Luettelo jääkäreistä B

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

Jääkärimerkki

B

Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö

Anders Emil Back myöh. Björkas

(17. helmikuuta 1891 Jepua – 20. lokakuuta 1940) oli suomalainen jääkärivääpeli ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Back ja Aitaa Lisa Muntin. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Ellen Katrina Kaup´n kanssa. Tämä kansakoulun ja Kruunupyyn kaansanopiston käynyt nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 4. maaliskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. helmikuuta 1915 pataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet vapautettiin palveluksesta sairalloisuutensa johdosta 29. helmikuuta 1916. Hän siirtyi tällöin Ruotsiin, jossa oli aluksi Haaparannan sekä Uumajan etapilla Saksaan matkaavien jääkärien vastaanottajanaja. Kesakuusta 1916 lähtien hän toimi etappitehtävissä Ojanperän–Vuolinkaisen ylikulkupaikalla Tomionjoella. Suomeen hän saapui 30. kesäkuuta 1917. Hän toimi asekuljetusten toimituksissa Suomeen sekä myöhemmin Lapuan suojeluskunnassa kouluttajana. Suomen sisällissodan puhjettua hän liittyi 28. tammikuuta 1918 Vöyrin kouluun. Suomen sisällissodassa hän osallistui Vähänkyrön ja Kristiinan valtauksiin ja Vilppulassa käytyihin taisteluihin. Myöhemmin hän siirtyi jääkäritykistöön ja sijoitettiin jaosjohtajaksi Förbergin patteriin, jonka mukana otti saa taisteluihi Mouhussa, Lusissa, Savitaipaleella ja Suomenniemellä. Suomen Armeijasta hän erosi kesäkuussa 1918. Myöhemmin hän omistautui kotipitäjässään maanviljellylle. Ylennykset: Vääpeli kesäkuussa 1918. Kunniamerkit: Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Edvard Back

(26. lokakuuta 1895 Raippaluoto – 15. heinäkuuta 1917 Hampuri) oli suomalainen jääkäri ja työmies. Hänen äitinsä oli Karolina Kapell eli Bac. Tämä kansakoulun käynyt Mustasaaressa työskennellyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 1. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1916 pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet komennettiin Altonan työosastoon 11. helmikuuta 1917, jossa hän sairastui keuhkotautiin, johon hän menehtyi Barmbeckin sairaalassa 15. heinäkuuta 1917. Viimeisen leposijansa hän sai Hampurista Ohlsdorfin hautausmaalta. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Johan Arvid Back

Johan Arvid Back

(11. kesäkuuta 1893 Mustasaari – 15. joulukuuta 1972) oli suomalainen jääkärivääpeli ja maanviljelijä Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Erik Back ja Sofia Elisabeth Helsing. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Elsa Sofia Ståhlin kanssa. Johan Arvid Back kävi kansakoulun sekä kansanopiston ja Malmin ruotsalaisen kansanakatemian vuosina 1922–1923. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 1. toukokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 13. joulukuuta 1916 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan jääkäritykistön 2. patteriin. Patterin mukana hän otti osaa taisteluihin sisällissodassa Länkipohjassa, Orivedellä, Kangasalla, Lempäälässä ja Tampereella. Tykistön uudelleen järjetelyn jälkeen hänet siirrettiin Jääkäritykistöprikaatin 2. patteriston 3. patteriin ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella Raivolassa ja Inon saaristossa. Sisällissodan jälkeen hän palveli samassa joukko-osastossa sekä Tykistökoulussa. Armeijasta hän erosi 15. lokakuuta 1918. Armeijan jälkeen hän ryhtyi viljelemään maata ja toimi siinä ohella Pohjois-Mustasaaren suojeluskunnan harjoitus- ja paikallispäällikkönä sekä myöhemmin komppanianpäällikkönä. Talvi- ja jatkosodassa hän toimi hevosottolautakunnan jäsenenä ja puheenjohtajana. Luottamustoimissa hän on ollun Mustasaaren vaalilautakunnan puheenjohtajana, Hän toimi myös käräjäoikeuksien lautamiehenä sekä kirkkovaluuston jäsenenä. Hänet on haudattu Mustasaareen. Ylennykset: Hifsgruppenführer 28. lokakuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4.lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Johannes (John) Back

(25. kesäkuuta 1893 Vaasa) oli suomalainen jääkäri ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat kuorma-ajuri Michel Back ja Lovisa Engman. Tämä vaasalainen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 27. helmikuuta 1916. Pataljoonasta hänet laskettiin siviilitöihin 15. huhtikuuta 1916, josta hänet komennettiin Altonan työosastoon 27. huhtikuuta 1917. Uudelleen hänet laskettiin siviilitöihin elokuussa 1917. Suomeen hän palasi Saksasta 8. toukokuuta 1919, jonka jälkeen työskenteli työmiehenä ja mekaanikkona eri puolilla Suomea vuosina 1919–1921. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole varmaa tietoa. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Viktor Daniel Back myöh. Ek

(8. elokuuta 1894 Raippaluoto – 5. heinäkuuta 1927) oli suomalainen jääkärivääpeli ja tullivartija. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Petter Back ja Amanda Karolina KocHänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Lempi Sofia Sidin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt raippaluotolainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 1. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan haupitsipatteriin. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksen jälkeen hänet siirrettiin 30. joulukuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon. Hän saapui Suomeen maaliskuun alkupäivinä ja hän astui aliupseerina palvelukseen Jääkäritykistön 2. patteriin ja otti osaa taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Vääksyssä ja Lempäälässä sekä Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen suoritetun tykistön uudelleen järjestelyn myötä hänet sijoitettiin 14. huhtikuuta 1918 Jääkäritykistöprikaatin 2. jääkäripatteriston 4. patteriin, jonka mukana otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen tykistökoulussa harjoitusupseerina hevoshoito- ja ratsuopetusosastolla. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi 8. lokakuuta 1918. Myöhemmissä vaiheissa hän toimi maanviljelijänä ja kalastajana Björkbyssä ja tullivirkailijana, hän oli myös samaan aikaan Björkön suojeluskunnassa ohjaajana. Hänet on haudattu Raippaluotoon. Ylennykset: aliupseeri 1918, varavääpeli 1918, vääpeli 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Viktor Backa

