Avaa päävalikko

Antitrinitianismi on kristinuskon muoto, joka hylkää valtavirran kristinuskon opin kolminaisuudesta sekä opetuksen, jonka mukaan Jumala on kolme erillistä persoonaa, jotka ovat yhdistyneet yhdessä olennossa. Tietyt uskonpuhdistuksen piiristä polveutuvat liikkeet edustavat nykyään antitrinitianismia.

Ekumeenisten neuvostojen päätöksiä seuraavat kirkot katsovat, että kolminaisuus julistettiin kristilliseksi doktiiriniksi 300-luvun ekumeenisten neuvostojen toimesta. Näitä edustivat ensimmäinen Nikean ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 325, joka julisti Jeesuksen jumaluuden sekä Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 381, joka julisti pyhän hengen jumaluuden.

Seuraajiensa lukumäärän puolesta antitrinitianistiset liikkeet muodostavat pienen vähemmistön nykyjan kristinuskosta. Selvästi suurimmat antitrinitianistiset kristilliset ryhmittymät ovat myöhempien aikojen pyhien liike (mormonit), Jehovan todistajat sekä Iglesia ni Cristo, joskin on olemassa myös muita pienempiä ryhmiä, kuten kristadelfialaiset, kristillinen tiede, Dawn Bible Students ja Tie.

Antitrinitianististen liikkeiden näkemykset Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän hengen luonteesta eroavat keskenään suuresti. Jotkut antitrinitianistiset teologiat, kuten adoptionismi, monarkianismi ja subordinitionismi, olivat olemassa jo ennen kolminaisuusopin vahvistamista Nikean, Konstantinopolin ja Efesuksen kokouksia. Antitrinitianismi on myöhemmin otettu käyttöön kataarien piirissä 1000-luvulta 1200-luvulle, unitaristien piirissä uskonpuhdistuksen aikana, 1700-luvun valistuksen yhteydessä sekä eräiden Yhdysvaltojen 1800-luvun protestanttisten liikkeiden parissa.