Lääketiede
Lääketiede tarkoittaa suppeassa merkityksessä terveyden ylläpitämiseen ja palauttamiseen sekä sairauksien ehkäisemiseen ja hoitoon kohdistuvaa tiedettä. Laajassa merkityksessä lääketiede sisältää myös näihin päämääriin tähtäävät käytännön toimet eli lääkinnän ja kirurgian.[1] Lääketieteessä pyritään ymmärtämään, kehittämään ja soveltamaan tapoja, joilla ihmisen tai eläimen terveyttä voidaan vaalia ja parantaa. Lääketiede on soveltava tiede, jossa sovelletaan useita luonnontieteitä, kuten biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Erityisesti lääketieteessä keskitytään ihmisen anatomiaan, fysiologiaan ja biokemiaan sekä patologiaan ja mikrobiologiaan.
Suomessa käytettävässä lääketieteellisessä mallissa lääketeollisuus rahoittaa 77 prosenttia lääketieteellisestä tutkimuksesta ja Lääkäriseura Duodecim laatii hoitosuositukset erikoislääkäriyhdistysten kanssa[2].
HistoriaMuokkaa
- Pääartikkeli: Lääketieteen historia
Lääketieteen historia on pitkä ja siksi osin myös hämärä. Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat joutuneet erikoistumaan sairaiden ja heidän kipujensa kohtaamiseen. Länsimaisen lääketieteen myyttinen perustaja on kreikkalainen jumala Asklepios, joka oli tarun mukaan Apollonin poika. Käytännössä rationaalisesti tauteihin suhtautuneen lääketieteen perusti länsimaissa Hippokrates Kosilainen, joka vaikutti 400- ja 300-luvuilla eaa. Antiikin lääketieteellisen tiedon kodifioi puolestaan Klaudios Galenos 100-luvun jälkipuoliskolla. Hänen auktoriteettinsa ohjasi länsimaista lääketiedettä aina 1700-luvun alkupuolelle saakka. Galenoksen ajattelu perustui oppiin neljästä oletetusta ruumiinnesteestä, joita olivat keltainen sappi, musta sappi, veri ja lima. Lääkärit pyrkivät rohdoin ja ruokavaliolla palauttamaan näiden tasapainon. Myös maineikas lääkäri Hippokrates kannatti humoraalioppia, jota pidettiin lääketieteellisenä totuutena kahdentuhannen vuoden ajan[3].
Renessanssin aikana lääketieteen edustajat alkoivat hiljalleen tutkia ihmisruumista ruumiinavauksin. Anatomian kehitys avasi tien ihmisruumiin tarkempaan tuntemukseen. 1600-luvulla mikroskoopin keksiminen mahdollisti solujen ja verenkierron löytämisen.
1700-luvulla kirurgian ja lääketieteen oppialat alkoivat yhdistyä, kun kirurgian harjoittaminen siirtyi välskäreiltä lääkäreiden hoitoon. Tällöin keksittiin myös ensimmäinen rokotus, kun isorokkoa vastaan alettiin rokottaa lehmänrokkovirusta sisältäneellä uutteella.
Vaikka lääketieteellä on pitkät perinteet, se saavutti vasta 1800-luvun loppupuolella erityisaseman ihmisen sairauksien hoidossa. Ruumiinavaukset, mikroskopian kehittyminen, bakteerien löytäminen ja kemian kehittyminen mahdollistivat lääketieteen nopean kehityksen. Rokotusohjelmat ja antibioottien keksiminen 1940-luvulla vähensivät lopulta monien kulkutautien valtaa kehittyneissä teollisuusmaissa, mutta yhä 2000-luvulla kehitysmaissa WHO:n mukaan 74 prosenttia AIDS-lääkkeistä on edelleen monopolin alaisia ja 77 prosenttia afrikkalaisista jää edelleen vaille AIDS-hoitoa ja 30 prosenttia maailman väestöstä on edelleen vailla mahdollisuutta saada säännöllisesti elintärkeitä lääkkeitä.[4]
Suomessa on 1980-luvun puolivälistä alkaen esitetty kritiikkiä, että lääketiede on saavuttanut liian hallitsevan aseman.[5] On puhuttu medikalisoitumisesta. Medikalisaatiossa lääketieteen valta laajenee aiemmin ei-lääketieteellisinä pidetyille alueille. Tämä on länsimaissa vallitseva kehityssuunta, joka lisää lääkinnän ja lääketieteen toiminta-alaa yhteiskunnassa ja muuttaa terveyden edistämisen ja lääketieteelliset toimenpiteet ihmiselämän keskeiseksi asiaksi.
