Demoni

eri uskonnoissa esiintyvä jumalolento tai paha henki
Tämä artikkeli kertoo jumalolennosta. Universumien tomu -kirjasarjan hahmosta kertoo artikkeli Daimoni (Universumien tomu).

Demoni (on paha henkiolento, riivaaja.[1][2] Antiikin kreikkalaisilla daimoni (m.kreik. δαίμων, daímōn) oli muun muassa Homeroksen mukaan jumaluusolento, joka oli ihmisen kaksoisolento tai suojelushenki. Sokrates kertoi, että hänellä on oma daimonion, joka antoi hänelle neuvoja.[3] Myöhemmin demoneista tuli alempien jumalolentojen yleisnimi. Platonin oppilas Ksenokrates määritteli demonit pahoiksi henkiolennoiksi.

Assyrialais-babylonialainen demoni Pazuzu, pronssiveistos noin 800–700 eaa.

Antiikin lopulla ja kristinuskossa ja sen värittämässä länsimaisessa noituudessa demoni tuli merkitsemään riivaajia ja pahoja henkiä, jotka olivat niitä enkeleitä jotka olivat langenneet arkkienkeli Luciferin, Saatanan mukana. Kristillisessä yhteydessä Saatanan alaisuuteen sijoittuneille on kehittynyt selkeitä persoonallisuuksia nimineen, arvojärjestyksineen ja tehtävineen. Teologiassa ja okkultismissa demoneja koskevia oppeja kutsutaan demonologiaksi.

Demoni-sanaa käytetään usein myös muiden kuin kristillisten tai länsimaisten uskomusjärjestelmien pahoista henkiolennoista. Japanilaisessa kulttuurissa demoni-nimitystä on käytetty hyvistä tai pahoista henkiolennoista, jotka saattavat asustaa esimerkiksi esineissä ja luonnonpaikoissa.

Demonit Lähi-idän suurissa uskonnoissaMuokkaa

Kristinuskossa demonit yhdistetään usein Luciferiin, joka on myöhemmin 1992 vuoden kirkkoraamatussa käännetty ”Kointähti, sarastuksen pojaksi”. Luciferin lisäksi demoneihin yhdistetään usein Saatana, jota lisäksi nimitetään muun muassa paholaiseksi, sielunviholliseksi ja perkeleeksi. Demonit ovat siis ikään kuin Saatanan kätyreitä. Heprealaisessa Raamatussa Saatana kuvataan enkelinä, jonka tarkoituksena on koetella ihmiskuntaa. Uudessa testamentissa Saatana taas on demoni, joka on niin Jumalan kuin ihmisenkin suurin vihollinen. Demonit yrittävät siis saada ihmiset lankeamaan syntiin ja pyrkivät erottamaan heidät Jumalasta. Kristinuskossa demoneita ajetaan pois niin ihmisistä kuin esineistä tai paikoistakin eksorkismin eli manausten avulla. Raamatussa kuitenkin kerrotaan, että Jumala lopulta kukistaa Saatanan ja siten myös demonit kaikkoavat.lähde?

Islamissa uskotaan, että henkiolentoja eli jinnejä on niin hyviä kuin pahojakin.[4]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. demoni. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. Selin, Risto: ”Demoni”, Ihmeellinen maailma. Skeptikon tietosanakirja. Helsinki: Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Verkkoversio.
  3. Platon: Sokrateen puolustuspuhe 31c-d, 40a; suomennoksessa ”daimonin merkki”.
  4. Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology, s. 113. Mclean: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 

Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.