kartalla. Oikean reunan vaaleanvihreä alue oli Sumerin aikaan merta, nykyisin maata.

Sumer oli varhaisimpia korkeakulttuurin keskuksia ja kaupungistuneita alueita. Maa oli kuitenkin jatkuvasti hajanainen ja koostui keskenään kilpailevista kaupunkivaltioista. Uskonto ja temppeli ohjasivat Sumerissa suurta osaa yhteiskunnasta. Tyypillistä sumerilaista kaupunkivaltiota johti pappiskuningas ensi. Kullakin kaupungilla oli oma suojelusjumalansa. Temppeli vuokrasi maata viljelijöille, kävi kauppaa ja verotti. Uskonnollinen ylimistö oli vallan huipulla, mutta sillä oli velvollisuus järjestää kansalle muun muassa uskonnollisia juhlia.

Sumerin kaupunkien aikaansa nähden suuri koko pohjautui tehokkaaseen kasteluviljelyyn, joka mahdollisti suuret viljasadot. Sumerilainen kauppa ulottui laajalle aina Intiaan asti. Sumer kävi kauppaa, koska maassa oli vähän puuta, metalleja ja kiveä.

Sumerilaiset keksivät muun muassa kirjoitustaidon ensimmäisinä maailmassa. Nykypäiviin sumerilaisesta kulttuurista on säilynyt muun muassa seksagesimaali- eli 60-järjestelmä, jonka vuoksi tunti jaetaan 60 minuuttiin ja ympyrä 360 asteeseen. Lisäksi sumerilaisen uskonnon ja mytologian piirteitä on havaittavissa idän suurissa uskonnoissa ja kreikkalaisessa mytologiassa.

NimitysMuokkaa

Nimi Sumer tulee merkitykseltään tuntemattomasta akkadinkielisestä ilmauksesta Mat Šumeri, 'Šumerin maa'. Sumerilaiset kutsuivat maataan nimellä Kengi tai Kengir (ki-en-gi-uri), 'sivistyneiden herrojen maa' (tai Mungen, Nengen eri sumerin murteissa), kieltään nimellä Emegir ja itseään nimellä saggiga, "mustapäät".

Sumerin historiaMuokkaa

AlkuperäMuokkaa

Pääartikkeli: Sumerilaisten alkuperä

Noin 6000–5000 eaa. jääkauden päätyttyä nykyisen Etelä-Irakin alue alkoi muistuttaa nykyisenlaista maata jokineen ja soineen. Alue on osa Lähi-idän hedelmällistä puolikuuta, jonka maaperä on otollista maanviljelyn harjoittamiseen ja suurten ihmismäärien ravitsemiseen. Pysyvää asutusta ja suurehkoja kyläkeskuksia perustettiin noin 4500–4000-lukujen eaa. välisenä aikana, jolloin joet olivat kuivuneet tarpeeksi maanviljelyä silmällä pitäen. Asutuksen perustaneen väestön alkuperää ei tiedetä, mutta jotkut tieteilijät arvelevat sumerin kielen paikannimistön ja lainasanojen perusteella, että nämä ubaidilaiset ovat peräisin Anatoliasta ja Kreikasta.[1][2] Ubaidilaisten eli protoeufraattilaisten kulttuuriin kuului maanviljelyä, kaupankäyntiä ja teollisuutta, kuten kutomista, metallitöitä ja keramiikkaa, mistä muotoutui seemiläiskansojen vaikutuksesta esisumerilainen korkeakulttuuri.

Ei tiedetä mistä sumerilaiset saapuivat Mesopotamiaan.[3] He saapuivat alueelle noin 4000 eaa. ja olivat lähtöisin ilmeisimmin joko pohjoisesta Turkin seuduilta tai idästä Iranista. Edes kielitutkimus ei pysty antamaan varmoja viitteitä sumerien alkuperästä, sillä sitä ei ole onnistuttu sijoittamaan mihinkään tunnettuun kieliperheeseen. Sumeria on kuitenkin yritetty verrata intialaisiin dravidakieliin.[1] Sumerilaisten nimiin on laitettu kirjoitustaidon kehittäminen, mistä historiallisen ajan on katsottu alkaneen (n. 3200 eaa.). Tekstit olivat aluksi hyvin yksinkertaisia, lähinnä kauppaan liittyviä kuitteja, ja kirjoitus kuva- eli piktogrammikirjoitusta. Kirjoitustaito levisi sumerilaisilta muinaisegyptiin (hieroglyfit).

Vuosituhannen vaihteeseen mennessä Sumerissa oli toistakymmentä erillistä kaupunkivaltiota (Kiš, Uruk, Ur, Sippar, Akšak, Larak, Nippur, Adab, Umma, Lagaš, Bad-tibira ja Larsa sekä Eufratin yläjuoksulta löytynyt Tell Habuba[3]). Kaupunkivaltioiden synnyn taustalla on Jemdet Nasr -kukoistuskauden (n. 3100–2900 eaa.) kaupankäynnin vilkastuminen ja väkiluvun kasvu.[2][4]

Varhaiset dynastiatMuokkaa

 
Lagašin ja Umman rajakiistaan liittyneen sodan kuvitusta.

