Luettelo jääkäreistä N

Wikimedia-luetteloartikkeli
Jääkärimerkki

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 19151918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

NMuokkaa

Siirry kirjaimeenA B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö


Herman Arvid NabbMuokkaa

(25. lokakuuta 1898 Raippaluoto29. lokakuuta 1972) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat luotsi Jonas Herman Nabb ja Johanna Amanda Sand. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Sigrid Johanna Borgarin kanssa. Nabb kävi kansakoulun ja työskenteli kalastajana Raippaluodossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 23. huhtikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 6. lokakuuta 1916 pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Nabb siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan.

Nabb astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi kiväärinjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa konekiväärikomppanian mukana taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella sekä Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa. Nabb palveli sisällissodan jälkeen Jääkärirykmentti 2:ssa, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti 2. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina 1. konekiväärikomppaniassa. Porin jalkaväkirykmentti 2:sta hänet siirrettiin 15. syyskuuta 1918 Meripataljoonaan, josta hän erosi 7. tammikuuta 1919. Hän astui uudelleen armeijan palvelukseen 1. tammikuuta 1920 ja hänet sijoitettiin vahtimestariksi Uudenmaan rakuunarykmentin polkupyöräeskadroonaan. Eskadroonasta hän erosi 14. heinäkuuta 1920 ja työskenteli sen jälkeen vuosina 1920 – 1923 merimiehenä Suomen höyrylaiva oy:n laivoissa.

Meriltä palattuaan hän astui 1. toukokuuta 1924 luotsilaitoksen palvelukseen ylimääräisenä luotsina ja hänet nimitettiin vakinaiseksi luotsiksi Vaasan luotsipiiriin 3. heinäkuuta 1925. Aikaisemmin hän oli toiminut myös 1. – 28. huhtikuuta 1924 välisen ajan sekä 1. tammikuuta – 28. huhtikuuta 1925 ja myöhemmin 1. tammikuuta – 20. huhtikuuta 1926 väliset ajat Kaartin jääkäripataljoonassa konekiväärikomppanian vääpelinä. Talvi- ja jatkosodan aikana hän toimi sotaluotsina Vaasassa. Sotien jälkeen Nabb oli luotsivanhimpana merenkulkuhallituksen palveluksessa Vaasassa, josta tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1961. Hänet haudattiin Vaasaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 15. marraskuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenmitali 1. lk;   Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitali,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Talvisodan muistomitali,   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Karl Johan Fredrik NabbMuokkaa

(3. huhtikuuta 1891 Raippaluoto –) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat suutari Johan Fredrik Nabb ja Johanna Sofia Kapell. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Vendla Amanda Nålsin kanssa. Nabb työskenteli kalastajana Raippaluodossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan rintamalta paluun jälkeen 28. maaliskuuta 1917 alkaen Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 26. elokuuta 1917. Takaisin Suomeen Nabb alasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen kalastajana Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Yrjö Ilmari Nikolai Nahi

Otto Vilhelm Nenonen

Taneli NevalaMuokkaa

(29. kesäkuuta 1882 Haapajärvi22. syyskuuta 1921 Hämeenlinna) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat suutari Frans Nevala ja Liisa Järvenpää. Hän työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 26. syyskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Nevala astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan kuormastopäälliköksi 8. jääkäripataljoonaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla. Nevala palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, jonka nimeksi muutettiin myöhemmin aluksi Pohjolan jääkäripataljoona ja sitten Kajaanin sissipataljoona. Hän toimi pataljoonassa 20. kesäkuuta 1918 lähtien koulutusaliupseerina konekiväärikomppaniassa ja pataljoonan kuormastopäällikkönä. Nevala on haudattu Haapajärvelle. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 30. elokuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki.

Matti NevanperäMuokkaa

(5. elokuuta 1875 Ilmajoki17. helmikuuta 1953) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Nevanperä ja Liisa Lahti-Röyskö. Nevanperä kävi kansakoulun ja Ilmajoen kansanopiston vuosina 1892 - 1893. Hän suoritti asevelvollisuutensa vuosina 1897 – 1899 Suomen rakuunarykmentissä. Armeijansa jälkeen hän työskenteli virkaatekevänä opettajana Evijärven Kerttulan kansakoulussa vuosina 1900 – 1901. Nevanperä toimi usean vuoden ajan kansallismielisen nuorisoliiton Ilmajoen osaston puheenjohtajana ja oli saman liiton yleisen johtokunnan jäsenenä. Hän toimi myös noin kahdeksan vuoden ajan Ilmajoen ja Seinäjoen Eläinvakuutusyhdistyksen puheenjohtajana. Hän työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:ään 28. joulukuuta 1915, mutta hänet komennettiin jo 21. tammikuuta 1916 Suomeen, missä hänen tuli toimia värvärinä. Takaisin Suomeen hän palasi helmikuussa vuonna 1916. Suomeen palattuaan hän joutui viranomaisten silmätikuksi ja hän joutui sen takia pakoilemaan heitä aluksi Suomessa, josta hänen oli lopulta muutettava lahden yli Ruotsiin. Takaisin Suomeen hän uskaltautui syksyllä vuonna 1917 ja osallistui sen jälkeen sisällissodan valmisteleviin tehtäviin kotipaikkakunnallaan Ilmajoella. Varsinaisten taisteluiden alettua Nevanperä osallistui ryhmänjohtajana Ilmajoen ja Kristiinan valtauksiin. Kyseisten valtausten jälkeen hän toimi vartiopäällikkönä Ilmajoella vangittujen venäläisten ja muiden sotavankien vartioinnissa. Sisällissodan jälkeen Nevanperä työskenteli muun muassa kirja-asiamiehenä. Hänet haudattiin Ilmajoelle. Kunniamerkit:   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki.

