Suomen hallituskonselji

Keisarillinen Suomen hallituskonselji ja tuomioistuin (tribunaali) "Suomen senaatti" ven. Сенат Финляндии, ransk. deparment eli hallitoalueen, ven. tribunaal, ransk: une administration generale eli. suom. suomen hallinnollisen alueen kenraalikuvermentin ministeristö) oli Suomen suuriruhtinaskunnassa 1809 aloittanut väliaikaiseksi suunniteltu mutta lopulta pysyväiseksi jäänyt maan ylin siviilihallintoelin ja tuomioistuin, joka koostui neljästätoista valituksi tulleesta hyvämaineisesta suomen kansalaisesta, edustajat jakaantuivat seitsemään talousosaton ja seitsemään oikeusosaston jäseneen, hallitukseen jäsenet valittiin kaikista neljästä säädystä, puolet edutajista eli aatelis- ja aatelittomista säädyistä, hallitukseen nimitykset tapahtui keisari toimesta, jäseneksi valittiin lähinnä neuvoksia, koseljin puheenjohtajana toimi kulloinkin keisarin nimittämä Kenraalikuvernööri.. Konseljin hallitusjäsenten toimikausi oli kolmevuotta jonka jälkeen suoritettiin edustajien uudelleenvalinta.

Keisarillinen Suomen hallituskonselji ja tuomioistuin (tribunaali) "Suomen senaatti" Сенат Финляндии 1809–1816 vuoteen 1916
Tyyppi
Tyyppi	Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallinto ns. eduskunta ja hallitus.
Historia
Perustettu	6 (18) elokuuta 1809
Edeltäjä	Ruotsin Tukholman kuninkaallinen keskushallinto oli Kuninkaanlinna jonka vaikutus suomeen päättyi suomen sodan syttyessä 9 (21). helmikuuta 1808.
Seuraaja	Keisarillinen Suomen senaatti 9 (21). helmikuuta 1816.
Johto
Kenraalikuvernööri	Konseljin puheenjohtajana toimi kenraalikuvernööri.
Presidentti	Konseljin presidentti johti kokokuksia ja hoiti juoksevia asioita kuvernöörin poissaollessa, presidentin tehtävä annettiin konseljin vanhimmalle jäsenelle.
Prokuraattori	Laillisuusvalvoja (nyk. oikeuskansleri) valvoo hallituksen yleisistunnossa päätösten lainmukaisuutta.
Valtiosihteeri	Valtiosihteeri (vuodesta 1834 alkaen ministerivaltiosihteeri) esitteli Venäjän keisarille Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevat asiat, hän toimi Suomen senaatin ja Venäjän hallinnon välisenä virkamiehenä Pietarissa.
Hallitus	Valtionhallinto koostui Suomen neljästä valtiosäädyn 14. valituksi tulleesta jäsenestä, joista puolet tuli valita aatelissäädystä ja muut aatelittomista säädyistä, jäsenet jaettiin siten että 7. jäsentä valittiin talousosatoon ja 7. jäsenntä oikeusosastoon. Hallituksen jäsentä kutsuttiin senaattoriksi.
Vaalit
Valintatapa	Ensimmäiset edustajat valittiin Porvoon valtiopäivillä. Edustaksi valittiin seitsemän aatelis ja seitsemän aatelitonta säätyläistä, lähinnä entisiä valtiopäivämiehiä neuvoksen arvonimellä. Konseljin toimikausi kesti kolmevuotta jonka jälkeen suoritettiin uudelleenvalinta.
Kokouspaikka
Konselji perustettiin Suomen silloiseen pääkaupunkiin Turkuun.

Porvoon valtiopäivien avajaiskuva 15 (27) tai 17 (29). maaliskuuta 1809. Valtiopäivät kestivät kolme kuukautta avajaiset pidettiin 10 (22) maaliskuuta ja päättäjäiset pidettiin 7 (19) heinäkuuta 1809.

Valtaistuin siirrettiin Porvoosta Turkuun hallituskonseljin istuntosaliin ja sieltä Helsinkiin senaatintalon valtaistuinsaliin. Suomen itsenäistymisen jälkeen se on ollut nähtävillä Kansallismuseossa.

Keisarillinen Suomen senaatti 1809–1909.