Vedenpaisumuksen jälkeen Kišin kaupungin kuninkaaksi astui Etana, joka muiden ensimmäisen varhaisdynastian (2900–2700 eaa.) hallitsijoista poiketen tunnetaan muutoinkin kuin Sumerien kuningasluettelo Nam-lugalin kautta. Hänen ympärilleen syntyi niin sanottu Etana-eepos, joka kuvaa kuinka Etana matkaa kotkan selässä taivaaseen hakemaan jumalilta apua hänen valtakuntaansa vaivaavaan lapsettomuuteen. Nam-lugal kertoo kuinka Etana alisti muut kaupunkivaltiot valtansa alle.[2][5] Toinen varhaisdynastinen kausi (2700–2500 eaa.) oli rauhatonta aikaa kun Kišin, Urukin ja Urin kaupungit taistelivat Sumerin johtoasemasta. Kaupunkien johtajien Enmerkarin, Lugalbandan ja Gilgamešin ympärille muodostui sankarieepoksia. Gilgameš tunnetaan kolmikosta kaikkein parhaiten ja hän loi Urukista aivan uudenlaisen suurvallan. Lopulta kuninkuus siirtyi Uriin, minkä myötä syntyi Urin I dynastia. Sumerin ollessa sisäisessä sekasorrossa elamilaiset käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja valloittivat joksikin aikaa Sumerin 2500-luvulla eaa.

Toisen varhaisdynastisen kauden hajanaisuuden lopetti kolmannella varhaisdynastisella kaudella (2500–2300 eaa.) vaikuttanut Adabin kuningas Lugalannemundu karkotettuaan idän elamilaiset pois Sumerista. Tämän aikakauden historialliset lähteet painottuvat Elamin rajan läheisyydessä sijaitsevien Lagašin ja Umman kaupunkien väliseen rajakiistaan, joka alkoi kun ummalaiset kaatoivat aikoinaan Kišin kuninkaana olleen Mesilimin pystyttämän rajamerkin ja valloittivat itselleen Lagašin alueita. Lagaš vastasi laajentumispyrkimyksiin kun valtaan nousi uuden dynastian luoneen Ur-Nanšen pojanpoika Eannatum. Uutta suurvaltaa hän lähti rakentamaan valloittamalla ensin menetetyt alueet takaisin ja sitten hyökkäämällä Elamiin, Urukiin, Uriin, Akšakiin ja Kišiin.

Valloitusten jälkeen Eannatum joutui puolustautumaan vihollisten vastahyökkäyksiltä, jotka alun puolustusvoittojen jälkeen kääntyivät Lagašin kannalta tappiollisiksi ja Eannatum sai ilmeisesti surmansa. Vanha rajakiista ei kuitenkaan hälvennyt, vaan jatkui aina seuraavan dynastian valtaanastumiseen saakka, minkä jälkeen Lagašin kuninkuuden riisti itselleen Uruinimgina[6][7]. Hänestä on jäänyt pitkähkö kirjoitus, jossa kuvataan kuinka hän on pannut merkille aiempien hallitsijoiden aiheuttamat sosiaaliset ongelmat ja kuinka hän oli korjannut asiat oikealle tolalle. Historioitsijoita on pitkään pohdituttanut tekikö Uruinimgina historian ensimmäisen sosiaalisen reformin vai onko kirjoitus lähinnä propagandaa. Hän saattoi panna merkille edeltäjiään paremmin merkille kansan ongelmat, mutta teki asialle tuskin mitään mullistavaa.[8]

Ummassa kuninkaaksi noussut Lugalzaggesi riisti Uruinimginan lyhyeksi jääneen valta-aseman ja nopeasti valtasi koko muun Sumerin itselleen. Valtakuntaansa Lugalzaggesi hallinoi Urukista käsin, mutta Akkadin Sargon kukisti pian hänet[9].

Akkadin imperiumiMuokkaa

 
Kaksoisvirranmaa Sargon Suuren aikoihin (2300 eaa.). Akkadin valtakunta vihreällä.