Kaino Eino Niemeläinen

Uuno Alfred NiemikaijaMuokkaa

(käytti Saksassa peitenimeä Niemi) (30. marraskuuta 1895 Ähtäri20. joulukuuta 1970) oli suomalainen jääkärivääpeli ja konduktööri. Hänen äitinsä oli Hilda Vilhelmiina Niemikaija. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Hilja Eliina Granberg, o. s. Ihalaisen kanssa. Niemikaija kävi kansakoulun ja työskenteli muurarina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 22. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Niemikaija astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan ensin koulutusaliupseeriksi 2. Krenatöörirykmentin Jyväskylän pataljoonaan, josta hänet siirrettiin vähän myöhemmin joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa.

Niemikaija palveli sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina Suomen valkoisen kaartin 1. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1919 alkaen 4. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 1. kesäkuuta 1919 ja siirtyi Valtion rautateiden palvelukseen ylimääräiseksi asemamieheksi Helsinkiin. Ylimääräisenä asemamiehenä hän toimi 5. marraskuuta 1919 - 1. huhtikuuta 1920 välisen ajan, jonka jälkeen hän siirtyi Suomen osuuskauppojen keskuskunnan palvelukseen ja palveli yritystä vuoteen 1921 saakka. Niemikaija palasi seuraavaksi armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin Rannikkotykistörykmentti I:n aliupseerikouluun, jossa hän toimi 27. toukokuuta - 28. elokuuta 1922 välisen ajan, jonka jälkeen hän siirtyi Kemi Oy:n palvelukseen ja työskenteli yrityksessä vuoteen 1923 saakka.

Kemi Oy:ltä Niemikaija siirtyi takaisin Valtion rautateiden palvelukseen 5. maaliskuuta 1923 ylimääräiseksi asemamieheksi Helsingin asemalle. Hänet nimitettiin asemamieheksi 1. huhtikuuta 1927 ja junamieheksi 1. marraskuuta 1937. Konduktöörin nimityskirjan hän sai vuonna 1949, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1953. Hänet haudattiin Helsinkiin. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1. toukokuuta 1918, Vääpeli 1. kesäkuuta 1919. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki.

Arvid Väinö NieminenMuokkaa

(2. helmikuuta 1895 Nurmijärvi –) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Fredrik Nieminen ja Amalia Josefina Troskin. Hän kävi kansakoulun ja työskenteli maanviljelystöissä kotitilallaan ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Nieminen astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. maaliskuuta 1918 alkaen 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa.

Nieminen määrättiin sisällissodan jälkeen 21. kesäkuuta 1918 alkaen koulutusaliupseeriksi Suomen valkoisen kaartin 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 16. helmikuuta 1919 ja liittyi sen jälkeen Suojeluskuntajärjestöön. Suojeluskunnassa hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Nurmijärven suojeluskuntaan. Nurmijärvellä hän toimi paikallispäällikkönä hän toimi 15. helmikuuta - 1. huhtikuuta 1919 välisen ajan ja harjoituspäällikkönä 15. maaliskuuta - 15. marraskuuta 1920 välisen ajan. Nieminen muutti Nurmijärveltä Utajärvelle, missä hän liittyi Utajärven suojeluskuntaan, missä hän toimi paikallispäällikkönä 1. maaliskuuta - 1. joulukuuta 1922 välisen ajan. Seuraavaksi hän siirtyi vuoden 1924 alusta komppanianvääpeliksi Autopataljoonaan, jossa hän toimi 28. heinäkuuta 1924 saakka, jolloin hän palasi hänelle tuttuun toimeen paikallispäälliköksi Nurmijärven suojeluskuntaan. Nurmijärvellä Nieminen toimi 1. huhtikuuta 1925 saakka. Myöhemmin Nieminen toimi muun muassa asioitsijana ja linja-auto liikennöitsijänä sekä autonkuljettajana aina vuoteen 1940 saakka.

Nieminen osallistui talvisotaan komppanianvääpelinä ja joukkueenjohtajana Jalkaväkirykmentti 64:n 6. komppaniassa, jonka mukana hän osallistui talvisodan taisteluihin Pitkärannassa, missä hän haavoittui 25. helmikuuta 1940. Välirauhan aikana hän työskenteli haavoistaan toivuttuaan linnoitustyömaalla Kerimäellä koneenkäyttäjänä. Jatkosodan puhjettua Nieminen komennettiin komppanianvääpeliksi 29. Ampumatarvikevarastokomppaniaan, josta hänet kotiutettiin jo vuonna 1941. Myöhemmin Nieminen työskenteli varastonhoitajana Oy Konetuotteen palveluksessa vuoteen 1943 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi Etrassa koneiden valvojaksi ja oli tehtävässä vuoteen 1944 saakka. Vuonna 1944 Nieminen siirtyi Oy Partaterään varastonhoitajaksi, missä hän työskenteli lyhyen ajan. Myöhemmin hän työskenteli maalarina aina vuoteen 1961 saakka, työskennellen 50-luvussa muutaman vuoden myös kuorma-autonkuljettajana. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 15. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaudenmitali 1. lk. , Vapaudenmitali 2. lk;   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Talvisodan muistomitali,   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Johan Kasper Aarne Nieminen