Viktor Backa

(12. elokuuta 1896 Vöyri – 11. toukokuuta 1970) oli suomalainen jääkärivääpeli ja liike-edustaja. Hänen äitinsä oli Kajsa Backa ja hänen puolisonsa oli Edit Maria Blom. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 3. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin sairautensa johdosta. Suomeen hän saapui höyrylaiva Arcturuksella 24. maaliskuuta 1918 ja komennettiin aliupseeriksi Suomen sisällissotaan 2. ja 5.jääkärirykmentin täydennyspataljooniin. Sisällissodan jälkeen hän palveli vielä Jääkäriprikaatin polkupyöräosastoon, kunnes erosi armeijan palveluksesta syksyllä 1918. Uudemman kerran hän värväytyi armeijaan 27. helmikuuta 1919 ja hänet nimitettiin varavääpelinä Vuoristoprikaatin miinanheittäjäkomppaniaan, hiukan myöhemmin hänet komennettiin prikaatin aliupseerikouluun koulutusaliupseeriksi. Vuoristoprikaatista hänet siirrettiin 18. maaliskuuta 1919 Suomen valkoiseen kaartiin, josta hän erosi keväällä vuonna 1920. Armeijapalveluksen jälkeen hän liittyi poliisivoimiin ja toimi konstaapelina Vaasassa vuonna 1920, josta tehtävästä erosi nopeasti ja liittyi Vaasan palokuntaan, jossa hän viihtyi 7 kuukautta ja sen jälkeen hän on toiminut kotiseudullaan työmiehenä ja myöhemmin liike-edustajana. 1930-luvulla hän muutti Ruotsiin. Hänet on haudattu Uddevallaan. Ylennykset: aliupseeri 25. maaliskuuta 1918, vääpeli 16. maaliskuuta 1919. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Anton Axel Backman

(5. marraskuuta 1893 Vaasa – 21. helmikuuta 1919 Vaasa) oli suomalainen jääkäri . Hänen vanhempansa olivat laivuri Anders Johan Backman ja Hilma Sofia Backman. Anton Backman kävi 4/8 luokkaa Vaasan ruotsalaista lyseota ja kauppakoulun. liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 27. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, jossa sairastui keuhkotautiin ja oli hoidettavana saksassa eri sairaaloissa aina syyskuuhun 1918, jolloin hän palasi Suomeen. Hän oleskeli viimeiset hetkensä Vaasassa keuhkotaudin heikentämänä. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Age Birger Backström

Age Birget Backström

(25. helmikuuta 1895 Sipoo – 4. syyskuuta 1949) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Otto Ferdinand Backström ja Maria Augusta Melén. Hänen puolisonsa oli Thyra Maria Ingman. Backström kävi 4/8 luokkaa Porvoon ruotsalaista lyseota ja Helsingin ruotsalaisen kauppakoulun vuosina 1913–1915. Hän työskenteli konttoristina ennen sotilasuralle lähtöään. Age Birger Backström liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 26. heinäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. lokakuuta 1917 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella, jossa hän haavoittui lievästi ja Aa-joella. Backström saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 2. helmikuuta 1918. Backström komennettiin 5. jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan vääpeliksi, myöhemmin hänet komennettiin saman yksikön joukkueenjohtajaksi. Suomen sisällissodassa hän osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli samassa yksikössä kunnes 5. syyskuuta 1918 hänet komennettiin koulutusaliupseeriksi Itämeren jalkaväkirykmentti 1:en 5. komppaniaan, jonka nimi muutettiin Porin rykmentiksi. Porin rykmentistä hän erosi 11. helmikuuta osallistuakseen Aunuksen retkikuntaan, jossa hän toimi 1. Aunuksen pataljoonan 2. komppanian päällikkönä. Retkikunnalla hän osallistui Tuulosen ja Vitelen taisteluihin. Retkikunnasta hän erosi retkikunnalla saamansa sairauden johdosta 22. toukokuuta 1919. Backström toimi myöhemmin Porvoon suojeluskunnassa harjoituspäällikkönä ja varsinaiseen siviilityöhön hän pääsi Karl Fazerin Helsingin konttorin laskutusosaston päälliköksi. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli maaliskuussa 1918, väapeli 11. huhtikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Gustaf Ossian Backström

(7. kesäkuuta 1890 Sipoo – 7. tammikuuta 1955) oli suomalainen jääkärivääpeli ja vahtimestari. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Otto Ferdinand Backström ja Maria Augusta Melén. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Ida Irene Lindvallin kanssa. Tämä kansakoulun ja kaksi vuotta Porvoon kansanopistoa käynyt liikemies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 26. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 5. jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin muonitusmestariksi pataljoonan esikuntaan. Suomen sisällissodassa hän osallistui taisteluisin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen Armeijassa edelleen 5. jääkärirykmentissä ja sen 4. komppaniassa, rykmentistä muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti N:o 4. Itämeren jalkaväkirykmentti N:o 1:een hänet siirrettiin 2. pataljoonan muonitusmestariksi 5. syyskuuta 1918. Armeijan palveluksesta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Armeijan jälkeen hän toimi liikemiehenä Helsingin seudulla sekä Helsinkiläisen ravintola Adlonin vahtimestarina. Hänet on haudattu Helsinkiin Malmin hautausmaalle. Ylennykset: Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli maaliskuussa 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Petter Balk myöh. Järventaus

(käytti Saksassa peitenimeä Laukkanen), (14. elokuuta 1888 Iisalmi – 12. syyskuuta 1946) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Aleksi Balk ja Kaisa Sofia Sirviö. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1931 Tyyne Maria Lepojärven kanssa. Balk kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja työskenteli työmiehenä Iisalmessa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin jo 21. joulukuuta 1915. Balk saapui takaisin Suomeen 24. maaliskuuta 1918 höyrylaiva S/S Arcturuksen toisella retkellä Vaasaan. Vaasasta Balk sai tehtäväkseen matkustaa Iisalmeen ja liityä Iisalmen 1. vapaaehtoiseen jalkaväkikomppaniaan, joka 21. huhtikuuta 1918 alkaen kuului Pohjois-Savon rykmentin 1. pataljoonaan, missä sen järjestysnumeroksi tuli pataljoonan 3. komppaniana. Balk otti osaa sisällissodan taisteluihin ryhmänjohtajana Mouhussa ja Savitaipaleella sekä Viipurissa ja Haminassa. Sisällissodan jälkeen hänet vapautettiin palveluksesta yli-ikäisenä ja työskenteli sen jälkeen työmiehenä ja kulkukauppiaana. Vuonna 1926 Balk vaihtoi nimensä Järventaukseksi. Vuodesta 1933 lähtien Järventaus työskenteli rakennustyömiehenä Hennalan varuskunnan rakennustyömaalla. Rakennustöiden valmistuttua hän työskenteli sen jälkeen työmiehenä Lahdessa. Hänet haudattiin Lahteen. Kunniamerkit: Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki

