Avaa päävalikko

Isin-Larsa-kausi on muinaisen Mesopotamian (nyk. Irakin) historian kausi noin 2000–1750 eaa. Tuolloin sumerilaisten valta oli hajonnut eikä Babylonian mahti ollut ehtinyt kasvaa merkittäväksi. Mesopotamiaan oli asettunut seemiläisiä amorilaisia.

Mesopotamian eteläosassa kaupunkivaltiot taistelivat vallasta. Isinin kaupunki oli ensin voitolla, myöhemmin Larsa valtasi alaa. Kauden lopussa Babylonian kuningas Hammurabi yhdisti hajanaisen Mesopotamian.[1]

Isin-Larsa-kausiMuokkaa

Uus-Sumerin romahtaminenMuokkaa

Isin-Larsa-kausi alkoi, kun Uus-Sumerin Urin kolmannen dynastian valta kukistui. Kuningas Šu-Šin oli rakentanut suojamuurin lännestä uhkaavia amorilaisia vastaan.

Kausi alkoi, kun Urin kolmannen dynastian vallananastaja Išbi-Erra (v. 2017–1985 eaa., keskikronologia) nousi valtaan Urissa.[2][3]

Urin luhistuminen alkoi, kun itsenäistyneet elamilaiset ja maata aiemmin ahdistelleet amurrulaiset tunkautuivat maahan. Paikallinen amorilainen virkamies kaappasi vallan Lagašissa, joka oli Urin tärkein viljalähde. Urin kuningas lähetti virkamiehensä Išbi-Erran ostamaan viljaa Uriin, mutta tämä petti hänet ostamalla viljan mutta piti sen itsellään. ishbi-erra väitti tarvitsevansa laivoja viljan kuljetukseen, ja että amurrulaisetlaiset esitivät viljan kuljetuksen ja vaati Isinin kuvernöörin virkaa. Ishbi-Erra otti haltuunsa Nippurin pyhän kaupungin. Toisten tietojen mukaan Išbi-Erra olisi edennyt Marista Sumeriin.[4]

Urissa vallitsi nälänhätä. Pian Išbi-Erra siirtyi Isiniin, josta käsin luultavasti amorilaisten avulla alkoi vallata Urin hallussa olleita alueita. Tämän jälkeen Urin kuningas hyökkäsi kostoksi amorilaisia ja elamilaisia vastaan menestyksekkäästi. Maaseudulla oli tuhotulvia, Urissa vallitsi nälänhätä ja kulkutaudit levisivät. Amurrulaiset hyökkäsivät maahan toden teolla Ibbi-Sinin 17. hallitusvuonna. Kuu pimeni kuin enteenä, ja seuraavana vuonna Kindattun johtamat Elamin joukot hyökkäsivät maahan. He ja Iranin vuoriston shimashkin heimolaset ryöstivät ja tuhosivat Urin kaupungin ja veivät Ibbi-Sinin kahleissa Elamiin. Sumerissa esitettiin valituslauluja tuhotulle Urille.

Išbi-Erran oli pakko kukistaa amurrilaiset ja ajaa elamilaiset pois Sumerista. Samaan aikaan Assur itsenäistyi pohjoisessa ja Ešnunna Dijalan laaksossa. Amurririlaiset olivat vallanneet Etelä-Mesopotamiassa sijaitsevan Larsankin. Niipä sumerilaisten valta oli päättynyt.[5]

Isinin kukoistusMuokkaa

Isinin dynastian ensimmäisen kuninkaan Išbi-Erran valta ulottui ainakin Uriin, Urukiin ja Lagašiin ja luultavasti Pohjois-Mesopotamian Mariin ja Dilmuniin (joka sijaitsi oletettavasti Bahrainissa) ja kenties myös osaan Tigrisin itäpuolisia alueita, ja hän piti itseään neljän maailmanäären kuninkaana ja Sumerin ja Akkadin kuninkaana.

Silti Isin oli vain yksi kilpaileva valtio Mesopotamiassa. Sumerin koko suurvalta oli hajonnut pienempiin valtakeskuksiin, joissa suurkuninkaat hallitsivat pienempien šeikkien johtamia alueita.[5]

Isinin mahti kukoisti noin 100 vuotta. Paikalliset kuninkaat pyrkivät jäljittelemään sumerilaista perinnettä ja ylläpitämään illuusiota muuttumattomuudesta ja yhtenäisestä valtiosta. Virkamieshallinto, diplomaattiset naimakaupat ja kanavien kaivu sekä temppeleiden rakentaminen jatkuivat entiseen malliin; entiseen tapaan vietettiin uutta vuotta ja pyhiä häitä, ja kuninkaita ylistettiin runoissa jumalsulhasiksi.