Johan Ludvig NieminenMuokkaa

(27. maaliskuuta 1886 Tampere16. marraskuuta 1959) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat nahkuri Robert Ludvig Nieminen ja Sofia Aleksandra Nyman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1907 Lydia Mariana Vainionpään kanssa, josta hän erosi vuonna 1913 ja avioitui uudelleen vuonna 1927 Helmi Johanna Tuomelan kanssa. Nieminen kävi kansakoulun ja työskenteli sokerileipurina kartuttaakseen ammattitaitoaan Venäjällä ja Skandinaviassa. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 4. marraskuuta 1915, jossa hänet todettiin siinä määrin sairaaksi, että hänet lähetettiin siviilitöihin Saksaan 16. maaliskuuta 1916. Takaisin Suomeen Nieminen palasi 25. tammikuuta 1919 ja työskenteli sen jälkeen sokerileipurina aluksi Helsingissä, missä hän omisti oman leipomon. Vuosina 1923 – 1927 hän työskenteli Lalulan höyryleipomon palveluksessa ja sen jälkeen sokerileipurina osuusliike Mäki-Matissa Jyväskylässä. Nieminen osallistui talvisotaan väestönsuojelutehtävissä siviilitoimensa ohella. Välirauhan ja jatkosodan aikana sekä sotien jälkeen oli edelleen Osuusliike Mäki-Matin palveluksessa Jyväskylässä. Vanhuusvuosiaan hän vietti Laukaan Leppävedellä. Kunniamerkit:   Talvisodan muistomitali,   Väestönsuojelun ansiomitali,   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi,   Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali.

Lauri Vilhelm NiiranenMuokkaa

(11. elokuuta 1892 Iisalmi1918 Saksa) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Lauri Niiranen ja Kaisa Sofia Snellman. Hän kävi viisi luokkaa Iisalmen yhteiskoulua ja työskenteli kauppa-apulaisena muun muassa Haapavedellä isänsä omistamassa liikkeessä ja Oulussa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Niiranen jäi pataljoonan palatessa Suomeen helmikuussa vuonna 1918 edelleen Saksaan, missä hän liittyi myöhemmin Saksan armeijaan ja kuoli syksyllä 1918 Rosheimissa nykyisen Ranskan alueella. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 1. maaliskuuta 1916. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Urho Adolf NikkonenMuokkaa

(15. kesäkuuta 1899 Impilahti24. marraskuuta 1957 Ibbenbüren) oli suomalainen jefreitteri. Hänen vanhempansa olivat lasinpuhaltaja Otto Nikkonen ja Eeva Pelkonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Frieda Langen kanssa. Nikkonen kävi kansakoulun Saksassa ja Belgiassa, jossa he asuivat ensimmäisen maailmansodan alkaessa. Nikkonen matkusti sodan alettua Saksaan, missä hän työskenteli lasinpuhaltajana ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 21. joulukuuta 1917, josta hänet siirrettiin 6. tammikuuta 1917 pataljoonan haupitsipatteriin. Nikkonen astui Suomen armeijan palvelukseen jefreitteriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan Jääkäritykistön 3. patteriin. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kurussa, Muroleessa ja Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen hänet sijoitettiin tykistön uudelleen järjestelyssä Jääkäritykistöprikaatin 3. jääkäripatteriston 6. patteriin ja otti sen mukana osaa Viipurin valloitukseen. Nieminen erosi armeijan palveluksesta heti Viipurin valloituksen jälkeen. Viipurin valtauksen jälkeen hän palasi takaisin Saksaan, missä hän työskenteli aluksi ammustehtaassa Berliinissä ja satunnaisesti yövahtimestarina Suomen Berliinin lähetystössä. Myöhemmin hän muutti Saksasta Hollantiin, missä hän työskenteli lasinpuhaltajana vuodesta 1920 alkaen. Hollannista hän palasi Suomeen vuonna 1922 ja työskenteli sen jälkeen Riihimäen ja Karhulan lasitehtaissa vuoteen 1925 saakka, jonka jälkeen hän matkusti Saksaan. Saksassa hän jatkoi ammattiaan lasinpuhaltajana aluksi Berliinissä ja viimeiseksi Hörstelissä Westfalenissa. Hänet haudattiin Ibbenbüreniin. Ylennykset: Jefreitteri 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Artturi Alarik Armas Nikula

Jaakko NiskanenMuokkaa

(24. syyskuuta 1891 Kiuruvesi6. huhtikuuta 1918) oli suomalainen jääkärivaravääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Matti Niskanen ja Anna Maria Manninen. Niskanen kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 4. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. lokakuuta 1916 pataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Niskanen astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi 8. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 7. maaliskuuta 1918 alkaen pataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Raudussa, missä hän haavoittui pahasti 5. huhtikuuta 1918. Hän kuoli Sortavalan sairaalassa saamiinsa haavoihin 6. huhtikuuta 1918. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaan. Ylennykset: Varavääpeli 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki.

Karl Viktor NiskanenMuokkaa

(3. toukokuuta 1891 Salmi1918 Elisenvaara) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Adam Evert Niskanen ja Anna Valpuri Malinen. Hän työskenteli koneenkäyttäjänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 30. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 10. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon. Täydennysjoukosta hänet palautettiin takaisin komppaniaansa 1. kesäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, josta hän karkasi vihollisen puolelle 28. – 29. syyskuuta vastaisena yönä vuonna 1916, ja venäläiset panivat hänet Pietariin Spalernajan vankilaan, jossa häntä kuulusteltiin muiden kalterijääkäreiden mukana. Suomen vapaussotaan Niskanen osallistui punaisten puolella. Hän joutui valkoisten vangiksi Elisenvaarassa, missä hänet ammuttiin.

