Luettelo jääkäreistä C
Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissä. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.
C
muokkaaSiirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö
Alfred Camis ent. Kamis
muokkaa(14. elokuuta 1894 Vöyri – 24. syyskuuta 1957) oli suomalainen jääkärivääpeli ja liikemies. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Kamis ja Anna Brita Jåfs. Tämä kansakoulun ja Malmin osuuskauppaopiston vuosina 1919–1920 käynyt räätäli liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 25. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan esikuntavääpeliksi 4. jääkäripataljoonaan ja myöhemmin 3. jääkäriprikaatin esikuntaan. Sisällissodassa hän otti osaa taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 31. toukokuuta Päämajaan ja 12. kesäkuuta edelleen 3. Divisioonan esikuntaan ja 26. kesäkuuta Helsingin jalkaväkirykmentin N:o 1:n 4. komppanian vääpeliksi. Suomen armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Armeijasta eronsa jälkeen hän toimi Vöyrin suojeluskunnan päällikkönä 23. helmikuuta – 5. lokakuuta 1919 ja suojeluskunnan harjoituspäällikkönä Helsingin pitäjän eteläisessä piirissä vuonna 1920. Korsnäsissä hän toimi osuuskaupan johtajana vuosina 1920–1922, Hänen kaupallinen uransa jatkui kauppiaana (vaatetusliike) Kristiinankaupungissa vuosina 1922–1932. Kapiastyönsä ohella hän toimi vuodesta 1928 alkaen elokuvateatterin hoitajana. Kristiinankaupungin Tiukan seurakunnan kamreerina hän toimi vuodet 1931–1942 ja Ab Ateean johtajana hän toimi vuodet 1936–1939. Talvisotaan hän osallistui Kristiinankaupungin kansanhuoltolaitoksen kanslianhoitajana ja vuonna 1940 jalkaväen koulutuskeskus 7:ssä komppanianvääpelinä. Jatkosodassa hän toimi Vaasan kansanhuoltolautakunnan piiritarkastajana. Sotien loputtua hän työskenteli Vaasan kansanhuoltolautakunnan kirjurina vuodet 1945–1949. Vuosina 1944–1957 hän oli Kauppapuisto Kino Oy:n palveluksessa. Hänet on haudattu Vaasaan. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918. Vääpeli 5. maaliskuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. luokka, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.
Karl Volmar Cavonius
muokkaaKarl Volmar Cavonius (17. joulukuuta 1895 Helsinki – 23. kesäkuuta 1968) oli suomalainen jääkäri ja mekaanikko. Hänen vanhempansa olivat maalari Karl Gustaf Kavonius ja Maria Kristina Granlund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Hilja Lillie Varttin kanssa. Tämä Helsinkiläinen mekaanikko liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. joulukuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 18. toukokuuta 1916, josta hän matkusti Yhdysvaltoihin. Hänet on haudattu Lake Worthiin Floridaan.
Tor Axel Chryscinicz
muokkaa(10. syyskuuta 1892 Helsinki – 12. toukokuuta 1923) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat hammaslääkäri Axel Ludvig Chryscinicz ja Signe Norring. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Eugenie Apostolin kanssa. Hän kävi seitsemän luokkaa Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimistä oppilaitosta ja jatkoi opintojaan Saksan Ilmenaussa sijaitsevassa Thüringenin teknisen opiston sähköinsinööriosastolla vuosina 1911–1914, jolloin suoritti sähköinsinööritutkinnon. Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin 10. syyskuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin konekiväärikomppaniaan, mutta hän joutui jäämään Vaasaan sairautensa takia eikä näin ollen osallistunut komppaniansa mukana taisteluihin. Hänen parannuttuaan hänet siirrettiin 26. huhtikuuta 1918 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja otti sen päällikkönä osaa Inon saartoon. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 22. toukokuuta 1918 5. jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin edelleen 28. kesäkuuta 1918 Karjalan kaartin rykmentin 2. konekiväärikomppaniaan päälliköksi. Suomen valkoiseen kaartiin hänet siirrettiin 15. lokakuuta 1918 ja aluksi hänet sijoitettiin 3. komppanian päälliköksi ja 14. helmikuuta 1919 alkaen 1. konekiväärikomppaniaan nuoremmaksi upseeriksi ja 14. lokakuuta 1919 alkaen saman komppanian päälliköksi. Hän on toiminut myös Helsingin ja Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiirien kurssinjohtajana ja ohjaajana. Hänet on haudattu Helsinkiin. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 10. tammikuuta 1916, Gewehrführer 18. heinäkuuta 1917, Vänrikki 11. helmikuuta 1918, Luutnantti 16. toukokuuta 1918, Kapteeni 25. helmikuuta 1920. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.
Gunnar Felix Collin
muokkaa(5. toukokuuta 1890 Tammisaaren maalaiskunta – 25. syyskuuta 1956) oli suomalainen jääkäri ja tilanomistaja. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Felix Ferdinand Collin ja Hulda Amalia Boström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Edith Josefina Öhmanin kanssa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisestä oppilaitoksesta vuonna 1912 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 28. syyskuuta 1915. Hänet komennettiin Suomeen tammikuussa 1916 ja oli Helsingin suojeluskunnassa kouluttajana, josta hän palasi Saksaan pataljoonan täydennysjoukkoon 11. toukokuuta 1916. Ennen Suomen sisällissotaa hän palasi kouluttajaksi Helsingin suojeluskuntaan ja sisällissodan aikana toimi Länsi-Uudellamaalla ns. rintaman takaisissa joukoissa. Sisällissodan jälkeen hän viljeli tilaansa Dragsvikissä ja vuodesta 1932 alkaen Siuntiossa Maaseudun keskinäisen palovakuutusyhtiön palveluksessa. Hän on toiminut valtion verotuslautakunnan puheenjohtajana Snappertunassa ja Tammisaaren maalaiskunnassa sekä Tammisaaren maalaiskunnan kirkko- ja kunnanvaltuustoa jäsenenä, kunnallislautakunnan varaesimiehenä sekä holhouslautakunnan puheenjohtajana. Hänet on haudattu Tammisaareen. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali.
Lähteet
muokkaa- A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka, WSOY Porvoo 1938.
- Jernström, E. (toim.): Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933. Teoksella ei ole ISBN:a.
- Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1
- Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1
- Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X
- Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1
- Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. Teoksella ei ole ISBN:a.
- Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2, Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
- Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918
- A. Wegelius, Aseveljet 1 ja 2, WSOY Porvoo 1924
- Heikki Nurmio ja Leonard Grandell toim. Viipurin valloitus kenraalimajuri Wilkmanin armeijaryhmän toiminta. Kustannusosakeyhtiö Ahjo Helsinki 1919
- Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 54(1983), s. 18–22 Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975, ISBN 951-99046-9-7
- Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.
- Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I–VI Otava Helsinki 1920–1925.
- Pekkola, Auer: Kalterijääkärit I–III, Wsoy Porvoo 1930.
- Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- N. V. Hersalo, Suojeluskuntain historia I–III, Hata Oy Vaasa 1966.
- Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.