Suomen hallituskonselji (Suomen hallitus) aloitti toimintansa Turussa 6 (18) elokuuta 1809, Keisari Aleksanteri I ja Suomen lähetyskunnan neuvottelun tuloksena annetulla päätöksellä, joka lopullinen muoto määritettiin neuvotteluissa Porvoon valtiopäivillä.

Helsinki muuttui vuonna 1912 Suomen pääkaupungiksi, Keisari Aleksanteri I määräsi 7 (19). heinäkuuta 1817 annetussa julistuksessa senaatin ja keskusvirastot muutettavaksi Helsinkiin, hallinnollinen toiminta Helsingissä jatkoi toimintaansa 19 (1) lokakuuta 1819.

Lähetyskunnan memoriaali (1808) konseljin perustamiseksi

Lähteitä:

Suomen lähetyskunta neuvotteli Pietarissa marraskuusta 1808–1809 tammikuun loppuun, lähetyskunnasta ensimmäiset edustajat saapuivat Pietariin marraskuussa ja palasivat 26. joulukuuta / 7. tammikuuta, lähetyskunnan loput jäsenet saapuivat vasta tammikuussa sodan ajan esteiden vuoksi, jälkimmäinen ryhmä edustajista vietti Pietarissa tammikuun loppuun saakka.

Lähetyskunta aloitti neuvottelut vasta keisarin palattua Saksan Erfurtin kongressin kokouksesta marraskuun lopussa, keisarin tapaaminen järjestettiin 18 (30). marraskuuta keisarin audienssilla ja tämän yhteydessä annetulla aktilla (molemmin puolin annetulla vakuutuksella), tämä tilaisuus avasi neuvottelut osapuoltenväliltä minkä jälkeen keisari asetti työryhmäksi kolmikantaisen neuvottelukunnan, jossa suomalaiset saivat tuoda esille suomea koskevia esityksiä suomen sodan jälkeisen ajan tarpeista. Suomalaiset esittelivät marraskuussa toimitetussa memoriaalissa keskushallinnon eli ns. hallitustribunaalin perustamista, joka koostuisi hyvämaineisista suomalaisista, hallituskomitealla taattaisiin suomen sodan jälkeinen yleinen ja korkein hallitusvalta jonka kautta suomea johdettaisiin. Esitys hallituksen kokoonpanosta koostuisi neljää osastoa edustavasta: sotaasiain, sisäasiain, oikeusasiain ja finanssi- ja kauppa asiain osastoista, esitykseen kuului lisäksi rahanvaihtokonttorin eli Suomen keskuspankin perustaminen.

Lähetyskunnan esitykseen sisältyi keskushallinnon lisäksi esitys koseljin puheenjohtajan viran perustaminen ja tämän valinta, tästä annettiinkin memoriaali 20. marraskuuta / 1. joulukuuta 1808, esitys hyväksyttiin ja Keisari Aleksanteri I nimitti Koseljin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Kenraali Göran Magnus Sprengtportenin, hänen toimikautensa alkoi 20. marraskuuta / 1. joulukuuta 1808 ja kesti vain puolivuotta, eroanomus tuli annettiin 16 (28) toukokuuta, koska kansanluottamus laski Sprengtporteniin, hän kuitenkin pyysi eropäivää siirrettäväksi vasta 5 (17). kesäkuusta 1809 saakka.

Lähetyskunta esitti konseljia koskevat yksityiskohtaisemmat kysymykset ratkaistavaksi Porvoon valtiopäiville, sillä lähetyskunta ei toiminut varsinaisesti suomen eduskuntana, edustajat toimi ainoastaan neuvottelunosapuolena antaen esityksiä memoriaalina sekä esittäen toiveita suomen tarpeista. Lähetyskunnan jäsenet edusti suomen kaikkia neljää säätyä ja koko kansakuntaa.

Lähetyskunta toimi diplomaattisessa neuvotteluasemassa, suomen säätyjen lähettäminä ns. valiomiehinä muodostaen Pietarissa toimikunnan tai valtuuskunnan ns. ulkoisen valiokunnan.

Lähetyskunta sai keskushallintoa ja kaikkiaan (17.) annettuun esitykseen hyväksyttävän vastauksen keisarilta 4 (16) sekä Sprengtportenin esityksestä 7 (19) tammikuuta 1809, juuri ennen lähetyskunnan paluuta suomeen.