Armas Selim Nissilä

Anders Oskar NisulaMuokkaa

(5. maaliskuuta 1893 Kemi23. lokakuuta 1948) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Jaakko Aleksanteri Nisula ja Maria Päätalo. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Inkeri Sigrid Kilpiäisen kanssa. Nisula kävi kolme luokkaa kansakoulua ja työskenteli tukkityömiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 26. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi). Nisula astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurin ympäristössä. Nisula palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin aluksi Savon jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina 8. komppaniassa. Nisula siirrettiin 1. huhtikuuta 1921 alkaen komppanianvääpeliksi Karjalan kaartin rykmentin 3. komppaniaan. Häntä kohtasi työtapaturma hänen käsitellessään käsikranaattia, jonka turman johdosta hän sai vapautuksen palveluksesta 31. maaliskuuta 1928 alkaen. Myöhemmin hän eli kykenemättömänä työntekoon Viipurissa ja myöhemmin Kuolemajärven Jääkärikodissa ja viimein Urjalassa, minne hänet lopulta haudattiin. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 1. kesäkuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 2. toukokuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Kaarlo Kustaa Nisula

Matti Niukkanen

Josef Harald NivaMuokkaa

(20. heinäkuuta 1891 Turtola4. elokuuta 1975 Ballfjord, Norja) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Johan Aleksander Niva ja Helena Kristina Vyöni. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Dagmar Aminta Hansenin kanssa. Niva kävi kansakoulun ja työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 31. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 24. lokakuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hänet lähetettiin edelleen 15. marraskuuta 1916 Altonan työosastoon. Altonasta hänet laskettiin 4. elokuuta 1917 siviilitöihin Saksaan. Takaisin Suomeen Niva palasi sisällissodan jälkeen 21. joulukuuta 1918. Suomesta hän muutti myöhemmin ensin Ruotsiin ja myöhemmin Norjaan, missä hän työskenteli maanviljelijänä maan pohjoisosissa. Hän työskenteli Norjassa olo aikanaan myös Suomessa etenkin myöhempien Suomen sotien aikana. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Johannes Erhard NordbergMuokkaa

(6. marraskuuta 1895 Vårdö13. helmikuuta 1970) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Erik Robert Nordberg ja Naema Erika Johansson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Agnes Ragnhild Johanssonin kanssa, josta hän erosi vuonna 1928 ja avioitui toisen kerran vuonna 1933 Saga Margit Mustosen kanssa. Nordberg kävi kansakoulun ja Ahvenanmaan kansanopiston vuosina 1913 – 1914 sekä jatkoi opintojaan Uudenkaarlepyyn seminaarissa, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1920. Nordberg liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 2. helmikuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoona 4. komppaniaan 12. kesäkuuta 1917. Nordberg astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueen varajohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella sekä Viipurissa. Nordberg palveli sisällissodan jälkeen 3. jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina 8. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 30. maaliskuuta 1919. Armeijasta eronsa jälkeen Nordberg toimi väliaikaisena opettajana Sulvan kansakoulussa lukukaudella 1920 – 1921. Hänen virkansa vakinaistettiin Sulvan Rimalin kansakouluun vuonna 1921, Sulvasta hän siirtyi opettajaksi Västanfjärdin Brännbodan kouluun vuonna 1923 ja Jomalan pitäjän Gottbyn kouluun vuonna 1931. Opettajan toimensa ohella hän toimi Sulvan suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuosina 1920 – 1922 ja joukkueenjohtajana Västanfjärdin suojeluskunnassa vuosina 1925 – 1930.

Nordberg osallistui talvisotaan vääpelinä Ahvenanmaan Kotipuolustuksessa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin vääpeliksi Saaristomeren Rannikkoprikaatiin. Sotien jälkeen hän palasi Gottbyn kansakouluun, missä hän sai tehtävän koulun johtajana. Tehtävässä hän toimi vuoteen 1962 saakka. Hän toimi myös Gottbyn Vapaapalokunnan perustajajäsenenä ja sen päällikkönä vuosina 1934 – 1957. Luottamustoimia hänellä oli muun muassa Kunnan kansakoululautakunnan, kirjaston hallituksen ja Ahvenanmaan taideyhdistyksen jäsenyydet. Hänet haudattiin Jomalaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 2. toukokuuta 1918, Vääpeli 8. elokuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki.

Karl Ragnar Olof Nordberg

Carl Lennart Nordensvan

Oscar Bjarne Hugo Nordenswan

Otto Nordenswan

Karl Georg Nordman

Karl Teodard (Tiddy) Nordman

Gustav Ragnar Enos Nordström

Johannes Alfred NorrgårdMuokkaa

(7. maaliskuuta 1895 Vöyri25. maaliskuuta 1961) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat opettaja Johan Norrgärd ja Lisa Budd. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Edla Elisabeth Sepän kanssa. Norrgård kävi kansakoulun ja vuosina 1913 - 1914 Vöyrin kansanopiston. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 23. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet lähetettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 4. elokuuta 1917. Norrgård palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 22. syyskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä omistamallaan maatilalla Vöyrissä. Hän toimi Vöyrin osuuskaupan hallituksen jäsenenä vuodesta 1923 alkaen ja Vöyrin kunnan tielautakunnan puheenjohtajana vuodesta 1935 alkaen. Talvi- ja jatkosodan aikana Norrgård toimi ilmavalvonta ja evakuointitehtävissä Vöyrissä. Sotien jälkeen hän toimi erilaisissa luottamustehtävissä ja oli muun muassa Vöyrin kunnanvaltuuston jäsenenä, manttaalikunnan puheenjohtajana ja verotus- ja tielautakakuntien puheenjohtajana sekä lautamiehenä kihlakunnanoikeudessa. Hänet haudattiin Vöyriin. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Pehr Herman Norrmén