Kišissä kuninkaan juomanlaskijana ollut Sargon kaappasi vallan itselleen ja aloitti laajamittaisen valloitussodan. Hän aloitti kukistamalla ensin Umman ja alisti lopulta muut Sumerin kaupunkivaltiot hallintaansa. Se ei riittänyt Sargonille, joka laajensi valtakuntansa rajat aina Välimeren ja Etelä-Turkin rajalle saakka. Tätä valtakuntaa kutsutaan Akkadin valtakunnaksi, joka oli siihen astisen Lähi-idän historian mahtavin valtakunta. Luonteeltaan se oli aivan uudenlainen, koska aiemmasta kaupunkikeskisyydestä poiketen Akkad perustui johtavan hallitsijan ympärille. Akkad oli myös ensimmäinen merkittävä seemiläiskansan hallitsema valtakunta, minkä myötä seemiläiseen kieliperheeseen kuuluvasta akkadista tuli sumerin ohella kirjakieli.[10] Kukoistuskautta Akkad eli Sargonin pojanpojan Naram-Sinin hallintokaudella, jolloin valtakunnan rajoja laajennettiin entisestään ja hallintoa vahvistettiin. Hän omaksui myös ylvään tittelin ”Neljän maanäären kuningas”, jota hänen jälkeensä vallassa olleet suurkuninkaatkin käyttivät. Naram-Sin yritti perustaa egyptiläisen mallin mukaisesti kuninkuuden palvonnan, mutta se ei onnistunut halutulla tavalla.[11]

Akkad jäi lopulta hyvin lyhytaikaiseksi vaiheeksi Sumerin historiassa, kun Naram-Sinin seuraajan Šar-kališarrin hallintokaudella Iranin Zargosvuorilta liikkeelle lähtenyt gutilaisten paimentolaisheimo ajoi valtakunnan ahtaalle. Yhdistettynä sisäisiin levottomuuksiin Akkadin imperiumi ei enää pysynyt toimintakykyisenä ja se vaikuttaisi hajonneen yhtä nopeasti kuin nousseen kukoistukseenkin. Gutilaisajalta on jäänyt hyvin vähän minkäänlaisia lähteitä, mutta ajan lopulta Lagašissa tiedetään nousseen valtaan Gudea-niminen kuningas, joka oli uuden dynastian toinen hallitsija Ur-Babun jälkeen. Gudea muistetaan paitsi Sumerin yhtenäistäjänä, myös kulttuurin vankkana tukijana. Hänestä jääneiden kuvapatsaiden määrä on hämmästyttänyt arkeologeja. Gudean hallintokaudella rakennettiin useita suuria temppeleitä, kuten Girsun Eninnu-temppelialue. Tältä aikakaudelta on myös löytynyt kaksi pisintä savisylintereihin sumerilla kirjoitetuttua tekstinkappaletta.

Gutilaisajan lopuilla Lagashin Gudea nousi suureksi paikalliseksi mahdiksi, mutta Sumerin yhdisti jälleen kerran Ur-Nammu, joka loi Uus-Sumerin suurvallan. Uus-Sumeri romahti elamilaisten ja amorilaisten hyökätessä maahan, ja sen jälkeen tuli hajanaisempi Isin-Larsa-kausi, jona aikana Sumer seemiläistyi nopeasti ja Sumerin kieli harvinaistui. Lopulta Hammurabi loi suuren Babylonian valtakunnan.

AsutuskeskuksetMuokkaa

Varhaisimmat merkit asutuksesta Sumerin keskustasangoilla ovat Ubaid-kaudelta, jolloin tunnetaan jo jonkin verran monumentaaliarkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua. Väestö ei mahdollisesti vielä ollut kokonaan riippuvainen keinokastelusta, vaan suuri osa oli yhä paimentolaisia. Meri ulottui Ubaid-kaudella aina Uriin ja Eriduun saakka.[12]

Uruk-kaudelta tunnetaan jo paljon enemmän asutuskeskuksia kuin Ubaid-kaudelta, ja myös niiden koko vaihtelee enemmän. Pohjoisessa kaupunkeja oli vähemmän, mutta ne olivat suuria. Etelämmässä oli vain kaksi suurta kaupunkia, joista toinen oli Uruk, mutta pienempiä asutuksia oli enemmän kuin pohjoisessa.[13] Jokien läheisyyteen perustetuista kaupungeista kasvoi yhä suurempia. Noin 3800 eaa. Urukissa asui ehkä 10 000 ihmistä.[14] Uruk-kauden myöhäisvaiheessa Uruk oli jo 100 hehtaarin laajuinen, selvästi suurempi kuin yksikään toinen eteläisen Sumerin kaupungeista.[15]

Joidenkin mukaan asutuksen keskittyminen suuriin kaupunkeihin olisi johtunut vuoden 3800 eaa. jälkeen vallinneesta kuivasta ilmastosta[16], joka ajoi väestön kastelukanavia rakentavien ihmisten asuttamiin suuriin keskuksiin.