Lähetyskunnan esityksistä tärkeimmäksi jäi valtiopäivien järjestämistä koskeva esitys, johon keisari antoi myöntävän vastauksensa ilmoituksella pidettäväksi valtiopäivät Porvoossa, ilmoitus annettiin 20. tammikuuta / 1. helmikuuta 1809.

Porvoon valtiopäiväin valiokunnan käsittely konseljin perustamiseksi

Lähteitä:

Porvoon valtiopäivät avattiin 10 (22). maaliskuuta 1808, avajaisista noin viikkoa myöhemmin 15 (27) tai 17 (29) päivä annettiin hallitsijanvakuutus. Valtiopäivien työ aloitettiin avajaisjuhlallisuuksien jälkeen 18 (30). maaliskuuta. Keisari oli antanut valtiopäiville neljä esitystä, joista säätyjen tuli lausua omat mielipiteensä. Esitykset eivät sisältäneet yksityiskohtia, vain yleisiä asioita ja säädyiltä haluttiin niihin lähinnä neuvoja. Keisarin esitykset koskivat Suomen hallituskonseljin (myöh. senaatti) perustamista, Suomen rahalaitosta, kruununverojen kantoa ja Suomen sotalaitoksen järjestämistä. Säädyt asettivat kaksi valiokuntaa käsittelemään esityksiä. Kruununveroja ja sotalaitosta koskeneet esitykset käsitteli siviili- ja talousvaliokunta, rahalaitosta koskeneen esityksen raha-asiainvaliokunta. Hallituskonseljia koskeva esitys jäi odottamaan asiaa valmistelleen komitean ehdotusta, joka käsiteltiin ja ratkaistiin lopullisesti vasta heinäkuussa 1809.

Porvoossa ei tehty varsinaisia päätöksiä, eikä työstä laadittu loppulausuntoa. Asioista, joista säädyt antoivat esim. esityksiä ja toivomuksia, keisari antoi päätöksen myöhemmin. Aatelissäädyllä oli valtiopäivillä 77 edustajaa, pappissäätyä edusti 8, porvarissäätyä 19 ja talonpoikaissäätyä 30 valtiopäivämiestä. Kaikki edustajat eivät olleet kuitenkaan yhtä aikaa paikalla.

Konseljin avajaiset

Konselji perustettiin suomen silloiseen pääkaupunkiin Turkuun.

Lähteitä:

Konseljin avajaiset järjestettiin Turussa J: 20. syyskuuta / G: 2. lokakuuta 1809 aamupäivän aikana kello 10.45, järjestettävällä jumalanpalveluksella, Rykmentin ja seminaarin pastori Alexander Lauréus (s. 1758 – k. 1832) toimesta.

»saarnasi Psalmista 45:5.»
(Tekstissä kehotettiin kiiruhtamaan totuuden puolesta ja pitämään viheliäiset oikealla tiellä; muistutettiin oikeamielisen tuomarin velvollisuudesta edistää ja puolustaa totuutta ja oikeudenmukaisuutta veljien keskuudessa.)

Jumalanpalveluksen jälkeen jäsenet ja virkamiehet kokoontuivat avajaisistuntoon nahkurimestari Christoffer Richterin talon III kerrokseen, joka oli sisustettu valtaistuinsaliksi. Kenraalikuvernööri piti avajaispuheen keisarin Porvoosta tuodun valtaistuimen edessä. Tilaisuuden jälkeen luettiin konseljin ensimmäinen ohjesääntöpainos ja jäsenten asettamiskirjeet. Ensimmäisessä istunnossa virkavalan vannoi kymmen jäsentä.

Keisarin valtaistuin

Valtaistuin symboloi Suomessa Venäjän keisarin valtaa. Valtaistuin ja katos tuotiin Venäjältä. Valtaistuin oli yksi Aleksanteri I:n isän Paavali I:n vuonna 1797 teettämästä kuudesta kopiosta. Valtaistuimet oli tarkoitus sijoittaa eri puolille Venäjän valtakuntaa.

