Yksityinen terveydenhoito
Yksityinen terveydenhoito täydentää kunnallisia terveydenhuollon palveluita. Yksityiset palveluntuottajat eli yritykset, itsenäiset ammatinharjoittajat, säätiöt ja järjestöt tuottavat palveluita kunnille, kuntayhtymille tai suoraan asiakkaille. Ne tuottavat perus- ja erikoissairaanhoidon palveluja. Kansaneläkelaitos eli Kela maksaa julkisista varoista yksityisen terveydenhoidon antamasta hoidosta sairaanhoitokorvauksia.[1]
Yksityisen terveydenhuollon toiminta on luvanvaraista. Terveydenhuoltopalveluita saavat antaa vain terveydenhuollon ammattihenkilöt. Jos palveluita tuottaa yritys, osuuskunta, säätiö tai yhdistys, tulee sen ennen toiminnan aloittamista anoa lupaa yhden aluehallintoviraston alueella toimivalle yritykselle lupaa aluehallintovirastolta. Kahden tai useamman aluehallintoviraston alueella toimivalle palvelujen tuottajalle lupaa tulee anoa Sosaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta. Terveydenhuollon luvan edellytyksiä ovat esimerkiksi toiminnan edellyttämän henkilökunnan määrä ja koulutus. Toiminnalle tarkastetut ja hyväksytyt tilat ja laitteet, yrityksen terveydenhuoltopalveluista vastaavan johtajan koulutus ja kokemus sekä toiminnan lääketieteellinen asianmukaisuus ja potilasturvallisuuden huomioiminen. Itsenäisen terveydenhuollon ammatinharjoittajan tulee myös tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle.[2]
Sote-uudistuksessa mahdollistetaan maakunnan tekemät hankinnat yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos näin turvataan yhdenvertaiset palvelut ja hankinta on tarkoituksenmukaisin tapa toimia. Ostopalveluna ei saa hankkia tehtäviä, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, sosiaalipäivystystä, terveydenhuollon ympärivuorokautista yhteispäivystystä eikä myöskään ensihoitopalveluun kuuluvia järjestämistehtäviä. Maakunnan tulee huolehtia palvelutarpeen arvioinnista ja järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä myös ostopalveluiden osalta. Palvelun tuottaja voi kuitenkin tehdä hoidon tarpeen arvioinnin perusterveydenhuollon osalta osana potilaan hoitoa. Uudistuksessa mahdollistetaan maakunnille myös oma sosiaali- ja terveysalan henkilöstön vuokraus itse tuotettaviin palveluihin.[3]
Suurimmat toimijat muokkaa
Sote-palvelualan liikevaihdoltaan suurimmat yritykset vuonna 2018: [4]
| Yritys | Omistus | Liikevaihto | Henkilöstö | |
|---|---|---|---|---|
| 1. | Suomen Terveystalo Oy | Yks. kotim. | 736 055 000 | 3 486 |
| 2. | Mehiläinen Oy | Ulkom. omist. | 486 649 000 | 2 406 |
| 3. | Attendo Oy | Ulkom.omist. | 275 020 000 | |
| 4. | Fimlab Laboratoriot Oy | Kunta | 107 044 000 | 767 |
| 5. | Esperi Care Oy | Ulkom. omist. | 100 606 000 | 2 017 |
| 6. | Pihlajalinna Lääkärikeskukset Oy | Yks. kotim. | 99 332 000 | 795 |
| 7. | Kuusiolinna Terveys Oy | Yks. kotim. | 93 016 000 | 1 186 |
| 8. | Hoiva Mehiläinen Oy | Ulkom. omist. | 92 279 000 | 1 079 |
| 9. | Attendo Mi-Hoiva Oy | Ulkom. omist. | 91 280 000 | 2 095 |
| 10. | PlusTerveys | Yks. kotim. | 89 607 000 | 938 |
Lähteet muokkaa
- ↑ Terveydenhuoltojärjestelmä Suomessa EU-terveydenhoito.fi. Viitattu 1.2.2022.
- ↑ Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira: Yksityisen terveydenhuollon luvat Yksityisen terveydenhuollon luvat. Arkistoitu 21.1.2022. Viitattu 1.2.2022.
- ↑ Usein kysyttyä rakenneuudistuksesta Soteuudistus. Arkistoitu 29.1.2023. Viitattu 2.2.2022.
- ↑ Tevameri, Terho: Toimialaraportit Sosiaali- ja terveyspalvelut Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:1. 15.1.2020. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 2.2.2022.