Mutta kuninkaan valta heikkeni, ja työveroa jouduttiin supistamaan.

Ishbi-Erran seuraaja Šu-ilišu pyrki jälleenrakentamaan Uria ja hankki joko sodan tai dilomatian keinoin elamilaislta takaisin kuunjumala Nannan patsaan.

Suuria keskuksia Etelä-Mesopotamiassa olivat Isin, Larsa ja Ešnunna idässä Dijala-joen varrella. Šeikit hallitsivat Urukissa, Dilbatissa, Babylonissa, Kišissä, Kazallussa, Marissa, Malgumissa, Derissä Tigriin itäpuolella sekä Assurissa.[6] Kuningaskunnat taistelivat keskenään.

Sumerin kieli alkoi jäädä pois käytöstä kansan keskuudessa. Uudet länsiseemiläiset kuninkaat jatkoivat sumerilaisia perinteitä, mutta aikaa myöten heidän jumaliaan ilmestyi sumerilaisten joukkoon ja sumerilaisia jumalia alettiin kutsua seemiläisllä nimillä: Enkiä sanottiin Eaksi ja niin edelleen. Amorilaisia, länsiseemiläisiä, oli pitkään virrannut rauhallisesti Etelä-Mesopotamiaan eli Sumeriin.

Amorilaiset levittäytyivät maahan vuosina 2000–1900 eaa. ja he kaappasivat vallan kaupungissa toisensa jälkeen. Isinissä ja Assurissa hallitsivat edelleen akkadilaiset. 1950 eaa. amorilaiset valtasivat Babylonin.

Eufratin ja Tigriin keskijuoksulla vallitsivat Binu-Jaminat, "etelän pojat", benjaminilaisten heimo. Amnanumin heimon šeikki valtasi Urukin. Mahdollisesti Aabraham oli amorilainen tai läheisessä yhteydessä heihin.[5]

Noin 1900 sumerinkielisin teksteihin alettiin liittää akkadilaisia käännöksiä. Lipit-Ištar (1875–1865 eaa.) laati Isinissä lain, joka ei ole yhtä kuuluisa kuin Hammurabin laki. Myös Ešnunnassa laadittiin laki.

Larsan nousuMuokkaa

Larsassa Lagašin kuvernööri Gungunum julisti alueen itsenäiseksi Isinin alaisuudesta. Lipit-Ištarin hallitessa Isiniä Larsan viides kuningas Gungunum valtasi Isiniltä Urin ja valtasi hetkeksi Elamin ja Anshanin maata.[5] Isinin valta alkoi heiketä ja Larsan kasvaa.

Abisaren (n. 1905 eaa.) ja Sumu-elin (n. 1894) aikana Isinin mahti heikkeni nopeasti ja Larsan kuninkaat pyrkivät kääntämään Isiniin vievät kastelukanavat toisaalle. Sumu-el valtasi Nippurin ja julistautui jumalaksi. Lyhyen kronologian mukaan Isinin dynastia romahti vuonna 1730 eaa. (keskipitkän mukaan 1860).

Larsa valtasi Isiniltä yhä enemmän alueita. Larsassa kaappasi vallan Nur-Adad vuonna 1865 ja hallitsi vuoteen 1850. Isin ja Larsa kamppailivat pyhän Nippurin hallinnasta noin vuosina 1838–1830, jolloin kaupunki oli monta kertaa vuorotellen Isinillä, vuoroin Larsalla.

Pian Assyrian kuningas Ilušuma hyökkäsi etelään ja sekoitti etelän voimasuhteet,[7] ja Larsan Sumuel valtasi Nippurin ja julistautui jumalaksi. Uruk itsenäistyi Amnanumin šeikin Sinkašidin johdolla Isinin alaisuudesta. Sinkašid astui poliittiseen avioliittoon Babylonin kuninkaan Sumulaelin tyttären kanssa. Babylonin oli Sumulaelin isä Sumubun nostanut pääkaupungiksi.