August Fridolf Barck

August Fridolf Barck

(24. joulukuuta 1896 Vaasa – 14. maaliskuuta 1922) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat ylijunailija Juhan Fridolf Barck ja Amanda Elisabet KocAugust Fridolf Barck 5. luokkaa Kristiinankaupungin ruotsalaisessa yhteiskoulussa. Opiskelujen jälkeen hän toimi mekaanikkona Vaasassa ja Seinäjoella. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 18. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1916 pataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin pioneerikomppaniaan 23. syyskuuta 1917. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 1. jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 13. maaliskuuta 3. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa Suomen sisällissodassa taisteluihin Tampereella, Kämärässä, missä hän haavoittui 23. huhtikuuta 1918. Sisällissodan jälkeen hänet komennettiin haavoistaan toivuttuaan Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een (josta muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti) 1. heinäkuuta 1918, josta edelleen 1. toukokuuta 1919 Suomen valkoiseen kaartiin, joissa toimi koulutusaliupseerina. Tämä nuori sotilas menehtyi saamaansa keuhkotautiin 14. maaliskuuta 1922. Hänet on haudattu Vaasaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1918, Vääpeli 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Artturi Bedda

(19. heinäkuuta 1894 Turku – 4. syyskuuta 1943) oli suomalainen jääkärivääpeli ja konemestari. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Jacob Bedda ja Annette Eiland. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Hilja Lydia Täkäläisen kanssa. Hän kävi viisi luokkaa lukiota ja yhden vuoden teknistä koulua Hampurissa, missä hän toimi samalla koneviilarina. Mustialan maamieskoulun hän kävi vuosina 1922–1923. Hän oli 1. maailmansodan syttyessä Saksan alamainen ja Saksan armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin 32. Jalkaväkirykmenttiin, jonka mukana hän otti osaa taisteluihin sekä länsi- että itärintamalla. Hänet siirrettiin 17. heinäkuuta 1916 Jääkäripataljoona 27:n täydennyspataljoonaan täydennysjoukkoon ja 1. lokakuuta 1916 alkaen 4. komppaniaan. Jääkäripataljoona 27:n mukana hän otti osaa taisteluihin Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Krenatöörirykmentin 3. Seinäjoen pataljoonan 2. komppaniaan, jonka mukana otti osaa Suomen sisällissodassa taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Kangasalla ja Lempäälässä, missä haavoittui pahasti 23. maaliskuuta 1918. Haavoistaan parannuttuaan ja sodan jo loputtua hän astui palvelukseen 2. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:een. Hän erosi armeijasta 11. helmikuuta 1919 ja liittyi harjoituspäälliköksi Pirkkalan suojeluskuntaan 18. maaliskuuta 1919 ja toimi harjoituspäällikkönä 15. kesäkuuta 1920 asti. (hän toimi samalla järjestysmiehenä Nokian tehtailla). Asikkalan suojeluskuntaan paikallispäälliköksi hänet siirrettiin 1. elokuuta 1921. Lammin työlaitoksen työnjohtajana hän toimi 15. helmikuuta – 31. elokuuta 1924 välisen ajan. Hän toimi Lammilla myös maanviljelijänä vuosina 1925–1926. Vuonna 1927 hän palasi armeijan palvelukseen ja toimi rehumestarina Kenttätykistörykmentti 1:ssä 1. tammikuuta – 22. syyskuuta 1927 välisen ajan, jonka jälkeen hän toimi hissi- ja sähköasentajana eri yrityksissä Helsingin seudulla ja ALKO:n varastomiehenä hän toimi vuosina 1932–1933, kunnes vuonna 1933 hän sai paikan konemestarina Uudenmaan kasarmeilta, missä tehtävässä hän toimi vuoteen 1941 asti. Mustialan maamieskoulussa hän opiskeli vuosina 1922–1923, 1. Divisioonan rehumestarikurssin hän suoritti vuonna 1927, Helsingin teollisuuskoulussa järjetetylle maa- ja konemestarikurssille hän osallistui vuonna 1934. Hänet on haudattu Helsinkiin. Ylennykset: Jefreitteri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli keväällä 1918, Kunniamierkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 1. lk; Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Jakob Bengs

(s.11. maaliskuuta 1895 Vöyri – 29. tammikuuta 1988) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Erik Bengs ja Maria Smeds. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Jenny Maria Nykullin kanssa, josta hän erosi vuonna 1948. Tämä kansakoulun ja vuosina 1913–1914 kansanopiston käynyt vöyriläinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 18. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin hänen sairautensa takia pataljoonan täydennysjoukkoon 19. maaliskuuta 1917 ja edelleen siviilitöihin 27. maaliskuuta 1917. Suomeen hän palasi vuoden 1918 lopulla ja toimi sen jälkeen Vöyrissä liikemiehenä mm. myllynomistajana. Talvisotaan hän osallistui Vöyrissä väestönsuojelu- ja ilmasuojelutehtävissä. Jatkosodan aikana hän osti maataloustuotteita valtion varastoihin ja sotien jälkeen hän toimi Keski- ja Pohjois-Suomessa valtion siemenviljahankkijana vuosina 1945–1947.

Armas Josef Berg myöh. Perksalo

Evert Berg

(8. heinäkuuta 1896 Dollar Bay, Michigan Yhdysvallat – 26. helmikuuta 1926) oli suomalainen jääkäri ja autonkuljettaja. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Edvard Berg ja Lovisa BacTämä vaasalainen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 18. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamapalveluksen jälkeen hänet siirrettiin 10. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin elokuussa 1917 siviilitöihin. Suomeen hän palasi juuri sodan loputtua 15. toukokuussa 1918 ja ryhtyi autonkuljettajaksi Vaasassa. Hänet on haudattu Mustasaareen. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Martin Rafael Berg

Nestor Erland Berg

(16. syyskuuta 1894 Sulva – 25. tammikuuta 1974) oli suomalainen jääkäri ja kalastaja. Hänen vanhempansa olivat kalastaja Herman August Berg ja Maria Matilda Sund eli Svarvar. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Fanny Matilda Nygårdin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kalastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 12. huhtikuuta 1916. Suomeen hän palasi 29. elokuuta 1918 ja Astui Armeijan palvelukseen matruusiksi Meripataljoonan 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 3. maaliskuuta 1919 ryhtyen kalastajaksi kotiseudulleen. Talvisotaan hän osallistui rannikkovalvontatehtävissä. Hänet on haudattu Sundimiin. Kunniamerkit: Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Toivo Bertil Berg ent. Oksanen