Suomen hallitsijat 1809–1917

Aikajärjestyksessä:

• Aleksanteri I jul. 24. joulukuuta 1808, grek. 5. tammikuuta 1809 – 1825. (Aleksandr Pavlovitš Romanov)
• Nikolai I 1825 – 1855. (Nikolai Pavlovitš Romanov)
• Aleksanteri II 1855 – 1881. (Aleksandr Nikolajevitš Romanov)
• Aleksanteri III 1881 – 1894. (Aleksandr Aleksandrovitš Romanov)
• Nikolai II 1894 – jul. 5. maaliskuuta 1917, grek. 17. maaliskuuta 1917. (Nikolai Aleksandrovitš Romanov)

Virkavalan vannoneet koseljin jäsenet

Suomen Kenraalikuvernöörit toimi Suomen suuriruhtinaskunnassa keisaria edustavana virkamiehenä, konseljin puheenjohtajana sekä siviilihallinnon ja armeijan päällikkönä.

Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööreinä toimivat, aikajärjestyksessä:

• Kenraali Göran Magnus Sprengtporten, J: 19. marraskuuta / G: 1. joulukuuta 1808. kausi oli puolivuotinen ja eropyyntö toimitettiin 16 (28). toukokuuta 1809, mutta eropyyntöä siirrettiin tapahuvaksi vasta 5 (17) kesäkuuta 1809.
• Kenraali, sotamarsalkka ja ruhtinas Mihail Barclay de Tolly 1809–1810
• Kenraali Fabian Steinheil 1810–1823
• Kreivi Gustav Mauritz Armfelt vt 1812–1813
• Kenraali Arseni Zakrevski 1823–1831
• Amiraali ja ruhtinas Aleksandr Sergejevitš Menšikov 1831–1855
• Kenraali Fredrik Vilhelm von Berg 1855–1861
• Kenraali Platon Rokassovski vt 1854–1855, 1861–1866
• Kenraali Johan Mauritz Nordenstam vt 1861, 1864, 1868, 1870, 1872–1873
• Kenraali Nikolai Adlerberg 1866–1881
• Kenraali Fjodor Heiden 1881–1897
• Kenraaliluutnantti Stepan Gontšarov vt 1897–1898
• Kenraali Nikolai Bobrikov 1898–1904
• Kenraaliluutnantti ja ruhtinas Ivan Obolenski 1904–1905
• Todellinen salaneuvos Nikolai Gerard 1905–1908
• Kenraali Vladimir von Boeckmann 1908–1909
• Kenraaliluutnantti Franz Albert Seyn 1909–1917
• Senaattori Adam Lipski 1917
• Poliitikko Mihail Stahovitš 1917
• Poliitikko Nikolai Nekrasov 5 (17) syyskuuta 1917 – jul: 26. lokakuuta / gerg: 7. marraskuuta 1917.

Ensimmäisen koseljin jäsenet

Virkavalat otettiin kymmenltä jäseneltä, Bladh ei ottanut virkaa vastaan ollenkaan, Rotkirch astui virkaansa 27. syyskuuta / 9. lokakuuta. ja De Geer ja Ervast 2 (14) marraskuuta 1809. Kenraalikuvernööri antoi käskyn aloittaa työt seuraavana päivänä.

Kansliatoimikunnan talousosaston jäsenet olivat:

• majuri C. E. Mannerheim (talousosaton jäsen ja kansliatoimikunnan päällikkö)
• superkargööri P. J. Bladh (kansliatoimikunnan apulaispäällikkö)
• maaherra R. W. de Geer
• maaherra Knut. von Troil
• lääninkamreeri E. E. Tulindberg
• lääninkamreeri H. C. Nordensvan
• toimitussihteeri C. F. Rotkirch

Konseljin oikeusosaston jäsenet olivat:

• hovioikeuden presidentti Adolf Tandefelt
• laamanni A. F. von Willebrand
• hovioikeudenneuvos Carl Carp
• hovioikeudenneuvos H. H. Wallerian
• hovioikeudenneuvos C. E. Gyldenstolpe
• laamanni F. W. Krogius
• kihlakunnantuomari Henrik Ervast

Laillisuusvalvoja (Prokuraattori)

^{Katso myös: Suomalaiset Proguraattorit}

• Professori Mathias Calonius 1809–1816

Suomen ministerivaltiosihteerit, aikajärjestyksessä:

• M. Speranski 1809-1811 
• R. H. Rehbinder 1811-1841
• A. Armfelt 1841-1876
• K. K. E. Stjernvall-Walleen 1876-1881
• Th. Bruun 1881-1888 
• J. C. Ehrnrooth 1888-1890
• W. C. von Daehn 1891-1898
• V. N. Procope´ (vt) 1898-1899
• V. von Plewe 1899-1904
• C. A. Linder 1905-1905
• C. F. A. Langhoff 1906-1913
• V. Makarov 1913-1917
• F. I. Roditshev 1917-1917 
• C. J. A. Enckell 1917-1918

Ensimmäinen täysistunto (plenum)

Lähteitä:

Venäjän vallan alaisuudessa sanaa "plenum" käytettiin suomeksi Suomen senaatin yhteisistunnosta tai täysistunnosta.

