Anestesiologia

lääketieteen osa-alue, jonka piiriin kuuluu anestesia, kivunhoito, tehohoito ja ensihoito

Anestesiologia on lääketieteen erikoisala, jonka osa-alueisiin kuuluu anestesia, kivunhoito, tehohoito ja ensihoito. Yhteistä näille alueille on tarve hallita potilaan peruselintoimintoja tehokkaasti lääkkeiden, pientoimenpiteiden ja laitteiden avulla. Kliinisen erikoisalan virallinen nimi on Suomessa anestesiologia ja tehohoito ja alan erikoislääkäreitä kutsutaan yleisesti anestesiologeiksi tai roolista ja erityispätevöitymisestä riippuen esimerkiksi tehohoito- tai ensihoitolääkäreiksi.

Osa-alueetMuokkaa

AnestesiaMuokkaa

Anestesiatoiminnalla tarkoitetaan leikkausten ja muiden toimenpiteiden mahdollistamiseksi annettavaa puudutusta, kipulääkitystä, nukutusta (yleisanestesia) tai sedaatiota sekä peruselintoimintojen (hengityksen, verenkierron, tajunnan, munuaisten ja maksan toiminnan) valvontaa ja hoitoa näiden toimenpiteiden yhteydessä.

TehohoitoMuokkaa

Tehohoito tarkoittaa kriittisesti sairaan potilaan peruselintoimintojen tukemista, kunnes tehohoidon tarpeen aiheuttanut äkillinen sairaus paranee. Tehohoidossa käytetään tarvittaessa muun muassa hengitystä, verenkiertoa, munuaisia, maksaa ja aivoja tukevia lääkkeitä ja laitteita (esimerkiksi ventilaattorihoito ja keinomunuaishoito). Tehohoito aloitetaan yleensä sairaankuljetuksen aikana tai päivystyspoliklinikalla ja sitä jatketaan teho-osastoilla ja valvontaosastoilla.

Tehohoidosta vastaavilla lääkäreillä on useimmiten anestesiologian, sisätautien tai lastentautien alan erikoislääkärikoulutus ja lisäksi 2-vuotinen lisäkoulutus tehohoidon alalta (tehohoidon erityispätevyys tai lisäkoulutus).

KivunhoitoMuokkaa

Kivunhoidon alaan kuuluu pitkittyneiden kiputilojen, kuten kroonisen kivun tai syöpäkivun, hallinta. Useissa keskussairaaloissa toimii kivunhallintaan erikoistuneita poliklinikoita.

EnsihoitoMuokkaa

Ensihoitoon kuuluu ensiapu ja ensihoito äkillisissä vaikeissa sairaustiloissa ja tapaturmissa sairaalan ulkopuolella sekä sairaalassa, kuten esimerkiksi elvytys ja osallistuminen katastrofitilanteiden hoitoon yhdessä muun pelastustoiminnan kanssa.

ErityispätevyydetMuokkaa

Anestesiologit voivat pätevöityä tai kouluttautua Suomessa seuraaville osa-alueille[1]:

ToimintaympäristötMuokkaa

Anestesiologit voivat työskennellä seuraavissa terveydenhuollon yksiköissä ja toimintaympäristöissä[1]:

  • Preanestesia poliklinikka
  • Preoperatiivinen anestesiapoliklinikka
  • Leikkaus- ja anestesiaosasto
  • Jälkivalvontatila (heräämö)
  • Päiväkirurginen yksikkö
  • Leiko-yksikkö (leikkaukseen kotoa)
  • Tehovalvontaosasto
  • Tehohoito-osasto
  • Akuuttiryhmät (MET-toiminta)
  • Kipupoliklinikka
  • Synnytysosasto
  • Päivystys- ja akuuttiosastot
  • Radiologiset yksiköt
  • Endoskopiayksiköt
  • Ensihoitopalvelu

OngelmatMuokkaa

Anestesian toteuttamiseen liittyvät muun muassa seuraavat ongelmat[1]:

  • Anestesiakelpoisuus
  • Leikkauskelpoisuus
  • Leikkaukseen liittyvä ahdistuneisuus, kipu ja liikkuminen
  • Anestesia erilaisissa leikkauksissa
  • Anestesia erilaisissa potilasryhmissä
  • Vaikea hengitystie
  • Leikkauksen jälkeinen pahoinvointi (PONV)

