Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko

yhdysvaltalainen uskonnollinen yhteisö
(Ohjattu sivulta Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko)

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (engl. The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints) , joka tunnetaan epävirallisesti MAP-kirkkona tai mormonikirkkona , on restorationaalinen , antitrinitanisminen kristillinen kirkkokunta, joka on myöhempien aikojen pyhien liikkeen suurin kirkkokunta . Kirkon pääkonttori on Yhdysvalloissa Salt Lake Cityssä, Utahissa. Kirkon seurakuntia ja temppeleitä on maailmanlaajuisesti. Kirkon mukaan sillä on yli 17 miljoonaa jäsentä ja yli 99 tuhatta vapaaehtoista lähetyssaarnaajaa. Suomen ensimmäinen kirkkorakennus vihittiin vuonna 1948 Luodossa. Mormonin kirja käännettiin suomen kielelle vuonna 1954.lähde? 1960-luvulla alettiin rakentaa seurakuntakeskuksia ympäri Suomea. Ensimmäinen Suomessa sijaitseva temppeli, Helsingin temppeli vihittiin käyttöön 22. lokakuuta 2006 Espoon Karakalliossa. Kirkolla oli Suomessa Tilastokeskuksen väestörakennetilaston mukaan 3 235 jäsentä vuoden 2016 lopussa.lähde tarkemmin?

Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko
Suuntautuminen uususkonnollinen liike
Teologia mormonismi
antitrinitianismi
restorationismi
Hallinto hierarkkinen
Johtaja presidentti Russell M. Nelson
Toiminta-alue pääasiassa Yhdysvallat
Perustaja Joseph Smith
Perustettu 1830
Yhdysvalloissa
Irtautunut Kristuksen kirkko
Kirkosta irtautuneet Kristuksen yhteisö
Kristuksen kirkko (parrishiitit)
Kristuksen kirkko, morsian, Karitsan vaimo
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko
Seurakuntia 30 506
Jäseniä n. 17 miljoonaa
Kotisivu churchofjesuschrist.org

Joseph Smith perusti kirkon Kristuksen kirkkona Länsi -New Yorkiin vuonna 1830 toisen suuren heräämisen aikana. Smithin johdolla kirkon keskuspaikka muutti ensin Ohioon ja sitten Missouriin ja Illinoisiin. Smithin vuonna 1844 tapahtuneen kuoleman ja siitä seuranneen perintökriisin jälkeen suurin osa hänen seuraajistaan ​​asettui Brigham Youngin puolelle, joka johti kirkon sen nykyiseen keskuspaikkaan Salt Lake Cityyn. Young ja hänen seuraajansa jatkoivat kirkon kasvua ensin koko Intermountain Westin alueella ja sittemmin kansallisena ja kansainvälisenä organisaationa.

Kirkon teologiaan kuuluu kristillinen oppi pelastuksesta Jeesuksen Kristuksen kautta ja hänen lunastavasta sovituksestaan ihmiskunnan puolesta.  Kirkolla pyhiin kirjoituksiin kuuluu neljä kirjaa jotka ovat avoimesti saatavilla : Raamattu, Mormonin kirja, Oppi ja liitot (OL) ja Kallisarvoinen helmi. Raamattua lukuun ottamatta suurin osa kirkon kaanonista koostuu materiaalista, jonka kirkon jäsenet uskovat Jumalan ilmoittaneen Joseph Smithille, mukaan lukien raamatun selvennykset eli jakeet, joiden ajatellaan olevan Raamatun käännöksessä kadonneita osia. Myös Mormonin kirja ja muut teokset, joiden uskotaan olevan muinaisten profeettojen kirjoittamia. Opillisten erojen vuoksi monet kristilliset ryhmät pitävät kirkkoa erillisenä ja erillisenä kristinuskon valtavirrasta.

Kirkon jäsenet, jotka tunnetaan myöhempien aikojen pyhinä tai epävirallisesti mormoneina, uskovat, että kirkon presidentti on nykyajan "profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja" ja että Jeesus Kristus Isän Jumalan johdolla johtaa kirkkoa paljastamalla tahtonsa ja delegoimalla pappeuden avaimensa sen johtajalle. Presidentti johtaa hierarkkista rakennetta, joka laskeutuu vyöhykkeistä vaarnoihin ja seurakuntiin . Kirkolla on vapaaehtoinen johtajisto paikallisella ja alueellisella tasolla; seurakuntia johtavat piispat, jotka valitaan itse seurakuntien jäsenistä. Miesjäsenet voidaan asettaa pappeuteen edellyttäen, että he elävät kirkon normien mukaan. Naisia ​​ei aseteta papiksi, mutta heillä on johtotehtäviä joissakin kirkon järjestöissä.

Sekä miehet että naiset voivat palvella lähetyssaarnaajina . Kirkko ylläpitää laajaa lähetystyöohjelmaa, jonka avulla se tekee käännytystyötä sekä suorittaa humanitaarista palvelua maailmanlaajuisesti. Kirkko myös rahoittaa humanitaarisia hankkeita ja osallistuu niihin myös erillään lähetystyöstä. Jäsenet noudattavat kirkon käskyjä, jotka koskevat seksuaalista puhtautta, terveyttä, paastoa ja sapatin viettoa. He myös maksavat kymmenen prosenttia tuloistaan ​​kirkolle kymmenyksinä. Kirkko opettaa evankeliumin toimituksia, joiden kautta jäsenet voivat solmia liittoja Jumalan kanssa. Näitä ovat kaste, konfirmaatio, sakramentti, pappeuteen vihkiminen, endaumentti ja selestinen avioliitto.

Kirkkoa on kritisoitu koko historiansa ajan. Nykyaikana kritiikkiä on ollut kirkon historiallisista tapahtumista, vähemmistöjen kohtelusta ja taloudenhoidosta. Kiistaa on synnyttänyt myös kirkon historiassa harjoittama moniavioisuus, kunnes sitä rajoitettiin vuonna 1890 ja poistettiin virallisesti vuonna 1904.

Historia muokkaa

 
Joseph Smith (1843)

Mormonien mukaan vuonna 1820 tuolloin 14-vuotias Joseph Smith, josta myöhemmin tuli kirkon ensimmäinen johtaja eli "presidentti" ja profeetta, lähti metsään kysymään Jumalalta, mihin uskontoon hänen tulisi liittyä. Vastauksena Josephin rukoukseen hänelle ilmestyivät hänen mukaansa Jumala ja Kristus. He kertoivat Josephille, että kaikki kirkot olivat väärässä ja ettei Josephin tullut liittyä mihinkään niistä.lähde? Tästä niin kutsutusta ensimmäisestä näystä on useita erilaisia versioita, jotka eroavat jonkin verran toisistaan. Varhaisemmat versiot kuvaavat näyn ennen muuta kääntymiskokemuksena, jossa Smith koki saaneensa syntinsä anteeksi. Myöhemmissä kuvauksissa Jumalan Smithille antama erityinen kutsu ja kutsumus tulee keskeiseksi. Myöhemmin hänen luokseen tuli enkeli Moroni, joka oli elänyt Amerikan mantereella noin 1400 vuotta aiemmin ja kätkenyt New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Kumoran kukkulaan kertomuksen kansansa historiasta ja uskonnollisista tapahtumista vuodesta 600 eaa. vuoteen 421.

Smith kertoi muutamaa vuotta myöhemmin saaneensa kirjan, joka oli kirjoitettu "reformoidulla egyptin kielellä" kultalevyille, jotka hän Jumalan avulla käänsi englanniksi. Kääntäessään kultalevyjen tekstin Uurimin ja Tummimin avulla Smith antoi kirjalle nimen Mormonin kirja, koska Mormon oli kirjassa se profeetta, joka kokosi aiempien profeettojen kirjoitukset yhteen aikakirjaan.lähde? Kultalevyjä ei saanut näyttää muille kuin Jumalan osoittamille todistajille, ensin kolmelle, sitten vielä kahdeksalle muulle.