Ensimmäinen plenum (täysiistunto) toimitettiin 22. lokakuuta / 3. marraskuuta 1809. Läsnä olivat esittelijäsihteerit jotka vannoivat virkavalan. Ensimmäinen päätös koski yleisölle annettavaa julistusta, jonka konselji päätti antaa kenraalikuvernöörin ehdotuksesta kokoontumisensa johdosta.

»Julistuksessa konselji esiintyi ensimmäisen kerran:»
(”Hänen Majesteettinsa Keisarin korkeassa nimessä”. ”Me Alexander I:nen” käski ”kaikkia asianomaisia noudattamaan mitä tämä konselji meidän korkeassa nimessämme käskee ja määrää”.)

Julistuksessa konselji esitti ohjesääntönsä johdannon hengessä tulevia suuntalinjoja. Sen tarkoituksena ”oli säilyttää perusteiden yhdenmukaisuus ja antaa laeille voimaa, elinkeinoille eloa ja valistukselle kasvuvoimaa”. Ensimmäisessä istunnossa vahvistettiin myös konseljin ohjesäännön ruotsinkielinen käännös ja tehtiin päätös sen suomentamisesta.

E. N. Setälän senaatti (Emil Nestor Setälä) jul: 27. elokuuta / greg: 8. syyskuuta 1917 – 15 (27) marraksuuta 1917, oli Suomen suuriruhtinaskunnan viimeinen senaatti, Setälän seuraajaksi nousi Pehr Evind Svinhufvud.

Keisarillisesta konseljista valtioneuvostoksi

Svinhufvudin senaatti 27. marraskuuta 1917 – 27. toukokuuta 1918. oli itsenäisen Suomen tasavallan ensimmäinen hallitus, jota tuolloin vielä kutsuttiin nimellä senaatti.

Lähteitä:

Hallituskonselji toimi Suomen suuriruhtinaskunnan ylimpänä hallintoelimenä joka nimettiin 9 (21) helmikuuta 1816 Keisarilliseksi Suomen Senaatiksi. Venäjän vallankumouksen jälkeen nimi muuttui Suomen Senaatiksi ja tasavaltalaiseen hallitusmuotoon vaihtuessa vuonna 1918 Valtioneuvostoksi.

Senaatin aikana kahdesta osastosta; toinen oli toimeenpanovaltaa käyttänyt talousosasto. Oikeusosaston seuraajaksi perustettiin vuonna 1918 korkein oikeus. Talousosasto muutti samana vuonna nimensä valtioneuvostoksi.

Galleria

Suomen valtion entisiä ja edelleen käytössä olevia hallintorakennuksia

• 
  Valtioneuvoston linna.
• 
  Ritarihuone.
• 
  Säätytalo.
• 
  Suomen eduskunta.
• 
  Suomen pankki.
• 
  Korkein oikeus.
• 
  Ensimmäinen eduskunta täysistunnossaan vapaapalokunnan talossa 1907.
• 
  Eduskunnan istuntosali nykyisin.

Katso myös

• Konselji
• Finska deputationen 1808–1809
• Venäjän keisarin kolmikantainen neuvotteluryhmä
• Waihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori Suomen Suuren-Ruhtinaanmaassa
• Säätyvaltiopäivien valiokuntalaitos
• Valtiopäivämies

Lähteet

• Vesa-Matti Ovaska ja Veli-Matti Autio: Keisarillisen Suomen Senaatin Kirkollistoimituskunnan ja Opetusministeriön matrikkeli 1809-2009.
• K.W. Rauhala: Keisarillinen Suomen senaatti 1809-1909 osat. Ija II.

Aiheesta muualla

• Ylin valta suomessa, arkistolaitos Portti
• Senaatti, arkistolaitos Portti
• Kenraalikuvernöörinkanslia, arkistolaitos Portti