Avaa päävalikko

2. jääkärirykmentti oli valkoisten itäarmeijan 1. jääkäriprikaatiin kuuluva joukko-osasto Suomen sisällissodassa. Rykmentti koottiin Vaasassa. Komentajina toimivat jääkärimajuri Gabriel von Bonsdorff.

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

1. jääkäriprikaatiin kuulunut rykmentti perustettiin kenraali Mannerheimin 3. maaliskuuta 1918 allekirjoittamalla Suomen Tasavallan sotajoukkojen Ylipäällikön päiväkäskyllä N:o 9, jolloin yksikön nimenä oli II Jääkärirykmentti ja komentajana saksalainen majuri Rainer Stahel. Sen nimeksi vaihdettiin 22. maaliskuuta 2. jääkärirykmentti ja samana päivänä rykmentin komentajana perustamisesta alkaen toiminut saksalainen majuri Rainer Stahel siirrettiin 3. jääkäriprikaatin komentajaksi. Rykmentin komentajaksi määrättiin 4. jääkäripataljoonan komentaja majuri von Bonsdorff, joka luovutti pataljoonansa kapteeni Edvard Hanellille. Yksikkö perustettiin 25. helmikuuta Vaasaan saapuneista Kuninkaallisessa Preussin jääkäripataljoona 27:ssä koulutetuista jääkäreistä sekä palvelukseen kutsutuista asevelvollisista. Rykmenttiin kuului kolme 1875 miestä käsittänyttä jääkäripataljoonaa ja sen esikunnan sijoituspaikkana oli Vaasa.[1]

Rykmentti siirtyi Vehmaisiin, jonne se saapui 27. maaliskuuta. Se osallistui Kalevankankaan taisteluun jo seuraavana päivänä. Taistelussa rykmentti menetti 378 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. 6. jääkäripataljoona osallistui Tampereen taistelun 3. huhtikuuta alkaneeseen rynnäkköön ja kolmen seuraavan päivän aikana kaikki muutkin rykmentin pataljoonat osallistuivat taisteluihin. Prikaatinsa mukana rykmentti siirrettiin Karjalan kannakselle, jossa se osallistui 20.-29. huhtikuuta taisteluihin.[2]

Sisällissodan päätyttyä muodostettuun 2. divisioonaan liitetty rykmentti oli Ollilassa Karjalan kannaksella rajavartiotehtävissä. Sen nimi muutettiin kesäkuun alussa 1918 Jääkärirykmentti N:o 2:ksi[3] ja edelleen 23. elokuuta 1918 annetulla määräyksellä Porin Jalkaväkirykmentti N:o 2:ksi.[4]. Rykmentti siirrettiin maaliskuussa 1919 1. divisioonasta 3. divisioonaan ja sen nimeksi vaihdettiin Savon jääkärirykmentti. Rykmentin esikunta sekä I ja III pataljoona olivat Kouvolassa ja II pataljoona Korialla. Rykmentin II pataljoonan 4. komppania oli sijoitettuna Kuopioon.[5] Rykmentti siirrettiin 2. divisioonaan vuonna 1921[6]. Rykmentin nimi vaihdettiin kesäkuun alussa 1927 Savon prikaatiksi ja pataljoonat nimettiin syyskuussa 1930 Savon (Viipuri), Käkisalmen (Käkisalmi) ja Vuoksen jääkäripataljoonaksi (Sakkola).[7].

Prikaati määrättiin uudelleen muodostettavaksi siten, että se muodostaa jälleen Savon jääkärirykmentin 1. toukokuuta 1934. Samalla lakkautettiin jääkäripataljoonien erityisnimet. Käkisalmen jääkäripataljoonasta muodostettiin rykmentin I pataljoona, Savon jääkäripataljoonasta II pataljoona ja Vuoksen jääkäripataljoona irrotettiin rykmentistä.[8]

KomentajatMuokkaa

Joukko-osastotMuokkaa

Komentaja: jääkärikapteeni Edvard Hanell.

Komentaja: jääkärikapteeni Alonzo Sundman.

Komentaja: jääkärikapteeni Edvard Kumlin myöh. Kairela (haavoittui 23. huhtikuuta) myöh. jääkäriluutnantti Johannes Väisänen.