Toivo Henrikki Nousiainen

Juho Aukusti Nummela

Väinö Valfrid Nummelin

Armas August Nummi ent. GrönlundMuokkaa

(6. tammikuuta 1895 Nummi29. elokuuta 1958) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Oskar Nummi (ent. Grönlund) ja Maria Elviira Landen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Helmi Aurelia Adlerin kanssa, josta hän erosi vuonna 1926 ja avioitui toisen kerran vuonna 1937 Ester Strömbergin kanssa. Nummi kävi kansakoulun ja ammattikoulun koneosaston. Hän työskenteli mekaanikkona ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 17. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui pataljoonan rintamalta paluun jälkeen vuonna 1917 Libaussa ja Schaulenissa järjestetyille autokursseille.

Hän astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa. Nummi siirrettiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleen järjestelyssä koulutusaliupseeriksi Suomen valkoisen kaartin 8. komppaniaan. Valkoisesta kaartista hänet komennettiin 29. marraskuuta 1918 lentäjäoppilaaksi Ilmavoimiin. Hänet siirrettiin 11. huhtikuuta 1919 alkaen ohjaajakoulun vääpeliksi Autojoukkoihin. Armeijasta hän erosi 23. tammikuuta 1920 ja työskenteli sen jälkeen liikealalla myöhemmin omistamallaan puutarhatilalla Virkkalassa. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 10. huhtikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Vihtori NuojuaMuokkaa

(22. toukokuuta 1887 Utajärvi1. lokakuuta 1952) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Jaakko Nuojua ja Anna Saarenpää. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Lilli Inkeri Mytyn kanssa. Nuojua työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 3. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella. Hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 alkaen 3. jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan, jossa hän toimi muun muassa hetken 1. komppanian päällikkönä.

Nuojua siirrettiin sisällissodan jälkeen 14. heinäkuuta 1918 alkaen Kuopion jalkaväkirykmentti 4:ään, josta muodostettiin myöhemmin Tampereen rykmentti. Hän toimi rykmentissä ensin 7. komppanian ja 14 syyskuuta 1920 lähtien 3. konekiväärikomppanian vääpelinä. Tampereen rykmentistä hän siirtyi 1. lokakuuta 1921 vääpeliksi Pohjois-Savon rykmentin 7. komppaniaan. Nuojua erosi armeijasta 30. syyskuuta 1922 ja työskenteli sen jälkeen liikealalla.

Hänet nimitettiin 1. huhtikuuta 1923 etsiväksi poliisikonstaapeliksi Rovaniemen poliisilaitokselle ja nimitettiin 15. huhtikuuta 1924 ylimääräiseksi lääninetsiväksi Oulun lääniin. Poliisivoimista hän erosi 31. tammikuuta 1927, mutta nimitettiin jo 1. toukokuuta 1927 poliisikonstaapeliksi Raahen poliisilaitokselle, josta hän siirtyi 1. syyskuuta 1927 Kemin poliisilaitoksen palvelukseen. Kemistä hän siirtyi 1. maaliskuuta 1928 Etsivän keskuspoliisin palvelukseen Ouluun. Toistamiseen hän erosi poliisivoimista 31. maaliskuuta 1935 ja työskenteli sen jälkeen jonkin aikaa Åström oy:n palveluksessa vartiomiesten esimiehenä. Seuraavaksi hän siirtyi 27. syyskuuta 1935 alkaen asevaraston hoitajan apulaiseksi Oulun sotilaspiiriin, missä tehtävässä hän oli talvisotaan saakka.

Talvisotaan Nuojua osallistui Valtiollisen Poliisin palveluksessa. Välirauhan aikana hän toimi Oulun sotilaspiirissä varastonhoitajana ja jatkoi tehtävässä jatkosodan loppuun saakka. Hänet haudattiin Sisällissodan rintamamieshautaan Ouluun. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 1. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Talvisodan muistomitali,   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Erkki Emil Nuottimäki

Vihtori Nuottimäki

Edvard Sakeus NurmiMuokkaa

(27. toukokuuta 1892 Tyrvää12. marraskuuta 1966) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Edvard Nurmi ja Wilhelmiina Lunden. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Elsa Lindholmin kanssa. Nurmi kirjoitti ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Satakuntalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Kauppakorkeakoulussa vuosina 1913 - 1915. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet komennettiin 22. elokuuta 1916 etappitehtäviin Suomeen. Suomessa Nurmi toimi läntisellä etapilla. Suomen sisällissodan aikana Nurmi oleskeli Etelä-Suomessa ja ei siten osallistunut itse aseelliseen toimintaan. Myöhemmin Nurmi toimi vuodesta 1921 alkaen sekatavarakauppiaana Vesilahdella ja vuoden 1937 jälkeen Väärinmajassa. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Heikki Nurmi