Toivo Bertil Berg

(Saksassa käytti nimeä Toivo Bertil von Schrowe) (9. toukokuuta 1892 Helsinki – 10. maaliskuuta 1918) oli suomalainen jefreitteri ja konttoristi. Hänen vanhempansa olivat muurari Bertil Oksanen ja Maria Elina Berg. Toivo Bertil Berg oli käynyt kansakoulun ja Lithenin yksityisen kauppakoulun vuosina 1909–1910, Koulun jälkeen hän työskenteli konttoristina. Yhdysvaltoihin hän matkusti vuonna 1914 ja palasi sieltä keväällä 1916. Paluumatkallaan Yhdysvalloista hän sai kosketuksen jääkäriliikkeen etappimiehiin ja päätti ryhtyä jääkärivärväriksi, mutta epäonnekseen joutui santarmien pidättämäksi ollen pidätettynä 15 kuukautta Katajanokan tutkintovankilassa. Venäläiset viranomaiset laskivat hänet vapaaksi ehtona asettua Kuopioon asumaan. Mutta päästyään vapaaksi suuntasikin Kuopion sijasta Saksaan ja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 18. joulukuuta 1917, josta hänet siirrettiin 6. tammikuuta 1918 pataljoonan haupitsipatteriin. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 1. patteriin, josta hiukan myöhemmin siirrettiin Karjalan 6. patteriin, jonka mukana hän otti osaa Ahvolan rintaman taisteluihin, jossa haavoittui pahoin 9. maaliskuuta 1918. Hän menehtyi saamiinsa haavoihin seuraavana päivänä Antrean kenttäsairaalassa. Hänen viimeinen leposijansa on Antrean sankarihaudassa. Ylennykset: jefreitteri 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

August Berglund ent. Berg

(4. huhtikuuta 1892 Sulva – 9. kesäkuuta 1955) oli suomalainen jääkäri. Hänen äitinsä oli Henrika Berg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1933 Selma Elisabet Nymanin kanssa. Tämä sulvalainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 17. huhtikuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin 1. toukokuuta 1916. Suomeen hän palasi 15. joulukuuta 1918 ja toimi sen jälkeen työmiehenä, kalastajana ja puutarhanhoitajana Vaasan seudulla. Hän kuului myös Sulvan suojeluskuntaan vuodesta 1919 lähtien.

Bruno Fridolf Berglund

(18. tammikuuta 1895 Snappertuna – 28. helmikuuta 1918) oli suomalainen hilfsgruppenführer. Hänen vanhempansa olivat Frans Fridolf Berglund ja Elin Vilhelmina Holmberg. Hän kävi kansakoulun ja vuoden Tammisaaren ruotsalaista yhteiskoulua. Tämä snappertunalainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 21. tammikuuta 1915. Hän pääsi lomalle Ruotsiin 31. maaliskuuta 1916 ja palasi lomaltaan Suomeen ja ryhtyi hoitamaan kotitaloaan. Sisällissodan puhjetessa hän liittyi vapaaehtoisena Sigurdin joukkoon ja otti osaa taisteluihin joukon mukana. Hän kaatui suorittamallaan tiedustelutehtävällä Mäkiluodossa (Makilo) 28. helmikuuta 1918. Hänet on haudattu Snappertuunaan. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 1. maaliskuuta 1916. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Gustaf Bergman

Gustaf Berg

(29. maaliskuuta 1895 Oravainen – 11. marraskuuta 1971) oli suomalainen jääkärivääpeli ja puutavaramies. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jakob Bergman ja Johanna Bagge. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Hilda Katarina Siffrénin kanssa (kuoli 1924) ja vuonna 1926 Tekla Stubbasin kanssa. Tämä kansakoulun ja yhden lukukauden kauppakoulua käynyt kauppa-apulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 9. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, Schmardenissa ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Suomen sisällissotaan 2. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Komppanianpäällikkönä hän toimi 28. maaliskuuta – 11. huhtikuuta välisen ajan. Sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Tampereella, Kauksamossa, Raivolassa ja Inon saaristossa. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin Pioneerikoulutuspataljoonan 3. komppaniaan, josta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Armeijakomennuksensa jälkeen hän työskenteli työmiehenä Oravaisissa, kunnes hän muutti vuonna 1923 Kanadaan. Kanadan Vancouverissa hän työskenteli sahatyömiehenä. Hänet on haudattu New Westmisteriin Kanadaan. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli 26. maaliskuuta 1918, vääpeli 16. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4.lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Johannes Bergman

(20. elokuuta 1888 Vöyri – 17. toukokuuta 1964) oli suomalainen jääkäri ja verkatehtaan työmies. Hänen vanhempansa olivat työmies Erik Bergman ja Maria Lovisa Nyman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anna Olivia Rönnin kanssa. Tämä vöyriläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin Altonan työosastoon 28. maaliskuuta 1917, josta edelleen 26. elokuuta siviilitöihin. Suomeen hän saapui Tornion kautta keväällä 1918. Sisällissotaan hän ei osallistunut. Hän toimi kauppa-apulaisena kotipitäjässään ja Oravaisissa nahkurina sekä Oravaisten verkatehtaalla, jossa hän työskenteli 15. huhtikuuta 1920 alkaen aina vuoteen 1964 asti. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Lauri Bergman

(18. heinäkuuta 1889 Laukaa – 9. tammikuuta 1933) oli suomalainen jääkärivääpeli ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Robert Bergman ja Anna Emilia Colliander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1928 Hilja Vilhelmiina Laurilan kanssa. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, jossa hän haavoittui 28. marraskuuta 1916 ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Komppaniansa mukana hän osallistui sisällissodassa Viipurin valloitukseen. Sisällissodan jälkeen hän jäi palvelukseen komppanian vääpelinä edellä mainittuun joukko-osastoon, josta muodostettiin Jääkäripataljoona N:o 2 ja jonka nimi muutettiin myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoonaksi. Edellä mainitusta joukko-osastosta hänet siirrettiin 11. lokakuuta 1918 Karjalan kaartin rykmenttiin, josta hän erosi 19. tammikuuta 1919. Eronsa jälkeen hän ryhtyi viljelemään kotitilaansa Laukaassa. Maanviljelyn ohella hän toimi myös Laukaan suojeluskunnassa joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä ja myöhäisemmässä vaiheessa jäsenenä vuosina 1919–1930. Hän on toiminut Laukaan kunnan luottamustoimissa vaalilautakunnassa ja vuokralautakunnassa. Hänet on haudattu Laukaaseen. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1. toukokuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 3. lk. miekkojen kera, Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan haavoittumismerkki.

