Avaa päävalikko

Paasto

tauon pitämistä kiinteän ruoan nauttimisesta eli luopumista ravinnosta
Pieter Brueghelin maalaus Paaston ja karnevaalin taistelu vuodelta 1559.

Paasto tarkoittaa tauon pitämistä kiinteän ruoan nauttimisesta eli luopumista ravinnosta. Joskus paastotessa luovutaan myös nesteestä tai joissakin tapauksissa vain joistakin ruokaryhmistä, yleensä etenkin lihan syömisestä.

Paaston syyt voivat olla hengellisiä eli uskontoon liittyviä. Paastoaminen kuuluu tiettyihin lääketieteellisiin toimenpiteisiin valmistautumiseen. Jotkut paastoavat terveydellisistä syistä esimerkiksi suolistonsa toimintaa parantaakseen tai painonhallinnan keinona.

Paasto uskonnoissaMuokkaa

Uskonnollisista syistä paastoamista on harjoitettu ikiaikoja. Paasto esiintyy useissa uskonnoissa, osin itsenäisenä uskonnonharjoituksena (surun, tuskan, rakkauden ja nöyrtymyksen osoituksena), osin valmistautumisena tärkeisiin uskonnollisiin menoihin. Paasto mainitaan Koraanissa, Upanishadeissa, ja Raamatussa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.

HindulaisuusMuokkaa

Hindulaisuudessa uskonnollista paastoa harjoitetaan ekadasina (jokaisen Kuun puolijakson yhdentenätoista päivänä). Jotkut paastoavat myös täydenkuun aikaan.[1] Tiukasti noudatettuna paaston aikana ei nautita ruokaa eikä juomaa ja paasto alkaa edellisen päivän auringonlaskusta seuraavan päivän auringonnousuun.

BuddhalaisuusMuokkaa

Buddhalaisuudessa ei ole varsinaista paastoa. Joidenkin koulukuntien luostareissa syödään vain yksi ateria päivässä, ja keskipäivän jälkeen ei syödä mitään. Suurempina juhlapäivinä näitä suuntauksia seuraavat maallikot eivät syö keskipäivän jälkeen. Tarkoituksena on vapauttaa koko iltapäivä uskonnon harjoittamiseen.

IslamilaisuusMuokkaa

Pääartikkeli: Saum

Islamilaisuudessa paastotaan Ramadan-kuun päivinä auringonnoususta auringonlaskuun. Ramadan-paasto on yksi islamin viidestä pilarista eli yksi tärkeimmistä tavoista harjoittaa uskontoa. Paastoamalla muslimi tulee lähemmäksi jumalaansa luopumalla asioista, joista hän nauttii, kuten ruoka, juoma ja seksi. Tämä tuo esille hänen vakaan omistautumisensa Jumalalle. Uskovainen tietää, että Jumala rakastaa häntä, koska tämä on valmis luopumaan maallisista nautinnoistaan Jumalan vuoksi. Ramadanin aikana Profeetta Muhammed sai ilmestyksen ensimmäisen kerran Allahilta, joten on tapana lukea normaalia enemmän Koraania ja rukoilla vapaaehtoisrukoilua taraweh rukoilua auringonlaskun jälkeen moskeijassa.

Muslimit uskovat, että paastoaminen on muutakin kuin kieltäytymistä ruoasta ja juomasta. Se tarkoittaa myös pidättäytymistä valheellisista sanoista ja teoista, sopimattomista puheista, riitelystä ja tappelusta. Paasto siis auttaa kehittämään hyvää käytöstä. Paasto opettaa myös veljeyden ja solidaarisuuden tunteen, kun muslimi kokee, miltä hänen nälässä ja puutteessa elävästä veljestään tuntuu.

JuutalaisuusMuokkaa

Juutalaiset paastoavat seitsemänä juutalaisen kalenterin päivänä, joista viittä pidetään pienempinä paaston päivinä. Juutalaisuuden pyhin päivä, jom kippur on yksi juutalaisten tärkeimmistä paastopäivästä.[2]

KristinuskoMuokkaa

Paastoa harjoitetaan monissa kristillisissä suuntauksissa. Alun perin kristillisessä kirkossa paastottiin keskiviikkoisin ja perjantaisin ja 300-luvulta lähtien 40 päivää ennen pääsiäistä, mikä on edelleen tapana varsinkin katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Tästä paastosta ovat myös luterilaisen kirkon kirkkovuoden viisi paastonaikaista sunnuntaita edelleen muistona. Jotkut kristilliset suuntaukset eivät harjoita paastoa, koska pitävät sitä ulkoisena.

