Avaa päävalikko

Lähihoitaja

Toisen asteen oppilaitoksessa suoritettava sosiaali- ja terveysalan koulutus

Lähihoitaja on toisen asteen oppilaitoksissa opetettava sosiaali- ja terveysalan tutkinto. Suomessa sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon johtavaa koulutusta antavat useat eri oppilaitokset, joissa koulutusohjelmavaihtoehdot vaihtelevat paikkakunnittain ja oppilaitoksittain. Lähihoitajakoulutus kestää 2-3 vuotta koulutus- tai työkokemuksesta riippuen.

Sisällysluettelo

KoulutusMuokkaa

Lähihoitajakoulutus alkoi vuonna 1993. Vuosittain valmistuu noin 8 000 lähihoitajaa.[1]

SuuntautumisvaihtoehdotMuokkaa

Osaamisalavaihtoehtoja (ns. suuntautumisvaihtoehtoja) on useita, ja koulutus antaa nykyään yleisen ammattikorkeakoulukelpoisuuden. Suuntautumisvaihtoehtoja voi opiskella maksimissaan kaksi. Tämän jälkeen, mikäli jatko-opinnot kiinnostavat, on vaihtoehtona lähteä opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Osaamisalavaihtoehdot ovat:[2]

  • asiakaspalvelu ja tietohallinta
  • ensihoito
  • jalkojenhoito
  • kuntoutus
  • lasten ja nuorten hoito ja kasvatus
  • mielenterveys- ja päihdetyö
  • sairaanhoito ja huolenpito
  • suun terveydenhoito
  • vammaistyö
  • vanhustyö

Valittavia linjoja ovat lähihoitajan tutkinto sekä lähihoitajan tutkinto yhdistettynä lukio-opintoihin. Kyseistä kaksoistutkintoa ei kuitenkaan järjestetä kaikissa oppilaitoksissa, ja joissakin se on ollut lähinnä kokeiluasteella. Lisäksi joillakin kouluilla on tarjota lukion käyneelle hakijalle ylioppilaspohjainen linja, joka on hyväksiluettujen aineiden vuoksi normaalia lyhyempi. Joissakin oppilaitoksissa on myös kaksikielisiä linjoja (suomi-ruotsi). Ammatissa on mahdollisuus myös jatkaa itsenäisenä yrittäjänä.

Lähihoitajan ammattinimikettä jossain määrin vastaava aikaisempi ammattinimike on mm. perushoitaja tai mielenterveyshoitaja. Lähihoitajan ja perushoitajan koulutus eroavat toisistaan huomattavasti, ja työtehtävät työpaikoissa ovat jokseenkin erilaiset. Vanha perushoitajakoulutus keskittyi enemmän perushoitoon ja sairaanhoitotyöhön, kun taas nykyinen lähihoitajan koulutus tähtää huomattavasti monipuolisempaan opiskeluun, jonka jälkeen on mahdollisuus työskennellä hyvinkin vaihtelevissa tehtävissä oman erikoisalan osaajana (esim. mielenterveys- ja päihdetyö). Koulutuksen muuttumista on pääsääntöisesti opiskelijoiden keskuudessa kiitetty jo senkin johdosta, että se antaa yleisen pätevyyden ammattikorkeakouluopintoihin ja kelpoisuuden opiskella yliopistossa.

TyöMuokkaa

Noin 70 % lähihoitajista työskentelee kuntien palveluksessa.[1] Ala on naisvaltainen. Esimerkiksi Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin yli 80 000 jäsenestä vain viisi prosenttia on miehiä.[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Paunonen, Reetta: Miehiä hakeutuu lähihoitajiksi enemmän kuin koskaan Savon Sanomat. 27.1.2014. Viitattu 6.1.2016.
  2. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto 4.11.2014. Opetushallitus. Viitattu 6.1.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa