Harald Nervanne
Harald Mikael Nyman myöh. Nervanne 3. heinäkuuta 1893 Helsinki – 16. elokuuta 1940) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan prikaatin intendenttinä.[1][2]
Perhe ja koulutus
muokkaaNervanteen vanhemmat olivat tukkukauppias Karl Fredrik Nyman sekä Maria Josefina Vilkman ja hänen veljensä oli kauppaneuvos Arthur Nyman. Nervanne vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Liisa Inkeri Luukkosen kanssa.[1][2]
Nervanne kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1912 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuutaan. Hän jatkoi opintojaan Högre svenska Handelsläroverket i Helsingforsissa vuosina 1912–1914 ja suoritti liikealan opintomatka Saksaan vuosina 1914–1915. Hän on seurannut opetusta Tukholmassa vuonna 1925 pidetyllä sotilashallinnollisella kurssilla ja tutustunut samalla Ruotsin armeijan taloudenhoitoon.[1][2]
Jääkäriaika
muokkaa
Nervanne liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 15. syyskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella ja Aa-joella. Hän sai intendenttikoulutuksen Libaussa vuonna 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
muokkaa- Katso myös: Suomen sisällissota
Nervanne astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan intendentiksi 2. jääkäriprikaatiin ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
muokkaaNervanne siirrettiin sisällissodan jälkeen 1. toukokuuta 1918 alkaen toimistoupseeriksi Sotaministeriön intendenttiosastolle, josta hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1918 talouspäälliköksi Suomen valkoiseen kaartiin. Suomen valkoisesta kaartista hänet siirrettiin 15. toukokuuta 1919 Keski-Suomen rykmentin komentajan apulaiseksi, jossa hänet nimitettiin rykmentin talouspäälliköksi 26. toukokuuta 1920. Keski-Suomen rykmentistä hänet siirrettiin 27. huhtikuuta 1921 alkaen 2. Divisioonan intendentiksi. Toisesta divisioonasta hänet siirrettiin edelleen 14. elokuuta 1925 alkaen puolustusministeriöön, missä hän toimi sotilashallinnollisten kurssien johtajana. Puolustusministeriöstä hänet siirrettiin 15. kesäkuuta 1928 Meripuolustuksen intendentiksi, josta hänet siirrettiin 21. heinäkuuta 1933 Merivoimien esikuntaan, missä hän toimi talousosaston päällikkönä.[1][2]
Talvisota
muokkaaNervanne osallistui talvisotaan Merivoimien huoltopäällikkönä. Hän kuoli välirauhan aikana ja hänet haudattiin Helsingin vanhalle hautausmaalle.[2]
Opetustoimi
muokkaaNervanne toimi Sotilashallinnon tuntiopettajana Kadettikoulussa vuosina 1927–1937 ja Merisotakoulussa vuonna 1927 sekä sotilashallinnollisilla kursseilla vuonna 1929–1932. Tänä opetuskautenaan hän julkaisi alaansa käsitteleviä kirjoitelmia Sotilashallinnollisissa Aikakauslehdissä sekä julkaisi kirjan Sotilashallinnon pääpiirteet vuonna 1930.[1][2]
Luottamustoimet
muokkaaNervanne toimi vuonna 1922 talousasiain erikoistuntijana talousohjesääntökomitean työssä ja oli vuonna 1933 Valtion lentokonetehtaan toimintaa tutkineen komitean puheenjohtajana. Hän toimi myös Jääkäriliiton varatilintarkastajana vuosina 1924–1926 ja tilintarkastajana vuodesta 1927 eteenpäin. Hän toimi myös Suomen upseeriliiton varatilintarkastajana ja tilintarkastajana useina vuosina sekä oli puolustuslaitoksen leski- ja orpokassan varatilintarkastajana vuosina 1935–1937.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet
muokkaa- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.