Ortodoksinen kirkkoMuokkaa

Ortodoksisessa kirkossa paasto merkitsee pidättäytymistä tietyistä ruoista ja myös toisten ihmisten loukkaamisesta sanoin ja teoin. Se merkitsee myös erottautumista sellaisista tottumuksista tai taipumuksista, jotka erottavat ihmisen Jumalasta. Paastoa harjoitetaan henkisen kasvun vuoksi eli pyrkimyksenä on saavuttaa sen avulla Jumalan kaltaisuus. Paastoa käytetään myös valmistauduttaessa suureen kirkolliseen juhlaan.

Ortodoksisessa kirkossa on neljä suurempaa ja pidempää paastoaikaa:[3]

Viikonpäivistä keskiviikko ja perjantai ovat paastopäiviä ortodoksisessa kirkossa. Lisäksi vuoden aikana on joitakin muitakin erillisiä paastopäiviä.

Katolinen kirkkoMuokkaa

Katolisille paasto tarkoittaa päiviä, jolloin uskovaisen on kirkon mukaan vähennettävä päivittäinen syömisensä yhteen täyteen ateriaan ja kahteen pieneen ateriaan erotuksena abstinenssista, joka tarkoittaa lihasta kieltäytymistä perjantaisin erityisesti pääsiäisen edellä.[4]

Paaston yleiset säännöt ovat seuraavat:

  • Kaikkien yli 14-vuotiaiden pitää pidättäytyä lihasta tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina.
  • Paasto koskee kaikkia 18–59-vuotiaita tuhkakeskiviikosta pitkäänperjantaihin, kaikkia sunnuntaita lukuun ottamatta. Aterioiden välillä ei saa syödä kiinteitä ruokia.
  • Paasto ja abstinenssi eivät koske niitä, joiden terveyteen tai työhön se vaikuttaisi huonosti

Aikaisemmin tuhkakeskiviikko ja sitä seuraavat perjantait ja lauantait pääsiäiseen asti olivat paaston ja abstinenssin päiviä, ja muitä päiviä koski paasto ilman abstinenssia.

ProtestantismiMuokkaa

Uskonpuhdistajat arvostelivat paastoa ulkoisena toimintana, jolla ei voinut saavuttaa pelastusta, eivätkä eurooppalaiset protestantit usein vietä paastoa ainakaan uskonnollisista syistä.lähde?

Paasto terveyssyistäMuokkaa

Paastoaminen terveyssyistä on kasvava suuntaus, vaikka toisaalta paaston lääketieteelliset hyödyt ja haitat tunnetaan huonosti. Paastoa perustellaan usein sen positiivisilla vaikutuksilla suoliston toimintaan. Joillekin ihmisille paasto on osa painonhallintaa.

Joihinkin lääketieteellisiin toimenpiteisiin valmistautumiseen voi liittyä paastoaminen. Paastoa edellytetään potilailta ennen anestesiaa ja monia lääketieteellisiä kokeita.[5]

Paastoa on kokeiltu lihavuuden hoitona. Täyspaastolla olevan ihmisen on todettu laihtuvan noin puoli kilogrammaa päivässä. Tällainen laihtuminen kuitenkin kuluttaa lihasta yhtä paljon kuin rasvakudostakin. Täyspaaston avulla laihtuminen ei myöskään ole jäänyt pysyväksi. Sen vuoksi lihavuuden hoidossa käytetäänkin nykyisin joskus vain muokattua paastoa eli erittäin niukkaenergistä ruokavaliota, jossa on kuitenkin riittävästi proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita.[6]

Ihmiselle tärkeät suolistobakteerit jatkavat elämäänsä paaston aikanakin. Jotkut paastoavat puhdistaakseen elimistönsä kuonasta, mutta paasto ei mitenkään puhdista suolistoa.[6]

Alle 15-vuotiaiden tai yli 70-vuotiaiden ei suositella harrastavan paastoa.[7]

PätkäpaastoMuokkaa

Pätkäpaasto eli jaksoittainen paastoaminen tapahtuu varaamalla vuorokaudesta tietty aika paastoamiselle ja tietty aika syömiselle (niin sanottu "syömisikkuna"). Yleisin jaksotus on paastota yö ja aamu, ja syödä iltapäivällä ja illalla. Vuoropäivin paastoamisessa syödään kahden vuorokauden aikana vain yhden 12-tuntisen jakson aikana. Pätkäpaaston kannattajien mukaan pätkäpaasto on ihmiselle evoluutiohistoriallisesti luonnollisin syömisen jaksotusmuoto ja sillä voi olla erilaisia hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen.[8]

Vuonna 2017 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan pätkäpaastoajat laihtuivat hiukan enemmän kuin tasaisesti kaloreja rajoittaneet, mutta pätkäpaastoryhmässä keskeytysprosentti oli suurempi.[9]

Juomat paaston aikanaMuokkaa

Terveydellisistä syistä pidettävät paastot ovat joko vesi-, mehu- tai liemipaastoja. Mehu- ja liemipaastoissa elimistö saa jonkin verran sokereita sekä pieniä määriä muita ravintoaineita. Mehu- tai liemipaasto sisältää korkeintaan 1 000–1 500 kilojoulea (n. 240–360 kilokaloria) energiaa.