Anders Viktor Bergström

(26. maaliskuuta 1893 Vöyri – 29. heinäkuuta 1975) oli suomalainen jääkäri ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Mårten Bergström ja Lisa Knuts. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Jenny Ekholmin kanssa. Tämä kansakoulun ja Vöyrin kansanopiston sekä veistokoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Altonan työosastoon hänet siirrettiin 11. helmikuuta 1917 ja 4. elokuuta 1917 hänet laskettiin siviilitöihin. Takaisin kotimaahan hän palasi sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 ja ryhtyi viljelemään maata Vöyrissä. Jatkosodan aikana hän toimi majoituslatakunnan jäsenänä ja suojeluskunnan joukkueenjohtajana sekä jakolautakunnan rahastonhoitajana. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Arthur Osvald Bergström

Karl Ivar Bergström

Tyko Isak Bergström

Tyko Isak Bergström

(5. lokakuuta 1889 Teerijärvi – 3. lokakuuta 1967) oli suomalainen jääkärivääpeli ja kivityömies. Hänen vanhempansa olivat merimies lsak Bergström ja Johanna Timmerbacka. Tämä kolme luokkaa kansakoulua käynyt kivityömies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 6. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, Schmardenissa ja Aa-joella. Hän haavoittui Schmardenissa 25. heinäkuuta 1916. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan koulutusaliupseeriksi 2. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamolla, Kivennavalla, Raivolassa ja Inossa. Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen armeijassa Pioneerikoulutuspataljoonan 2. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1921 rajavartiotehtäviin Lappiin. Aluksi hän toimi kersanttina Rovaniemen komppaniassa ja myöhemmin vääpelinä Sallan ja Savukosken komppanioissa. Rajavartiostosta hän erosi 15. syyskuuta 1928. Armeijasta eronsa jälkeen hän toimi työmiehenä Sallassa TVH:lla ja eri puutavarayhtiöillä. Talvisotaan hän osallistui joukkueenjohtajana JR 12:ssa ja osallistui taisteluihin Jousijärvellä, Märkäjärvellä ja Saijassa. Välirauhan aikana hän toimi TVH:lla siltatyömaan sukeltajana. Jatkosotaan hän otti joukkueenjohtajana osaa JR 54:n varmistusosastossa. Jatkosotaan hän toimi TVH:n sukeltajana sekä Petsamon Nikkeli Oy:n kaivosmiehenä vuoteen 1945 asti, jonka jälkeen työskenteli kivimiehenä rautatierakennustyömailla mm. Kemijärvellä ja Murtomäki–Otanmäki välillä. Hänet on haudattu Kemijärven Honkakankaalle. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 1. heinäkuuta 1921. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1.lk. (1918 ja 1940), Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Suomen Valkoisen Ruusun 2.lk. mitali, Jääkärimerkki, Saksan haavoittumismerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Karl Viktor Björk

(14. marraskuuta 1895 Raippaluoto – 16. joulukuuta 1968) oli suomalainen jääkärivääpeli ja kalastaja. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johannes Björk ja Amanda Nåhls. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna1922 Vendla Nåhlsin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt kalastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 5. jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. huhtikuuta pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Sotatoimiin sisällissodassa hän osallistui Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän palveli saman pataljoonan 2. konekiväärikomppaniassa, josta hänet siirrettiin 5. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentin 2. konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Eronsa jälkeen hän toimi kalastajana Raippaluodossa. Talvisotaan hän osallistui Jalkaväen koulutuskeskus 7:ssä. Hänet on haudattu Raippaluotoon. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 28. lokakuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli Huhtikuu 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Emil Edvard Björkas

(22. heinäkuuta 1880 Raippaluoto – 2. lokakuuta 1956) oli suomalainen jääkärivääpeli ja luotsi. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Erik Björkas ja Ulrika Klavus. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1900 Johanna Amanda Henrikintytären kanssa. Emil Björkas kävi kansakoulun ja Kruunupyyn kansanopiston vuosina 1897–1898. Hän on suorittanut venepäällystökurssin vuonna 1924. Hän on toiminut luotsina Raippaluodossa, sekä Raippaluodon kunnallislautakunnassa puheenjohtajan. Ennen Saksaan lähtöään hän toimi jääkärivärvärinä Raippaluodossa. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 5. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella. Hän sairastui rintamaoloissa ja joutui Libaun sairaalaan hoidettavaksi, jossa vietti toipilaana noin kolme kuukautta. Hänet siirrettiin parannuttuaan pataljoonan täydennysjoukkoon 20. maaliskuuta 1917, josta palasi takaisin 4. komppaniaan 23. toukokuuta 1917. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. jääkärirykmenrin 6. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin 17. huhtikuuta komppanianpäälliköksi 5. jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella sekä Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän toimi edelleen 5. jääkärirykmentin 3. konekiväärikomppaniassa kurmastovääpelinä, josta myöhemmin muodostettiin Kuopion jalkaväkirykmentti N:o 4. Toiseen konekiväärikomppaniaan hänet siirrettiin 4. elokuuta 1918, josta hän erosi Siirrettiin 5. syyskuuta 1918 ja ryhtyi Raippaluotoon luotsiksi. Luotsin toimensa ohella hän toimi Raippaluodon suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuosina 1918–1923, jonka jälkeen hän toimi paikallisesikunnan jäsenenä ja meriosaston venepäällikkönä. Hänet on haudattu Raippaluotoon. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1.lk; Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Arttur Matias Björkholm

Hän käytti Saksassa nimeä Sarves (14. huhtikuuta 1888 Helsinki – 9. helmikuuta 1949) oli suomalainen jääkäri ja räätäli. Hänen vanhempansa olivat vahtimestari Johan Björkholm ja Sanna Lisa Kultti. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Vera (Olga) Krebbetsin kanssa. Tämä kaksi vuotta Helsingin suomalaista lyseota käynyt räätäli liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 30. syyskuuta 1915, josta hänet vapautettiin 27. joulukuuta 1915 (omien sanojensa mukaan väärien ilmiantojen johdosta) ja laskettiin siviilitöihin. Hän palasi Suomeen 13. joulukuuta 1918. Suomeen palattuaan hän asettui Helsinkiin ja ryhtyi hoitamaan räätälin tointaan. Hänet on haudattu Helsinkiin.

