Avaa päävalikko

Viinikka

Tampereen kaupunginosa
Tämä artikkeli kertoo Tampereen kaupunginosasta. Viinikka on myös kaupunginosa Parkanossa.
Viinikkaa Iidesjärven takana
Alueen puutaloasutusta

Viinikka on Tampereen kaupunginosa, joka sijaitsee 1,5 kilometriä keskustasta kaakkoon Iidesjärven länsipuolella. Viinikka on kaupunginosan nimenä epävirallinen; virallisesti kyseessä on Tampereen XXIII kaupunginosa. Sen naapurikaupunginosa on Nekala. Sen rakentaminen aloitettiin 1914 Hatanpään kartanon entisille maille. [1]

Viinikan pääkadut ovat pohjois-etelä-suuntainen Viinikankatu ja länsi-itä-suuntainen, Lempääläntieltä Nekalaan kulkeva Kuokkamaantie. Viinikankadun alkuperäinen nimi vuosina 1939–1956 oli Hervannantie, mutta nimeä pidettiin harhaanjohtavana, koska Hervanta sijaitsee melko kaukana Viinikan kaupunginosasta. Ennen Tampereella vuonna 1936 toteutettua suurta kadunnimiuudistusta Viinikankatuna tunnettiin nykyinen Tuomiokirkonkatu Tampereen keskustassa. [2] Viinikankadun suuntainen, sen itäpuolella oleva Ahlmanintie on nimetty Hatanpään kartanon 1700-luvun lopulla omistaneen asessori Gabriel Ahlmanin mukaan. [3]

Viinikan TB-huoltamo 1960-luvun alkupuolella

Vuoden 1540 maakirjassa mainittiin Messukylään kuuluva Otavalan kylä, jossa olivat Otavalan ja Viinikan talot. Viinikka-nimen arvellaan olevan saksalaisperäinen. Otavala siirtyi vuonna 1757 Hatanpään kartanon omistajalle, valtiopäivämies Hans Henrik Boijelle, joka perusti tilalle kehruukoulun ja pellavankutomon. ”Otavalan pinniksi” kutsutun koulun tarkoituksena oli opettaa pellavan käsittelyä siemenen kylvämisestä kankaan kutomiseen saakka. Silloisen puoluepolitiikan pelinappulaksi joutunut kehruukoulu lakkautettiin sen ehdittyä toimia vain muutamia vuosia, mutta se ehti pohjustaa maaperää Tampereelle 1800-luvulla perustetuille pellavatehtaille. Viinikan alue liitettiin Tampereen kaupunkiin Hatanpään kartanon siirryttyä kaupungin omistukseen vuonna 1913 ja se varattiin omakotiasutukseen. Viinikan ensimmäinen asemakaava hyväksyttiin vuonna 1914, jolloin aluetta rajoittivat pohjoisessa Viinikanoja, idässä Iidesjärvi ja Pahaoja, etelässä Pahalampi ja lännessä Riihimäen ja Tampereen välinen rautatie. Alueen asemakaavat vahvistettiin lopullisesti vasta vuosina 1936–1954. [4]

NähtävyydetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 112. Tampereen museoiden julkaisuja 51. 1999, Tampere.
  2. Louhivaara 1999, s. 116.
  3. Louhivaara 1999, s. 113.
  4. Louhivaara 1999, s. 112.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.