Kaupunkivaltioiden ympärille rakennettiin suojamuurit ja kaupungin keskus oli tietylle jumalalle omistettu temppeli. Alun alkaen valta kaupunkivaltioissa kuului yhteisön vanhimpien muodostamalle neuvostolle, mutta kaupunkivaltioiden välisen kilpailun myötä perustettiin kuninkuuksia.[2][4]

Seudulla oletetaan yhä olevan hautautuneena merkittäviä arkeologisia kohteita, kuten kaupunkeja, joita ei ole löydetty. Lisäksi eroosio, suolan kerääntyminen ja uudempi asutus ovat tuhonneet useita kohteita.[17]

YhteiskuntaMuokkaa

KehittyminenMuokkaa

Uruk-kauden loppuvaiheissa asutus laajeni Sumerin eteläosissa nopeasti, ja syntyi asutuskeskusten nelijako asukasmäärän mukaisesti kaupunkeihin ja kolmeen kylätasoon. Samalla alueen asukasluku kasvoi ja hallintojärjestelmä kehittyi monimutkaisemmaksi ja muodollisemmaksi, ja yhteiskunta kerrostui. Kyliä johtaneiden pappien tilalle tuli maallisia hallitsijoita ja kaupunkivaltioita, kolmannen vuosituhannen eaa. lopulla jopa imperiumeja.[18]

Uruk-kaudella syntyivät myös armeijat ja järjestäytynyt sodankäynti. Pronssi ja moni muu metalli ja valmistustekniikka otettiin käyttöön, ja kirjoitustaito kehitettiin. Nämä merkittävät keksinnöt ja muutokset tapahtuivat pitkän ajan kuluessa, ja niille on löydetty useita syitä, jotka vaikuttivat yhdessä. Tärkeimpinä tekijöinä pidetään väestönkasvua, sisäisen ja ulkoisen kaupan kehittymistä, kasteluviljelyn kehittymistä ja sodankäynnin lisääntymistä. Myös ilmaston vaihtelu ja yksittäisten nerokkaiden yksilöiden ilmaantuminen on voinut vaikuttaa asiaan, mutta tällaista on vaikea havaita arkeologisesta aineistosta. Kaiken kehityksen takana oli maataloustuotteiden suuri ylijäämä, joka mahdollisti niin väestönkasvun, kaupan kuin erikoistumisenkin.[19]

VäestöMuokkaa

Yhteiskunta jakautui ylimyksiin, tavalliseen kansaan ja orjiin. Virkamiehet, ammattisotilaat ja papit olivat kastijärjestelmän huipulla. Tavallista kansaa olivat kauppiaat, liikemiehet, maanviljelijät ja käsityöläiset, jossa luokassa oli sekä rikkaita että köyhiä.[20] Arkeologiset kaivaukset ovat esimerkiksi Urista antaneet kuvan siitä, että tavallinen kansa oli köyhää. Rikkaita olivat korkeimmat papit, ylimykset ja suurkauppiaat.

Sumerilaisen yhteiskunnan perusyksikkö oli perhe, jonka pää oli mies. Jalkavaimoja siedettiin, vaikka pääasiallinen avioliiton muoto oli yksiavioisuus.

Orjia saatiin sotavangeista, ja mies saattoi myös myydä lapsensa tai vaimonsa orjaksi. Orjia käytettiin raskaissa töissä ja jalkavaimoina.

Sumerilaisen yhteiskunnan alussa kirjoitusta opetettiin vain tuleville papeille, myöhemmin muillekin maksua vastaan.

Sumerilainen oikeuskäytäntö oli armeliaampi kuin seemiläinen, kostoperiaatetta ei sovellettu, vaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta selvisi tuntuvilla sakoilla. Myös naisella saattoi olla yhteiskunnassa korkea asema, ja naiset kävivät ansiotöissä esimerkiksi kutomoissa.

HallintoMuokkaa

Sumerin hallinto perustui uskontoon. Jumalten uskottiin tuoneen järjestyksen kaaokseen, ja ihmisten työnä oli järjestyksen ylläpito. Jumalten perustettua monarkian Eriduun maata hallitsivat kuninkaat, joista varhaisin tunnettu on Etana.[21]

Sumerin jokaisen kaupunkivaltion johdossa oli kuningas. Hän muun muassa valvoi maanviljelyä ja piti huolen siitä, että jumalten tahto toteutui maan päällä.[21]

SotalaitosMuokkaa

 
Mosaiikkikuvitusta sumerilaisen Urin sotakalustosta noin 2500-luvulla.

Sumerilaisilla oli jo varhaisdynastisella ajalla järjestynyt armeija. Myöhempien aikojen suurkuninkailla oli vakinainen armeija[22]. Varhaisdynastisen ajan sumerilaisilla sotilailla ei ollut käytössään jousta ja nuolta, joka tuli vasta seemiläisten akkadilaisten myötä. Viimeistään uussumerilaiella ajalla armeija oli jakautunut eri suuruisin yksiköihin.

