Kuivakkokasvi

kasvi, joka selviytyy kuivissa kasvupaikoissa

Kuivakkokasvi eli kserofyytti on kasvi, joka on rakenteellisilta (kseromorfinen) ja fysiologisilta ominaisuuksiltaan sopeutunut selviytymään kuivalla kasvupaikalla.[1][2]

Esimerkkejä kuivakkokasveista, Norfolkin kasviteellinen puutarha, Norfolk, Virginia.

Kserofyyttien ympäristötMuokkaa

Kserofyyttejä esiintyy kaikenlaisissa ympäristössä – ei vain niissä, jotka näyttävät kuivilta. Aavikoilla kaktuksilla ja mehikasveilla eli sukkulenteilla on rakenteessa muutoksia, joiden avulla ne kestävät kuivuutta kuivien jaksojen aikana.[2][3]

Ananaskasvit ovat päällyskasveja eli epifyyttejä, joita löytyy sademetsistä. Ne ovat yhtä lailla kserofyyttejä. Niiden kasvuympäristö puiden latvuksissa on kuiva ja kuuma. Sateen tuoma vesi valuu alas kasvien ulottumattomiin, ja auringon paahde on jatkuvaa, koska varjoja ei juurikaan ole. Lämpötila siellä saattaa olla yli 30 °C ja ilmankosteus alle 60 %.[4]

Useilla kasveilla, jotka elävät arktisilla alueilla, on myös kserofyyttisiä ominaisuuksia, koska vesi on pitkän aikaa jäässä.[5][6] Kserofyyttejä on myös hiekkarannoilla, kivisillä rannikoilla sekä hiekkadyyneillä.

Kserofyytin ominaisuuksia ovat veden vähäinen haihduttaminen, mutta samalla mahdollisimman suuren vesimäärän säilyttäminen. Kserofyyttien vastakohtana ovat kosteikkokasvit eli hydrofyytit, joiden pitää päästä eroon liiasta vedestä.[2]

Kasvien strategiat vedenpuutteeseenMuokkaa

 
Heinäkasveilla (esimerksi rantakauralla) on saranasoluja, jotka mahdollistavat lehden pituussuuntaan tapahtuvan kiertymisen, mikä pienentää tuulesta johtuvaa haihtumista.[7]

VedensäästöMuokkaa

  • paksu kutikula
  • ilmaraot kiinni haihtumisen estämiseksi
  • ilmaraot ovat vain öisin auki, kun on viileämpää
  • ohuita karvoja lehtien ja varsien pinnoilla
    • estävät tuulen haihduttavaa vaikutusta, auringon lämmittävää vaikutusta ja keräävät kastetta öisin
  • heinäkasveilla pituussuuntaan kiertyvät lehdet
    • suojaa ilmarakoja tuulelta, mikä pienentää haihtumista

Veden varastointiMuokkaa

  • sukkulenttien lehdet ja varret
  • mehukas juurakko
    • ohutseinäisiä suuria soluja, jotka varastoivat vettä

VedenottoMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Gamlin, Linda & Rohan, Anuschka de : Sademetsän siimeksessä , s. 43–45. Suomentanut Sevelius, Ilona & Avikainen, Paula. Helsinki : Valitut Palat , 1996 . ISBN 951-584-190-9.
  • Niemelä, Tuomo: Vihreä Afrikka : kasveja ja kasvillisuutta, s. 276–277. Näytesivuja. Helsinki: Kasvimuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2011. ISBN 978-952-10-6959-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.7.2019).
  • Terävä, Eija: Kasvianatomia, s. 122–127. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5296-5.

ViitteetMuokkaa

  1. Niemelä, Tuomo, s. 276–277.
  2. a b c Terävä, Eija, 122–127.
  3. kserofyytti, kuivakkokasvi Tieteen termipankki. Viitattu 23.7.2019.
  4. Gamlin, Linda & Rohan, Anuschka de, s. 43–45.
  5. 4. Ankara keskitalvi: kasvit (osa 2) – Pakkanen vai kuivuus - kumpi tappaa?... Pohjoisen luontomme talvi – Oulu.fi. Viitattu 23.7.2019.
  6. Helo, Pekka: Epifyyttejä kasvaa myös Suomen metsissä Kaleva.fi. 10.9.2005. Viitattu 23.7.2019.
  7. Terävä, Eija, 123.