Yhteiskuntaluokka
Yhteiskuntaluokka tai sosioekonominen ryhmä on keskeinen yhteiskunnan sosiaalisen jakautumisen näkökulma. Yhteiskunnan sisällä väestö jakautuu koulutuksen asteen, varallisuuden ja ammattiaseman perusteella ryhmiin eli luokkiin[1]tarvitaan parempi lähde, joilla saattaa olla toisiinsa verrattuna eriarvoiset mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa rahallisesti, sosiaalisesti ja poliittisesti.
Myös elämäntilanne vaikuttaa ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan. Eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten välillä on keskimäärin eroja kulutustottumuksissa, tavoissa, harrastuksissa ja harrastamattomuudessa sekä mieltymyksissä. Eräänä luokka-aseman määritelmänä pidetään mahdollisuutta ulkoisen aseman hankkimiseen ja sisäisen tyydytyksen saavuttamiseen markkinoita hyväksikäyttäenselvennä[2]. Myös ihmisen sosiaaliset suhteet määrittyvät pitkälti yhteiskuntaluokan mukaan, sillä ihmiset tuntevat yleensä eniten oman yhteiskuntaluokkansa edustajia.lähde?
Yhteiskunnan perusjako käsittää kolme kerrosta: työväenluokan, keskiluokan ja yläluokan. Työväenluokka ja keskiluokka on jaettu perinteisesti vielä kahteen alaryhmään: pelkän peruskoulutuksen saaneeseen työväestöön ja ammattikoulutuksen saaneeseen työväestöön sekä lukio-, opisto- tai ammattikorkeakoulutuksen saaneeseen alempaan keskiluokkaan ja yliopistokoulutuksen saaneeseen ylempään keskiluokkaan.lähde?
Ihmisen yhteiskuntaluokka voi vaihtua, kun hänen elämäntilanteensa, tulotasonsa tai koulutusasteensa muuttuvat. Tämä on kuitenkin melko harvinaista, sillä yhteiskuntaluokka periytyy vahvasti. Yhteiskuntaluokan mukanaan tuoman statuksen periytyvyydessä suvussa korrelaatio on 85 prosenttia. Matalan ja korkean yhteiskuntaluokan molempien päätymisessä keskiarvotasolle siis kestäisi 20 sukupolvea eli noin 600 vuotta. Niissä suvuissa jotka kuuluivat eliittiin 1800-luvulla, yhteiskuntaluokan periytyvyys on ollut 70-75 prosenttia.[3]
SuomessaMuokkaa
Työväenluokka oli vuonna 2015 edelleen Suomen suurin yhteiskuntaluokka 37 prosentin osuudellaan. Työelämään osallistuvasta niin sanotusta aktiiviväestöstä ylempään keskiluokkaan kuului 26 prosenttia ja alempaan 23 prosenttia väestöstä. Yrittäjien osuus aktiiviväestöstä on laskenut 1970-luvun alun 23 prosentista 14 prosenttiin.[4].
Keskiluokkaan kuuluu nykyisin enemmän naisia kuin miehiä ja naisten suurimmat luokkaryhmät ovat toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät sekä alemmat sosiaali- ja kulttuurialan asiantuntijat. Miesten suurimmat luokkaryhmät ovat puolestaan ammattitutkinnon suorittaneet sekä muut työntekijät. Edellä mainittuihin ryhmiin sijoittuu melkein puolet aktiiviväestön naisista ja miehistä.[4]
Tilastokeskus jakaa väestön sosioekonomisiin ryhmiin, jotka muodostuvat eläkeläisistä, työntekijöistä, alemmista ja ylemmistä toimihenkilöistä, yrittäjistä, työttömistä ja opiskelijoista sekä työvoiman ulkopuolella olevista kuten lapsiaan hoitavista.[5].
HistoriaMuokkaa
Teollistuneen yhteiskunnan väestö jaettiin aiemminmilloin? irtolaisiin, työväestöön, maatalousväestöön, keskiluokkaan, porvaristoon ja aatelisiin.