Juho Nurmi

Taito Juho Nurminen

Heikki Eliel Nurmio

Kaarlo "Kalle" Kustaa Nyberg

Simon Erik NybyMuokkaa

(31. tammikuuta 1894 Vöyri15. toukokuuta 1973) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matts Nyby ja Beata Antill. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Jenny Elisabeth Israelsin kanssa. Nyby kävi kansakoulun ja työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 23. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet lähetettiin Altonan työosastoon 28. maaliskuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin Saksaan 4. elokuuta 1917. Hän palasi Suomeen sisällissodan jälkeen 22. syyskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen maanviljelijänä Vöyrissä. Hänet haudattiin Vöyriin. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Johannes Alfred NygårdMuokkaa

(3. joulukuuta 1898 Raippaluoto20. kesäkuuta 1918) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Julian Nygård ja Anna Lovisa Aspholm. Nygård työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 30. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän sairastui tuberkuloosiin ja oli hoidettavana useissa sairaaloissa, viimeksi Itä-Preussissa Osteroden yleisessä sairaalassa, missä hän kuoli 20. kesäkuuta 1918 ja haudattiin paikalliselle hautausmaalle. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Karl Holger Athniel Nygård myöh. Norme

Hugo Alexander NyholmMuokkaa

(7. toukokuuta 1894 Pietarsaari23. marraskuuta 1920) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Jakob Nyholm ja Helena Sofia Jakobsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Maria Amanda Mattsonin kanssa. Nyholm kävi kansakoulun ja työskenteli mekaanikkona ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 27. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet lähetettiin 22. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan 4. elokuuta 1917. Takaisin Suomeen Nyholm palasi 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen mekaanikkona Pietarsaaressa. Hän kuoli keuhkotautiin 23. tammikuuta 1920. Hänet haudattiin Pietarsaareen. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Johan Edvin NyholmMuokkaa

(25. maaliskuuta 1890 Loviisa26. huhtikuuta 1953) oli suomalainen jääkäri. Hänen äitinsä oli Karoliina Eliaksentytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1912 Ida Johanna Levelän kanssa. Nyholm piti leipuriliikettä Voltissa ja Purmossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 30. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 11. toukokuuta 1916 ja edelleen pataljoonan haupitsipatteriin 30. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet lähetettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 18. elokuuta 1917. Takaisin Suomeen Nyholm palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen leipurina Kokkolassa ja Vöyrissä vuodesta 1927 alkaen Oravaisissa aina vuoteen 1953 saakka. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Hjalmar Johannes NykvistMuokkaa

(22. kesäkuuta 1894 Pietarsaari21. maaliskuuta 1964) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat ajuri Hans Juhan Nykvist ja Sofia Höglund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Ester Sigrid Westin kanssa. Nykvist kansakoulun ja käsityöläiskoulun vuosina 1913 – 1915. Hän työskenteli palvelusmiehenä valtionrautateillä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Nykvist astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui pahasti 28. maaliskuuta 1918. Sisällissodan jälkeen Nykvist määrättiin 12. syyskuuta 1918 alkaen koulutusaliupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. komppaniaan 25. syyskuuta 1918. Armeijasta Nykvist erosi 4. kesäkuuta 1919, jonka jälkeen hän liittyi suojeluskuntajärjestöön ja toimi paikallispäällikkönä aluksi Pietarsaaren maalaiskunnassa vuoteen 1923 saakka ja sen jälkeen Pietarsaaren kaupungissa vuoteen 1926 saakka. Vuosina 1928 – 1964 hän työskenteli Onkilahden (myöh. Oy Wärtsilän) konepajan pakkamestarina Vaasassa. Nykvist osallistui talvisotaan joukkueenjohtajana Ilmapuolustusaluekeskus 64:ssä Vaasassa. Hänet haudattiin Vaasaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 26. maaliskuuta 1918, Vääpeli 15. marraskuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenmitali 1. lk;   Vapaudenmitali 2. lk;   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Talvisodan muistomitali,   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Matti Nykänen

Birger Jarl Nylander

Guido Nylander

Edmund Mauritz Nylund

Emil Valentin Nylund myöh. Norjavirta

Leander NylundMuokkaa

(16. marraskuuta 1896 Jepua28. maaliskuuta 1918) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat työmies Johan Jakob Nylund ja Anna Andersintytär Lassela. Hän kävi kansakoulun. Hän työskenteli ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 1. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa. Hän oli useita kertoja hoidettavana sotilassairaalassa. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän kaatui taistelussa 28. maaliskuuta 1918. Hänet haudattiin Jepuan sankarihautaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki.

Anders Viktor NymanMuokkaa

(4. syyskuuta 1891 Vaasa –) oli suomalainen jääkäri. Hänen äitinsä oli Karolina Riback. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Ida Nurmen kanssa. Hän työskenteli maalasina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet lähetettiin Altonan työosastoon 22. helmikuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin Saksaan 4. elokuuta 1917. Takaisin Suomeen Nyman palasi 20. maaliskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen maalarina Vaasassa. Hän muutti vuonna 1929 Kanadaan ja sai Kanadan kansalaisuuden vuonna 1935. Hän asui noihin aikoihin Ontarion osavaltiossa.

Gunnar Vilhelm Nyman myöh. Norho

Harald Mikael Nyman myöh. Nervanne

Karl Edvard Nynabb ent. NabbMuokkaa

(29. elokuuta 1894 Raippaluoto17. helmikuuta 1967) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Nabb ja Lena Sofia Nabb. Nynabb kävi kansakoulun ja työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet lähetettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin siviilitöihin Saksaan 26. elokuuta 1917. Takaisin Suomeen Nynabb palasi syyskuun alussa vuonna 1918 ja työskenteli sen jälkeen pienviljelijänä ja kalastajana Raippaluodossa. Hänet haudattiin Raippaluotoon. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki.