Kesäkuussa 1829 Joseph Smith näki yhdessä Oliver Cowderyn ja David Whitmerin kanssa näyn, jossa enkeli näytti heille ne kultalevyt, joista Smith oli kääntänyt Mormonin kirjan. Enkeli myös vahvisti Smithin käännöksen aitouden. Vähän myöhemmin myös Martin Harris näki kultalevyt näyssä.

Sekä kolme todistajaa että kahdeksan todistajaa allekirjoittivat kaksi erillistä todistusta kokemuksestaan: "kolmen silminnäkijän todistus"[1]tarvitaan parempi lähde ja "kahdeksan silminnäkijän todistus"[2]tarvitaan parempi lähde. Todistukset ovat kaikkien kirkon julkaisemien Mormonin kirjan painosten alkusivuilla. Ensimmäiset kolme kertoivat lisäksi nähneensä enkelin, joka todisti vielä erikseen heille aikakirjan olevan Jumalalta. Smith kertoi palauttaneensa levyt enkeli Moronille saatuaan käännöksen valmiiksi. Osa kultalevyt nähneistä todistajista erosi myöhemmin mormonikirkosta, useimmat jouduttuaan riitoihin Smithin kanssa. Mutta vain yksi, Whitmer, jäi palaamatta kirkkoon ennen kuolemaansa. Oliver Cowdery, David Whitmer ja Martin Harris sanoivat nähneensä enkelin näyttämät kultalevyt, mutta myöhemmin erottuaan kirkosta he kertoivat kysymyksessä olleen "uskossa näkeminen".[3]

Nykypäivä muokkaa

 
Brigham Young

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon keskuspaikka on nykyisin Yhdysvaltojen Utahin osavaltiossa, jonne Joseph Smithin jälkeinen kirkon johtaja Brigham Young johti mormoneja 1846 ja he perustivat Salt Lake Cityn. Jäsenet levittäytyivät laajalle alueelle pieniksi yhteisöiksi aina Meksikosta Albertaan, Kanadaan. Yhdysvalloissa rajoitettiin kirkon toimintaa eri laeilla sen harjoittaman moniavioisuuden vuoksi. Kirkko luopui moniavioisuudesta 1890. Utahille myönnettiin osavaltion asema 1896 vasta, kun sen laeissa oli kielletty moniavioisuus.

Varsinkin kirkon alkuaikoina jäsenillä oli poikkeavista käytännöistään johtuen hankaluuksia ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Näistä ehkä tunnetuimpia on vuonna 1838 Missourin Crooked Riverillä viranomaisten kanssa käyty aseellinen kahakka, jossa muun muassa keskeinen kirkon apostoli David W. Patten sai surmansa. Myös Hauns Millin verilöyly 30. lokakuuta 1830 on kuuluisa, silloin 17 mormonia ja yksi mormoniystävällinen mies tapettiin.lähde? Myöhemmin 7.–11. syyskuuta 1857 tapahtui Utahissa Mountain Meadowsin verilöyly, jossa mormonien miliisin joukot hyökkäsivät Arkansas'sta Kaliforniaan matkalla ollutta siirtolaisten karavaania vastaan ja surmasivat lähes kaikki.lähde?

Kirkolla on noin 16 miljoonaa jäsentä (31.12.2017)[4] ja yli 30 500 seurakuntaa (31.12.2017)[4]. [5] Kirkon jäsenmäärä ulkomailla ylitti Yhdysvalloissa olevien jäsenten määrän vuonna 1996.lähde? Kirkko on levittäytynyt maailmalla laajalle, ja eniten jäseniä on Yhdysvaltojen lisäksi Meksikossa, Brasiliassa ja Filippiineillä. Kirkko on viime aikoina ollut kasvussa erityisesti Tyynenmeren alueellalähde?, jossa on Havaijilla muun muassa matkailukohteenakin toimiva keskus Polynesian Cultural Center.

Kirkolla on 134 toiminnassa olevaa temppeliä (syyskuussa 2006 vihitty Espoon temppeli on 124:s).lähde? Kirkon temppelit eivät ole avoinna suurelle yleisölle sen jälkeen, kun ne on pyhitetty tarkoitukseensa. Sen sijaan ennen temppelin pyhittämistä on tapana järjestää Temppelin avoimet ovet, joissa myös kirkkoon kuulumattomat pääsevät tutustumaan temppeliin opastetuilla kiertokäynneillä. Kirkon opin mukaan temppeleissä järjestettävät toimitukset eivät ole salaisia, vaan niin pyhiä, että niihin saavat osallistua ainoastaan kelvolliset kirkon jäsenet.lähde?

Temppeleissä perhe on tärkeässä osassa. Aviopuolisot voivat solmia siellä keskenään "iankaikkisen avioliiton", joka on voimassa myös kuoleman jälkeen. Muut avioliitot sen sijaan purkautuvat kirkon opin mukaan puolison kuollessa.kenen mukaan? Myös lapset voidaan temppeleissä "sinetöidä" vanhempiinsa perhesiteiden jatkumiseksi kuolemankin jälkeen. Perhe on muutenkin tärkeä, sillä heidän mukaansa avioliitto takaa hyvän kehyksen sosiaaliseen kehitykseen. Lisäksi uskoon kuuluu kiinteästi ajatus kuoleman jälkeen tapahtuvasta kehityksestä ja perhe-elämästä, joka heijastuu kirkon perhekäsitykseen. Kirkon perhekäsitys tulee hyvin esille sen julkaisemasta Perhejulistuksesta.

Kirkon jäsenet maksavat kymmenen prosenttia tuloistaan kirkolle. Kymmenyksien keräämistä perustellaan, paitsi Vanhalla testamentilla, myös Jumalan kirkolleen antamalla käskyllä.lähde? Kymmenyksiä käytetään muun muassa temppeleiden, seurakuntakeskuksien ja muiden rakennusten rakentamiseen ja ylläpitämiseen, kirkon hallinnon rahoittamiseen, lähetysohjelmaan, opetusaineistoon ja muihin kirkon ohjelmiin. Köyhiä autetaan käyttämällä kuukausittaisen paastopäivän aterioista kertyvä säästö vähäosaisten tukemiseen.[6] Kirkko ilmoittaa lähettävänsä vuosittain miljoonien dollareiden arvosta avustuksia ympäri maailmaa.lähde? Sen oman arvion mukaan vuosien 1985–2005 välisenä aikana annetut rahalliset ja aineelliset humanitaariset lahjoitukset ovat arvoltaan runsaat 800 miljoonaa dollaria.lähde?

Utahin, Arizonan, Idahon sekä Nevadan osavaltiot muodostavat edelleen alueen, jossa mormonien osuus väestöstä on merkittävä. Utahin osavaltion asukkaista Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon oppia tunnustaa 62,4 % (2004), vaikkakin osuus on vähentynyt muun muassa muuttoliikkeen vuoksi.[7]

Kirkon virallinen julkaisu on nimeltään Liahona.

Kirkon hallinto muokkaa

 
MAP-kirkon temppeli Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko katsoo itsellään olevan saman hallintomallin ja samat virat kuin Jeesuksen Kristuksen aikoinaan perustamalla alkukirkolla.lähde? Kirkon virkarakenne on hyvin järjestetty ja tarkan hierarkinen. Jokaisella viranhaltijalla on tarkka paikka kirkon hallinnossa ja selkeästi omat vastuut ja velvollisuudet. Kirkon virkoihin ei haeta eikä niihin valita, vaan niihin kutsutaan. Tämä tarkoittaa käytännössä, että hierarkiassa ylempänä olevat kutsuvat virkoihin henkilöitä, joita he pitävät kuhunkin virkaan sopivimpana. Ennen kutsumista asia viedään rukouksessa Jumalan eteen, joten virkavalintaa pidetään Jumalan ilmoittamana. Virkaan valittu "erotetaan" virkaansa rukouksen ja kätten päälle panemisen kautta.

