Juho Nurmi
Juho Nurmi (28. syyskuuta 1895 Kuopio – 22. syyskuuta 1987 Helsinki)[1] oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui talvi- ja jatkosotaan muun muassa pataljoonan komentajana.[2][3]
Perhe ja koulutus muokkaa
Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Johan Nurmi ja Eeva Maria Hakkarainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Eeva Ester Miettisen kanssa. Hän kävi kansakoulun ja kansakoulun jatkokurssin sekä suoritti yksityisesti viidennen luokan Rovaniemen keskikoulussa vuonna 1921. Hän kävi jääkärialiupseereille järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja Taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1927 sekä sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925. Sotilashallinnollisten kurssien ensimmäisen jakson hän suoritti vuosina 1929 – 1930 ja toisen jakson vuonna 1931.[2][3]
Jääkärikausi muokkaa
Nurmi työskenteli harjoittelijana sähköliikkeessä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 11. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Nurmi joutui jäämään Saksaan sairaalahoitoon, kun muut jääkärit lähtivät kotimatkalle helmikuussa vuonna 1918.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Nurmi palasi takaisin Suomeen vasta sisällissodan jälkeen 10. kesäkuuta 1918 ja astui sen jälkeen armeijan palvelukseen 1. elokuuta 1918 alkaen. Hänet sijoitettiin varavääpeliksi ylennettynä koulutusupseeriksi Suomen valkoisen kaartin 4. komppaniaan, josta hän siirtyi 1. syyskuuta 1918 alkaen komppanianvääpeliksi. Nurmi erosi armeijasta 30. marraskuuta 1919 ja astui 1. tammikuuta 1920 koulutusaliupseeriksi Lapin rajavartioston palvelukseen. Lapin rajavartiostosta hänet määrättiin 15. kesäkuuta 1921 alkaen Savon jääkärirykmenttiin, mutta jäi määräyksestä huolimatta edelleen komennettuna Lapin rajavartiostoon 30. lokakuuta 1921 saakka, jolloin hän tuli nuoremmaksi upseeriksi Savon jääkärirykmentin (myöh. Savon prikaati) 4. komppaniaan. Savon prikaatissa hänet määrättiin 6. helmikuuta 1922 alkaen II pataljoonan adjutantiksi, mistä tehtävästä hän siirtyi 30. marraskuuta 1925 nuoremmaksi upseeriksi 2. konekiväärikomppaniaan ja 23. marraskuuta 1926 varapäälliköksi 6. komppaniaan. Savon prikaatista hänet siirrettiin 15. joulukuuta 1927 alkaen Ilmailukouluun, jossa hänet sijoitettiin toimituskomppanian päälliköksi ja 10. toukokuuta 1929 alkaen talouspäälliköksi.[2][3]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Nurmi osallistui talvisotaan Ilmasotakoulun talouspäällikkönä ja hoiti samalla huoltotaktiikan sekä yleisen huollon opettajan tehtäviä kadetti- ja reservin upseerikursseilla. Välirauhan aikana hän jatkoi tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin Sotilaspalopäällikkö kursseille Helsinkiin. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin aluksi Ilmasotakoulun talouspäälliköksi ja myöhemmin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 22:een. Myöhemmin hän toimi rykmentissä pataljoonan komentajana vuoteen 1942 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi rykmentin huoltopäälliköksi ja oli tehtävässä vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin Äänisen Huoltokeskuksen Intendentiksi Äänislinnaan. Äänislinnassa hän toimi myös Opetusosaston päällikkönä ja koulutusupseerina linnoitus- ja suunnittelu-upseereille sekä huoltopäällikkönä 20. prikaatissa vuosina 1943 – 1944. Nurmi osallistui jatkosodassa taisteluihin Säntämällä, Tuulosjoella, Syvärillä, Ohtalissa, Pirkinitsassa, Pitkäjärvellä, Shemenskissä, Viipurissa, Juustilankankaalla ja Tolvajärvellä. Ennen sodan loppumista hän oli komennettuna kursseille Tuusulaan.[3]
Sotien jälkeen Nurmi toimi Suojeluskuntajärjestön selvittelyelimen ylimääräisenä esittelijänä Puolustusministeriössä vuoteen 1952 saakka, jonka jälkeen hän työskenteli lakiasiainajotoimisto Tolamaa & Sinervälän tarkastajana vuoteen 1963 saakka.[3]
Luottamustoimet muokkaa
Nurmi toimi Kauhavan kirkkovaltuuston jäsenenä vuosina 1932 – 1944 ja Kauhavan kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1934 – 1939 sekä Kauhavan seurakunnan tilintarkastajana vuosina 1932 – 1941. Hän toimi myös Kauhavan kunnan verotuslautakunnan jäsenenä vuosina 1935 – 1939 ja oli Ilmailukoulun kunnianeuvoston jäsenenä vuosina 1935, 1937 ja 1939 sekä oli Jääkäriliiton johtokunnan jäsenenä vuodesta 1968 alkaen. Hän toimi Jääkäriliiton edustaja Upseerijärjestöjen toimintaelimissä vuodesta 1963 alkaen ja Helsingin Upseeriyhdistysten Yhteistyötoimikunnassa vuodesta 1964 alkaen ja toimi lisäksi Vanhuksien Koti ry:n johtokunnan jäsenenä ja Upseerit ei vakinaisessa palveluksessa ry:n johtokunnan jäsenenä.[2][3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet muokkaa
- Onttonen, Markku: jääkärikirja Gummerus Jyväskylä 2005 ISBN 951-20-6232-1.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.