Tehohoidossa anestesiologit hoitavat esimerkiksi seuraavia ongelmia[1]:

  • Akuutit elinhäiriöt
    • Verenkiertovajaus (sokki)
    • Hengitysvajaus ja akuutti keuhkovaurio
    • Akuutti munuaisten vajaatoiminta
    • Akuutti munuaisvaurio
    • Maksan vajaatoiminta
    • Hyytymishäiriöt
    • Monielinhäiriö
  • Vaikeat myrkytykset
  • Vaikeat vammat
  • Vaikeat infektiot
  • Vaikeat elektrolyyttihäiriöt
  • Vaikeat happoemästasapainon häiriöt

MenetelmätMuokkaa

Elinhäiriöiden hoitoMuokkaa

Anestesiologiassa käytetään muun muassa seuraavia hengityksen hallintamenetelmiä[1]:

  • Naamariventilaatio
  • Nieluputki
  • Endotrakeaalinen intubaatio
  • Kurkunpäänaamari
  • Hengityskone

Nestehoito on anestesiologian ydinaluetta. Nestehoidossa käytettäviin infuusionesteisiin kuuluu seuraavia valmisteita[1]:

  • Perusnesteet
  • Korvausnesteet: Ringer, natriumkloridi 0.9 %, Plasmalyte, natriumkloridi 7.5 %
  • Osmoottiset diureetit: mannitoli
  • Kolloidit: albumiini, gelatiini, hydroksietyylitärkkelys (HES)
  • Ravintonesteet

Jos potilaan verenkuva ei vastaa asetettuja tavoitteita, voidaan infuusionesteiden lisäksi tehdä verensiirtoja. Verituotteisiin kuuluvat punasolut, trombosyyttivalmisteet ja plasmavalmisteet.[1]

Munuaisten korvaushoitoa voidaan toteuttaa hemodialyysillä tai hemodiafiltraatiolla.[1]

Kanylointi, katetrointi ja pistoksetMuokkaa

Erilaiset suonikanyloinnit kuuluvat anestesiologin perusmenetelmiin parhaan annostelu-, mittaus- ja näytteenottoreitin saamiseksi. Näihin kuuluvat seuraavat[1]:

  • Ääreislaskimon kanylointi
  • Keskuslaskimon kanylointi
  • Valtimon kanylointi
  • Kaikuohjattu kanylointi
  • Keuhkovaltimokatetrointi

Puudutusten käyttö yleistyy leikkauksissa ja kivun hoidossa. Anestesiologiassa suoritettuihin puudutuksiin kuuluvat esimerkiksi[1]:

  • Pintapuudutus
  • Infiltraatiopuudutus
  • Leikkaushaavan puudutus
  • Raajojen johtopuudutukset
    • Yläraajan johtopuudutukset
    • Yläraajan perifeeriset johtopuudutukset
    • Alaraajan johtopuudutukset
  • Hartiapunospuudutukset
    • Interskaleeninen hartiapunospuudutus
    • Lateraalinen sagittaalinen infraklavikulaarinen hartiapunospuudutus
    • Aksillaarinen hartiapunospuudutus
  • Kylkivälihermopuudutus
  • Lannepunospuudutus
  • Sakraalipunospuudutus
  • Spinaalipuudutus
  • Epiduraalipuudutus
  • Laskimopuudutus
  • Nivelensisäinen puudutus
  • Nilkkapuudutus

Tämän lisäksi anestesiologit suorittavat keuhkovaltimoiden katetrointeja[1].

