Kastelu on toimenpide, jolla pidetään huolta kasvien riittävästä veden saannista. Kuivakkokasvit tarvitsevat kastelua harvoin ja jotkin niistä pitääkin pitää lähes kuivina. Suurin osa kasveista tarvitsee kuitenkin vettä säännöllisesti enemmän tai vähemmän. Huonekasveja kastellaan yleensä kastelukannulla, mutta tarvittaessa niihin voi asentaa kastelulaitteen. Myös kasvihuoneissa käytetään erilaisia kastelulaitteita. Avomailla, pelloilla ja marjaviljelmillä on käytettävissä sadetuslaitteita.

Vietnamilainen maanviljelijä kastelemassa vihannesmaataan.

Kun siemenet kylvetään taimikasvatettaviksi, kasvualustan tulee olla erittäin kostea. Tämän jälkeen kastelutarve useimmilla kasveilla vähenee huomattavasti. Kun siemenet kylvetään suoraan avomaalle, niitä kastellaan kevyesti.

Ruukussa kasvatettavat kasvit kastellaan yleensä ylhäältäpäin, mutta joskus niitä kastellaan altapäin. Tätä tarkoitusta varten on olemassa altakasteluruukkuja. Tällöin alla olevan veden määrää tulee tarkkailla.

Kastelun tarve riippuu paitsi kasvilajista, myös kasvualustasta sekä astiassa kasvavien kasvien osalta astian laadusta.[1]

Kastelun tarpeeseen vaikuttavat myös kasvuolosuhteet. Valoisalla kasvupaikalla veden tarve on suurempi kuin varjossa. Mitä lämpimämpi kasvupaikka on, sitä suurempi on kastelun tarve.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ”Kastelu”, Kotipuutarhurin pikkujättiläinen, s. 1044–1045. Päätoim. Marja Ylätalo. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-13471-6.
  2. ”Ruukkukasvien kastelu ja lannoitus”, Kodin kukoistavat kasvit, s. 51. Päätoim. Visa Lipponen. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-23916-X.