Yleisauktoriteeteilla, jotka ovat vastuussa koko kirkon hallinnosta, kutsumus virkaan on elinikäinen.lähde? Sitä vastoin alempitasoisemmat alue- ja paikallisjohtajat kutsutaan virkoihinsa määräajaksi. Kirkon viranhaltijat on järjestetty pappeutensa mukaisiin järjestettyihin ryhmiin eli koorumeihin. Kullakin koorumilla on oma johtajansa ja tällä yleensä kaksi neuvonantajaa, jotka muodostavat koorumin johtokunnan. Lisäksi pappeuden koorumeilla on yleensä sihteeri.

Kirkko katsoo korkeimman maanpäälisen auktoriteetin olevan Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentin. Hän on hierarkiassa suoraan Jeesuksen Kristuksen, kirkon näkymättömän pään, alapuolella.lähde? Hän voi saada Jumalalta ja Kristukselta koko kirkkoa koskevia ilmoituksia, joissain tapauksissa jopa koko ihmiskuntaa perheenä koskevia ilmoituksia.lähde? Kirkon presidentin katsotaan johtavan kirkkoa samalla auktoriteetilla kuin profeetat johtivat sitä Vanhan testamentin aikana ja apostoli Pietari alkukirkon päivinä. Presidenttiä kutsutaan usein "profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi". Hänen apunaan on yleensä kaksi neuvonantajaa, jotka muodostavat "Kirkon ensimmäisen presidenttikunnan". Heidän alapuolellaan on kahdentoista apostolin neuvosto eli koorum, joiden vastuulla on Kristuksen erityisinä todistajina toimiminen ja kirkon ajallisten asioiden johtaminen yhdessä ensimmäisen presidenttikunnan kanssa. Sekä kirkon ensimmäisen presidenttikunnan että kahdentoista apostolin neuvoston jäsenten on oltava apostoleja.

Ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin lisäksi myös ensimmäinen ja toinen seitsenkymmenten koorum sekä johtava piispakunta lasketaan kuuluvaksi kirkon yleisauktoriteetteihin, koska heidän vastuullaan on koko kirkon johto. Seitsenkymmenet ovat vastuussa lähetystyöstä ja johtava piispakunta kirkon omaisuudesta ja ajallisten asioiden johtamisesta.

Kirkon yleisauktoriteettien alapuolella ovat alueauktoriteetit. Nämä ovat kirkon seitsenkymmeniä, jotka johtavat useista vaarnoista koostuvia kirkon alueilta. Vaarna on perinteisten kirkkojen hiippakuntaa vastaava yksikkö, jota johtaa vaarnanjohtaja yhdessä kahden neuvonantajan ja ylipapeista koostuvan vaarnan korkean neuvoston kanssa. Vaarna puolestaan jakautuu yleensä 10–15 seurakuntaan, joka on kirkon paikallinen hallintoyksikkö. Sitä johtavat kirkon paikallisauktoriteetit eli piispa yhdessä kahden neuvonantajan ja seurakuntaneuvoston kanssa.

Lähetystyötä varten maailma on jaettu lähetysalueisiin, joita johtavat lähetysjohtajat. Lähetysjohtaja on vastuussa lähetystyön johtamisesta alueellaan, samalla hän on myös alueella toimivien lähetystyöntekijöiden esimies. Ennen kuin alue on järjestetty vaarnoihin, lähetysjohtaja vastaa myös sen seurakunnallisen elämän toteuttamisesta.

Kirkon papit ja johtajat eivät saa kirkolle tekemästään työstä palkkaa, vaan heidän toimintansa perustuu vapaaehtoisuuteen. Vain ne kirkon yleisauktoriteetit, jotka palvelevat kirkkoa täysipäiväisesti ja elinikänsä, saavat korvauksen, koska heidän odotetaan luopuvan työstään astuessaan kokoaikaiseen palvelukseen.lähde?

Pappeuden järjestyksen johtamina toimii vielä joukko kirkon apujärjestöjä. Näitä ovat Kirkon naisjärjestö eli Apuyhdistys, alle 12-vuotiaille lapsille tarkoitettu Alkeisyhdistys sekä 12–18-vuotiaille tarkoitetut Nuoret miehet ja Nuoret naiset. Myös kirkon pyhäkoulu lasketaan apujärjestöksi.

Opetukset muokkaa

 
Mormonin kirja

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet luokittelevat itsensä kristityiksi ja ainoan tosi kirkon jäseniksi.lähde? Suurin osa uskontojen tutkijoista ja perinteiset kristilliset kirkkokunnat kuitenkin luokittelevat uskonnon kristinuskon ulkopuolelle. Perusteena tälle on se, ettei Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko hyväksy kolminaisuusoppia eivätkä näin ollen kolmea ekumeenista uskontunnustusta.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon opin lähteet muokkaa

Kirkon opetus perustuu pyhiin kirjoituksiin, joihin luetaan Raamatun lisäksi Mormonin kirja ja Oppi ja liitot. Kirkko käyttää Raamattua, joka sisältää Vanhan ja Uuden testamentin, mutta ei apokryfikirjoja. Mormonin kirjaa pidetään toisena todistuksena Jeesuksesta, ja sen katsotaan sisältävän Amerikan mantereella eläneiden muinaisten profeettojen kirjoituksia. Profeetoista Lehi asui kirjan mukaan Jerusalemissa noin 600 eaa., siis hieman ennen Babylonian toimeenpanemaa kaupungin hävitystä vuonna 587 eaa. Jumala antoi Lehille käskyn viedä ihmisjoukon Amerikan mantereelle. Lehin jälkeläisistä syntyi suuri kansakunta, joka tosin jakautui kahtia, Jumalalle uskollisiin nefiläisiin ja Jumalasta langenneisiin lamanilaisiin (Nefi ja Laman olivat Lehin poikia). Mormonin kirjan väitetään koostuvan nefiläisten johtajien ja profeettojen kirjoituksista. Mormon, joka oli viimeinen muinaisista profeetoista, on antanut nimensä tälle kirjalle. Mormonin kirja kertoo myös Jeesuksen käynnistä Amerikan mantereella kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Raamattua ja Mormonin kirjaa pidetään Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon piirissä todistuksena siitä, että Jeesus on ollut olemassa ja että hän on Jumalan Poika ja koko ihmiskunnan lunastaja. Termeille "Jumalan Poika" ja "Lunastaja" annetaan kristinuskosta poikkeava tulkinta.

Oppi ja liitot on kokoelma jumalallisia ilmoituksia ja opetuksiakenen mukaan?, joita Jumala on antanut ohjeeksi kirkkojen perustamisessa ja opastamisessa myöhempinä aikoina. Kallisarvoinen helmi on kokoelma Joseph Smithin ilmoituksista, käännöksistä ja kirjoituksista.

Kirkon käsityksen mukaan oikean kirkon tunnusmerkkeihin kuuluu se, että Jumala johtaa sitä ilmoituksen kautta.lähde? Tätä kutsutaan jatkuvaksi ilmoitukseksi. Aivan samoin kuin Vanhan testamentin profeettoja seurasivat Uuden testamentin apostolit, kutsuu Jumala kirkon käsityksen mukaan tänäänkin uusia profeettoja kirkolleen. Jumala johtaa kirkkoa antamalla ilmoituksia kirkon kahdelletoista apostolille ja ennen kaikkea heidän johtajalleen, jota kutsutaan virallisesti "profeetaksi, näkijäksi ja ilmoituksensaajaksi". Toisaalta profeetan rooliin kuuluu kirkon mukaan myös se, että koko kirkko tunnustaa profeetan oikeaksi profeetaksi.lähde? Niinpä profeetan, näkijän ja ilmoituksensaajan asema vahvistetaan puolivuosittain kirkon yleiskonferenssissa. Profeettojen saavat ilmoitukset voivat teoriassa tulla osaksi kirkon pyhiä kirjoituksia, eikä sitäkään mahdollisuutta ole suljettu pois, ettei kirkon pyhien kirjoitusten kaanon voisi täydentyä.