Mittaus ja valvontaMuokkaa

Hengityksen valvontamenetelmiin kuuluvat muun muassa[1]:

  • EKG:n takometria
  • Kapnometria
  • Sivuvirtausspirometria
  • Pulssioksimetrian happisaturaatio
  • Sisäänhengitetyn ilman happiosamäärä (FiO2)

Verenkierron tilaa voidaan valvoa seuraavilla menetelmillä[1]:

  • EKG (CB5-kytkentä)
  • Noninvasiivinen verenpaineen mittaus (NIBP, kalvosimen oskillotonometria)
  • Suora verenpaineen mittaus (valtimokanyyli ja venymäliuska-anturi)
  • Keskuslaskimopaineen mittaus
  • Keuhkovaltimopaineen mittaus
  • Keuhkokapillaarien kiilapaineen mittaus
  • Nestetäyttökoe
  • Sydämen kertatilavuuden vaihtelu (SVV)

Myös aivojen toiminnan valvontaan on käytössä useita menetelmiä kuten[1]:

  • Aivosähkökäyrä (EEG)
  • Somatosensoriset herätevasteet (SEP)
  • EEG-entropiaindeksi
  • EEG-bispektri-indeksi
  • Sormen pulssiaallon SPI-indeksi

Kehon lämpötilaa voidaan mitata eri paikoista sen mukaan, ollaanko kiinnostuneita keskeisten vai ääreisosien lämpötilasta ja kuinka herkkä mittauksen on tarve olla lämpötilan muutoksille. Mittausmenetelmiin kuuluvat muun muassa[1]:

  • Tärykalvon lämpötilan mittaaminen (infrapuna-anturi)
  • Nenänielun lämpötilan mittaaminen
  • Ihon lämpötilan mittaaminen
  • Ruokatorven lämpötilan mittaaminen
  • Peräsuolen lämpötilan mittaaminen
  • Virtsarakon lämpötilan mittaaminen
  • Keuhkovaltimoveren lämpötilan mittaaminen

Munuaisten toimintaa voidaan tarvittaessa valvoa seuraamalla virtsaneritystä esimerkiksi tunneittain (tuntidiureesi) virtsakatetrin kautta[1].

LääkehoitoMuokkaa

Kivunhoitoon anestesiologiassa käytetään muun muassa seuraavia tavanomaisia lääkeaineita[1]:

  • Tulehduskipulääkkeet
  • Parasetamoli
  • Opioidit: Oksikodoni, oksikodoni-naloksoni
  • Epilepsialääkkeet: Gabapentiini ja pregabaliini
  • Masennuslääkkeet: Duloksetiini, venlafaksiini, nortriptyliini

Opioideja käytetään myös anestesiassa sedatoivina ja kipua lievittävinä aineina. Anestesiassa opioideista eniten käytettyjä ovat seuraavat[1]:

  • Fentanyyli
  • Alfentaniili
  • Surfentaniili
  • Remifentaniili
  • Morfiini

Puudutuksissa käytettyihin lääkeaineisiin, puudutteisiin, kuuluvat esimerkiksi[1]:

  • Lidokaiini
  • Prilokaiini
  • Artikaiini
  • Mepivakaiini
  • Levobupivakaiini
  • Ropivakaiini

Laskimoon annosteltaviin anestesia-aineisiin kuuluvat[1]:

  • Propofoli
  • Deksmedetomidiini
  • Ketamiini
  • S-ketamiini
  • Tiopentaali
  • Diatsepaami
  • Midatsolaami

Inhaloitavia anestesia-aineita taas ovat muun muassa[1]:

  • Sevofluraani
  • Isofluraani
  • Desfluraani
  • Ksenon
  • Typpioksiduuli

Liikkumattomuuden turvaamiseksi käytetään anestesiassa myös lihasrelaksantteja, joihin kuuluvat muun muassa[1]:

  • Rokuroni
  • Vekuroni
  • Alkuroni
  • Suksametoni

Täsmällistä, automaattista ja jatkuvaa annostelua varten anestesiologiassa käytetään infuusio- ja ruiskupumppuja, kivunhoidossa myös potilasohjattuja ruiskupumppuja (PCA)[1].

EnsihoitotoimenpiteetMuokkaa

  • Potilaslajittelu (triage)
  • Suuronnettomuuksien hallinta
  • Hoitoelvytys
  • Pleuraontelon hätäkanavointi
  • Kardioversio
  • Sydämen ulkoinen tahdistus
  • Luunsisäinen nestereitti

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Per Rosenberg, Seppo Alahuhta, ym. (toim.). Anestesiologia ja tehohoito. 2014. Duodecim Kustannus Oy.

Aiheesta muuallaMuokkaa