Avaa päävalikko

Urin zikkurat[1] eli Urin suuri zikkurrat on hienoin säilynyt sumerilaisen uskonnollisen arkkitehtuurin edustaja. Urin tapaan kaikissa suurissa sumerilaiskaupungeissa oli tällainen porraspyramidin muotoinen temppeli. Urin zikkurat on peräisin noin vuodelta 2000 eaa.[2] Sana zikkurat tulee akkadin kielen ilmaisusta ziqqurratu, joka tarkoittaa vuoren huippua.[3]

Urin suuri zikkurat
Urin zikkuratin ennallistus, joka pohjautuu sir Leonard Woolleyn tutkimuksiin vuodelta 1939.
Urin zikkuratin ennallistus, joka pohjautuu sir Leonard Woolleyn tutkimuksiin vuodelta 1939.
Sijainti Tell el-Muqayyar, Irak
Koordinaatit 30°57′46″N, 46°06′11″E
Rakennustyyppi porraspyramidi
Valmistumisvuosi noin 2000 eaa.
Rakennuttaja kuninkaat Ur-nammu ja Shulgi
Käyttäjä Pyhäkkönä noin 1500 vuoden ajan. Autioitui 500-luvulla eaa.
Runkorakenne savitiili
Julkisivumateriaali poltettu tiili
Korkeus alun perin noin 30 metriä
Kerrosluku 3 tasannetta, joista ylin puuttuu
Tilavuus pohja 62,5 * 43 metriä
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Zikkurat nykyasussaan.
Yhdysvaltain sotilaat zikkuratilla vuonna 2010.

Urin zikkurat rakennettiin kuunjumala Nannan kunniaksi. Sitä pidettiin yhdyssiteenä taivaan ja maan välillä, ja se oli vilkas uskonnollisen elämän keskus. Jumalan uskottiin laskeutuvan zikkuratin ylimmän kerroksen temppeliin.[3]

Rakennus on tehty umpinaiseksi ilmastointiaukkoja lukuun ottamatta. Mittasuhteet ovat tarkkoja, koska matemaattinen tarkkuus oli mesopotamialaisille arkkitehdeille tärkeää. Rakennusmateriaali on savitiili, ja puupalkit vahvistavat rakennetta.[3] Ulkopintaa peittää 2,5 metriä paksu verhoilu, joka on poltettua tiiltä. Laastina on vesitiivistä bitumia. Pyramidin huipulle johtavat useat leveät portaat. Keskimmäinen portaikko oli luultavasti tarkoitettu vain uskonnollisille juhlakulkueille, ja muut portaat olivat arkikäyttöön. Rakennuksessa on ollut jopa keittiö, koska uskonnollisiin menoihin kuului ruoan uhraamista.[2]

Rakennuksen arvellaan säästyneen, koska alue autioitui Eufratin uoman siiryttyä toiseen paikkaan.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1165. Sanakirja tuntee kirjotusasut zikkurat ja ziggurat, mutta ei muotoa zikkurrat. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. a b c Chris Scarre: Maailman seitsemänkymmentä ihmettä, s. 97–99. Tämä teos käyttää muotoa zikkurrat. Otava, 2000. ISBN 951-1-16713-8.
  3. a b c Ihmisen värikkäät vaiheet, s. 24–25. Alkuteos vuodelta 1992: Everyday Life Through the Ages. Valitut Palat, 1998. ISBN 951-584-325-1.
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urin zikkurat.