Oppi Jumalasta muokkaa

Pääartikkeli: Jumala (mormonismi)

Kirkon opetuksen mukaan Jumala on "meidän taivaallinen isämme". Lausunto tulkitaan kirjaimellisesti. Sen mukaan ihminen on ollut olemassa henkiolentona ennen syntymistä maan päälle. Hän syntyy henkipersoonana, jolla on taivaallinen Isä ja taivaallinen Äiti. Vaikka opetus taivaallisesta Äidistä kuuluu kirkon dogmatiikkaan, ei hänestä puhuta kirkossa paljon.lähde?

Isä Jumalalla, jota kutsutaan myös heprealaisella nimellä Elohim,lähde? on kirkon opin mukaan ruumis. Jumalan valtaistuimen uskotaan olevan Kolob-nimisen taivaankappaleen lähellä (Aabraham 3:3). Isä Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa.

Myöhempinä elinvuosinaan kirkon profeetta Joseph Smith alkoi opettaa, että Isä on itse asiassa ylösnoussut ja korotettu ihminen. Kuuluisassa King Follet -saarnassaan (jonka hän piti erään King Follet -nimisen vanhimman hautajaisissa), hän selitti: "Millainen ihminen on nyt, sellainen Jumala oli kerran. Millainen Jumala on nyt, sellaiseksi ihminen voi tulla."

Jeesus Kristus on kirkon teologian mukaan taivaallisen Isän lapsista vanhin.lähde? Täten hän on kaikkien ihmisten taivaallinen veli.lähde? Hän osallistui maailman luomiseen, ja Vanhan testamentin aikoina hän piti yhteyttä Jumalan valittuun kansaan, Israeliin. Vanhassa testamentissa hänet tunnetaan nimellä Jehova, joka siis on erillinen persoona kuin Isä. Jeesus Kristus syntyi maan päälle siten, että taivaallinen Isä on hänen isänsä ja neitsyt Maria hänen äitinsä. Jeesus tuli maan päälle opettamaan ihmisille evankeliumin täyteyden ja saattaakseen heidät siten takaisin taivaallisen Isän luo. Hän tuli myös antaakseen henkensä sovitusuhrina ihmisten puolesta. Täten hän poisti ihmiskunnan yltä perisynnin kirouksen ja voitti kuoleman vallan. Kristuksen sovitusuhrin ansiosta kaikki ihmiset nousevat ruumiillisesti ylös kuolleista ja saavuttavat kuolemattomuuden.

Toisin kuin Isällä ja Jeesuksella Kristuksella, ei Pyhällä Hengellä kirkon opin mukaan ole ruumista. Kyseessä on olento, joka on puhdasta henkeä.lähde? Tämän kautta Jumala vaikuttaa maailmassa ja esimerkiksi todistaa totuudesta. Kirkon mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme erillistä olentoa – kolme jumalaa, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jota Kristus kutsui "yhdeksi" samassa merkityksessä kuin hän toivoi apostolien olevan keskenään yhtä.

Pelastussuunnitelma muokkaa

Kirkon opin mukaan ihminen on alun alkaen syntynyt Jumalan henkilapseksi.lähde? Hänellä on ollut olemassaolo henkimaailmassa ennen hänen syntymistään maan päälle. Maanpäällisen elämän tarkoitus on kirkon opin mukaan se, että ihminen oppii hyvän ja pahan. Häntä koetellaan, ja hän voi asettua omasta vapaasta tahdostaan hyvän puolelle ja pahaa vastaan. Samalla ihminen voi saada maan päällä opetusta, joka on tarpeen hänen iankaikkiselle etenemiselleen. Jotta ihminen voisi ratkaista suhteensa Jumalaan vapaasti, hän on unohtanut aikaisemman olemassaolonsa henkimaailmassa syntyessään maan päälle. Jotkut pitävät esimerkiksi déjà vu -ilmiöitä todisteena aikaisemmasta olemassaolosta,lähde? samoin kuin tuntemattomien ihmisten tuntumista tutuilta.lähde? Virallisesti kirkko ei kuitenkaan ole esittänyt näitä todisteiksi aikaisemmasta olemassaolosta.

Kirkon opin mukaan jumalat pitivät taivaassa suuren neuvonpidon ennen näkyvän maailman luomista. Siellä Isä Jumalalle eli Elohimille esitettiin kaksi vaihtoehtoista pelastussuunnitelmaa. Jumalan vanhin henkilapsi Jehova, joka myöhemmin tultiin tuntemaan Jeesuksena Kristuksena, esitti, että ihminen lähetettäisiin maan päälle ja hänelle annettaisiin vapaa tahto. Mikäli ihminen lankeaisi pahaan, hän oppisi tuntemaan hyvän ja pahan eron. Samalla Jehova lupasi lähteä maan päälle ja lunastaa ihmisen lankeemuksen seurauksista. Toinen Jumalan henkilapsista, Lucifer eli Paholainen, sen sijaan esitti, että Jumala ei antaisi ihmiselle vapaata tahtoa, vaan pakottaisi tämän aina elämään yhteydessään. Jumala hyväksyi Jehovan suunnitelman, minkä jälkeen Lucifer aloitti kapinan Isä Jumalaa vastaan. Hän houkutteli mukaansa kolmasosan taivaan henkiolennoista. Rangaistukseksi näiltä kiellettiin syntyminen ihmisruumiiseen, minkä takia he jäivät hengiksi ja heidän iankaikkinen kehittymisensä lakkasi. Kirkon opin mukaan nämä ovat pahoja henkiä, jotka voivat Paholaisen kanssa kiusata ihmistä ja houkutella häntä pahaan.

Jumala lähetti erään korkea-arvoisen enkeliruhtinaan, Mikaelin, maan päälle Aadamin hahmossa. Aadam ja Eeva lankesivat, minkä jälkeen Jumala ajoi heidät pois paratiisista ja riisti heiltä kuolemattomuuden. Samalla he kuitenkin tulivat tuntemaan hyvän ja pahan, mikä antoi heille mahdollisuuden päättää suhteestaan Jumalaan. He oppivat myös arvostamaan taivaallisen elämän ihanuutta uudella tavalla. Ennen kaikkea syntiinlankeemus antoi ihmisille mahdollisuuden lisääntyä. Täten Aadamin lankeemus, vaikkakin rikkomus, oli osa Jumalan pelastussuunnitelmaa ja mahdollisti ihmiskunnan syntymisen ja kehittymisen jatkumisen.

Vapauttaakseen ihmiskunnan Aadamin lankeemuksen negatiivisista seurauksista Jumala lähetti maan päälle vanhimman henkipoikansa Jehovan, joka syntyi maailmaan Jeesus nasaretilaisena. Hän antoi synnittömän elämänsä sovitusuhrina ihmiskunnan puolesta, mikä vapautti ihmisen Aadamin lankeemuksen negatiivisista seurauksista. Sovituksellaan Kristus voitti fyysisen kuoleman, mikä antaa ihmisille mahdollisuuden nousta ruumiillisesti kuolleista. Tämä Kristuksen sovitustyön hedelmä tulee kaikkien ihmisten osaksi.

Jeesuksen sovitusuhri vapautti ihmisen myös hengellisestä kuolemasta. Se antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä parannuksen synneistä ja luopua niistä. Samalla se antaa ihmiselle mahdollisuuden tehdä oman osansa pelastuksen suunnitelmassa. Kirkon opissa ihmisen pelastus on nimenomaan Jumalan ja ihmisen yhteisten ponnistusten tulos. Pelastuakseen Jumalan valtakuntaan ihmiseltä vaaditaan parannus synneistään ja niistä luopuminen, usko Jumalaan, hänen poikaansa Jeesukseen ja evankeliumiin, upotuskasteen vastaanottaminen ja Pyhän Hengen lahja kättenpäällepanemisen eli konfirmaation kautta. Parannusta, uskoa, kastetta ja konfirmaatiota kutsutaan yhdessä nimellä "evankeliumin ensimmäiset periaatteet". Niiden avulla ja pysymällä uskollisesti Jumalan yhteydessä ihminen pelastuu taivaaseen eli selestiseen kirkkauteen. Pääsy Isän Jumalan välittömään läheisyyteen eli "korotukseen" edellyttää myös muita pyhiä toimituksia, joita suoritetaan MAP-kirkon temppeleissä.