Curt Ragnar Björklund

Yrjö Mikael Björklund

Yrjö Mikael Björklund

(31. joulukuuta 1896 Kannus – 8. heinäkuuta 1918 Mustasaari) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat rovasti, teologian tohtori Isak August Björklund ja Fredrika Matilda Wichmann. Yrjö Mikael Björklund kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta lyseosta vuonna 1915 ja liittyi Etelä-Pohjalaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Tämä teologian opiskelija liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 4. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa. Sairautensa johdosta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 3. marraskuuta 1916. Hän oli hoidettavana Stettinin sairaalassa, jossa hänelle tehtiin useita leikkauksia kaularauhastulehduksen johdosta. Noin vuoden sairaalassaolonsa jälkeen hän yhtyi pataljoonaan juuri kun se palasi Suomeen. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 2. jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa Suomen sisällissodassa taisteluihin Kalevankankaalla, missä haavoittui pahasti 28. maaliskuuta 1918. Haavoistaan parannuttuaan hän palveli 1. jääkärirykmentin 3. pataljoonan 2. komppaniassa, josta hänet siirrettiin myöhemmin Suomen valkoiseen kaartiin. Yrjö Mikael Björklund kuoli keuhkokuumeeseen 8. heinäkuuta 1918 Mustasaaressa. Hänet on haudattu Vaasaan. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, vääpeli 11. huhtikuuta 1918, vänrikki 1. kesäkuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4.lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 1.lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Alfons Algot Björklöf

(26. syyskuuta 1896 Snappertuna – 25. heinäkuuta 1927) oli suomalainen Viron armeijan luutnantti ja maanviljelijä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Gustaf Alfred Björklöf ja Hilda Emilia Sundholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Elna Maria Heleniuksen kanssa. Alfons Algot Björklöf kävi viisi luokkaa Tammisaaren yhteiskoulua. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 29. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 9. heinäkuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Suomen sisällissotaan 5. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 2. jääkärirykmenttiin 26. maaliskuuta 1918 ja 4. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan 17. huhtikuuta 1918. Suomen sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa, Raivolassa, Kaislahdessa ja Inon saaristossa. Sisällissodan päätyttyä hän jatkoi palvelua 2. jääkärirykmentissä (nimi myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti N:o 2) kuuluen sen 2. ja 3. konekiväärikomppaniaan. Suomen armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Alfons Björklöfin sotainto ei loppunut sisällissotaan vaan hän liittyi Viron vapaussotaan 13. helmikuuta 1919. Hän toimi konekivääriosaston päällikkönä ensimmäisessä suomalaisessa vapaajoukossa. Viron vapaussodasta palattuaan hänen verensä veti taistelukentille ja hän liittyi 16. huhtikuuta Aunuksen retkikuntaan, jossa toimi aluksi 1. rykmentin 1. pataljoonassa joukkueenjohtajana ja myöhemmin hän sai komentoonsa pataljoonan konekiväärikomppanian. Aunuksen sotaretkellä hän otti osaa taisteluihin Aunuksen kaupungissa, Santamäessa, Tuksajoella ja Tuuloksessa. Sotaretkeltä palattuaan hän liittyi suojeluskuntaan ja toimi Espoon suojeluskunnan opetusupseerina ja kansliapäällikkönä. Alfons Björklöf kuoli 25. heinäkuuta 1927 ja on haudattu Espooseen. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli 10. huhtikuuta 1918, vääpeli 7. toukokuuta 1918, luutnantti 15. helmikuuta 1919, suojeluskuntaupseeri 6. lokakuuta 1922. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4.lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali, Aunuksen muistomitali, Jääkärimerkki, Viron vapaussodan muistomitali.

Torsten Torolf Björkman

Karl Petter Björkqvist ent. Björkas

(13. syyskuuta 1895 Raippaluoto – 27. helmikuuta 1970) oli suomalainen jääkäri ja poliisikonstaapeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Abraham August Björkqvist ja Emma Beata Nåhls. Karl Petter Björkqvist kävi kolme luokkaa kansakoulua ja Itä-Uudenmaan ruotsalaista kansanopistoa vuosina 1922–1923. Hän toimi maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamapalveluksen jälkeen hänet siirrettiin 28. maaliskuuta 1917 Altonan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Karl Petter Björkqvist palasi Suomeen sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918. Hän asettui maanviljelijäksi kotiseudulleen ja sivutoimena harjoitti myös kalastusta. 27. marraskuuta 1929 hänet nimitettiin nuoremmaksi konstaapeliksi Raippaluodon nimismiespiiriin. Hänet on haudattu Raippaluotoon. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Carl August af Björkstén

Juho Ernst Björlin

(1. toukokuuta 1893 Lapua – 6. tammikuuta 1924) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Matti Björlin ja Maria BäcHänen puolisonsa oli Sanna Amalia Kaara. Juho Ernst Björlin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. konekiväärikomppaniaan 11. helmikuuta 1916. Juho Ernst Björlin laskettiin siviilityöhön 15. maaliskuuta 1916. Hän työskenteli aluksi Belgiassa rautatietöissä ja myöhemmin Kruppin tehtailla. Hän palasi Suomeen 29. marraskuuta ja työskenteli syntymäseudullaan työmiehenä. Juho Björlin kuoli keuhkotautiin 6. tammikuuta 1924.

Matti Vihtori Björlin

(2. tammikuuta 1887 Lapua – 11. tammikuuta 1925 ) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Matti Björlin ja Maria Bäc. Hänen puolisonsa oli Anna Laaksola. Matti Vihtori Björlin liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 12. helmikuuta 1916. Hänet laskettiin sotapalvelukseen kelpaamattomana siviilityöhön 11. huhtikuuta 1916. Matti Vihtori Björlin palasi Suomeen sodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli työmiehenä Lapualla. Matti Vihtori Björlin kuoli 11. tammikuuta 1925. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Uno Bernhard Björndahl

Uno Bernhard Björndahl

(13. tammikuuta 1897 Vaasa – 13. lokakuuta 1962) oli suomalainen jääkärivääpeli ja hieroja. Hänen vanhempansa olivat mekaanikko Andreas Björndahl ja Edla Pörn. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Maria Elise Söderlundin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt vaasalainen asentaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 13. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aliupseeriksi 4. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Näsilinnassa, Kuokkalassa ja Kellomäellä sekä etenemiseen Rajajoelle. Sisällissodan jälkeen hän palveli 2. Jääkärirykmentissä, josta hänet siirrettiin 3. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:een, josta muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti. Armeijasta hän erosi 30. syyskuuta 1920 ja liittyi Turun suojeluskuntaan 1. kesäkuuta 1921 ja hänet sijoitettiin 6. alueen päälliköksi, jossa tehtävässä toimi 1. marraskuuta 1922 asti. Vuonna 1923 hän muutti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin, missä toiminut hierojana Brooklynissä. Hänet on haudattu Brooklyniin. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 25. joulukuuta 1917, aliupseeri 11. helmikuuta 1918, vääpeli 15. elokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Einar Jarl Björnström

Gustav Fritjof Björkvik

(25. kesäkuuta 1896 Uudenkaarlepyyn maalaiskunta – 27. heinäkuuta 1939) oli suomalainen jääkäri ja farmari. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Karl Gustaf Björnvik ja Anna Knåc. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Irene Ulrika Nordlingin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin 22. helmikuuta 1917 Altonaan työosastoon, josta hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918. Vuonna 1922 hän matkusti ensin Yhdysvaltoihin ja sieltä edelleen vuonna 1927 Kanadaan, jossa ryhtyi metsästämään ja viljelemään maata Port Haneyssä Brittiläisessä Kolumbiassa. Hänet on haudattu Maple Ridgen hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Aarne Leopold Blick

Bernhard Vilhelm Blomberg

(21. huhtikuuta 1890 Salmi – 15. toukokuuta 1917 Libau) oli suomalainen jääkäri ja paperikoneenhoitaja. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestari Karl Blomberg ja Ida Katrina Porthén. Tämä kansakoulun käynyt paperikoneenhoitaja Kajaanista liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 10. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1917 pataljoonan 3. komppaniaan. Hän ampui itseään 15. toukokuuta 1917 Libaussa ja hän menehtyy seuraavana päivänä. Hänet on haudattiin Libaun hautausmaalle.