Sotilailla oli vaihtelevia asevalikoimia, aseena saattoi olla sotanuija, hieman sirppimäinen miekka tai kuparinen sotakirves ja keihäs sekä tikari.[23] Päällään sotilalla oli muun muassa nahkamantteli ja patalakki tai suippokärkinen kuparikypärä, joka peitti nenänkin[24]. Linkojen käyttö oli melko harvinaista. Manttelissa oli paikoin suojaksi pyöreitä kuparilevyjä. Jalkaväkeä oli sekä kevyttä että raskasta. Kevyellä jalkaväellä oli lähinnä keihäät ja kypärä ja sumerilainen nahkahame, muttei kilpeä. Raskaalla jalkaväellä oli suuret neliskanttiset kilvet, keihäs ja kypärä ja ehkä lyhyt miekkakin tai kirves, joka oli upseerin tunnus.[25][26]. Keihäs saattoi olla joko peitsi (työntökeihäs) tai heittokeihäs, jossa saattoi olla kolme haaraa.[27]

Kilvin aseistatutunut jalkaväki eteni kreikkalaisten falangia muistuttavassa muodostelmassa. Raskaan jalkaväen sotilaalla oli lisäksi kirves. Armeijan varustukseen kuului myös villiaasien vetämät raskaat nelipyöräiset sotavaunut.[28]. Niillä luultavasti taisteltiin toisia sotavaunuja vastaan, ja luultavasti niillä pyrittiin murtamaan vastustajan kilpirivistöt, mutta alun alkaen niiden käyttö rajoittui sotilaskaluston kuljetukseen. Vaunuista saatettiin heittää kevyitä keihäitä vastustajia kohti. Kaksipyöräiset vaunut[27] olivat nopeampia käytössä, mutta eivät sotilaallisessa tarkoituksessa.[23]

Jo varhaisessa vaiheessa Sumerin kaupunkivaltioiden ympärille rakennettiin savitiilestä suojamuureja, jotka antavat viitteen saartosodankäynnistä. Temppeli tai palatsi saattoi olla linnoitettu niin kuin keskiajan kirkkolinna[29].

TemppelitMuokkaa

Sumerissa temppeli oli varsinkin varhaisena aikana toiminnan keskipiste ja hoiti maanviljelyä, käsityöteollisuutta, kauppaa, oikeuslaitosta ja niin edelleen[30]. Niinpä temppelillä oli palkkalistoillaan runsaasti maanviljelijöitä, karjanhoitajia ja erilaisia käsityöläisiä sekä kauppiaita. Jumalan uskottiin omistavan maan[30]. Palkka maksettiin heille usein luonnontuotteina, muun muassa ohrana, mutta rahana käytettiin monesti kuparia ja hopeaa. Sumerilaiset uskoivat jumalan johtavan kaupunkia, ja ylipapin olevan vain hänen apulaisensa. Jumala suojeli ihmisiä pahoilta hengiltä, maksoi palkat, kuuli rukoukset ja kutsui juhliinsa. Niinpä temppeli jakautui kultillisiin huoneisiin ja taloushuoneisiin[31]. Temppelillä oli omat viljavarastot, leipomot, olutpanimot ja niin edelleen. Talousosastolla oli varastoja, käsityöläisten pajoja, viljamakasiineja ja palkanmaksukonttoreita. Virkailijat jakelivat päivittäin viljaa, sipulia ja kaljaa työläisille. Vaikka temppelin valta aikaa myöten heikkeni, silti se säilyi merkittävänä työllistäjänä ja jakelijana.[32]

Temppeleissä palveli naisia, jotka oli jaettu kasteihin. Alimmat näistä lienevät olleen pelkkiä prostituoituja, ylin oli korkeasti kunnioitettu hallitsijan tytär, jolta odotettiin kunnollista elämää. Tutkijat ovat pitkään väittäneet, että temppeli olisi ollut maallista valtaa voimakkaampi varhaisella sumerilaisella kaudella, mutta uudempien tietojen mukaan maallinen valta on voinut olla johtavassa asemassa alusta asti. Mutta viimeistään Mesilim-ajalla temppeli ja valtio erosivat[33].

ArkkitehtuuriMuokkaa

 
Sumerilaiset rakensivat suuria porraspyramidimaisia zikkurateja. Kuvassa Urin zikkuratin ennalistus.

Tavallinen asuintalo oli yksikerroksinen sisäpihallinen talo, jossa oli muutamia huoneita.

TalousMuokkaa

KauppaMuokkaa

Sumerilaiset kävivät kauppaa laajalti lähialueidensa kanssa. Kauppa-alue ulottui Egyptiin ja Arabian niemimaan alueen lisäksi myös Välimerelle ja Intiaan sekä Kaukasukselle, joten kauppaa tehtiin jopa tuhansien kilometrien päähän. Tavara kulki karavaanina ja kaisla- ja puualuksilla. Kauppa oli suurliikemiesten käsissä. Merikauppa laajeni huomattavasti noin vuoden 3000 eaa. jälkeen. Sumeri itse vei tekstiilejä ja ehkä myös viljaa. Maa hankki puuta, metallia ja kiveä vuoristosta. Rahana käytettiin metallipainoja.

