Seitsenkymmenet (mormonismi)

Seitsenkymmenet (engl. Seventies) on eräs myöhempien aikojen pyhien liikkeen pappeuden Melkisedekin pappeuden viroista. Seitsenkymmenet muodostavat tärkeän osan Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon hierarkiasta. Siinä osa seitsenkymmenistä toimii apostolien apulaisina kirkon yleisauktoriteetteina. Heillä on siis virkatehtäviä, jotka koskevat koko maailmanlaajuisen MAP-kirkon hallintoa ja hengellistä johtamista. Seitsenkymmenet on järjestetty kahdeksaksi koorumiksi.

Seitsenkymmenten virkaa on selitetty Oppi ja liitot -teoksen luvussa 107. Sen mukaan. "Seitsemänkymmentä ovat myös kutsutut saarnaamaan evankeliumia ja olemaan erityisiä todistajia pakanoille ja kaikessa maailmassa, ja täten heidän kutsumuksensa velvollisuudet poikkeavat muiden kirkon virkamiesten velvollisuuksista." (107:25). Edelleen: "Ne seitsemänkymmentä toimikoot Herran nimessä, niiden kahdentoista eli matkustavan korkean neuvoston ohjauksen alaisina, rakentaen kirkkoa ja ohjaten kaikkia sen asioita kaikkien kansojen keskuudessa, ensin pakanain ja sitten juutalaisten." (107:37) Virallisesti seitsenkymmenet ovat siis "Jeesuksen Kristuksen erityisiä todistajia" ja "kirkon matkustavia julistajia". Seitsenkymmenten viran raamatullisena esikuvana pidetään niitä seitsemääkymmentä opetuslasta, jotka Jeesus lähetti matkaan Luukkaan evankeliumin 10:1-2 mukaan.

Oppi ja liitot selittää edelleen: "Ja he muodostavat koorumin, joka on kahdentoista äsken mainitun erityisen todistajan eli apostolin vertainen valtuudessa. Ja jokainen päätös, jonka jokin näistä koorumeista tekee, on tehtävä sen yksimielisellä äänestyksellä, siis kunkin koorumin jokaisen jäsenen on kannatettava sen päätöksiä, jotta niiden päätöksillä olisi keskenään sama voima ja pätevyys" (107:26). Tämän kohdan mukaan seitsenkymmenten koorumilla on periaatteessa sama valtuus kuin kahdentoista apostolin koorumillakin. Teoriassa voidaan siis ajatella, että seitsenkymmenet ottaisivat MAP-kirkon johtoonsa, jos kahdentoista apostolin neuvosto tulisi kyvyttömäksi hoitamaan tehtäviään. Tässä tapauksessa seitsenkymmenten tulisi kuitenkin olla yksimielisiä keskenään.

MAP-kirkon perustaja Joseph Smith kutsui ensimmäiset seitsenkymmenet vuonna 1835. Tuolloin heidän tehtävänsä ajateltiin olevan nimenomaan "pakanoille" eli MAP-kirkkoon kuulumattomille todistaminen. He eivät saaneet toimia alueilla, joille oli jo järjestetty kirkon vaarna, eivät liioin hoitaa hallintotehtäviä kirkossa. Joseph Smithin kuollessa 1844 kirkossa oli jo neljä seitsenkymmenten koorumia, jotka tosin eivät olleet täydellisiä 70 hengen koorumeita.

Sekä seitsenkymmenten lukumäärä että heidän toimenkuvansa on kokenut muutoksia MAP-kirkon historian kuluessa.

Kasvava jäsenmäärä

Vuonna 1845 Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa oli kymmenen seitsenkymmenten koorumia. Ensimmäinen koorumi muodostui yhdeksän muun koorumin presidenteistä (kullakin oli seitsemän) sekä ensimmäisen koorumin seitsemästä presidentistä, jotka johtivat seitsenkymmenten ensimmäisen koorumin lisäksi kaikkien seitsenkymmenten toimintaa. Ensimmäisen koorumin kokoukset olivat harvinaisia, koska sen jäsenet olivat yleensä matkoilla eri puolilla maailmaa.

Vanhimmat vihittiin usein seitsenkymmeniksi, ennen kuin heidät lähetettiin lähetystyöhön vieraisiin maihin. Seitsenkymmenten koorumien vastuualueilta ei ollut eroteltu maantieteellisesti, joten koorumien jäsenet toimivat hajallaan eri puolilla maailmaa.

Vuonna 1883 presidentti John Taylor jakoi seitsenkymmenten koorumit maantieteellisin perustein. Jokainen kirkon vaarnoista määrättiin kuulumaan johonkin kirkon seitsenkymmenten koorumeista. Tämä järjestely jatkui aina vuoteen 1976, jolloin presidentti Spencer W. Kimball järjesti seitsenkymmenet uudelleen.

Vaikka seitsenkymmenten lukumäärä kasvoi, pysyi seitsenkymmenten koorumin presidenttien määrä seitsemänä. 1936 kunkin vaarnan alueella toimivat seitsenkymmenet annettiin vaarnanjohtajan johdettaviksi. Vuonna 1961 presidentti David O. McKay vihki ne seitsenkymmenten seitsemästä presidentistä, jotka tätä halusivat, ylipapeiksi. Molemmat muutokset osoittavat, että seitsenkymmenten rooli kirkon hallinnossa oli selkiytymätön ja että viran arvostus ei ollut korkealla.

