Juho Keinänen
Juho Keinänen (24. kesäkuuta 1888 Kaavi – 17. heinäkuuta 1953) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat suutarimestari Herman Israel Keinänen ja Eva Sofia Vartiainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Sylvi Klara Maria Reinikan kanssa, joka kuoli vuonna 1940 ja hän avioitui uudelleen vuonna 1945 Eini Maria Ruismäen kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Keinänen kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti kolmannen luokan Helsingin suomalaisessa yhteislyseossa vuonna1927.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Keinänen työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 23. syyskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 19. marraskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja 3. maaliskuuta 1917 alkaen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn viestikurssin.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Keinänen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ensin 2. Jääkärirykmentin konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin 2. maaliskuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi Vöyrin sotakoulun konekiväärikomppaniaan. Keinänen otti osaa sisällissodan taisteluihin konekiväärikomppanian mukana Vaskivedellä, Kurussa, Muroleessa, Sorilassa, Takahuhdissa, Messukylässä ja Uudessakylässä, missä hän haavoittui taistelussa 27. maaliskuuta 1918, jonka jälkeen hänet siirrettiin haavoista toivuttuaan 13. huhtikuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi 6. Jääkärirykmentin 16. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja otti osaa taisteluihin Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Keinänen palveli sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Kajaanin sissipataljoona ja Pohjanmaan jääkäripataljoona. Pataljoonasta hän oli komennettuna 14. lokakuuta 1918 – 14. helmikuuta 1919 välisen ajan Kuhmoniemen komennuskuntaan konekivääriosaston päälliköksi. Hän osallistui myös vuonna 1920 niin sanotun Petsamon 3. komennuskuntaan joukkueenjohtajana konekiväärikomppaniassa. Keinänen toimi vuosina 1919–1922 myös omien töidensä ohella kouluttajana Oulun ja Oulujoen suojeluskunnissa. Keinänen siirtyi 1. lokakuuta 1922 koulutusaliupseeriksi Hyökkäysvaunurykmentin 2. patteristoon. Armeijasta Keinänen erosi 1. lokakuuta 1924 ja siirtyi Sotakorkeakoulun vahtimestariksi ja toimi tehtävässä vuoteen 1936 saakka, jolloin hänet nimitettiin Sotakorkeakoulun vääpeliksi.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Talvisotaan Keinänen osallistui Tolvajärvellä joukkueenjohtajana ja Pioneerikomppanian päällikkönä Ryhmä Talvelassa. Välirauhan aikana hän toimi aluksi talvisodan aikaisessa tehtävässä, josta hän palasi myöhemmin Sotakorkeakoulun vahtimestariksi. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 25. Autojoukkoon, mistä hänet siirrettiin vuonna 1942 Pioneeripataljoona 3:n pioneeritäydennyspaikan päälliköksi. Seuraavaksi hänet siirrettiin 16. Pioneeri varastokomppanian varapäälliköksi ja vuonna 1943 hänet siirrettiin aluksi joukkueenjohtajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 24:ään. Myöhemmin hänet nimitettiin koulutuskeskuksen komendantiksi. Vielä ennen sodan päättymistä hänet kerittiin siirtämään huoltojoukkueen johtajaksi Jalkaväenkoulutuskeskus 28:aan ja edelleen Jalkaväenkoulutuskeskus 34:ään (nimi muutettiin myöhemmin Jalkaväenkoulutuskeskus 3:ksi). Sotien jälkeen hän palasi rauhan aikaiseen toimeensa Sotakorkeakoulun vahtimestariksi, mutta siirtyi tehtävästä eläkkeelle 1945 ja siirtyi sen jälkeen Oy Mallasjuoma Ab:n palvelukseen Helsinkiin. Hänet haudattiin Helsinkiin.[2]
Luottamustoimet muokkaa
Keinänen toimi Hyökkäysvaunurykmentin aliupseerikerhon johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1922–1924 ja Helsingin suojeluskuntapiirin aliupseerikerhon johtokunnan jäsenenä vuonna 1931 sekä varapuheenjohtajana vuonna 1932 ja puheenjohtajana vuodesta 1933 alkaen.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.