MaanviljelyMuokkaa

Suurin osa väestöstä oli maanviljelijöitä. Kaupungin koko määräytyi sen lähistöllä viljeltävän tai jokia pitkin tuotavan ruoan määrän mukaan. Sumerien maatalousmaa voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Intensiivisesti viljeltyjä puutarhoja oli asutuskeskusten rajojen sisäpuolella jokien rannoilla. Niistä saatiin taateleita ja muita hedelmiä sekä vihanneksia. Keinokastellut pellot sijaitsivat jonoissa jokien ja kanavien varrella. Ne tuottivat suurimman osan kokonaissadosta. Tärkeimpiä tuotteita olivat ohra, vehnä ja palkokasvit. Kauempana vedestä oleva maa oli käytössä laidunmaana, metsästysmaana ja polttopuun lähteenä, toisinaan myös viljeltävänä. Eniten kasvatettiin lampaita, vuohia ja nautoja, mutta myös esimerkiksi sikoja, ankkoja ja hanhia. Koiria pidettiin vartijoina ja metsästyskoirina. Hevoset ilmestyivät vasta kolmannen vuosituhannen eaa. lopulla ja kamelit vasta ensimmäisellä vuosituhannella eaa.[34]

Peltoja muokattiin muun muassa auroilla ja kuokilla. Työkaluja valmistettiin aluksi lähinnä kivestä ja puusta, myöhemmin kuparista. Vetojuhtana käytettiin useimmiten härkiä ja aaseja. Orjista ei ole paljon mainintoja, ja heitä oletetaan olleen melko vähän.[35]

TeollisuusMuokkaa

Sumerissa oli runsas kutomoteollisuus kaupungeissa, tuhannet naiset tekivät kankaita, joita myytiin muualle Lähi-itään ja lähialueille. Temppeli ja palatsi olivat molemmat suuria käsityöteollisuuden omistajia. Metallista, pronssin ja kuparin työstö tunnettiin, osattiin tehdä taitavasti monenlaisia esineitä aseista juoma-astioihin.

KulttuuriMuokkaa

Kulttuurin syntymytologiaMuokkaa

Sumerit selittivät oman kulttuurinsa syntymisen viisaan kalaihmisen Oannesin luomistyönä. Babylonialaisen historioitsijan Berossoksen mukaan Oannes nousi merestä ja opetti ihmisille kirjoitus- ja käsityötaidot sekä tieteen ja muun kulttuurin. Ennen tätä ihmiset olivat kuljeksineet maan päällä villieläinten tavoin. Oannesin opetusten jälkeen Berossoksen mukaan mitään uutta ei keksitty. Kulta-aikaa kesti lähes 250 000 vuotta, kunnes jumalat päättivät tuhota maailman vedenpaisumuksella. Hallitsija Ubar-Tatun poika Ziusudra, Raamatun kertomusten Nooaa vastaava hahmo, sai kuitenkin ennakkovaroituksen jumala Enkiltä. Ziusudra pelasti ihmiskunnan henkiset saavutukset hautaamalla käsikirjoitukset maahan. Perheensä ja itsensä hän pelasti astumalla laivaan, jossa he elivät kunnes vedenpaisumus alkoi hellittää. Vedenpaisumuksen jälkeen alkoivat sumerilaisten varhaisdynastiset kaudet.[36]

Kirjoitus ja kirjallisuusMuokkaa

 
Nuolenpääkirjoituksella tehty kauppakirja Sumerista, 2600 eaa.
Katso myös: Sumerin kieli

Noin 3500 eaa. alettiin merkitä numeroita ja noin 3200–3100 eaa. kirjoittaa kuvakirjoitusta.[37] Ensimmäiset säilyneet asiakirjat olivat muun muassa temppelin verokuitteja. Sumerilainen kuvakirjoitus muuntui asteittain varsinaiseksi nuolenpääkirjoitukseksi välillä 3000–2600 eaa.

Sumerilaisilta on säilynyt kohtalaisesti kirjallisuutta, muun muassa Utnapištim sekä Gilgameš-eepos, joka kertoo sankarikuninkaasta.

UskontoMuokkaa

Pääartikkeli: Sumerin uskonto
 
Sumerilainen jumalatarpatsas. Sen arvellaan esittävän jumala Bauta.

Sumerin uskonto oli monijumalainen. Jumalia oli tuhansia, joista muutamat nousivat toisia merkittävämpään asemaan. Sumerilaisten neljä pääjumalaa olivat taivaan jumala An, hänen puolisonsa, maan jumalatar Ki sekä veden jumala Enki ja ilman jumala Enlil, jotka muodostivat ”pyhän kolminaisuuden” (Ki oli ulkopuolella).

Sumerilaisessa uskonnossa jumalat olivat antropomorfisia eli ihmisenkaltaisia, joilla oli kuolemattomuuden lisäksi muita yliluonnollisia kykyjä. Jumalien uskottiin olevan näkymättömiä tavallisille kuolevaisille, ja ristiriitojen välttämiseksi he olivat luoneet joukon luonnonlakeja, jotka ohjasivat maailman kulkua.[38]

Uskonto oli tärkeä osa sumerilaisten maailmankuvaa ja jokaisella kaupunkivaltiolla oli oma luomisjumala, jota rukoiltiin. Jumalia palvottiin erilaisin rituaalein ja juhlin, joista tärkein oli Dumuzin ja Inannan häitä kuvaava uudenvuodenjuhla.