Seitsenkymmenten ensimmäisen koorumin muodostaminen

Vuonna 1975 Spencer W. Kimball järjesti uudelleen Seitsenkymmenten ensimmäisen koorumin. Tähän vaikutti ennen muuta se, että maailmanlaajuinen ja nopeasti kasvava kirkko tarvitsi enemmän yleisauktoriteetteja. Ensimmäinen koorumi muodostui seitsenkymmenten presidenteistä ja uusista jäsenistä, jotka presidentti Kimball kutsui. Vuonna 1976 Kahdentoista apostolin koorumin apulaiset liitettiin myös seitsenkymmenten ensimmäiseen koorumiin. Sen johtoon nousi seitsenjäseninen "seitsenkymmenten presidenttikunta". Jäsenyys ensimmäisessä koorumissa oli periaatteessa elinikäinen, vaikka sairastuneet tai korkeaan ikään ehtineet jäsenet saivatkin vetäytyä eroon aktiivisesta palveluksesta.

1986 kaikki vaarnatasoiset seitsenkymmenten koorumit määrättiin lakkautettaviksi. Vaarnojen seitsenkymmenet kutsuttiin yleensä ylipapeiksi.

Vuonna 1989 vakiinnutettiin käytäntö, jonka mukaan seitsenkymmenten ensimmäisen koorumin jäsenet vapautetaan aktiivisesta palveluksesta, kun he täyttävät 70 vuotta tai tulevat terveyssyistä estyneiksi hoitamaan virkaansa. Mikäli heidän terveytensä sallii, heidät voidaan kuitenkin kutsua kirkon lähetysjohtajiksi tai temppelien johtajiksi. He säilyttävät myös paikkansa ensimmäisen koorumin jäseninä.

Seitsenkymmenten ensimmäinen koorumi toimii kahdentoista apostolin neuvoston suorassa alaisuudessa. Sen jäsenet toimivat kirkon keskushallinnossa tai tekevät ensimmäisen presidenttikunnan tai apostolien koorumin valtuuttamina tarkastus-, neuvottelu- ja koulutusmatkoja kirkon lähetyskentille ja vaarnoihin. Seitsenkymmenet pitävät myös usein puheita kirkon yleiskonferenssissa.

Seitsenkymmenten toisen koorumin muodostaminen

Vuonna 1984 seitsenkymmenten ensimmäiseen koorumiin nimitettiin jäseniä, joiden saama kutsu ei ollut elinikäinen, vaan se oli rajattu muutamaan vuoteen. 1989 näistä määrävuosiksi kutsutuista muodostettiin Seitsenkymmenten toinen koorumi. Samana vuonna vakiinnutettiin käytäntö, jonka mukaan ensimmäisen koorumin elinikäisille jäsenille myönnettiin vapautus aktiivisesta palveluksesta, kun he täyttivät 70 vuotta tai heidän terveytensä muodosti pysyvän esteen viranhoidolle. Myös toinen koorumi lasketaan kuuluvaksi kirkon yleisauktoriteetteihin.

Seitsenkymmenten toisen koorumin jäsenet palvelevat virassaan keskimäärin viidestä kuuteen vuotta. Ensimmäisen koorumin lailla toisen koorumin jäsenet lasketaan kuuluviksi kirkon yleisauktoriteetteihin. He palvelevat siis koko kirkkoa joko kirkon keskushallinnossa tai lähetettyinä kirkon lähetyskentille tai vaarnoihin.

Kun seitsenkymmenten toisen koorumin jäsen vapautetaan virasta, hänet vapautetaan samalla toisen koorumin jäsenyydestä. Hän säilyttää kuitenkin seitsenkymmenen viran ja arvon.

Alueseitsenkymmenet

Huhtikuussa 1995 pidetyssä kirkon yleiskonferenssissa presidentti Gordon B. Hinckley ilmoitti, että kirkkoon oli luotu uusi alueellinen johtajuusmalli nimeltä "alueauktoriteetit". Näiden tarkoituksena oli korvata kahdentoista apostolin paikallisedustajat, jotka tähän saakka olivat muodostaneet sillan yleisauktoriteettien ja kirkon vaarna- ja lähetysjohtajien väille. Vuonna 1997 päätettiin, että uudet alueauktoriteetit vihittäisiin seitsenkymmenen virkaan. Heitä tultaisiin kutsumaan "alueseitsenkymmeniksi", ja he tulisivat muodostamaan seitsenkymmenten kolmannen, neljännen ja viidennen koorumin. Toisin kuin ensimmäisen ja toisen koorumin seitsenkymmenet, alueseitsenkymmenet eivät siis käyttäisi hallintovaltaa koko kirkossa, eikä heitä sen tähden pidettäisi yleisauktoriteetteina.

2004 seitsenkymmenten viides koorumi jaettiin kahtia, ja muodostettiin seitsenkymmenten kuudes koorumi. Toukokuussa 2005 luotiin lisäksi seitsenkymmenten seitsemäs ja kahdeksas koorumi.

Alueseitsenkymmenet toimivat kukin oman alueensa hallinnossa, vastaten sen pastoraalisesta johtamisesta. He luovat ja järjestävät uudelleen vaarnoja, ohjaavat vaarnanjohtajia ja apujärjestöjen toimintaa vaarnan alueella, järjestävät vaarnakonferensseja, järjestävät koulutusta vaarnan viranhaltijoille ja lähetysjohtajille sekä valvovat lähetystyötä alueellaan.

Alueseitsenkymmenet palvelevat tehtävässään keskimäärin kuudesta kymmeneen vuotta. Kun heidät on vapautettu virastaan, heidät vapautetaan samalla koorumin jäsenyydestä. He säilyttävät kuitenkin seitsenkymmenen viran ja kutsumuksen.