Kuoleman jälkeen ihminen menettää väliaikaisesti ruumiinsa, mutta hänen henkensä jatkaa elämää henkimaailmassa. Mikäli ihminen on maan päällä ollessaan valinnut Jumalan puolen ja vastaanottanut tarpeelliset toimitukset, voi hän edetä edelleen henkimaailmassa. Koska evankeliumin ensimmäisten periaatteiden vastaanottaminen on välttämätöntä pelastukseen, kirkon oppi opettaa, että Jumala tarjoaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden niihin. Edesmenneet apostolit saarnaavat henkimaailmassa, joten ihminen voi sielläkin tehdä parannuksen ja uskoa. Toisaalta hänellä ei henkimaailmassa ole mahdollisuutta pätevään kasteeseen ja konfirmaatioon. Tämän takia maan päällä elävä ihminen voi kastattaa itsensä sijaiskasteella kuolleiden puolesta. Mikäli henkimaailmassa elävä edesmennyt ottaa tämän vastaan, se luetaan hänen hyväkseen. Mikäli hän ei ota kastetta vastaan, ei sijaiskaste hyödytä häntä.

Henkimaailman jälkeen seuraa viimeisen tuomion päivä, jolloin ihmiskunta herätetään ruumiillisessa ylösnousemuksessa. Tällöin ihminen päätyy johonkin kolmesta kirkkauden valtakunnasta. Mikäli hän on ottanut vastaan kaikki tarvittavat toimitukset, hän pääsee Isän Jumalan läsnäoloon selestiseen eli taivaalliseen valtakuntaan. Sen kirkkaus on auringon kirkkauden kaltainen. Tämä selestinen valtakunta tullaan perustamaan maan päälle. Selestisen valtakunnan korkeinta astetta kutsutaan korotukseksi (engl. exaltation). Sinne pääsevät vain ne, jotka ovat suorittaneet korotukseen välttämättömät toimitukset niiden suorittamiseen pyhitetyissä temppelissä. Ihmiset, jotka eivät ole ottaneet vastaan tarvittavia toimituksia, mutta ovat eläneet omantuntonsa mukaan vilpittömästi, pääsevät terrestriseen valtakuntaan. Sen kirkkaus on kuun kirkkauden kaltainen, ja siellä käy Jeesus Kristus, muttei Isä Jumala. Pahat ja syntiset ihmiset pääsevät kirkkauden asteista alimpaan eli telestiseen valtakuntaan, jossa on läsnä vain Pyhä Henki. Telestisessä valtakunnassa Jumalan kirkkaus loistaa enää vain tähtien himmeyden kaltaisena. Vain he, jotka ovat täydellisen tiedon saavutettuaan kieltäneet Pyhän Hengen, joutuvat yhdessä paholaisen kanssa "ulkoiseen pimeyteen" eli kadotukseen. Siellä ovat myös Saatanaa seuranneet pahat henget.

Tosi kirkko täytyi palauttaa muokkaa

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon käsityksen mukaan Jeesus Kristus perusti maan päällä ollessaan kirkon, jonka johtoon hän asetti kaksitoista apostolia. Tämän kirkon haltuun hän antoi evankeliumin koko täyteyden. Kirkon käsityksen mukaan Kristuksen perustama kirkko kuitenkin katosi maan päältä opetuslasten kuoltua. Kirkkojen johtoon nousi pappisluokka, jolla ei kuitenkaan ollut niitä pappeuden valtuuksia, jotka Kristus oli kirkolleen antanut. Vähitellen tieto evankeliumin täyteydestä sumentui erilaisten tulkintojen ja uusien oppien omaksumisen myötä.

Opin mukaan kaikissa kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä on totuuden siemeniä ja osia Kristuksen evankeliumista, mutta yhdelläkään niistä ei ole kaikkia totuuden paloja. Tämä koskee sekä katolista että protestanttista kristillisyyttä. Kristuksen perustaman kirkon kadottua maan päältä ihmiset eivät voineet perustaa sitä uudelleen, vaan sen saattoi tehdä vain Kristus itse. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon käsityksen mukaan Kristus perusti kirkkonsa uudelleen maan päälle palauttamalla alkuperäisen opin ja valtuuden Joseph Smithille 6. huhtikuuta 1830. Tätä kutsutaan kirkossa evankeliumin palautukseksi.

Pyhät toimitukset muokkaa

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa pyhät toimitukset merkitsevät suurin piirtein samaa kuin sakramentit muissa kirkoissa. Pyhien toimitusten tarkoituksena on tuoda ihminen lähemmäs Jumalaa ja Kristusta ja opettaa hänelle vertauskuvallisella tavalla hengellisiä totuuksia. Pyhät toimitukset voidaan jakaa kahteen ryhmään: toimitukset, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen ja korotukseen pääsemiselle ja toimitukset, jotka ovat hyödyllisiä, mutteivät välttämättömiä. Edellisiin kuuluvat kaste ja konfirmaatio, jotka ovat välttämättömiä pelastukselle, sekä endaumentti ja sinetöinti, jotka vaaditaan korotukseen pääsemiseksi. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat sakramentti eli kirkossa käytössä oleva muoto ehtoollisesta sekä kaikenlaiset siunaukset ja esirukoukset. Myös pappeuden antaminen on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa pyhä toimitus.

Kirkko harjoittaa upotuskastetta, joka toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen pyhien kirjoitusten määräysten mukaisesti. Kaste on vertauskuvana kuolemasta, ylösnousemuksesta ja täten uuden elämän alusta Kristuksen yhteydessä. Kirkon opetuksen mukaan henkilön, joka vilpittömästi katuu syntejään ja uskoo Kristukseen Jumalan Poikana, tulisi mennä kasteelle. Kasteessa hänet puhdistetaan synnin kuormasta ja samalla hän solmii Jumalan kanssa liiton seurata Kristuksen evankeliumia. Koska kaste kuvaa kastettavan puhdistumista tämän maailman pahuudesta ja synnistä, on tärkeää, että kastettava upotetaan täydellisesti veden alle. Mikäli jokin osa kastettavasta jää veden yläpuolelle, toimitus toistetaan.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko ei kasta pieniä lapsia. Sekä Mormonin kirja (Moroni 8:4–23) että Oppi ja liitot (68:27) sisältävät lapsikastetta koskevia opinkohtia. Kirkon saaman uuden ilmoituksen mukaan kahdeksan vuoden ikä on riittävä kasteikä. Tämä perustuu ajatukseen, jonka mukaan lapsi on kahdeksan vuoden iässä niin kypsä, että hän pystyy erottamaan oikean väärästä. Tällöin hän pystyy myös tunnustamaan väärintekonsa ja katumaan niitä. Kirkon käsityksen mukaan henkilö, joka ei pysty erottamaan oikeaa väärästä (esimerkiksi alle 8-vuotiaat lapset ja henkisesti jälkeenjääneet) eivät ole vastuussa teoistaan, vaan Kristuksen sovitusuhri kattaa kaikki heidän mahdollisesti tekemänsä virheet. Tällaiset henkilöt pääsevät täten kuoltuaan suoraan Jumalan välittömään läsnäoloon eli "korotukseen".

Kaste on pätevä ainoastaan, mikäli sen suorittaneella henkilöllä on Aaronin pappeuden valtuus. Tämän vuoksi vain kyseisessä kirkossa suoritetut kasteet oikeuttavat niiden lupausten toteutumiseen joita kirkon opin mukaan kasteesta voi saada. Muissa kirkoissa suoritettuja kasteita ei pidetä oikeuttavan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon opin lupaamiin siunauksiin, vaikka ne olisi suoritettu muodollisesti oikein. Tämän takia muualla kastetut henkilöt kastetaan uudelleen, kun he liittyvät kirkon jäseniksi. Myös kirkon jäsenen kaste voidaan uudistaa, mikäli hän lankeaa syntiin ja menettää kasteen armonsa, tai mikäli kastettava katsoo myöhemmin menneensä kasteelle vääristä vaikuttimista tai ilman oikeaa katumusta ja uskoa.