Hugo Rudolf Blomberg

Hugo Rudolf Blomberg

(11. joulukuuta 1891 Helsinki) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja perämies. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Alexander Blomberg ja Maria Charlotta Weckström. Tämä kansakoulun ja Porvoon kansanopiston käynyt merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 16. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, ottaen osaa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti n:o 3, ja hän kuului l. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 24. elokuuta 1918 2. Divisioonan miinanheittäjäkomppaniaan ja 12. tammikuuta 1921 Pulkupyöräpataljoona 3:en 2. komppanian päälliköksi. Hän erosi armeijasta 29. heinäkuuta 1921 ja matkusti ulkomaille. Hän on ollut myöhemmin usean eri laivan kapteenina Yhdysvalloissa. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 1. kesäkuuta 1917, Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli 5. huhtikuuta 1918, Vänrikki 28. toukokuuta 1918, Luutnantti 25. helmikuuta 1920. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Johan Albert Blomqvist

(22. joulukuuta 1890 Vöyri – 6. helmikuuta 1958) oli suomalainen jääkäri ja kalastaja. Hänen vanhempansa olivat kalastaja Marten Blomqvist ja Sofia Ingman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Brita Maria Holmströmin kanssa. Tämä vöyriläinen työmies ja kalastaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 7. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin Altonan työosastoon 12. helmikuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin 26. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi Suomen sisällissodan jo lakattua 29. marraskuuta 1918 ja toimi Vöyrissä työmiehenä ja kalastajana. Hän matkusti Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, missä toimi työmiehenä vuosina 1923–1933. Hänet on haudattu Vöyriin. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Lauri Johannes Boman myöh. Auer

(22. marraskuuta 1894 Helsinki – 6. joulukuuta 1969) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat yövartija Kaarlo Boman ja Amanda Pettinen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Kerttu Maria Lautiaisen kanssa. Tämä kansakoulun käynyt Helsinkiläinen varastonhoitaja liittyi vapaaehtoisen Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 20. toukokuuta 1917 ja hänet sijoitettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 7. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi jääkärien etujoukon mukana 18. helmikuuta 1918 ja hänet määrättiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi ja komppanian varapäälliköksi Pohjois-Hämeen rykmentin 3. pataljoonaan, jonka mukan hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kuhmoisissa, Länkipohjassa, Orivedellä, Kangasalla, Lempäälässä, Tampereella ja Viipurissa. Hän haavoittui lievästi Tampereella. Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen samassa joukko-osastossa vääpelinä, josta hänet siirrettin Karjalan rykmentti n:o 2:een ja edelleen Valkoisen Kaartin rykmenttiin, mistä hän erosi vakinaisesta palveluksesta sitoutumisajan päätyttyä vuonna 1919. Armeijan jälkeen hän siirtyi SOK:n palvelukseen ja palvelikin yritystä aina vuoteen 1925 saakka, jolloin liittyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin järjestön yleisesikuntaan. Hän erosi järjestöstä jo seuraavana vuonna, siirtyi Maakauppiaat Oy:n palvelukseen ja palveli yritystä vuoteen 1939 saakka. Talvisotaan hän osallistui joukkueen varajohtajana Jalkaväkirykmentti 67:ssä. Talvisodan jälkeen hän toimi varastomiehenä Oy Valistuksen palveluksessa vuoteen 1968 saakka, jolloin siirtyi eläkkeelle. Hänet on haudattu Helsingin Maunulan uurnalehtoon. Ylennykset: Jefreitteri 7. helmikuuta 1918, Vääpeli 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Gabriel von Bonsdorff

Otto Emil Avenir Bonsdorff

Per Adolf von Bonsdorff

Gabriel Boström

(14. huhtikuuta 1895 Korsnäs – 1986) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Erik Boströin ja Beata Ravals. Hänen puolisonsa oli Emilia Sjösten. Ennen sotilasuralle ryhtymistään Boström työskenteli maanviljelijänä Korsnäsissä. Gabriel Boström liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 17. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Gabriel Boström saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 2. helmikuuta 1918. Suomen sisällissodassa hänet komennettiin 1. jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, jossa joukossa hän haavoittui Tampereen valtauksessa 4. huhtikuuta 1918. Sisällissodan jälkeen hänet määrättiin 18. lokakuuta Itämeren rykmenttiin koulutusaliupseeriksi, josta tehtävästä hän erosi 30. syyskuuta 1920, jonka jälkeen toimi maanviljelijänä Korsnäsissä. Vuonna 1926 hän päätti ja lähti siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin ja toimi rautatieyhtiössä puuseppänä. Hän siirtyi Michiganissa eläkkeelle vuonna 1966 . Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, vääpeli 18. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi IV miekkojen kera, Vapaudenmitali I, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Uno Boström

Jakob Alfred Brams

(28. tammikuuta 1894 Vöyri – 4. elokuuta 1971 Tres Arroyos, Argentiina) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja konemyyjä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matts Brams ja Beata Nyby. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Arista (Anna) Dagmar Svedlinin kanssa. He erosivat vuonna 1928. Tämä kansakoulun ja Ruotsissa sijaitsevan Rösjön maanviljelyskoulun käynyt nuorimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan kuormastopäälliköksi 1. jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonaan, osallistuen taisteluihin Lempäälässä ja Viipurissa. Hänet siirrettiin sisällissodan jälkeen suoritetun armeijan uudelleen järjestelyn myötä Suomen valkoisen kaartin 7. komppaniaan ja 15. elokuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti n:o l:n 4. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntaan 15. lokakuuta 1919 ja sijoitettiin Vöyrin suojeluskuntaan, jossa hän toimi paikallispäällikkönä. Vöyristä hänet komennettiin piiripäälliköksi Vaasan 10.een piiriin 1. kesäkuuta 1921. Tästä tehtävästä hän erosi 1. syyskuuta 1922. Hän palasi vielä suojeluskunta työhön vuonna ollen Vaasan 6. alueen päällikkönä vuoteen 1926 asti. Aktiivialiupseerikurssin Jääkärialiupseereille hän suoritti vuonna 1921. Henkivakuutusyhtiö Suomen asiamiehenä hän toimi vuosina 1926–1927, jonka jälkeen hän lähti merille ja myöhemmin vuonna 1935 asettui Argentiinaan toimien maanviljelyskoneiden hoitajana ja myyjänä. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 25. elokuuta 1917, Varavääpeli 11. helmikuuta 1918, Reservin vänrikki 15. kesäkuuta 1921, Reservin luutnantti 6. joulukuuta 1936. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Hjalmar Vilhelm Bredenberg

Ture Valdemar Brommels

Edvard Bruhn

(28. maaliskuuta 1895 Kotka – 24. toukokuuta 1919 Narva) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat toimitusjohtaja Jöhns Bruhn ja Enfemia Flinkman. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaali lyseosta vuonna 1913 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallisen kielitieteen osastolla vuosina 1913–1915. Hän liittyi yhtenä ensimmäisistä vapaaehtoisista Saksassa sotilaskoulutusta antavalle Pfadfinder-kurssille ja sijoitettiin 1. komppaniaan 25. helmikuuta 1915. Hänet laskettiin lomalle Suomeen 16. kesäkuuta 1915. Suomessa hän toimi vakoilijana ja jääkärivärvärinä Helsingin Liisankadun toimistossa. Hänen toimintansa paljastuttua hän yritti siirtyä Ruotsiin Tornion kautta, mutta tuli Torniossa 21. joulukuuta 1915 pidätetyksi ensimmäisenä jääkärinä ja hänet kuljetettiin tutkintavankeuteen Suomenlinnaan. Sieltä hänet siirrettiin edelleen Pietariin Spalernajan vankilaan.

Venäjän vallankumouksen puhjettua Bruhn vapautui vankeudesta 12. maaliskuuta 1917 ja palasi Suomeen, mistä matkusti edelleen Tukholmaan, josta matkusti edelleen Haaparannalle josta toimitti aseita Suomeen. Hän liittyi Suomen armeijaan 22. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Porin rykmenttiin, jossa joukko-osastossa otti osaa taisteluun Poormarkussa. Hänet siirrettiin 2. toukokuuta 1918 joukkueenjohtajaksi Sallan rykmentin Kuolajärven pataljoonan 1. komppaniaan ja toimi myöhemmin vääpelinä Lapin ryhmän 2. rajavartiopataljoonassa. Itämeren jalkaväkirykmentti n:o 1:n 9. komppaniaan hänet siirrettiin 21. tammikuuta 1919. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Tämä sotatantereille halajava jääkärivääpeli liittyi Viron vapaussotaan lähtevään 1. Suomalaisen vapaajoukon esikuntaan (Ekströmin rykmenttiin), jossa hänet ylennettiin Viron armeijan vänrikiksi, ottaen osaa Narvan taisteluun, missä haavoittui kuolettavasti ja kuoli haavoihinsa 24. toukokuuta 1919. Ylennykset: Vääpeli 22. helmikuuta 1918, Vänrikki (Viron armeija) 14. helmikuuta 1919. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Viron Vapaussodan muistomitali.

Kurt Wilhelm Bruncrona

Leo Viktor Brunila

Karl Thorsten Brunou

Alfred Jonasson Byholm

(25. heinäkuuta 1879 Mustasaari – 27. maaliskuuta 1916) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat Torppari Jonas Byholm ja Carolina Nissas. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1912. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916, mutta hänet laskettiin siviilitöihin kykenemättömänä sotapalvelukseen 12. maaliskuuta 1916. Hän kuoli keuhkokuumeeseen 27. maaliskuuta 1916 ja on haudattu Rheinhausenin hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Axel Arvid Bäckman

Frans Verner Bäckström

26. lokakuuta 1890 Porvoo – 2. joulukuuta 1959) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Anders August Bäckstöm ja Emilia Sofia Mattsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Helena Ossowskyn kanssa. Tämä kansakoulun ja kolme luokkaa Porvoon ruotsalaista lyseota käynyt konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 23. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 10. huhtikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella, Ekkau-Kekkaussa ja Aa-joella. Hän toimi pataljoonan haupitsipatterin kansliassa ja jäi Saksaan pataljoonan palattua Suomeen helmikuussa 1918 ja työskenteli Wahnin räjähdysainetehtaassa Kölnissä. Hän palasi sisällissodan jälkeen Suomeen elokuussa 1918 ja toimi liikemiehenä vuodet 1918–1922. Hän astui Asevarikko N:o 1:n palvelukseen vuonna 1922 ollen ensin varastomiehenä ja myöhemmin varastonhoitajana tehtävässä hän oli vuoteen 1923 asti, jonka jälkeen hän siirtyi Riihimäen ammusvaraston varastonhoitajaksi, jossa tehtävässä oli vuoteen 1926 asti. Vallilan ammusvaraston varastonhoitajaksi hän siirtyi vuonna 1926 ja toimi myöhemmin myös ammustarkastajana ja vartioston esimiehenä vuosina 1937–1939. Talvisodan ja välirauhan aikana hän toimi ammustarkastajana ja varaston esimiehenä Asevarikko n:o 1:ssä ja jatkosodan aikana hänet siirrettiin ammustarkastajaksi Asevarikko 5:een. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1944 ja siirtyi Oy Grönblom Ab:n palvelukseen. Hänet on haudattu Malmille. Ylennykset: Sotilasalivirkamies 1928, Sotilasvirkamies 1941, Vänrikki 1941, Luutnantti 1944. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk; Suomen Valkoisen Ruusun 2. lk. mitali, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Unkarin maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Lähteet

• A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka, WSOY Porvoo 1938.
• Jernström, E. (toim.): Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933. Teoksella ei ole ISBN:a.
• Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1
• Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1
• Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X
• Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1
• Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. Teoksella ei ole ISBN:a.
• Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2, Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
• Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918
• A. Wegelius, Aseveljet 1 ja 2, WSOY Porvoo 1924
• Heikki Nurmio ja Leonard Grandell toim. Viipurin valloitus kenraalimajuri Wilkmanin armeijaryhmän toiminta. Kustannusosakeyhtiö Ahjo Helsinki 1919
• Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 54(1983), s. 18–22 Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975, ISBN 951-99046-9-7
• Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.
• Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I–VI Otava Helsinki 1920–1925.
• Pekkola, Auer: Kalterijääkärit I–III, Wsoy Porvoo 1930.
• Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• N. V. Hersalo, Suojeluskuntain historia I–III, Hata Oy Vaasa 1966.
• Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.