Lääketiede on kehittynyt kansanparannuksesta (jota kutsutaan myös kansanlääkinnäksi). Lääketieteen piirissä kuitenkin vastustetaan usein ankarasti kansanparannuksen hoitokeinoja, ennen kuin löydetään tieteellinen selitys, miksi tietty perinteinen hoitokeino toimii.lähde? Vuonna 2008 on julkaistu tutkimus pihkavoiteesta, joka on vanha kansanlääkinnän keino haavojen ja ihon infektioiden hoidossa. Tutkimuksen mukaan voiteella on myönteisiä vaikutuksia haavoihin, tulehduksiin ja ihosairauksiin.[6]
Lääketieteen osa-alueetMuokkaa
Kliinisen lääketieteen osa-alueitaMuokkaa
- Sisätaudit on erikoisala, joka käsittelee aikuisten systeemisten eli koko kehon käsittävien sairauksien tutkimusta ja hoitoa. Perinteisessä merkityksessä sisätaudeilla on tarkoitettu kaikkia ei-kirurgisia elimellisiä sairauksia. Sisätauteihin luetaan yleensä kuuluviksi seuraavat alat:
- Endokrinologia eli umpieritysoppi tutkii ja hoitaa umpirauhasten sairauksia.
- Gastroenterologia on ala, joka käsittelee vatsan alueen elinten sairauksia.
- Hematologia on veren ja sitä muodostavien elinten tutkimiseen ja hoitamiseen erikoistunut ala.
- Infektiotaudit on tartuntatautien erikoisala.
- Kardiologia tutkii ja hoitaa sydämen sairauksia.
- Keuhkotaudit eli pulmonologia on hengityselinten sairauksia käsittelevä erikoisala.
- Nefrologia tarkoittaa munuaisten sairauksia koskevaa lääketieteen alaa.
- Reumatologia tarkoittaa reumatautioppia.
- Kirurgia on lääketieteen osa-alue, jossa sairauksia hoidetaan leikkaamalla. Kirurgia jaotellaan tavallisesti seuraaviin aloihin:
- Gastrokirurgia on kirurgian ala, joka tutkii ja hoitaa vatsaelinten sairauksia.
- Lastenkirurgia
- Neurokirurgia tarkoittaa keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairauksia käsittelevää kirurgian alaa.
- Ortopedia on tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin keskittynyt erikoisala.
- Plastiikkakirurgia
- Suu- ja leukakirurgia
- Sydän- ja rintaelinkirurgia
- Urologia
- Traumatologia on ala, joka tutkii ja hoitaa tapaturmien seurauksena syntyneitä vammoja.
- Verisuonikirurgia
- Anestesiologia ja tehohoito
- Dermatologia eli ihotaudit
- Fysiatria
- Geriatria tarkoittaa vanhusten sairauksiin ja niiden hoitoon keskittynyttä lääketieteen erikoisalaa.
- Gynekologia ja obstetriikka eli naistentaudit ja synnytykset
- Korva-, nenä- ja kurkkutaudit
- Neurologia eli hermoston taudit
- Onkologia eli syöpätaudit
- Oftalmologia eli silmätaudit
- Pediatria eli lastentaudit on ala, joka tutkii ja hoitaa lasten ja nuorten sairauksia. Useilla lääketieteen aloilla on pediatrinen vastineensa, kuten lastenpsykiatria, lastenneurologia, lastenendokrinologia ja neonatologia.
- Psykiatria, joka jakautuu mm. aikuis-, vanhus-, lasten- ja nuorisopsykiatriaan.