Kasteen jälkeen kaksi tai useampi vanhinta konfirmoi kastetun rukouksella ja kätten päälle panemisella kirkon jäseneksi ja välittää tälle samalla Pyhän Hengen lahjan. Kirkon käsityksen mukaan konfirmaatio antaa konfirmoidulle Pyhän Hengen kokoaikaiseksi oppaaksi ja varjelijaksi niin kauan kuin hän elää arvollista, evankeliumin mukaista elämää. Konfirmaatio tuo mukanaan ne Pyhän Hengen lahjat, jotka mainitaan Raamatussa (1. Korinttolaiskirje 12), Mormonin kirjassa (Moroni 10) ja Oppi ja liitoissa (kappale 46). Kirkon opin mukaan myös ne, joita ei ole konfirmoitu, voivat kokea Pyhän Hengen läsnäoloa, saada tältä innoitusta ja rohkaisua sekä todistuksen uskon paikkansapitävyydestä. Heillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kokea Pyhän Hengen täyteyttä eikä Hänen antamiaan armolahjoja.

Koska sekä kaste että konfirmaatio ovat pelastukseen välttämättömiä, kirkko opettaa, ettei Jumala jätä ketään ilman mahdollisuutta ottaa niitä vastaan. Jos ihminen on kuollut saamatta tätä mahdollisuutta, hänelle tarjotaan se tämän elämän jälkeen henkimaailmassa. Kirkon käsityksen mukaan Jeesus Kristus saarnasi kuolemansa jälkeen parannusta ja syntien anteeksiantamusta henkimaailmassa, ja hänen apostolinsa jatkavat tätä työtä. Täten kuolleilla on mahdollisuus kuulla evankeliumi, he voivat ottaa sen vastaan, tehdä parannuksen ja uskoa. Henkimaailmassa ei kuitenkaan ole mahdollista kastaa ja konfirmoida. Tämän takia MAP-kirkon jäsenet suorittavat temppeleissään sijaiskasteita ja -konfirmaatioita kuolleiden, yleensä omien edesmenneiden sukulaistensa, puolesta. Tällainen sijaisen välityksellä suoritettu pyhä toimitus lasketaan edesmenneen hyväksi. Myös endaumenttitoimitus voidaan suorittaa sijaisen välityksellä. Tehdyillä toimituksilla ei katsota olevan merkitystä, mikäli edesmennyt ei henkimaailmassa ole ottanut evankeliumia vastaan[8].

Oppi avioliitosta ja perheestä muokkaa

Käsitys avioliitosta muokkaa

Pääartikkeli: Avioliitto (mormonismi)

Kirkko opettaa, että avioliitto ja perhe ovat ihmiselämän perusasioita. Perhe ei kirkon opissa ole vain yhteiskunnan perusyksikkö, jonka tehtävänä on luoda lapsille mahdollisimman hyvä kasvuympäristö, vaan sillä on myös merkittävä hengellinen rooli. Avioliiton solmimisella on merkitystä ihmisen pelastukseen ja hänen iankaikkiseen kohtaloonsa.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon mukaan Jumala loi ihmisen alussa sekä mieheksi että naiseksi (1. Mooseksen kirja 1:27). Tämän takia kumpikaan sukupuoli ei yksinään ole "täysi". Täyteen ihmisyyteen kuuluu sekä mies että nainen, jotka tulevat avioliitossaan "yhdeksi lihaksi". Koska vain täydellisillä ihmisillä on mahdollisuus päästä Jumalan välittömään läsnäoloon eli "korotukseen", ei korotukseen ole mahdollista päästä ilman aviopuolisoa. Avioelämässään kirkon jäsenet katsovat myös seuraavansa taivaallisen Isänsä ja Äitinsä esimerkkiä ja heijastavansa heitä tässä maailmassa.

Kirkon käsityksen mukaan siviiliviranomaisten edessä solmittu avioliitto on solmittu vain "täksi ajaksi". Korotukseen päästäkseen ihmisen on kuitenkin solmittava avioliitto myös "iankaikkisuudeksi". Tämä on mahdollista vain tähän tarkoitukseen pyhitetyissä temppeleissä. Useissa maissa temppeleissä on mahdollista solmia myös siviilioikeudellisesti pätevä avioliitto. Mikäli aviopari on jo vihitty siviilioikeudellisesti pätevästi, heidät voidaan "sinetöidä" toisiinsa temppelissä. Kirkon käsityksen mukaan he, joille avioliiton solmiminen on tässä maailmassa ollut mahdotonta, tulevat saamaan siihen mahdollisuuden tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Koska avioliitolla katsotaan olevan syvällinen hengellinen merkitys, suhtaudutaan avioeroon kielteisesti. Kirkko kuitenkin ymmärtää avioliiton jatkamisen joissain tilanteissa mahdottomaksi (esimerkiksi uskottomuus tai puolison väkivaltaisuus), eikä avioeroa tuomita. Myös "iankaikkisuudeksi" solmittu liitto voidaan purkaa Yhdysvalloissa toimivien kirkon apostolien päätöksellä.

Kirkon alkuaikoina harjoitettiin 1830-luvulta lähtien moniavioisuutta, ensin salassa ja vuodesta 1852 julkisesti. Sen perusteena oli kirkon perustajan Joseph Smithin opetus. Moniavioisuus herätti kirkon ulkopuolella voimakasta vastustusta. Vuonna 1890 kirkon neljäs presidentti Wilford Woodruff ilmoitti kirkon luopuvan moniavioisuudesta ja se kiellettiin kirkon säännöissä.

Käsitys perheestä muokkaa

Perhe on kirkolle yhteiskunnan perusyksikkö. Sillä on kuitenkin myös hengellinen merkitys. Se antaa jäsenilleen mahdollisuuden päästä korotukseen, Jumalan välittömään läheisyyteen, se tarjoaa ihmiselle arvokkaita kokemuksia ja opetuksia ja se antaa lapsille turvallisen kasvuympäristön. Tämä on kirkon opin mukaan tärkeää, koska jokainen syntynyt lapsi on samalla henki, joka on saapunut tähän maailmaan koetusaikaansa varten. Kirkko pyrkii auttamaan jäseniään harmonisen perhe-elämän luomisessa.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon nykyinen perhekäsitys ilmaistaan tiivistettynä Kirkon Perhejulistuksessa.

Kirkossa perhe on kirkon pienin hengellinen yksikkö. Perheitä kehotetaan tutkimaan yhdessä pyhiä kirjoituksia, rukoilemaan yhdessä aamuin, illoin ja aterioilla sekä osallistumaan perheenä kirkon aktiviteetteihin.

Kirkko katsoo jokaisella perheenjäsenellä olevan oma roolinsa, jonka alkuperä on Jumalassa. Perheen isän kutsumuksena on toimia perheen päänä, sen huoltajana ja suojelijana. Isän erityinen hengellinen kutsumus on olla pappi omalle perheelleen. Hän johtaa perheen rukoushetkiä ja kirjoitusten tutkisteluja, rukoilee perheensä puolesta ja siunaa sitä. Vaimon ensisijainen kutsumus on äitiys. Lasten odotetaan toimivan perheensä hyväksi ja tuottavan vanhemmilleen iloa ja mielihyvää. Kirkon perhemallia voidaan siis pitää sangen perinteisenä.

Koska Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko haluaa puolustaa perinteistä ydinperhettä, se on asettunut vastustamaan esimerkiksi avosuhteiden lisääntymistä. Kirkko vastustaa myös samaa sukupuolta olevien parien liittoja.