HautausMuokkaa

Sumerilaiset uskoivat vainajiensa asuvan synkässä manalassa, Ereshkigalin valtakunnassa. Sumerilaiset hautasivat vainajansa yleensä maahan mattoon käärittynä, rikkaammat arkkuun. Esimerkiksi lapsia haudattiin talojen lattian alle. Hautalahjaksi annettiin ainakin vesiastia, mutta rikkaille runsaat aarteet[39]. Kuninkaalliset hautaukset tehtiin joskus hautaholveihin, joihin uhrattiin ihmisiä jo 4000 eaa. alkaen Urissa. Varsinkin varhaiselta ajalta[40] on löydetty polttohautauksia noin 5000 eaa. alkaen[41].

TiedeMuokkaa

Sumer oli maailman ensimmäisiä korkeakulttuurin ja tieteen alueita.[42] Sumerilaiset ottivat ensimmäisinä ratkaisevan askeleen taikauskosta kohti tieteellistä maailmankuvaa. Uskonnolla oli kuitenkin yhä vahva vaikutus. Sumerilaisessa mytologiassa on kertomus puutarhuri Šukallitudasta, jonka viljelykset kesän helteet ja kuivuus olivat tuhonneet. Šukallituda pohti tapaa, jolla hän voisi jatkossa pelastaa sadon. Hän sai ajatuksen siirtää viljelmät puun varjoon, jossa ei ollut lainkaan niin kuumaa kuin suorassa auringonpaisteessa. Ajatus osoitti toimivuutensa ja Šukallituda sai paremman sadon kuin normaalisti. Tämä osoittaa kuinka Šukallituda omaksui tieteelle ominaisen lähestymistavan. Ensin selvitetään ongelma, jonka ratkaisemiseksi kehitetään hypoteesi. Hypoteesia koellaan empiirisesti eli kokeillaan käytännössä hypoteesin toimivuutta. Sumerilaisista savitauluista on selvinnyt myös, kuinka maanviljelijät ovat merkinneet ylös eri aikoina tehtyjen kylvöjen satoisuudet, josta saamiensa tietojen perusteella he päättelivät parhaimman ajan kylvöille.[42]

Sumerilaisilta 2000-luvulla eaa. eläneitä lääkäreiltä on säilynyt muutamia savitauluja, joihin he ovat kirjanneet eri yrttiaineita, jotka tepsivät tiettyihin oireisiin. Yrttien ohella lääkinnässä käytettiin apuna kasviöljyjä sekä suoloja. Oluella huuhdottiin tavallisesti sisäisesti nautittavat lääkkeet.[42] Sumerilaisten lääkeainevalmistuksen perinteessä on huomionarvoista, etteivät he lausuneet loitsuja tai suorittaneet muita maagisia rituaaleja ja taikoja parantaakseen lääkkeiden vaikutuksia.[42] Sairaukset nähtiin kuitenkin jumalten vitsauksina aina Hippokrateeseen saakka.

Sumerilaiset tekivät kontribuutioita niin sanottujen kovien tieteiden sarallakin. Matematiikassa he kehittivät niin sanotun seksagesimaalisen lukujärjestelmän, jossa kantalukuna on luku 60, kun nykyaikaisessa desimaalijärjestelmässä kantaluku on kymmenen. Sumerilaisten perintö tässä suhteessa näkyy edelleen muun muassa kulman yksikkö asteessa (yksi aste on 60 kaariminuuttia ja yksi kaariminuutti on 60 kaarisekuntia) ja ajan yksiköissä (tunti rakentuu 60 minuutista ja minuutti 60 sekunnista). Babylonialaiset omaksuivat tämän lukujärjestelmän, mutta ottivat rinnalle käyttöön myös desimaalijärjestelmän. Kemian saralla sumerilaiset keksivät menetelmiä kuparin ja pronssin valmistukseen. Molempien metallien keksimisellä oli perustavanlaatuisia vaikutuksia niin sumerilaiseen taiteeseen kuin sodankäyntiinkin. Kullan juotosta on säilynyt merkkejä 2500-luvun eaa. Urista. Ensimmäisenä tieteilijänä pidetyn joonialaisen Thaleksen käsitys, että vesi on kaikkeuden alkuaine, on peräisin sumerilaisilta.[42]