Suomi oli ennen vuotta 1906 sääty-yhteiskunta, jossa vain osalla väestöstä oli äänioikeus. Äänioikeutettuja säätyjä olivat aatelisto, papisto, porvaristo ja manttaaliin pantua maata omistavat talonpojat. Säädyistä vain talonpojat ja porvarit maksoivat veroja.
Tilattomaan, eli äänioikeutta vailla olevaan, maaseutuväestöön kuuluivat muuan muassa maanviljelystä harjoittavat vuokratilalliset eli torpparit sekä mäkitupalaiset, itselliset, piiat ja rengit, muonamiehet ja loiset. Torpparit viljelivät päätilalta vuokraamaansa maata työvastiketta eli taksvärkkiä vastaan, mäkitupalaiset asuivat vuokra-asunnossa maksaen vuokransa työllään. Palkolliset olivat piikoja ja renkiä, joiden työsuhde kesti aina vuoden kerrallaan. Muonamiehet tekivät tilapäistöitä ruokaa vastaan. Loiset olivat maaseudun työvoimareserviä, jotka tekivät tilapäistöitä ruokaa ja majoitusta vastaan asuen talojen tai torppien nurkissa.
Tilaton väestö muodosti lopulta suomalaisen yhteiskunnan suurimman luokan, sillä noin puolet maatalousväestöstä kuului 1900-luvun alussa tilattomiin[6]. Tilaton maaseutuväestö jäi kuitenkin säätyjärjestelmän ja siten myös yhteiskunnallisen päätöksenteon ulkopuolelle aina vuoteen 1906 asti, jolloin Suomessa astui voimaan laki, joka takasi äänioikeuden lähes kaikille muille kansanryhmille, paitsi vaivaishoidon varassa eläville ihmisille. Suomen kansanvaltaistuminen johti vajaassa kymmenessä vuodessa torpparilain säätämiseen. Tämä vuonna 1918 voimaan tullut torpparilaki merkitsi torpparilaitoksen lakkauttamista ja maauudistusta torpparien, mäkitupalaisten ja lampuotien saadessa asumustensa ja viljelystensä omistusoikeuden.
Työväenluokka muodosti aiemminmilloin? suurimman yhteiskuntaluokan, mutta tilanne muuttui teollisten työpaikkojen siirryttyä yhä enenevässä määrin halpatuotantomaihin.
Luokkaerot lievenivät 1970- ja 1980-luvuilla tuloerojen tasoittuessa ja yhteiskunnan keskiluokkaistuessa. Yhdeksänkymmenluvun laman jälkeinen tuloerojen kasvu sekä pitkäaikaistyöttömyyden ja määräaikaisten työsuhteiden yleistyminen ovat kuitenkin johtaneet luokkayhteiskunnan paluuseen.
Viime vuosikymmeninämilloin? voimistunut asuinalueiden eriytyminen on voimistanut myös ihmissuhteiden määrittymistä yhteiskuntaluokan mukaan.
Yliopistotutkinto ei Suomessa takaa aina hyvää taloudellista asemaa, sillä monen akateemisen ammatin palkkaus sijoittuu palkkahaitarin keskivälin alapuolelle. Korkea koulutus ei enäämilloin? takaa myöskään työllistymistä omalle alalle, koska monille aloille koulutetaan enemmän väestöä kuin koulutetulle työvoimalle riittää kysyntää. Osa yliopistotutkinnon suorittaneista henkilöistä kuuluukin prekariaattiin, jonka elämä on tyypilliseti työttömyyden, palkkatukitöiden ja muiden lyhytaikaisten työsuhteiden muodostaman kehän kiertämistä.
Kokemus yhteiskuntaluokkiin kuulumisestaMuokkaa
Tällä hetkellämilloin? suurin osa suomalaisista kokee kuuluvansa alempaan keskiluokkaan (31 %) ja seuraavaksi yleisimmät luokat ovat työväenluokka (29 %) ja ylempi keskiluokka (24 %)[1]. Prosentti suomalaisista mieltää kuuluvansa yläluokkaan ja loput 15 prosenttia ei osaa sijoittaa itseään mihinkään yllä mainituista luokista[1].
