Vehmainen
Vehmainen on kaupunginosa Itä-Tampereella Kangasalan rajalla. Itäosaltaan se on tyypillinen 1930-luvulla syntynyt esikaupunkialue ja länsiosaltaan sotienjälkeistä pientalorakentamista edustava alue. Aivan Vehmaisten länsipäässä vanhan aseman tienoilta alkaa Hankkion teollisuusalue, jonka itäisimmät osat kuuluvat vielä Vehmaisiin. Laajemmin miellettynä Vehmaisista puhuttaessa tarkoitetaan myös Holvastin ja Leinolan eteläisiä osia, muun muassa Leinolassa sijaitsevan marsalkka Mannerheimin patsaan väitetään monesti varsinkin vanhahkoissa lähteissä sijaitsevan Vehmaisissa.
| Vehmainen | |
|---|---|
 Vehmaisten kaupunginosaa Kaukajärven pohjoispuolella, etualalla Kaukaniemi. |
|
| Kaupunki | Tampere |
| Suuralue | Koillinen suuralue |
| Suunnittelualue | Leino |
| Koordinaatit | |
| Postinumero(t) | 33730 |
| Lähialueet | Kaukajärvi, Leinola, Vatiala (Kangasala), Nattari (Kangasala) |
Historia muokkaa
Messukylän pitäjään kuulunut Vehmaisten kylä mainittiin vuoden 1540 maakirjassa. Kylässä oli seitsemän taloa – Soinila, Kauppila, Sarvanta, Krööti, Holvasti, Sonni ja Olavi –, joista kolme ensimmäistä oli Hatanpään kartanon lampuotitiloina vuodesta 1782 lähtien. Myöhemmin nämä kolme taloa joutuivat Haiharan kartanon omistukseen.[1]
Vehmaisten kautta kulkeva Tampere–Haapamäki-rata (vanha Pohjanmaan rata) otettiin käyttöön vuonna 1883 ja samana vuonna radalla avattiin Vehmaisten pysäkki. Asemarakennuksen piirustukset laati todennäköisesti arkkitehti Knut Nylander ja rakennusta laajennettiin Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan vuonna 1908. Runsaan kilometrin päässä Vehmaisten asemalta itään avattiin vuonna 1930 Vatialan rautatieasema, jolta erkani sivuraide kaakkoon VR:n sorakuopalle Kangasalan puolelle. [2]
Vehmaisten omakotialueen historia alkaa vuodesta 1928, jolloin Messukylän kunta osti Kröötin ja Holvastin tilat asutustarkoituksiin. Tiloista muodostettiin yhteensä 258 tonttia. 1930-luvun alun pula-aikana omakotirakentajat joutuivat kuitenkin vaikeuksiin ja esimerkiksi vuonna 1934 pakkohuutokaupattiin 58 taloa. Vuonna 1940 kaavoitettiin lisää tontteja rautatien pohjoispuolelta. Vehmaisten ensimmäinen asemakaava vahvistettiin 1950-luvulla. [3]
Palvelut muokkaa
Vehmaisten palveluihin kuuluu elintarvikemyymälä (Valintatalo suljettiin marraskuussa 2011, vuonna 2012 tilalle avattiin K-Market), lahjatavarakauppa/asiamiesposti Fanti Shop, kukkakauppa, pankkiautomaatti, päiväkoti, seurakuntatalo, Vehmaisten Wembley, joka on hyvin suosittu urheilukenttä, kahviloita, ravintola, Vehmaisten koulu, Vehmas-krouvi sekä Teboil-huoltoasema. Vehmaisten alueella on myös kaksi uimarantaa Kaukajärven rannalla. Vehmaisissa sijaitsee myös Bandidosin kerhotalo. Vehmaisiin pääsee Tampereen kaupunkiliikenteen linjoilla 17 ja 40.
Aiemmin Vehmaisissa oli enemmän palveluja, mm. useita elintarvikemyymälöitä (Valintataloa edeltäneiden Spar/T-Market Valtaväylän ohella ainakin K-Lähikauppa Toivon Valinta ja nykyisessä päiväkodin sivutoimipisteen tiloissa Siwa, alun perin Voima. Toivon Valinnan naapuritalossa oli myös Spar-ketjuun kuulunut myymälä) ja kaksi rautatieliikennepaikkaa, joissa oli pitkään postitoimipaikat (Vehmainen / 33730 Tampere 73 ja Vatiala / 33750 Tampere 75). Vatialan postitoimipaikka sijaitsi Puskurinkadun ja Nevakadun kulmassa, ja samassa rakennuksessa oli 1970-luvulla myös Puskuri-Valinta -niminen elintarvikemyymälä. Teboilin vieressä Aukionkadun ja Kangasalantien kulmassa oli kioski, samoin Vatialan aseman vieressä, Pysäkkikadun ja Vaunukadun kulmassa oli suosittu Kerho-Kioski. Osoitteessa Aukionkatu 8 oli Tampereen Aluesäästöpankin konttori. Vehmas-Krouvi oli alkuperäiseltä nimeltään Vehmas-Baari, jonka lisäksi Vehmasaukiolla sijaitsi Lyhty-Baari.
Henkilöliikenne Vehmaisten ja Vatialan liikennepaikoilla lakkautettiin toukokuussa 1988. Vehmaisten liikennepaikka lakkautettiin ja ratapiha purettiin tavaraliikenteen loputtua vuonna 1998 ja asema lähirakennuksineen purettiin säilyttämistavoitteista huolimatta 2000-luvun vaihteessa. Vatialan vuonna 1945 valmistunut vaatimaton asemarakennus purettiin jo ennen henkilöliikenteen loppumista vuonna 1987.[4]