  • Rykmentin konekiväärikomppania
Päällikkö: jääkäriluutnantti Jonas Hydén (siirrettiin 13. maaliskuuta 3. jääkäripataljoonaan adjutantiksi), jääkäriluutnantti Auno Kaila (1. maaliskuuta 1918 alkaen).
Joukkueenjohtajat: jääkäriluutnantti Auno Kaila (siirrettiin komppanianpäälliköksi 1. maaliskuuta alkaen), jääkärialiupseeri Anders Viktor Gunnar, jääkärivänrikki Tor Axel Chryscinicz (siirrettiin 12. jääkäripataljoonaan), jääkärivääpeli Väinö Forsberg, jääkäriluutnantti Nestori Karhula (siirrettiin 20. huhtikuuta komppanianpäälliköksi 4. jääkäripataljoonaan), jääkärivaravääpeli Jaakko Kokkila, jääkärivänrikki Vilho Lindén (siirrettiin 20. huhtikuuta 12. jääkäripataljoonaan), jääkärivänrikki Yrjö Pernu (siirrettiin 12. jääkäripataljoonaan), jääkärivänrikki Urho Sippola (haavoittui Kalevankankaalla 28. maaliskuuta 1918), jääkärivaravääpeli John Sjöholm (kaatui Tampereella 3. huhtikuuta 1918), rykmentin konekiväärikomppaniassa joukkueenjohtajana jääkärivaravääpeli Matti Välikangas (siirrettiin 12. jääkäripataljoonaan).
Kiväärinjohtajat: jääkärialiupseeri Viktor Kneck (haavoittui 28. maaliskuuta 1918), jääkärialiupseeri Frans Leppänen (kaatui Kalevankankaalla 28. maaliskuuta 1918), jääkärialiupseeri Viktor Marins (kaatui Kalevankankaalla 28. maaliskuuta 1918), kiväärinjohtajana rykmentin konekiväärikomppaniassa jääkärialiupseeri Herman Arvid Nabb, jääkärialiupseeri Eino Heikki Rauta (kaatui Kalevankankaalla 28. maaliskuuta 1918).
Rykmentissä palvelleet Saksan jääkärit: jääkärialiupseeri Alfons Algot Björklöf (26. maaliskuuta alkaen, siirrettiin 17. huhtikuuta 4. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan), jääkärivaravääpeli Juho Keinänen (siirrettiin Vöyrin kouluun).
  • Täydennyspataljoona

Komentaja: jääkärikapteeni Olof Prytz (siirrettiin 14. jääkäripataljoonaan), jääkäriyliluutnantti Rafael Kajander, pataljoonan kutsuntapiiri oli Vaasa ja sijoituspaikka Vaasa.[9]

  • 1. komppania
Vääpeli: jääkärialiupseeri Karl Emil Rydman (siirrettiin vääpeliksi 5. jääkärirykmentin täydennyspataljoonaan)
Koulutusaliupseerina jääkärialiupseeri Johannes Alaranta, joukkueenjohtajana jääkärivääpeli Johannes Kronlöf.
Täydennyspataljoonassa palvelleet Saksan jääkärit: 1. komppaniassa joukkueenjohtajana jääkärivaravääpeli Juho Kokkila (siirrettiin 5. jääkärirykmenti täydennyspatajoonaan), jääkäri Villiam Lauri Autiomäki, aliupseeritehtävissä jääkärialiupseeri Viktor Backa, jääkärivääpeli Otto Heikkinen, aliupseerina jääkärialiupseeri Albert Häsä, jääkärialiupseeri Aleksander Kantonen, 1. komppaniassa jääkärivääpeli Antti Kunttu, koulutusaliupseerina jääkärivaravääpeli Toivo Matti Laurila (toimi myös 5. jääkärirykmentin täydennyspataljoonassa kouluttajana sekä siirrettiin 29. huhtikuuta 4. jääkäripataljoonaan), rykmentin esikuntavääpelinä Frans Peltola, pataljoonan varusmestarina jääkärialiupseeri Erkki Nestor Myllykytö myöh. Sankelo (toimi myös 5. jääkärirykmentissä samoissa tehtävissä), jääkärialiupseeri Verner Jalmari Vanhala.

Rykmentissä palvelleita Saksan jääkäreitäMuokkaa

Rykmentin esikunnassa lähettiupseerina jääkärivänrikki Walter Gejtel, intendenttinä jääkäriluutnantti Herman Holmberg, rykmentin esikunnassa adjutanttina jääkäriluutnantti Ruben Lagus, rykmentin muonitusupseerina jääkäriluutnantti Ivar Lidström (siirrettiin 3. jääkäriprikaatiin), rykmentin esikuntavääpelinä jääkärivääpeli Paavo Vihtori Tassari (siirrettiin 14. huhtikuuta 17. jääkäripataljoonaan),konekivääriupseerina ja adjutanttina jääkäriyliluutnantti Lars Melander, rykmentin esikunnassa kuormastoaliupseerina jääkärivaravääpeli Sulo Johannes Rantala (14. huhtikuuta 1918 alkaen).

LähteetMuokkaa

  • Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng ja Soikkeli, Suomen vapaussota 1918 osat V ja VI, Otava Helsinki 1924-1925.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio (toim), Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
  • Kronlund, Jarl (toim.): Suomen puolustuslaitos 1918-1939 - Puolustusvoimien rauhan ajan historia. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1992. ISBN 951-0-14799-0.
  • Väänänen, Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Mikkeli: Savon prikaatin kilta, 1978. ISBN 951-99180-6-X.

ViitteetMuokkaa

  1. Väänänen, Kyösti s. 13-15
  2. Väänänen, Kyösti s. 16-17
  3. Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 142
  4. Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 143
  5. Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 144-145
  6. Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 162
  7. Suomen puolustuslaitos 1918-1939 s. 307
  8. Väänänen, Kyösti s. 83-84
  9. Suomen vapaussota 1927: 90.