- Yleislääketiede
Diagnostisia ja muita erikoisalojaMuokkaa
- Kliininen farmakologia
- Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede
- Kliininen kemia
- Kliininen mikrobiologia
- Kliininen neurofysiologia
- Oikeuslääketiede
- Patologia
- Perinnöllisyyslääketiede
- Päihdelääketiede
- Radiologia
- Työterveyshuolto
Lääketieteeseen liittyviä tieteen osa-alueitaMuokkaa
- Anatomia
- Biokemia
- Bioetiikka
- Farmakologia
- Fysiologia
- Genetiikka
- Immunologia
- Mikrobiologia
- Patologia
- Päihdelääketiede
- Ravitsemustiede
- Skatologia
- Toksikologia
Lisäkoulutusalat SuomessaMuokkaa
- Audiologia
- Avopediatria
- Ensihoitolääketiede
- Gynekologinen onkologia
- Hospitalisti
- Jalkakirurgia
- Laboratoriohematologia
- Lasten allergologia
- Lasten endokrinologia
- Lasten gastroenterologia
- Lasten hematologia ja onkologia
- Lasten infektiotaudit
- Lastenradiologia
- Lastenreumatologia
- Lisääntymislääketiede
- Molekulaarinen kuvantaminen
- Neonatologia
- Neuroanestesiologia ja neurotehohoito
- Neuro-oftalmologia
- Neuropatologia
- Neuroradiologia
- Otologia
- Pediatrinen patologia
- Perinatologia
- Päivystysradiologia
- Pään- ja kaulankirurgia
- Rinokirurgia ja rinoallergologia
- Rintaradiologia
- Selkäortopedia
- Sydänanestesia
- Tehohoitolääketiede
- Thoraxradiologia
- Toimenpideradiologia
- Tuki-ja liikuntaelinradiologia
- Urogynekologia
- Urologinen onkologia
- Vanhuspsykiatria
- Vatsaradiologia
Lääketieteeseen liittyvät ammatitMuokkaa
- bioanalyytikko
- ensihoitaja
- farmaseutti
- fysioterapeutti
- hammashoitaja
- hammaslääkäri
- lääkäri
- naprapaatti
- osteopaatti
- kiropraktikko
- perushoitaja/lähihoitaja
- proviisori
- puheterapeutti
- ravitsemusterapeutti
- röntgenhoitaja
- sairaanhoitaja
- sairaalafyysikko
- sairaalageneetikko
- sairaalakemisti
- sairaalamikrobiologi
- sairaalasolubiologi
- suuhygienisti
- terveydenhoitaja
- toimintaterapeutti
- lähihoitaja
- lääkintävahtimestari
Lääketieteen kuvitusMuokkaa
Lääketieteen alan kuvitus on Yhdysvalloissa oppiaine, jossa on maisteriohjelma. Sen perusti Gerald Parker Hodge, joka toimi professorina Michiganin yliopistossa.[7]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Määritelmä on Lääkäriseura Duodecimin lääketieteen sanaston mukaan.
- ↑ Tapio Gauffin: Masennuslääkkeet kiistakapulana. Kandidaatin tutkielma. Tampereen yliopisto, 2020. Artikkelin verkkoversio. fi
- ↑ Televisioarvostelu | Onnistunut amerikkalaiskatsaus antaa eväitä suomalaiseenkin mielenterveyskeskusteluun Helsingin Sanomat. 11.10.2022. Viitattu 12.10.2022.
- ↑ Euroopan parlamentin päätöslauselma HI-viruksesta/AIDSista (kansainvälinen aids-päivä 22.11.2006. Euroopan parlamentti. Viitattu 20.7.2009.
- ↑ Raimo Tuomainen: Medikalisaatio ja paramedikalisaatio – syitä, tunnusmerkkejä ja seurauksia
- ↑ Jouni Lohi et al.: Kuusenpihkavoiteen vaikutukset haavan paranemisessa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2008;124(12):1364-9
- ↑ Lääketieteen kuvittaja Hodge kuoli Yle.fi
KirjallisuuttaMuokkaa
- Hiltunen, Erkki; Holmberg, Peter; Kaikkonen, Matti: Galenos. Ihmiselimistö kohtaa ympäristön. Sanoma Pro Oy, 2008. ISBN 951-033-084-1.
- Huovinen, Pentti ym. (toim.): Terve ihminen: Suomalainen lääkärikirja. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32241-5.
- Huovinen, Pentti (toim.): Lääkärinkielen sanakirja. Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-252-3.
- Lääketieteen termit. 6. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, 2016. ISBN 978-951-656-295-0.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Sitaatteja aiheesta Lääketiede Wikisitaateissa- Arno Forsius: Ihmisiä lääketieteen historiassa
- Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
- Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
- Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
- Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kuopion yliopiston lääketieteellinen tiedekunta
- Terveystieteiden keskuskirjasto (Terkko) - Lääketieteellinen kirjasto