Jäsenten elämäntapa muokkaa

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa uskonto on vahvasti linkittynyt jäsenten elämäntapaan ja kirkko antaakin jäsenilleen yksityiskohtaisia ohjeita heidän elämänvaellustaan varten. Jäsenyys kirkossa on siis kokonaisvaltaista. Toisaalta kirkon jäsenilleen antamat neuvot ja ohjeet tuskin ovat yksityiskohtaisempia kuin monissa muissa kirkoissa annetut.

Kirkko kehottaa jäseniään säästäväisyyteen, ahkeruuteen ja uutteruuteen sekä jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Tärkeänä pidetään esivallan kunnioittamista ja lainkuuliaisuutta sekä isänmaallisuutta.

Kirkon jäseniä kehotetaan myös palvelemaan lähimmäisiään käytännön rakkauden teoin sekä tukemaan heitä taloudellisesti lahjoittamalla kuukausittaisen paaston aikana "säästyneet" rahat tarvitseville. Kirkon jäseniä kehotetaan toimimaan sekä kirkossa että yhteiskunnassa aktiivisesti yhteiseksi hyväksi ja toisten parhaaksi. Monet kirkon jäsenistä ovatkin aktiivisia erilaisissa vapaaehtoisjärjestöissä sekä politiikassa.

Siveyden laki muokkaa

Kirkko kehottaa jäsenistöään moraalisesti ja siveellisesti korkeaan elämäntapaan eli noudattamaan niin kutsuttua siveyden lakia. Sen perustana ovat pyhien kirjoitusten, ennen muuta Raamatun, sisältämät moraalimittapuut ja ohjeet. Varastamista ja valehtelua paheksutaan. Seksuaalisuuden katsotaan kuuluvan vain avioliittoon. Avioliiton ulkopuolinen ja esiaviollinen seksi, itsetyydytys ja homoseksuaaliset teot ovat kirkon käsityksen mukaan vakavia syntejä. Kirkon jäsenten odotetaan myös pidättäytyvän moraalittomien tai väkivaltaa sisältävien elokuvien, lehtien ja kirjojen sekä tietokoneohjelmien käytöstä.

Homo- ja biseksuaalit ovat tervetulleita kirkon jäseniksi, mutta heidän odotetaan pidättäytyvän seksuaalisuutensa toteuttamisesta käytännössä. Transsukupuolisuus ei ole este kirkon jäsenyydelle, mutta sukupuolenkorjausleikkaus on peruste erottamiselle. Kirkko ei virallisesti hyväksy keinotekoista syntyvyyden säännöstelyä, mutta käytännössä asia jätetään jäsenten omantunnon asiaksi. Aborttia pidetään moraalisesti vääränä ja jopa murhana. Se voidaan hyväksyä lähinnä vain insesti- ja raiskaustapauksissa.

Viisauden sana muokkaa

Arkielämään vaikuttaa myös Viisauden sanaksi (engl. "Word of Wisdom") kutsuttu, terveellisiä elämäntapoja korostava ilmoitus, jonka Joseph Smith kertoo saaneensa Kirtlandissa, Ohiossa, 27. helmikuuta 1833. Kyseinen ilmoitus on julkaistu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon pyhiin kirjoituksiin kuuluvassa Oppi ja liitot -kirjassa (Oppi ja liitot, luku 89). Siinä Jumala kehottaa kirkon jäseniä välttämään alkoholin, tupakan ja "kuumien juomien" käyttämistä. "Kuumat juomat" on kirkossa yleisesti tulkittu riippuvuutta aiheuttavaa kofeiinia sisältäviksi kahviksi ja teeksi. Aiemmin myös kola-juomat luokiteltiin kielletyiksi, mutta nykyään suurin osa kirkon jäsenistä pitää niitä hyväksyttävinä. Viisauden sanan katsotaan kieltävän tupakan lisäksi myös huumausaineiden käytön.

Viisauden sana kehottaa kirkon jäseniä muutenkin terveelliseen elämään. Kasvisravinnon käyttöä suositellaan, liharuokia kehotetaan käyttämään säästeliäästi ja mieluiten vain talven ja kylmien aikaan sekä nälänhädässä. Viisauden sana on johtanut kirkon jäsenistön yleisesti terveellisten elämäntapojen vaalijoiksi. Kirkon jäsenet pyrkivät syömään terveellisesti, harjoittamaan liikuntaa ja pitämään huolta kunnostaan. Ruumiillista terveyttä arvostetaan ja sen katsotaan olevan kytköksissä myös hengelliseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Saadun ilmoituksen mukaan viisauden sana on annettu kirkolle "tervehdyksenä, ei käskynä eikä pakkona, vaan ilmoituksena ja viisauden sanana" (Oppi ja liitot 89:2). Kirkko hyväksyi kuitenkin syyskuussa 1851 julkilausuman, jonka mukaan viisauden sanan noudattaminen sitoo kirkon jäsenistöä. Nykyään viisauden sanan noudattamatta jättäneitä ei tosin eroteta kirkosta, mutta sen noudattaminen on edellytys temppeliin pääsemiselle.

Jumalanpalvelus muokkaa

 
Salt Lake Cityn tabernaakkeli sisältä (2004)

Jumalanpalvelus on tärkein tapahtuma yksityiselle jäsenelle tai perheelle. Jumalanpalvelus eli sakramenttikokous pidetään sunnuntaisin kappelissa, ja sen kesto on noin 60 minuuttia. Ulkopuoliset voivat osallistua siihen. Sakramenttikokous kuuluu koko perheelle, joten lapsetkin osallistuvat siihen. Seurakunnan jäseniltä odotetaan osallistumista kokouksiin.

Jumalanpalvelukseen kuuluu laulua, johon koko seurakunta osallistuu, rukouksia, sakramentin eli leivän ja veden siunaaminen ja jakaminen sekä puheita. Sakramentti jaetaan seurakunnan jäsenille, mutta myös paikalla olevat ei-jäsenet saavat ottaa sakramentin vastaan. Sakramenttikokouksessa puheiden määrä vaihtelee, ja ne liittyvät kirkon oppiin ja jäsenten omakohtaisiin kokemuksiin. Useista kirkoista poiketen ei jumalanpalveluksessa kerätä kolehtia.

Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on normaalin sakramenttikokouksen tilalla n.k. todistuskokous. Siinä ei ole valmiiksi sovittuja ja valmisteltuja puheita, vaan sakramentin jakamisen jälkeen kuka tahansa kirkon jäsenistä saa astua esiin ja kertoa omasta uskostaan ja kokemuksistaan.

Sakramenttikokouksen yhteydessä (yleensä jälkeen, mutta joskus myös ennen) seurakunnassa pidetään pyhäkoulua, jossa opiskellaan pyhiä kirjoituksia ja kirkon opin soveltamista omaan elämään. Pyhäkoulun luokat on jaettu ikäryhmittäin ja niihin ovat tervetulleita niin jäsenet kuin vierailijat. Opetuksen apuna käytetään kirkon julkaisemia kirjoja ja muuta materiaalia, mutta keskustelut käydään yleensä vapaasti, ja niissä saa esittää erilaisia mielipiteitä.

Lapset ovat jakautuneina pyhäkoululuokkiin ikäryhmittäin. 3–12-vuotiaat lapset opiskelevat alkeisyhdistyksessä ja 13–17-vuotiaat "nuoret" ikäryhmien mukaisissa luokissa molemmat sukupuolet yhdessä. Nuorten pyhäkoululuokissa tutkitaan pyhien kirjoitusten opetuksia. Alkeisyhdistyksessä pojat ja tytöt ovat yhdessä, paitsi 11-vuotiaat, jolloin pojat opiskelevat pappeuden perusteita ja tytöt naisen asemaa. Lasten pyhäkouluissa opiskellaan kirkon historiaa ja oppeja lasten kehitystasolle sopivalla tavalla. Pienten lasten kohdalla opetus tapahtuu pitkälti laulujen ja leikkien avulla, vaikka jo kaikkein pienimmilläkin on lyhyt opetustuokio. Keskeisiä teemoja pienten lasten opetuksessa on taivaallisen Isän rakkaus ja Jeesuksen elämä.