Larsan Sinidinnan kunnosti kaupungin ja temppelin, jotka tulva oli hävittänyt, ja saavutti jonkinlaisen mahtiaseman etelässä. Vähän ennen tätä oli vallasta tuhotulvan takia syrjäytetyn kuningas Erraimitin sijaan pantu varakuningas Enlilbani yhdeksi päiväksi ja illalla uhrattavaksi. Kun varsinainen kuningas Erraimit sai sydänkohtauksen mielenliikutuksesta, Enlilbani jäi henkiin ja hallitsi 24 vuotta. Elamilainen paimentolaisheimon šeikki Kudurmabug hyökkäsi Larsaan, joka oli tullut riippuvaiseksi Kazallusta. Kudurmabug nosti Larsan valtaistuimelle poikansa Warad-Sinin (Varadsinin).

Larsan merkittäviä johtajia olivat Warad-Sin (1834–1823 eaa.) sekä hänen veljensä ja seuraajansa Rim-Sin (1822–1763) sekä Rim-Sin II (1740–1736). Mahtava Rim-Sin (n. 1822–1763 eaa.) voitti vuonna 1747 eaa. (oletettavasti jonkin toisen kronologian mukaan) Isinin, Urukin, Babylonin ja monen muun kuningaskunnan yhtyneet armeijat. Seitsemän vuotta myöhemmin Rim-Sin valtasi Urukin ja kymmenen vuotta myöhemmin Isinin. Näin larsa laajeni koko Etelä- ja Keski-Babyloniaan. Myös Babylon tunnusti Warad-Sinin vallan, Ešnunna ei. Larsa hallitsi lopulta kymmentä–viittätoista kaupunkivaltiota. Ešnunna ulotti valtansa Assuriin asti.

Rim-Sin rakennutti kanavia ja patoja, säännösteli jokia, kehitti kotimaan- ja ulkomaankauppaa ja kohensi maan taloutta. Kuningas julistautui vanhan tavan mukaan jumalaksi. Uriin Rim-Sin rakennutti 8 temppeliä, samoin kuin Eriduun, Larsaan, Lagašiin ja Adabiin.[8]

Pohjoisessa Mesopotamiassa vallitsi Assyrian valtakunta, joka kävi kauppaa Anatoliassa. Tuotteena oli tina, jota saatiin Iranin vuorilta.

Noin vuonna 1790 eaa. Babylonian kuningas Hammurabin noustessa valtaistuimelle Mesopotamiassa oli viisi suurvaltaa, jotka sotivat keskenään. Juonikas ja määrätietoinen Babylonian kuningas Hammurabi liittoutui ensin Larsan kanssa. Lopulta Hammurabi kukisti myös Rim-Sinin hallitseman Larsan ja yhdisti koko Mesopotamian valtansa alle. Hajanainen Isin-Larsa-kausi päättyi.

Larsan kuninkaatMuokkaa

Keskimmäinen kronologia.
  • Naplanum 2025–2004 eaa.
  • Emisum 2004–1976
  • Samium 1976–1941
  • Zabaia 1941–1932
  • Gungunum 1932–1905
  • Abisare 1905–1894
  • Sumuel 1894–1865
  • Nur-Adad 1865–1849
  • Sin-Iddinam 1849–1842
  • Sin-Eribam 1842–1840
  • Sin-Iqišam 1840–1835
  • Silli-Adad 1835–1834
  • Warad-Sin 1834–1822
  • Rim-Sin I 1822–1763 (jonka Hammurabin Babylonia kukisti 1763–1750)
  • Rim-Sin II n. 1750

LähteetMuokkaa

  • Atlas of Mesopotamia and Ancient Newr East, Michael Roaf
  • Kirjayhtymä: Ihmisen tarina: Suuri maailmanhistoria osa 1
  • Otavan suuri maailmanhistoria osa 2.

ViitteetMuokkaa

  1. Isin-Larsa period Look Lex Encyclopedia
  2. Otavan suuri maailmanhistoria, osa 2.lähde tarkemmin?
  3. Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria, Kirjayhtymä 1971 s. 324–.
  4. Armas Salonen, Sumeri ja sen henkinen perintö.lähde tarkemmin?
  5. a b c d Otavan suuri maailmanhistoria 2, Jokilaaksojen valtakunnat. Rostislav Holthoer, Asko Parpola, Simo Parpola. Otava Helsinki 1982, s. 207–208.
  6. Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria. Kirjayhtymä 1971, s. 324.
  7. Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria. Kirjayhtymä 1971, s. 325.
  8. Ihmisen tarina, suuri maailmanhistoria. Kirjayhtymä 1971, s. 327.

Aiheesta muuallaMuokkaa