Savitaulu (Akkadi: ṭuppu(m) 𒁾)[1] oli muinaisessa Lähi-idässä käytetty kirjoitusväline, erityisesti nuolenpääkirjoitukseen, pronssikaudella ja rautakaudella. Sumerilainen kulttuuri aloitti ensimmäisenä savitaulujen käyttämisen kirjoitusalustoina noin 3500 eaa., ja Mesopotamian kulttuurit jatkoivat kirjoitusmenetelmän käyttöä aakkoskirjoituksen yleistymiseen asti noin 100 eaa. Savitauluissa merkit painettiin tai piirrettiin pehmeään saveen ruokokynällä. Kirjoituksen tultua valmiiksi savitaulut kuivattiin auringossa, mutta ne saatettiin myös polttaa koviksi uunissa. Usein savitaulut ovat kuitenkin säilyneet sattumalta, koska ne ovat palaneet onnettomuuksien tai konfliktien aiheuttamissa tulipaloissa.[2]

Sumerilainen, oluen jakamista tilastoiva savitaulu vuosien 3000–3100 eaa. väliltä.

Savitaulujen merkitys tutkimukselle muokkaa

Savitaulujen löytyminen ja tulkitseminen mullistivat muinaisen Lähi-idän kulttuurien tutkimisen 1800-luvulla, koska ennen savitaulujen tulkitsemista Raamattua pidettiin ihmiskunnan vanhimpana kirjallisena teoksena.[2]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Jeremy A. Black, Andrew George, J. N. Postgate, Tina Breckwoldt: A Concise Dictionary of Akkadian. Sivu toimii vain satunnaisesti. Otto Harrassowitz Verlag, 2000. ISBN 9783447042642. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.4.2018). en (Google Books)
  2. a b World History Encyclopedia: Cuneiform, viitattu 22.3.2023.

Aiheesta muualla muokkaa