Johannes Kronlöf

Johannes (Hans) Alfred Kronlöf (21. heinäkuuta 1894 Vöyri23. maaliskuuta 1969) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Tomas Kronlöf ja Beata Antbrams. Hänet vihittiin avioliittoon vasta vuonna 1925 Irja Kerttu Kariston kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Kronlöf kävi kansakoulun ja Vöyrin kansanopiston ja Ruotsalaisen kansanakatemian Malmilla vuosina 1912–1913. Hän suoritti yksityisesti viidennen luokan Vaasan ruotsalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1923. Hän suoritti Jääkärialiupseereille järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja pioneerikurssin Haminassa vuonna 1921 sekä kranaatinheitinkurssin vuonna 1926. Kaasusuojelukurssin hän suoritti vuonna 1928 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1930.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

Kronlöf työskenteli vakuutusalalla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Katso myös: Suomen sisällissota

Kronlöf saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Jääkärit olivat hankkineet Saksassa sotilaskoulutuksen Suomen vapauttamiseksi Venäjän vallasta, mutta joutuivatkin keskelle sisällissotaa. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella. Hän haavoittui lievästi taistelussa Kalevankankaalla 28. maaliskuuta 1918 ja toistamiseen, mutta nyt pahasti Tampereella 3. huhtikuuta 1918, mistä hänet lähetettiin sairaalahoitoon Vaasaan ja parannuttuann hänet siirrettiin 2. Jääkärirykmentin täydennyspataljoonan 1. komppaniaan.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Kronlöf palasi sisällissodan jälkeen 18. kesäkuuta 1918 alkaen 2. Jääkärirykmentin VI pataljoonan 2. komppaniaan, missä hän palveli edelleen vaikka rykmentti nimettiin uudelleen Porin jalkaväkirykmentti 2:ksi. Hänet siirrettiin 3. syyskuuta 1918 Itämeren jalkaväkirykmentti 1:een, mikä tunnettiin myöhemmin nimellä Porin rykmentti. Hän toimi rykmentissä joukkueenjohtajana ensin 2. ja myöhemmin 5. komppaniassa. Hänet siirrettiin 5. toukokuuta 1920 armeijan oppipajalle ja kengitysvarikolle. Seuraavaksi hänet siirrettiin nuoremmaksi upseeriksi 15. kesäkuuta 1921 alkaen Kaartin jääkäripataljoonan 2. komppaniaan ja edelleen 2. marraskuuta 1925 alkaen konekiväärikomppaniaan. Hän oli komennettuna Jääkäritykistörykmenttiin tutustumaan tykistöön vuosina 1923-24. Pataljoonan aliupseerikoulun johtajaksi hänet siirrettiin 10. joulukuuta 1926. Pataljoonan aliupseerikoulusta hänet siirrettiin 20. elokuuta 1928 Jääkäriprikaatin aliupseerikoulun johtajaksi ja kaasusuojelu-upseeriksi, mistä hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 27. helmikuuta 1929 Kaartin jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Seuraavaksi hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 1. toukokuuta 1934 alkaen Uudenmaan rykmentin 2. komppaniaan. Hän hoiti eri aikoina opettajan ja johtajan tehtäviä Jääkäriprikaatin aliupseerikoulussa sekä Kaartin Jääkäripataljoonan talouspäällikön tehtäviä vuosina 1933-34. Hän osallistui Jääkärialiupseereille järjestettyyn alktiiviupseerikurssiin kadettikoulussa vuonna 1921. Hän suoritti pioneerikurssin 1921 Haminassa, kranaatinheitinkurssin 1926, kaasusuojelukurssi 1928 sekä TK:n komppanianpäällikkökurssin 1930.[1][2]

TalvisotaMuokkaa

Kronlöf osallistui talvisotaan Kenttätäydennyspataljoona 4:n komentajana, mistä hänet siirrettiin rintamalle ja hän sai komentoonsa pataljoonan Jalkaväkirykmentti 10:ssä ja myöhemmin hän sai komentoonsa koko rykmentin. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Karhulan lohkolla, Sommeessa, Viipurinlahdella (Vilaniemi ja Häränpäänniemi). Välirauhan aikana Kronlöf jatkoi entisessä tehtävässä rykmentin komentajana, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin rykmentissä pataljoonan komentajaksi, kunnes hänet siirrettiin niin ikään pataljoonan komentajaksi 4. Prikaatiin.[2]

JatkosotaMuokkaa

Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin rintamalle pataljoonankomentajaksi Jalkaväkirykmentti 61:een, jonka komentajana hän osallistui taisteluihin Säntämässä, Syvärillä, Pograssa, Bardovskajassa, Jandebassa ja Shemenskissä, missä hän lopulta haavoittui taistelussa vaikeasti 12. huhtikuuta 1942 ja kuljetettiin 26. Sotasairaalaan. Sotasairaalassa häneltä vierähti vuodet 1942 ja 1943 ja sairaalasta päästyään hänet komennettiin komendantiksi ja yhteysupseeriksi Pietarsaareen, mistä hänet siirrettiin viimeisenä sotavuonna (jatkosota) Vaasaan ja hän sai komentoonsa Vaasan suojeluskuntapiirin.[2]

Sotien jälkeinen aikaMuokkaa

Sotien jälkeen Kronlöf jatkoi Vaasassa edelleen entisessä tehtävässä, kunnes Suojeluskuntajärjestö tuli Neuvostoliiton vaatimuksesta lakkautetuksi ja hän pääsi lakkautuspalkalle ja edelleen vuonna 1946 reserviin. Armeijan palveluksen jälkeen hän siirtyi sosiaalipäälliköksi ja varastontarkastajaksi Wärtsilä-Yhtymä Oy:n Crichton-Vulcanille ja palveli yritystä vuoteen 1963 saakka. Hän kuoli 23. maaliskuuta 1969. Hänet haudattiin Turkuun.[2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975

Aiheesta muuallaMuokkaa