Tekniikassa sumerilaiset olivat edelläkävijöitä, sillä he keksivät pyörän ja auran noin vuoden 3500 eaa. tienoilla sekä rakensivat ensimmäiset merenkulkuun kelpaavat alukset, joissa he käyttivät bitumia vesieristeenä 2400-luvulta alkaen.[42][43] Ensimmäiset airot keksittiin kuitenkin Egyptissä[44] samoin kuin purjekin on egyptiläisten keksintöä.[45] Keinokastelujärjestelmä paransi satoa ja mahdollisti suurikokoisen valtakunnan rakentamisen. Se koitui kuitenkin sumerilaisten kohtaloksi, sillä kasteluvesi toi mukanaan suoloja maanpinnalle ja teki maasta viljelykelvotonta. Kastelussa käytettiin myös vinttikaivoa (saduf). Ur-Nammun hallintokaudella aloitettiin suuria rakennusprojekteja, kuten kaupunkien korjaaminen sekä kanavien ja zikkuratien rakentaminen. Ensimmäinen kaupunkia esittävä kartta esittää Akkadin Lagašia (2300 eaa.).

Kaupankäynnin standardiyksiköt sumerilaiset johtivat 129 jyvää vastaavasta šekelistä (8,36 grammaa) sekä 60 šekeliä vastaavasta minasta. Ensimmäinen standardiyksikkö pituudelle omaksuttiin hallitsija Gudeaa esittävän patsaan jalan pituudesta (26,45 cm).

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959.
  • Crawford, Harriet E. W.: Sumer and the Sumerians. Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-82596-2.
  • Salonen, Armas: Sumeri ja sen henkinen perintö, eritoten Vanhassa Testamentissa. Otava, 1962.
  • Otavan suuri ensyklopedia, artikkeli "Sumeri"
  • Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2, "Jokilaaksojen valtakunta"
  • The Cultural Atlas of Mesopotamia and the Ancient Near East, ISBN 978-0-8160-2218-2
  • Hugh Honour & John Fleming, Maailman taiteen historia, Otava 2001, ISBN 951-1-16753-7
  • Ihmiskunnan värikkäät vaiheet I, Muinaiskulttuurit, Antiikin Kreikka, Rooman valtakunta, WSOY 1971

ViitteetMuokkaa

  1. a b Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 65
  2. a b c d Sumer Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.5.2009. (englanniksi)
  3. a b Hugh Honour & John Fleming s. 51
  4. a b The History of Science and Technology, s. 33–34 ("2800 BCE" ja "2700 BCE")
  5. Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 67.
  6. Kansojen historia, 1. osa. Carl Climberg, WSOY 1980, s. 360–361.
  7. Otavan suuri maailmanhistoria osa 2, Jokilaaksojen valtakunnat, Erling Bjöl, Otava 1982, s. 176–
  8. Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 68–69.
  9. Fagan 2008, s. 230.
  10. Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 69.
  11. Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 69–70.
  12. Crawford 2004, s. 38, 40.
  13. Crawford 2004, s. 40–44.
  14. Suuri maailmanhistoria 1, Alussa oli ..., Leif Steffen Danielsen Bjarte Kaldhol Nils Petter Thuesen. Koko kansan kirjakerho 1983. ISBN 951-864-008-9, suom. Tarmo Haarala, suom. toim. päätoim Jorma Tiainen. s. 132.
  15. Crawford 2004, s. 44.
  16. Fagan 2008, s. 219.
  17. Crawford 2004, s. 38.
  18. Crawford 2004, s. 16.
  19. Crawford 2004, s. 17–18.
  20. Love, Anthony Michael: Sumerian Society. sarissa.org. Sarissa.org. Viitattu 28.8.2007. (englanniksi)
  21. a b Joshua J. Mark: Sumerians Ancient History Encyclopedia. 9.10.2019. Viitattu 6.12.2020.
  22. Salonen, s. 47.
  23. a b http://www.answers.com/topic/sumerian-warfare
  24. Early Sumerian Warfare
  25. Ihmiskunnan värikkäät vaiheet 1, s. 16–17, 19.
  26. Salonen, s. 47–48
  27. a b Salonen 1945, s. 119.
  28. Ihmiskunnan värikkäät vaiheet 1. WSOY 1971. s. 18
  29. Salonen 1945, s. 121–122.
  30. a b Salonen 1962, s 40
  31. Salonen 1962, s. 41.
  32. Salonen, s. 40–41.
  33. Salonen, s. 42.
  34. Crawford 2004, s. 52–59.
  35. Crawford 2004, s. 56–59.
  36. Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 66–67.
  37. Sumerian Lawrence Lo. Viitattu 6.8.2008. (englanniksi)
  38. Sumerian Religion MSN Encarta. Viitattu 7.5.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  39. Sumer (Mesopotamia)
  40. Salonen 1945, Kaksoisvirranmaa
  41. Cremation : Sumerian – Hindu similarities
  42. a b c d e f Russell M. Lawson: Science in the ancient world, s. 150–151. ABC-CLIO, 2004. ISBN 978-185-109-534-6.
  43. The History of Science and Technology, s. 38.
  44. The History of Science and Technology, s. 37.
  45. Honour & Fleming, s. 50.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sumer.