Ortopedia

luu- ja tukielinsairauksiin erikoistunut kirurgian ja lääketieteen ala

Ortopedia (kreik. ὀρθός, orthos ("korjata", "suora") ja παιδίον, paidion ("lapsi") [1]) on luu- ja tukielinsairauksiin erikoistunut kirurgian ja lääketieteen ala.

Ortopedian alalla suoritetaan luu- ja tukikudossairauksien tutkimusta ja hoitoa kirurgisesta näkökulmasta. Ortopedin vastaanotolla kartoitetaan aluksi oireet sekä syyt niiden takana. Alkukartoituksen jälkeen ortopedi tutkii oireilevan alueen. Oireilevan alueen tutkimuksiin kuuluu vaivasta riippuen esimerkiksi nivelsiteiden ja lihasten toiminnan testaaminen.[2] Ortopedian alalle kuuluvat nivelten, luiden, lihasten, nivelsiteiden ja rustopintojen leikkaukset. Tyypillisiä toimenpiteitä ovat nivelten tähystykset, murtumien korjausleikkaukset ja kipsaukset, välilevypullistumien hoito, nivelsiteiden korjausleikkaukset sekä lonkkien ja polvien keinonivelleikkaukset.

Ortopedia ja traumatologia on Suomessa lääketieteen erikoisala, johon kuuluu ortopedian lisäksi myös traumatologian eli vammojen ja akuuttien tilanteiden kirurginen hoito, joka on usein päivystysluonteista. Ortopedian ja traumatologian erikoisala on suurin kirurgian ala Suomessa, sillä 40 prosenttia kaikista tehtävistä kirurgisista toimenpiteistä kuuluvat kyseiseen erikoisalaan. Ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuminen kestää lääkäriksi valmistumisen jälkeen vielä kuusi vuotta.

Röntgenkuva reisiluun pertrokanteerisesta murtumasta ennen leikkausta… (musta nuoli on murtumalinja, valkoinen ihopoimu)
…ja leikkauksen jälkeen. Murtuma on hoidettu liukuruuvilla.

Ensimmäinen ortopedinen sairaala perustettiin Ranskassa vuonna 1780. Se erikoistui lasten luurangon epämuodostumiin. Kipsin käyttö luunmurtumien tukemiseen keksittiin vuonna 1851 Pariisissa. Monet ortopediset keksinnöt ovat liittyneet sotavammojen hoitoon. Lastan käyttö ja veto (vahingoittuneen raajan tukeminen kannatustelineeseen) kehittyivät ensimmäisen maailmansodan aikana. Toisen maailmansodan aikana saksalainen kirurgi Gerhard Küntscher kehitti pitkien putkiluiden murtumien hoitoon ydinnaulauksen ja merkittävä osa työstä tapahtui yhteistyössä suomalaisten kirurgien kanssa hänen ollessaan sijoitettuna Kemiin[3]. Tätä ennen nämä vammat hoidettiin kuukausien kipsihoidoilla mutta toimenpiteen ansiosta sotilaan saattoivat palata palvelukseen jopa viikoissa. Lonkkaproteesit keksittiin Englannissa 1960-luvulla.

Lähteet

muokkaa
  1. Orthopædia, or, The art of correcting and preventing deformities in children 2 November 1980. Classics of Medicine Library.
  2. Ortopedi | Terveystalo | Terveystalo www.terveystalo.com. Viitattu 30.11.2022.
  3. Bong, Matthew R.; Koval, Kenneth J.; Egol, Kenneth A.: The History of Intramedullary Nailing. Bulletin of the NYU Hospital for Joint Diseases, 2006, 64. vsk, nro 3/4, s. 94–97. NYU Hospital for Joint Diseases. PubMed:17155917 Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 21.1.2015.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.