Teoreettisia pohdintojaMuokkaa
Marxilaisuudessa on oleellista, mikä on luokkaan kuuluvan henkilön suhde tuotantovälineisiin: onko henkilö omistaja, työntekijä vai kokonaan tuotannon ulkopuolella. Opissa pidetään merkityksellisenä, onko yhteiskuntaluokilla sovittamattomia luokkaristiriitoja. Marxilaisen teorian mukaan tietoisuus sovittamattomista luokkaristiriidoista johtaa vallitsevia taloudellisia ja poliittisia olosuhteita vastaan suunnattuun kapinaan. Näin ollen orjanomistusyhteiskunnassa kyse oli siitä, että työväestö laskettiin hallitsijoiden omaisuudeksi. Maatalouteen perustuvassa feodalismissa oli keskeisenä maanomistusolot ja kapitalismissa niin ikään suhde omistukseen. Marxilaiset laskevat työntekijän tuottavan lisäarvon, joka tulee kapitalistille, sovittamattomaksi luokkaristiriidaksi. Marxilaiset tarkoittava kommunismilla luokatonta yhteiskuntaa, jossa ei tunneta tuotantovälineiden yksityisomistusta eikä siksi objektiivisesti toisilleen vastakkaisia luokkia.[7]
Stanislaw Ossowski piti perusongelmana valintaa kahden vaihtoehdon välillä:
- ovatko yhteiskuntaluokat todellisia, laadullisesti toisistaan eroavia ryhmiä, joilla on selvät rajat, vai
- perustuvatko yhteiskuntaluokat vain aste-eroihin, eli siihen että yhteiskunnan jäsenet saavat erilaisia arvoja samoilla muuttujilla. Tällöin luokkaerojen asettaminen on lähinnä sopimuksenvaraista. [8]
Tutkimuksen mukaan onnellisuutta ei aja absoluuttinen tulotaso, vaan suhteessa muihin ihmisiin (kuten samanikäisiin ryhmiin ja naapureihin) oleva status. Ihmisen muita korkeampi asema siis vaikuttaa onnellisuuteen enemmän kuin tulotaso.[9]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Mykkänen, Pekka: Lapsuuden luokka voi säilyä. Helsingin Sanomat 24.12.2011, A 9.
- ↑ Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Sosiologian peruskurssi. http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiologia/luku6.html
- ↑ http://blogs.lse.ac.uk/politicsandpolicy/social-class/
- ↑ a b Harri Melin: Suomi on edelleen luokkayhteiskunta. 26.02.2019. https://alusta.uta.fi/2019/02/26/suomi-on-edelleen-luokkayhteiskunta/
- ↑ Sosioekonominen asema. Tietoa tilastoista, Käsitteet ja määritelmät. http://www.stat.fi/meta/kas/sosioekon_asema.html
- ↑ Korkiasaari, Jouni: Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla. Siirtolaisuusinstituutti – Migrationsinstitutet Turku – Åbo 2001. https://web.archive.org/web/20130329102951/http://www.migrationinstitute.fi/articles/005_Korkiasaari.pdf
- ↑ Nevalainen, Eino: Marxilainen kansantaloustiede, s. 64, 88, 210,214. Helsinki: Kansankulttuuri, 1948.
- ↑ Allardt, Erik: Sosiologia I. s. 106. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11856-7.
- ↑ http://content.time.com/time/health/article/0,8599,1974718,00.html
KirjallisuuttaMuokkaa
- Järvinen, Katriina & Kolbe, Laura: Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa: Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta. Helsinki: Kirjapaja, 2007. ISBN 978-951-607-572-6.
- Tolonen, Tarja (toim.): Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. (Vastapaino, 2008)
- Erola, Jan (toim.): Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-133-3.