Karl Fredrik Rotkirch

suomalainen tuomari

Karl Fredrik Rotkirch[1] (20. lokakuuta 1775 Porvoon pitäjä11. toukokuuta 1832 Vaasa) oli vapaaherra ja Vaasan hovioikeuden presidentti.

Carl Fredrik Rotkirch
Rotkirch-suvun vapaaherrallinenvaakuna
Rotkirch-suvun vapaaherrallinenvaakuna
Henkilötiedot
Koko nimi Karl (Carl) Fredrik Rotkirch
Syntynyt20. lokakuuta 1775
Porvoon pitäjä
Kuollut11. toukokuuta 1832 (56 vuotta)
Vaasa
Kansalaisuus Ruotsi 1775– Suomi 1809–
Ammatti hallituskonseljin jäsen
hovioikeuden presidentti, Suomen lähetyskunnan lähettiläs
Arvonimivapaaherra
Suomen senaatin jäsen
Asema Suomen senaatin hallitusjäsen
Puoliso Augusta Fredrika Elisabet Aminoff
Lapset Mathilda Rotkirch
Vanhemmat Isä; Wentzel Fredrik Rotkirch ja äiti; Kristina Lagerhjelm.
Tunnustukset

Pyhän Annan ritarikunta 2.lk risti

Rotkirch-suvun aatelisvaakuna

ElämäkertaMuokkaa

TaustaMuokkaa

Karl Rotkirch tunnetaan myös nimellä Carl Rotkirch.[2] Hän syntyi Rotkirchin aatelissukuun. Rotkirchin vanhemmat olivat majuri Wentzel Fredrik Rotkirch ja Kristina Lagerhjelm.

Ruotsin vallan aikanaMuokkaa

Karl Fredrik Rotkirch opiskeli Uppsalassa ja palveli vuodesta 1793 alkaen kuninkaan kansliassa. Hän seurasi kuningas Kustaa IV Aadolfia tämän Suomen matkalla 1802. Rotkirch erosi virastaan vuonna 1803, jolloin hänelle myönnettiin ensimmäisen toimitussihteerin arvo.

Eronsa jälkeen Rotkirch palasi Suomeen ja viljeli omistamaansa Pyhtään Storbyn tilaa.

Venäjän vallan aikanaMuokkaa

Suomen sota alkoi, kun venäläiset joukot ylittivät valtionrajana toimineen Kymijoen 21. helmikuuta 1808.[3] Samana päivänä Karl Fredrik Rotkirch ja vapaaherra Robert Wilhelm de Geer tulivat tapaamaan venäläisiä rajan lähellä sijaitsevaan Loviisaan. Venäläisten joukkojen ylipäällikkö Friedrich Wilhelm von Buxhoevden piti Rotkirchiä ja de Geeriä valtuutettuina, ja kutsui heidät Porvooseen keskustelemaan ”tärkeässä asiassa”. Tästä tapaamisesta ei ole muuta tietoa ja Rotkirch ja de Geer vakuuttivat kahta viikkoa myöhemmin, että he olivat tavanneet von Buxhoevdenin Loviisassa vain, koska olivat halunneet taata kartanoidensa turvallisuuden, ja että valan antamisesta keisarille ei ollut keskusteltu. Mihail Kutuzov kirjoitti Pietarissa 24. helmikuuta 1808, että suomalaiset olisivat lähettäneet lähetyskunnan[4], jonka kautta he pyysivät päästä keisarin alaisuuteen. Tutkijat Robert Castrén ja Matti Klinge ovat tulkinneet, että Kutuzov tarkoitti juuri Rotkirchiä ja de Geeriä. Kutuzovin muistiinpanon perusteella Klinge toteaa, että Rotkirchin, de Geerin ja von Buxhoevdenin tapaamiselle annettiin Pietarissa painoa. Tapaaminen unohdettiin pian, mutta Klinge on arvellut, että se osaltaan vaikutti siihen, että Aleksanteri I päätti liittää Suomen Venäjään.[5]

Karl Fredrik Rotkirch toimi Kymenkartanon läänin aateliston edustajana Suomen lähetyskunnassa 1808–1809[4][6][7][8][9] ja osallistui Porvoon valtiopäiville 1809. Kesällä 1809 hänelle myönnettiin Pyhän Annan ritarikunnan toisen luokan risti.[5] Rotkirch toimi hallituskonseljin jäsenenä ja kirkollistoimituskunnan päällikkönä 1809–1812. Tästä virasta Rotkirch erosi vuonna 1812 ja muutti viljelemään Porvoon pitäjässä sijainnutta perintötilaansa Stensbölen kartanoa. Vuonna 1817 Rotkirch nimitettiin Vaasan hovioikeuden presidentiksi. Hänelle myönnettiin vapaaherran arvo 1830.

Rotkirchille tarjottiin maaherranvirkaa, mutta hän kieltäytyi sairaalloisuuteen vedoten. Klinge on tulkinnut, että viran tarjoaminen Rotkirchille osoittaa, että hän oli Suomessa alkaneen Venäjän-vallan tukipylväitä.[5]

YksityiselämäMuokkaa

Rotkirchin puoliso vuodesta 1803 oli Augusta Fredrika Elisabet Aminoff (k. 1846). Suomen ensimmäisiin varsinaisiin naispuolisiin taidemaalareihin kuulunut Mathilda Rotkirch oli pariskunnan lapsi.

LähteetMuokkaa

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 377.
  • Klinge, Matti: Napoleonin varjo. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23238-4.
  • Otavan Iso tietosanakirja, osa 7. Otava, 1966, sivu 657.

ViitteetMuokkaa

  1. Kotivuori, Yrjö: Karl Fredrik Rotkirch. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 28.10.2012.
  2. http://www.oikeus.fi/tulostus/13881.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Klinge, s. 101.
  4. a b 31.10.1939 Vaasa no 294, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 23.1.2023.
  5. a b c Klinge, s. 105–106.
  6. Sakari Yrjö-Koskinen: 576 (Finlands historia från den äldsta tiden intill våra dagar) runeberg.org. 1874. Viitattu 8.1.2023. (ruotsiksi)
  7. 245-246 (Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika) runeberg.org. Viitattu 8.1.2023.
  8. Robert Castrén: Finska deputationen 1808-1809. G.W. Edlund, 1879. Teoksen verkkoversio (viitattu 8.1.2023). sv
  9. toukokuuta 1880 Kirjallinen Kuukauslehti no 5, s. 5 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 8.1.2023.
Edeltäjä:
Erik Johan Bergenheim
Keisarillisen Vaasan hovioikeuden presidentti
1817-1832
Seuraaja:
Carl Adam Adlerstjerna