Työterveyshuolto Suomessa on lakisääteistä toimintaa. Työnantajan on kustannuksellaan järjestettävä työntekijöille työterveyshuolto. Se voi olla joko pelkästään ennalta ehkäisevää ja sisältää terveystarkastuksia tai, kuten nykyään useimmiten, sisältää myös sairaanhoitoa.

Käytännössä työnantaja voi järjestää työterveyspalvelut kunnan terveyskeskuksen palveluna, tai se voi järjestää ne itse tai ostaa yksityiseltä palvelujentuottajalta. Yrittäjä voi halutessaan liittyä työterveyshuoltoon. Työterveyshuollon piirissä oli vuonna 2017 noin 86 prosenttia suomalaisista palkansaajista, ja sen kokonaiskustannukset olivat 814,5 miljoonaa euroa.[1] Tämä edustaa 4,3 prosenttia koko terveydenhuollon kustannuksista.[2]

Työterveyshuollon ammattilaisia ovat työterveyshoitajat, työterveyslääkärit ja työfysioterapeutit.

Työterveyslaitoksen professori Guy Ahosen mukaan työterveyshuollon tulisi olla ennalta ehkäisevää. Käytännössä kuitenkin sairauksien hoito korostuu, ja myös tehokkuus ja lyhytnäköinen kilpailuttaminen haittaavat työterveyshuoltoa. Ahosen mukaan liike-elämän palveluyritykset panostavat eniten työterveyshuoltoon, kun taas vähiten siihen satsataan liikennealalla ja kunnissa.[3]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Työelämätieto | www.tyoelamatieto.fi Työterveyshuollon kustannukset ja kattavuus. Työterveyslaitos. Viitattu 29.1.2021.
  2. Työelämätieto | www.tyoelamatieto.fi Työterveyshuollon rahoitus ja kustannukset. Työterveyslaitos. Viitattu 29.1.2021.
  3. Outi Kokko: Pomo, pidä huolta. Ilta-Sanomat, 2010, nro 1.2., s. 15.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.