Carl-Henrik Toivo Nyström

Eero NyströmMuokkaa

(20. joulukuuta 1888 Hämeenkyrö22. huhtikuuta 1919) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat nimismies Aleksander Väinö Nyström ja Hildur Helena Helsingius. Nyström kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1909 ja liittyi Satakuntalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1909 - 1916. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 9. helmikuuta 1916, josta hänet vapautettiin palveluksesta 31. maaliskuuta 1916, jonka jälkeen hän matkusti Ruotsiin ja jatkoi myöhemmin matkaansa Suomeen.

Karl Edvard Nyström

Valter Erik Nyström

Volmar Into Nyström

August NyyssönenMuokkaa

(29. kesäkuuta 1893 Joroinen29. marraskuuta 1921) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Lauri Nyyssönen ja Kristina Lovisa Hyvönen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1915 Hulda Seppälän kanssa. Nyyssönen työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 23. helmikuuta 1916, josta hänet komennettiin 26. toukokuuta 1916 alkaen tiedustelutehtäviin Suomeen ja Venäjälle. Tällä tiedustelumatkallaan hän joutui kumminkin venäläisten vangiksi ja oli pidätettynä Katajanokan vankilassa noin vuoden ajan. Vankilasta vapauduttuaan Nyyssönen osallistui sisällissodan valmisteluihin joulukuusta 1917 alkaen. Hänen tehtäviinsä kuului harjoittaa suojeluskuntajoukkoja Pohjois-Savon ja Kajaanin sotilaspiireissä.

Nyyssönen osallistui sisällissodan aseelliseen toimintaan Kuopion valtauksessa ja toimi sen jälkeen Kuopion suojeluskunnan asevaraston hoitajana. Hän palveli sisällissodan jälkeen 3. Jääkäriprikaatin aseseppäkoulussa, josta hän siirtyi 2. elokuuta 1918 Lapin I rajavartiopataljoonan (myöhempi nimi Lapin ryhmän II pataljoona) palvelukseen. Seuraavaksi hänet siirrettiin 22. tammikuuta 1919 Itämeren jalkaväkirykmentti l:n (myöhempi nimi Porin rykmentti) I pataljoonan 1. komppaniaan. Hänet vapautettiin palveluksesta hänellä todetun sairauden takia 29. toukokuuta 1919. Hän toimi myöhemmin suojeluskuntajärjestössä paikallispäällikkönä 15. kesäkuuta - 15. syyskuuta 1919 välisen ajan Hauholla ja 1. maaliskuuta - 1. toukokuuta 1920 välisen ajan Karkussa sekä 1. toukokuuta - 1. kesäkuuta 1920 välisen ajan Taivalkoskella sekä vielä 1. kesäkuuta - 5. maaliskuuta 1920 välisen ajan Kuusamossa, jonka jälkeen hän astui takaisin armeijan palvelukseen 31. lokakuuta 1920 alkaen ja hänet sijoitettiin Käkisalmen läänin rykmentin II pataljoonaan (myöhemmin Polkupyöräpataljoona 2), missä hän toimi vääpelinä 2. komppaniassa. Polkupyöräpataljoonasta hän siirtyi 1. lokakuuta 1921 Kenttätykistörykmentti 3:n III patteristoon. Ylennykset: Vääpeli 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 2. lk;   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki.

Johan Emil Nåhls myöh. SandMuokkaa

(19. helmikuuta 1887 Raippaluoto9. joulukuuta 1968) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat torppari Johan Nåhls ja Emma Beata Abrahamintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1914 Hilda Sofia Sandin kanssa. Sand kävi kansakoulun ja työskenteli puuseppänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 7. maaliskuuta 1916, mutta siirrettiin jo 12. huhtikuuta 1916 hänellä todetun sairauden vuoksi Berliinin työkeskuksen kautta siviilitöihin. Takaisin Suomeen hän palasi 28. marraskuuta 1918, jonka jälkeen hän työskenteli Raippaluodossa maanviljelijänä ja kalastajana. Vuonna 1918 hän vaihtoi nimensä Sandiksi. Hänet haudattiin Raippaluotoon. Kunniamerkit: Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Jussi Närvänen

Anton NäsiMuokkaa

(2. helmikuuta 1896 Alahärmä20. lokakuuta 1948 Särkisalo) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Kustaa Näsi ja Wilhelmiina Jakobson. Hän oli vuosina 1920 – 1948 avioliitossa valtiopäiväedustaja Tuomas Suokkaan tyttären, Alma Jorosen (o.s. Suokas) kanssa. Näsi kävi kolme luokkaa kansakoulua ja työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 28. joulukuuta 1915. Hänet vapautettiin sairauden takia sotapalvelukseen kykenemättömänä palveluksesta jo 26. helmikuuta 1916. Hän palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 27. heinäkuuta 1918 ja astui armeijan palvelukseen asevelvollisena 25. elokuuta 1918 ja hänet sijoitettiin Suomen valkoisen kaartin 8. komppaniaan. Komppaniassa hän toimi aluksi koulutusaliupseerina ja kaksi kuukautta päävartion vääpelinä. Myöhemmin hän toimi 3. pataljoonan rehumestarina ennen kuin erosi palveluksesta 1. kesäkuuta 1919. Myöhemmin hän toimi Vuokselan suojeluskunnan paikallispäällikkönä 1. marraskuuta 1919 -15. kesäkuuta 1920 välisenä aikana, jonka jälkeen hän työskenteli maanviljelijänä Valkjärven Puustinlahdella ja toimi samalla Pasurin majatalon pitäjänä. Luottamustoimissa Näsi toimi Valkjärven kunnanvaltuustossa jäsenenä vuosina 1923 – 1925 ja oli kansakoulun johtokunnan jäsenenä vuodesta 1921 alkaen ja puheenjohtajana vuosina 1923 – 1925. Verotuslautakunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1925 – 1926 ja majoituslautakunnan jäsenenä vuodesta 1923 alkaen ja sen puheenjohtajana vuosina 1923 – 1928 sekä toimi Valkjärven suojeluskunnan paikallisesikunnan jäsenenä vuodesta 1921 alkaen.