Paaston fysiologiset vaikutuksetMuokkaa

Lainkaan syövä, mutta vettä juova ja vähintään kaikkein tärkeimpiä vitamiineja, hivenaineita ja muita ravinteita saava ihminen voi elää noin 50 päivää, jos hän ei liiku runsaasti ja on ennen paastoa normaalipainoinen: tämä tarkoittaa sitä että hänellä on noin 12 kg kumpaakin, lihas- ja rasvakudosta. Lihavuus kuitenkin pidentää maksimipaastoaikaa huomattavasti, mikäli tärkeimpien ravinteiden saanti on taattu.[10]

Ihmiskeho kuluttaa muutamassa päivässä kehon hiilihydraattivarastona toimivan glykogeenin loppuun vapauttaen siitä glukoosia vereen verensokeriksi tänä aikana.[10] Luurankolihaksiin ja maksaan varastoitunutta glykogeeniä on kehossa noin 450–800 grammaa lihaksikkuudesta riippuen.[11] Näiden loputtua keho alkaa kuluttamaan ensisijaisesti kehon rasvaa.[10] Rasvanpolton aikana keho siirtyy ketoosiksi kutsuttuun aineenvaihdunnan tilaan.[12] Normaalipainoinen ihminen kuluttaa noin 7 viikossa 12 kg painoisen rasvakudoksensa lähes loppuun. Sitten keho alkaa kuluttamaan nopeasti muun muassa luurankolihasten proteiineissa olevia aminohappoja energiaksi, joita normipainoisella on kehossa noin 12 kg edestä. Kun kehon aminohappojen massasta on suunnilleen viikossa kulunut noin puolet, henkilö kuolee energiaravintoaineiden puutokseen. Loppuja aminohapoista nimittäin tarvitaan elintärkeisiin toimintoihin, kuten kehon entsyymien valmistukseen.[10]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Fasting On Purnima Books. Hindu Customs (Dal Sabzi). Viitattu 25.12.2011. (englanniksi)
  2. Jom kippur -paasto alkaa auringon laskiessa Uutiset - kulttuuri. 7.10.2011. Kotimaa. Viitattu 25.12.2011.
  3. Ortodoksiset paastoajat Tietopankki. Ortodoksi.net. Viitattu 15.7.2007.
  4. Fasting and Abstinence Catholic Online. Catholic Online. Viitattu 25.12.2011. (englanniksi)
  5. Terveyden keskus Valmistaudu huolella Terveyden tietopankki - Laboratoriokokeet. Hyvä Terveys. Viitattu 25.12.2011.
  6. a b Antti Aro: Paasto Terveyskirjasto. 15.10.2015. Duodecim. Viitattu 15.8.2019.
  7. Kenelle paasto ei sovi? Terveys. Kookas. Viitattu 25.12.2011.
  8. Mitä on pätkäpaasto? pätkäpaasto.fi. Viitattu 16.12.2012.
  9. Hertta Vierula: Pätkäpaasto tehoaa, muttei voita perinteisiä laihdutusmenetelmiä Potilaan lääkärilehti. 3.5.2017. Viitattu 15.8.2019.
  10. a b c d Herman, Irving P: ”Metabolism: Energy, Heat, Work, and Power of the Body”, Physics of the human body, s. 319-331, 358-360. Berliini: Springer, 2007. OCLC: 184984724. ISBN 9783540296034. Teoksen verkkoversio. doi:10.1007/978-3-540-29604-1_6.
  11. Pim Knuiman, Maria T. E. Hopman, Marco Mensink: Glycogen availability and skeletal muscle adaptations with endurance and resistance exercise. Nutrition & Metabolism, 21.12.2015, nro 12. PubMed:26697098. doi:10.1186/s12986-015-0055-9. ISSN 1743-7075. Artikkelin verkkoversio.
  12. Nelson, David L. & Michael M. Cox: Lehninger principles of biochemistry, s. 663. 5. painos. New York: W.H. Freeman, 2008. OCLC: 191854286. LCCN: 2007941224. ISBN 9780716771081. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa