Luettelo jääkäreistä Å

Wikimedia-luetteloartikkeli
Jääkärimerkki

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 19151918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

ÅMuokkaa

Siirry kirjaimeenA B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö

Eino Rikhard ÅhmanMuokkaa

(27. toukokuuta 1898 Kuivaniemi17. marraskuuta 1964) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen äitinsä oli Kreeta Åhman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Maria Josefiina Pesosen kanssa. Tämä kolme luokkaa käynyt kuivaniemeläinen työmies liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 31. lokakuuta 1915 ja hänet sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja takaisin pioneerikomppaniaan 21. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Schmardenin hyökkäykseen, asemasotaan Misse-joella, Riianlahden rannikkoasemissa ja Aa-joen talvitaisteluissa. Hän haavoittui Schmardenin taistelussa ja siirrettiin sairauden takia täydennysjoukkoon 15. toukokuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin 18. toukokuuta 1917. Hän palasi Suomeen 29. marraskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 11. joulukuuta 1918 aliupseeriksi ylennettynä. Hänet Laatokan jalkaväkirykmentti n:o 6:n 3. konekiväärikomppaniaan. Hänet vapautettiin palveluksesta hänen sairautensa takia 10. helmikuuta 1919. Hän on toiminut sen jälkeen työmiehenä Karihaaran sahalla Kemissä. Talvisotaan hän osallistui Tornion Vartiokomppaniassa ja jatkosodassa hän oli aluksi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin Kemiin Kenttähuoltojoukkue 45:n palvelukseen, josta hänet siirrettiin edelleen Kenttälentovarikko 2:een. Myöhemmin hän toimi Kemi Oy:n palveluksessa. Ylennykset: Kersantti 11. joulukuuta 1918, Vääpeli 10. helmikuuta 1919. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Jakob Emil Eliel Åkerfeldt ent. PeltonenMuokkaa

(1. helmikuuta 1895 Pietarsaari2. helmikuuta 1962) oli suomalainen jääkäri Hänen vanhempansa olivat nuohooja Jakob Peltonen ja Lydia Sand. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Lydia Lindbergin kanssa, josta hän erosi vuonna 1935. Tämä kansakoulun käynyt parturi liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 4. joulukuuta 1915 ja hänet sijoitettiin pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden rannikkoasemissa ja Aa-joen talvitaisteluissa. Rintamapalveluksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 10. tammikuuta 1918 ja laskettiin työlomalle 18. tammikuuta 1918. Suomeen hän palasi 13. joulukuuta 1918 ja toimi parturina Pietarsaaressa vuoteen 1925, jolloin muutti Kristiinankaupunkiin. Hän oli vuodesta 1931 alkaen hoidettavana Vaasan piirimielisairaalassa. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Karl Erik ÅkermanMuokkaa

(4. toukokuuta 1892 Raippaluoto3. helmikuuta 1954) oli suomalainen jääkäri (Jefreitteri). Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Erik Åkerman ja Anna Beata Andersintytär. Tämä kansakoulun käynyt maanviljelijä liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 13. maaliskuuta 1916 ja hänet sijoitettiin pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahden rannikkoasemissa ja Aa-joen talvitaisteluissa. Hän haavoittui 14. lokakuuta 1916 Riianlahden rannikkoasemissa. Hänet siirrettiin 8. maaliskuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin sairauden takia siviilitöihin, josta hän palasi takaisin pataljoonaan 8. helmikuuta 1918. Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 jefreitteriksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan kouluttajaksi, missä toimessa hän oli Kristiinankaupungissa ja Vaasassa, mutta hänet vapautettiin sotapalveluksesta hänen heikon terveydentilansa takia. Myöhemmin hän toimi maanviljelijänä Raippaluodossa ja Mustasaaressa. Ylennykset: Jefreitteri 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Juho Artur ÅmanMuokkaa

(s.17. helmikuuta 1889 Kuivaniemi) oli suomalainen jääkäri Hänen vanhempansa olivat työmies Antti Wilhelm Åman ja Stiina Anttonen. Tämä Torniolainen työmies liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 31. lokakuuta 1915 ja hänet sijoitettiin pataljoonan 2. komppaniaan, josta hänet laskettiin siviilitöihin 14. maaliskuuta 1916. Suomeen hän palasi syksyllä 1918 ja matkusti heti sen jälkeen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin. Hänen myöhemmistä vaiheistaan ei ole tietoja.

Viktor Edvard ÅmanMuokkaa

(27. marraskuuta 1897 Washington, USA20. huhtikuuta 1949 Escanaba Michigan USA) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Mickel Åman ja Fredrika Ollgren. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Edit Irene Bergendahlin kanssa, josta hän erosi vuonna 1943. Tämä kansakoulun käynyt Maalahtelainen maanviljelijä liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 23. maaliskuuta 1916 ja hänet sijoitettiin pataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja lähetettiin Altonan työosastoon 15. marraskuuta 1916, mistä hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi vuonna ja matkusti vuonna 1923 Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin ja toimi siellä metsätyömiehenä.

Axel Lennart Åstrand myöh. JohnsonMuokkaa

(3. tammikuuta 1897 Kokkola6. tammikuuta 1978 Portland, Oregon, Yhdysvallat) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Johannes Åstrand ja Amanda Matilda Nygård. Hänet vihittiin ensimmäisen kerran avioliittoon vuonna 1926 Mary Wikströmin kanssa ja toisen kerran vuonna 1940 Eriqha Visco Hudnutin kanssa. Åstrand kävi kansakoulun ja työskenteli puutyömiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, missä hän haavoittui vahingonlaukauksesta 29. elokuuta 1916 ja siirrettiin sairaalahoitoon eri sairaaloihin. Parannuttuaan haavoistaan 9. tammikuuta 1917 hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hänet siirrettiin edelleen omaan komppaniaansa 3. maaliskuuta 1917, mutta tuli siirretyksi takaisin täydennysjoukkoon 11. joulukuuta samana vuonna ja laskettiin siviilitöihin. Siviilitöistä hän palasi takaisin Pataljoonan yhteyteen 12. helmikuuta ja sijoitettiin täydennysjoukkoon. Takaisin Suomeen hän palasi 24. maaliskuuta 1918 S/S Arcturuksen toisella retkellä. Suomen sisällissotaa käyvään Valkoiseen Armeijaan hänet komennettiin aliupseeriksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka riveissä osallistui taisteluihin Karjalankannaksella. Hän palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4. Jalkaväkirykmentistä hänet komennettiin 22. elokuuta 1918 alkaen 2. Divisioonan tiedonanto-osastoon, josta hän erosi 11. huhtikuuta1919 ja astui koulutusaliupseerina Autojoukkojen palvelukseen 19. syyskuuta 1919. Autojoukoista hän erosi 20. tammikuuta 1920 ja siirtyi sen jälkeen työmieheksi Kokkolaan. Kokkolasta hän matkusti vuonna 1920 Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin, missä hän toimi aluksi autonkuljettajana New Yorkissa ja Hollywoodissa ja myöhemmin laivapuuseppänä. Ylennykset: Aliupseeri 24. maaliskuuta 1918, Vääpeli syksyllä 1918. Kunniamerkit:   Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

LähteetMuokkaa

  • A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka, WSOY Porvoo 1938.
  • Jernström, E. (toim.): Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933. Teoksella ei ole ISBN:a..
  • Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1.
  • Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1.
  • Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X.
  • Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1.
  • Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. Teoksella ei ole ISBN:a..
  • Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2, Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
  • Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918
  • A. Wegelius, Aseveljet 1 ja 2, WSOY Porvoo 1924
  • Heikki Nurmio ja Leonard Grandell toim. Viipurin valloitus kenraalimajuri Wilkmanin armeijaryhmän toiminta. Kustannusosakeyhtiö Ahjo Helsinki 1919
  • Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 54(1983), s. 18–22 Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975, ISBN 951-99046-9-7
  • Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.
  • Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I–VI Otava Helsinki 1920–1925.
  • Pekkola, Auer: Kalterijääkärit I–III, Wsoy Porvoo 1930.
  • Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • N. V. Hersalo, Suojeluskuntain historia I–III, Hata Oy Vaasa 1966.
  • Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.

ViitteetMuokkaa