Sunnuntaikokouksiin kuuluvat myös pappeuskokoukset, jolloin miehet ja Nuoret miehet ovat jakautuneina pappeutensa mukaisiin ryhmiin. Näissä keskustellaan seurakunnan käytännön toimista ja pappeuden tehtävistä sekä opiskellaan kirkon profeettojen opetuksia. Samaan aikaan naiset ovat kokoontuneina Apuyhdistykseen, jossa keskustellaan uskonnollisten kysymysten lisäksi esimerkiksi kodinhoitoon liittyvistä asioista. Lasten alkeisyhdistysluokat toimivat myös tämän tunnin aikana. Nuoret ovat samaan aikaan kokoontuneina omaan kokoukseensa.

Henkilöitä muokkaa

Ensimmäinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon profeetta nykyaikana oli Vermontissa vuonna 1805 syntynyt Joseph Smith. Hän oli jossain määrin ristiriitainen henkilö, joka erikoisten uskonnollisten taipumustensa vuoksi erotettiin Harmonyn metodistiseurakunnan opetusluokasta 1828. Syy oli taikuuden harjoittaminen. Myöhemmin Smith liittyi vapaamuurareihin tai ainakin oli heidän kanssaan tiiviissä vuorovaikutuksessa kunnes hänet erotettiin uskonnollisten väitteidensä takia. Smith joutui elämänsä aikana toistuvasti kahnauksiin etenkin kirkon ulkopuolisten ihmisten kanssa. Usean kerran Smith oli myös virallisesti kuulusteltavana – useiden muiden kirkon johtohenkilöiden kanssa – kerran epäiltynä laittomista rahakaupoista joutumatta kuitenkaan oikeuden eteen todisteiden puutteen tai virheellisyyden takia.[9]

Vuonna 1844 Joseph Smith otettiin illinoisilaisen Carthagen vankilan turvasäilöön moniavioisuudesta syntyneen kiistan vuoksi. Hän odotti siellä oikeudenkäyntiä veljensä Hyrumin, John Taylorin ja Willard Richardsin kanssa. Illalla 100–200 henkilön aseistautunut joukkio hyökkäsi vankilaan. Joseph Smith pyrki pidättelemään väkijoukkoa aseenaan pieni revolveri. Muut kolme huoneessa ollutta yrittivät aseistamattomina teljetä ovea. Hyrum sai oven läpi kuolettavan osuman ja John Taylorin haavoituttua vakavasti Smith ryntäsi ikkunaan. Häneen osui useampi luoti ja hän putosi ulos. Smith ja Hyrum saivat ammuskelussa surmansa, mutta John Taylor, josta tuli myöhemmin kirkon kolmas presidentti, jäi henkiin. Smith ehti ennen kuolemaansa ampua kolmea muuta ihmistä haavoittaen heitä hieman. Willisiä käsivarteen, Galheria kasvoihin ja Vorasia olkapäähän. Seuraavana päivänä nämä kolme rehentelivät Nauvoon kaduilla uusissa vaatteissa, mutta katosivat havaitessaan, että voisivat joutua oikeuteen Joseph Smithin surmaamisesta.lähde? Smith teki tuolloin vaalityötä päästäkseen Yhdysvaltojen presidentiksi varapresidenttiehdokkaansa Sidney Rigdonin kanssa, ja Smithistä tuli näin Yhdysvaltojen historiassa ensimmäinen kampanja-aikana väkivaltaisesti surmansa saanut ehdokas, jonka eräänä vaaliasiana oli mustien vapauttaminen orjuudesta.lähde?

Toinen tunnettu hahmo on kirkon johtaja eli presidentti Gordon B. Hinckley, joka kuoli 27. tammikuuta 2008. Hänen aikanaan avattiin enemmän temppeleitä kuin kenenkään muun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentin aikana.lähde? Vuonna 2000 avattiin 34 temppeliä. Vuonna 2004 Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush myönsi Hinckleylle korkean Presidential Medal of Freedom -kunniamerkin tunnustuksena hänen humanitaarisesta työstään.[10]

Kirkko Suomessa muokkaa

 
MAP-kirkon temppeli Espoossa.

Ensimmäiset suomalaiset liittyivät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon jo 1860-luvulla, kun siihen liittyi Ruotsissa asuvia suomalaisia. Myöhemmin lähetettiin Ruotsista ensimmäiset lähetyssaarnaajat Suomeen. Ensimmäiset kaksi suomalaista kastettiin kirkon jäseniksi Vaasassa 5. maaliskuuta 1876.lähde? Lähetystyö oli Suomessa pienimuotoista aina sotien päättymiseen saakka. Kirkko koki silloin ankaraa vastusta Suomessa, mutta Vaasaan ja Luotoon perustettiin silti pienet seurakunnat. Suomen lähetyskenttä perustettiin 1947 ja kirkko rekisteröitiin 1948 uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.

 
Tampereen MAP-kirkko Tampereen Kalevassa.

Suomen ensimmäinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon kirkkorakennus vihittiin vuonna 1948 Luodossa. 1960-luvulla alettiin rakentaa seurakuntakeskuksia ympäri Suomea, ja nykyisin niitä on 23. Ensimmäinen Suomessa sijaitseva temppeli, Helsingin temppeli vihittiin käyttöön 22. lokakuuta 2006 Espoon Karakalliossa. Koko maailmassa temppeleitä on 125, joista Pohjoismaissa kolme: Kööpenhaminassa, Tukholmassa ja Espoossa.lähde?

Suomessa on kolme vaarnaa, Helsingin vaarna, joka perustettiin 1977, Tampereen vaarna, joka perustettiin 1983 sekä Jyväskylän vaarna. Vaarna on kirkon itsenäinen hallinnollinen yksikkö, joka koostuu noin kymmenestä seurakunnasta. Suomalaiset johtavat vaarnoja ilman palkkaa.

Suomessa tehdään lähetystyötä lähetysjohtajan ja lähetystoimiston johdolla.lähde? Suomessa toimivat lähetyssaarnaajat ovat lähes kaikki ulkomailta, mutta myös suomalaisia palvelee Suomessa. Lähetyssaarnaajat ovat pääasiassa Yhdysvalloista, mutta heitä on myös muualta maailmasta. Myös nuoret suomalaismiehet ovat ulkomailla lähetyssaarnaajina. Suomessa on tällä hetkellä noin 70 lähetystyötä tekevää lähetyssaarnaajaa.lähde?

Kritiikki muokkaa

Kirkon on syytetty käyttäneen jäsentensä lahjoituksista saatuja tuloja tavalla, joka ei oikeuta sen verovapautta voittoa tuottamattomana organisaationa. Vuonna 2019 julkisuuteen tulleen ilmiantajan mukaan tuloja ei ole käytetty vaaditulla tavalla hyväntekeväisyyteen, vaan miljardeja on säästetty.[11]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kolmen silminnäkijän todistus
  2. Kahdeksan silminnäkijän todistus
  3. John Butterworth, Uusia Uskontoja, 1981.
  4. a b 2017 Statistical Report for 2018 April Conference 2018. The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
  5. LDS Statistics and Church Facts | Total Church Membership www.mormonnewsroom.org. Viitattu 21.4.2019. (englanniksi)
  6. Kymmenykset ja paastouhrit
  7. The Salt Like Tribune
  8. Harri Heino, Mihin Suomi tänään uskoo, 1997.
  9. Legal Trials of the Prophet: Joseph Smith's Life in Court
  10. Medal of Freedom
  11. Verna Vuoripuro: Ilmiantaja väittää: Yhdysvaltain mormoni­kirkko on haalinut sadan miljardin dollarin vero­vapaan omaisuuden ”Jeesuksen toista tulemista varten” Helsingin Sanomat. 18.12.2019. Viitattu 9.8.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Viralliset Julistukset muokkaa

Virallisia sivuja muokkaa

(suomeksi)

(englanniksi)

Pyhät Kirjoitukset ja Kirkon Lehdet muokkaa

(englanniksi)

Kriittisiä nettisivuja muokkaa