Näsi osallistui talvisotaan ylimääräisten harjoitusten (YH) aikana vartiopäällikkönä Särkisalossa ja myöhemmin sodan aikana Desanttitorjuntajoukkueen päällikkönä Särkisalossa ja Poliisina Perniön nimismiespiirissä sekä alisotilasohjaajana Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirissä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin patterin vääpeliksi Raskas patteristo 33:een ja osallistui sen riveissä taisteluihin Nuijamaalla, Jääskissä, Antreassa, Kämärällä, Muolaassa, Kanneljärvellä, Raivolassa ja Puhtulassa. Myöhemmin vuonna 1941 hän oli hoidettavana sotasairaalassa, josta päästyään hän toimi alisotilasohjaajana Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiirissä vuoteen 1944 saakka. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sotien jälkeen. Hänet haudattiin Särkisaloon ja hän on ainoa Särkisalon hautausmaalle haudattu jääkäri. Ylennykset: Vääpeli 15. lokakuuta 1918. Kunniamerkit:   Talvisodan muistomitali,   Jääkärimerkki.

Petter Evert NäsmanMuokkaa

(21. syyskuuta 1892 Loviisa13. huhtikuuta 1969) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat sahatyömies David Näsman ja Anna Andersintytär. Näsman työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 23. elokuuta 1917, josta hänet laskettiin 4. syyskuuta 1917 sotapalvelukseen kelpaamattomana siviilitöihin Saksaan. Näsman palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen elokuun lopulla vuonna 1918 ja työskenteli sen jälkeen työmiehenä Sulvassa ja myöhemmin Vaasassa.

Antti NäättänenMuokkaa

(15. helmikuuta 1883 Pälkjärvi25. toukokuuta 1940) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat torppari Mikko Näätänen ja Tiina Korhonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Helena Muhosen kanssa. Näätänen kävi yhden luokan kansakoulua ja työskenteli työmiehenä Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 2. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen hänet laskettiin 18. joulukuuta 1917 alkaen työlomalle Saksaan. Tänä aikana hän sairastui ja joutui jäämään Saksaan pataljoonan palattua Suomeen helmikuussa vuonna 1918. Takaisin Suomeen Näätänen palasi sisällissodan jälkeen 16. heinäkuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen työmiehenä Pälkjärvellä. Vuodesta 1929 alkaen hän viljeli omistamaansa palstatilaa. Talvisodan jälkeen hän muutti Maaningalle. Kunniamerkit:   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Matti Nöjd myöh. TyytyäMuokkaa

(1. maaliskuuta 1889 Maaninka23. maaliskuuta 1955) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen äitinsä oli Johanna Nöjd. Tyytyä kävi kansakoulun ja työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Tyytyä saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. komppaniaan 25. maaliskuuta 1918 ja määrättiin 10. huhtikuuta 1918 alkaen pataljoonan kuormastoaliupseeriksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa. Sisällissodan jälkeen Tyytyä palveli 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, josta hänet sirrettiin 6. heinäkuuta 1918 Kaartin jääkäripataljoonaan ja 17. marraskuuta 1918 Helsingin etappipataljoonaan, mistä muodostettiin myöhemmin Helsingin komennuskomppania. Armeijasta hän erosi 17. maaliskuuta 1920, jonka jälkeen hän työskenteli metsätyömiehenä pohjois–Suomessa. Hän palveli Lapin Rajavartiostossa vuosina 1935 – 1938, jonka jälkeen hän työskenteli kivityömiehenä Lapin tie- ja vesirakennuspiirissä aina vuoteen 1949 saakka. Hänet haudattiin Rovaniemelle. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera,   Vapaussodan muistomitali soljen kera,   Jääkärimerkki,   Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

LähteetMuokkaa

  • A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka, WSOY Porvoo 1938.
  • Jernström, E. (toim.): Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933. Teoksella ei ole ISBN:a..
  • Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1.
  • Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1.
  • Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X.
  • Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1.
  • Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. Teoksella ei ole ISBN:a..
  • Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2, Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
  • Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918
  • A. Wegelius, Aseveljet 1 ja 2, WSOY Porvoo 1924
  • Heikki Nurmio ja Leonard Grandell toim. Viipurin valloitus kenraalimajuri Wilkmanin armeijaryhmän toiminta. Kustannusosakeyhtiö Ahjo Helsinki 1919
  • Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 54(1983), s. 18–22 Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975, ISBN 951-99046-9-7
  • Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.
  • Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I–VI Otava Helsinki 1920–1925.
  • Pekkola, Auer: Kalterijääkärit I–III, Wsoy Porvoo 1930.
  • Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • N. V. Hersalo, Suojeluskuntain historia I–III, Hata Oy Vaasa 1966.
  • Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.

ViitteetMuokkaa